Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit:

Numerot ja luvut

Sisällys:

Numeroiden tarve ja hankaluus

Kaupassa, tekniikassa, tieteessä ja monella muul­la alalla on tärkeää ilmaista asioita täs­mäl­li­ses­ti, käyttäen tarkkoja lukumääriä tai suureita. Tällöin luvut käytännön syistä useim­mi­ten kir­joi­te­taan numeroin (esi­mer­kik­si ”45”) eikä sanoin (”neljä­kym­mentä­viisi”). Mitä isom­pi luku, sen hel­pom­paa ja havain­nol­li­sem­paa on kir­joit­taa se numeroin.

Numeroiden käyttöön liittyy kuitenkin monia ongelmia, joiden välttämistä ja rat­kai­se­mis­ta tar­kas­tel­laan jäljempänä. Miten esimerkiksi kir­joi­te­taan numeroita käyttäen sana ”nel­jän­nen­kym­me­nen­nen­vii­den­nen”? Sananakin se on han­ka­la, mutta nu­me­roin kirjoittaminen tuo vielä omat ongel­mansa.

Numeroita käytetään myös monissa muissa ilmauksissa kuin lukujen kir­joit­ta­mi­ses­sa, esi­mer­kik­si puhelinnumeroissa ja henkilö­tunnuksissa. Näitä asioita tarkastellaan seu­raa­vas­sa luvussa, Sovinnaiset merkinnät. Siinä käsitellään myös lukujen esittämistä tau­lu­koissa.

Lukujen ilmaiseminen tavat

Kirjaimilla vai numeroilla?

Luku voidaan ilmaista sanoilla (kirjaimilla) tai numeroilla. Tavan valinnalle on suuntaviivoja, joita selostetaan jäljempänä. Ehdottomia ohjeita on asiasta kuitenkin vain vähän. Vi­ral­liset säännötkin kehottavat ottamaan huomioon asiayhteyden ja tekstin koko­nai­suu­den, kun valitaan lukujen esitystapaa.

Teknisessä, tieteellisessä ja usein hallinnollisessakin esi­tyk­ses­sä suositaan yleensä lukujen kirjoittamista numeroin, kaunokirjallisessa esityksessä taas sanoin. Esitteissä, julisteissa, laskuissa yms. kirjoitetaan usein numeroin sellaisetkin pienet luvut, jotka perussääntöjen mukaan kirjoitettaisiin sanoin. Vertaa myös tyyli­vaiku­telmaa:

Toimitusaika on neljä viisi päivää.
Toimitusaika 45 päivää.
Myönnämme kahden prosentin käteisalennuksen.
Käteisalennus 2 %

Seuraavassa esitettävät ohjeet luvun ilmaisemisesta numeroin tai sanoin koskevat lähinnä tilanteita, joissa luku esiintyy taivuttamattomana ja peruslukuna, ei järjestyslukuna. Jos luku kirjoitetaan numeroin, aiheuttavat taivutusmuodot ja järjestysluvut usein ongelmia; näitä ongelmia ja niiden kiertämistä tarkastellaan jäljempänä erikseen.

Harvinainen luvun ilmaisemisen tapa on kirjoittaa sen numeroiden nimet sanoina, esimerkiksi ”neljä yksi yksi seitsemän”. Puheessa vastaava ilmaisutapa on tavallinen etenkin koodinomaisia numerosarjoja mai­nit­taes­sa. Kirjoituksessa käytetään tällöin numeroita: 4117. Kaunokirjallisessa esityksessä saatetaan kuitenkin haluta käyttää sanoja. Isosta suomen kieliopista ( § 791) voidaan päätellä, että normaali kirjoitus­asu on tällöin edellä mainittu: kunkin numeron nimi erillisenä sanana.

Sekamuotoiset lukujen esitykset

Suurehkot luvut esitetään usein sekamuotoisesti, siis osittain sanoin ja osittain numeroin, vaikka tällaista mahdollisuutta ei yleensä mainita kielenkäytön ohjeissa.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Luvut ja numerot: numeroina vai kirjoitettuina sanoina? väittää, että sellaiset tuhansia tarkoittavat ilmaisut kuin ”20 tuhatta” ovat epäselviä, ja sanoo, että ne ”eivät ole suo­si­tus­ten mukaisia”. Mitään epäselvyyttä niissä ei ole. Tyyli on eri asia. Tällainen merkintä ei säästä tilaa ver­rat­tu­na kokonaan numeroin kirjoittamiseen, mutta sen käytölle voi joskus olla hyvä syy.

42 miljardia
Ehdotus säästäisi vain 200 tuhatta, vaikka säästötarve on 300 miljoonaa. [periaatteessa suositusten vastainen]

Käytäntö on hyvin tavallinen ja yleensä ymmärrettävin vaihtoehto silloin, kun kyse on täy­sis­tä miljoonista tai miljardeista. Ehkä hiukan arkikielisemmän tuntuinen se on silloin, kun kyse on täysistä tuhansista. Ilmaisutapojen suhteita voisi arvioida seuraavasti:

Koska tuhansia esittävä luku kirjoitetaan yhdeksi sanaksi, voitaisiin perustella myös ajatusta, että vastaavasti kirjoitetaan seka­muotoinen ilmaus yhdys­sanaksi, esimerkiksi ”145-tuhatta”. Sellaista esitys­tapaa ei kuitenkaan juuri käytetä.

Sekamuotoisissa ilmauksissa voi noudattaa EU:n tekstinlaadinnan ohjeiden kohdan Välit ja välimerkit numeroissa periaatetta, jonka mukaan kirjaimin kirjoitettava lukusana valitaan niin, että numeroin kirjoitettavaan osaan tulee enintään kolme desimaalia.

1 326,1 miljoonaa
1,3261 miljardia [ei suositeltava]

Kyseisen ohjeen mukaan toisaalta ”1,326 miljardia” on suositeltavampi kuin ”1 326 mil­joo­naa”. Tämä on kyseenalaisempaa. Miljardi-sanaa kannattaa käyttää yleensä vain silloin, kun miljoona-sanan käyttö johtaisi selvästi kömpelömpään ilmaukseen (kuten 15 000 miljoonaa).

Sanoin kirjoitettavat luvut

Sanoin (kirjaimin) kirjoitetaan yleensä

Kirjaimin kirjoitettavissa luvuissa on vaihtelua seuraavasti:

Numeroin kirjoitettavat luvut

Numeroin kirjoitetaan yleensä

Kaikki luvut kirjoitetaan havainnollisuuden vuoksi numeroilla ns. selkokielessä. Selko­kieli tarkoittaa kieltä, joka on suunniteltu niidenkin ymmärrettäväksi, joille tavallinen yleis­kieli on liian vaikeatajuista. Ks. Selko­keskuksen selkokieli­aineistoa ja opasta Tee se helpoksi.

Meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. [Yleiskieltä]
Meillä on 3 koiraa ja 2 kissaa. [Selkokieltä]

Verkkosivuille suosittelee tunnettu käytettävyysasiantuntija Jakob Nielsen linjaa, jonka mu­kaan lähes kaikki luvut kirjoitetaan numeroin. Perusteena on etenkin se, että verkkosivuja lue­taan silmäilemällä ja usein täsmällisiä tietoja etsien. Tällöin luvuin esitetyt tiedot löydetään hel­pos­ti, kun numerot erottuvat tekstin joukosta. (Ks. Show Numbers as Numerals When Writing for Online Readers.)

Testasimme 3 uutta tulostinmallia.

Ilmauksissa, joissa on paljon lukuja ja numerokoodeja, kannattaa usein ilmaista pienet lukumäärät (kappalemäärät) sanoina. Tämä on käytännössä välttämätöntä silloin, kun muuten joutuisi kaksi numeroin kirjoitettua lukua peräkkäin (esimerkiksi 2 50).

Automaatti antoi kaksi 50 euron ja kaksi 20 euron seteliä.
Hankittiin kahdeksan HAL 3270 -päätettä ja yksi HAL 3272 -pääteohjain.

Luvut tieteellisessä ja teknisessä esityksessä

Tieteellisessä ja teknisessä tekstissä kirjoitetaan yleensä kaikki luvut numeroilla, myös pienet kokonaisluvut. Tämä tekee luvut lukijalle helpommin huomattaviksi ja korostaa niiden mer­ki­tys­tä lukumäärän tai muun suureen ilmaisemisessa. Teoksessa Scientific Style and Format on (kohdassa 12.1.2.1 Cardinal Numbers) on tästä ohjeita, jotka suomen kieleen sovel­let­tui­na voidaan tiivistää seuraavasti:

Rinnasteiset luvut samalla tavalla

On syytä kirjoittaa keskenään rinnasteiset luvut samalla menetelmällä, vaikka lukujen suu­ruuk­sien takia niissä muutoin käytettäisiin eri kirjoitustapoja. Ei siis esimerkiksi ”Liisalla on viisi euroa ja Matilla 42 euroa”, vaan molemmat luvut numeroilla tai molemmat sanoilla. Nu­me­roin kirjoittaminen on tällaisessa tapauksessa tavallista, paitsi kaunokirjallisuudessa.

Liisalla on 5 euroa ja Matilla 42 euroa.
Liisalla on viisi euroa ja Matilla neljäkymmentäkaksi euroa.

”Sata (100)” yleensä turhaa

Joissakin yhteyksissä käytetään ilmaisuja, joissa luku sekä numeroin että sanoin. Niitä esiin­tyy sekeissä, vekseleissä, velkakirjoissa ja muissa sopimusteksteissä. Perusteeksi on esi­tet­ty lähinnä asiakirjan myöhemmän väärentämisen vaikeuttaminen. Menettely on muo­dol­li­ses­ti virheetön ja sitä saatetaan pitää jopa pakollisena pankkimaailmassa. Se on kui­ten­kin yleensä tarpeeton, jopa epäselvyyksiä aiheuttava.

Jos näin menetellään, on luontevinta kirjoittaa sanallinen ilmaus sulkeisiin numero­ilmauk­sen jälkeen. Päinvastainen tapa, esimerkiksi ”satakaksikymmentä (120)”, on tietysti mah­dol­li­nen, mutta ei luonteva. Siinähän on pantu normaali kirjoitusasu sulkeisiin epä­nor­maa­lin jälkeen eikä toisinpäin. Sekeissä tämä esitystapa on kuitenkin perusteltu niitä koskevan sää­dök­sen takia.

Kauppaan sisältyy 120 liitintä.
Kauppaan sisältyy 120 (satakaksikymmentä) liitintä.
Maksakaa tästä sekistä 900 euroa kenelle minä määrään.
Maksakaa tästä sekistä 900 (yhdeksänsataa) euroa kenelle minä määrään.

Kevyessä tyylissä kirjoitetaan joskus luku sekä sanoin että numeroin sen korostamiseksi: ”Haluan esittää yhden (1) huomautuksen.” Ilmaisukeinona tämä on pikemminkin kömpelö ja naiivi kuin hauska.

Yleensä luvun kirjoittaminen sekä numeroin että sanoin ei muutenkaan selvennä mitään. Lukija katsoo numeroin kirjoitetun ilmauksen ja yrittää ohittaa sanallisen ilmauksen mah­dol­li­sim­man sujuvasti.

Usein ajatellaan, että velkakirjoissa ja sekeissä (ja sopimuksissa yms.) pitää ehdot­to­mas­ti kirjoittaa summa sekä numeroin että kirjaimin. Ajatellaan jopa, että tämä olisi lain vaatimus. Velkakirjalaissa ei asiasta kuitenkaan ole mitään. Vekselilaissakaan ei ole tällaista vaatimusta eikä ole koskaan ollutkaan. Vekselilaissa vain sanotaan, että jos summa on ilmaistu sekä numeroin että kirjaimin ja ne tarkoittavat eri summia, niin kirjaimin merkitty summa on pä­te­vä. Tästä muuten seuraa yksi hyvä syy kirjoittaa summa vain numeroin. Kirjaimin kir­joi­tet­taes­sa nimittäin tulee helpommin kirjoittaneeksi summan väärin (siis toiseksi kuin tar­koi­te­taan), koska ilmaisu on silloin silmälle vähemmän havainnollinen ja selkeä.

Lukujen jakamattomuus

Numeroin kirjoitettua lukua ei pitäisi jakaa eri riveille. Kielikellon 2/2006 ohjeessa Numero­ilmausten ryhmittely sanotaan: ”Selvyyssyistä pitkätkin luvut tulisi tekstissä pysyttää samalla rivillä. Tähän voi käyttää sitovaa välilyöntiä tms.” Seuraavassa on vasemmalla esi­merk­ki huonosta rivityksestä, oikealla paremmasta, vaikka siinä onkin hiukan häiritsevästi yksi rivi muita selvästi lyhyempi:

Esityksen mukaan kokonaisavustus
olisi vuonna 2017 yhteensä 219
570 €. Yhdistyksen yleisavustus (110
000 €) ja valmennustoimintaan
osoitettu erityinen avustus (60 000
€) jatkuisivat entisellä tasolla.
Esityksen mukaan kokonaisavustus
olisi vuonna 2017 yhteensä
219 570 €. Yhdistyksen yleisavustus
(110 000 €) ja valmennustoimintaan
osoitettu erityinen avustus (60 000 €)
jatkuisivat entisellä tasolla.

EU:n toimielinten tekstinlaadinnan ohjeissa on kuitenkin suomen kieltä käsittelevässä osassa (kohdassa 10.5 Tavutus) huomautus, jonka mukaan numeroin merkityn luvun voisi jakaa eri riveille välilyönnin kohdalta ja rivin loppuun tulisi yhdys­merkki. Esimerkiksi luku 100 000 siis voisi jakautua näin:
100-
000.
Tällaista ei mitenkään voi pitää hyvänä, eikä ohjeisto siis vaadi tällaista lukujen jakamista, vaan vain sallii. Tällaista ei myöskään esitetä kyseisen ohjeiston muita kieliä koskevissa osuuksissa.

Lukusanojen lyhenteet

Joskus lukusanoista käytetään lyhenteitä. Käytännössä kyseeseen tulevat lähinnä lyhenteet milj. = miljoona ja mrd. = miljardi. Ne eivät juurikaan lyhennä ilmaisua, ja niiden järkevä käyttö rajoittuukin oikeastaan otsikoihin, taulukoihin ja muihin tilanteisiin, joissa tilan sääs­töön on erityinen tarve.

Elokuvien tuotantotukeen lisää 10 milj. [= kymmenen miljoonaa]
1,2 mrd. [= 1,2 miljardia = 1 200 000 000]

Sanalle ”tuhat” ei ole määritelty virallista lyhennettä. Lyhenne ”tuh.” on peri­aatteessa mah­dol­li­nen, mutta ei lyhennä juuri mitään. Lehti-ilmoi­tuk­sis­sa ja muissa yhteyksissä, joissa tilaa halutaan säästää ymmärrettävyyden kus­tan­nuk­sel­la­kin, käytetään usein lyhennettä ”t.”, jota ei voi pitää varsinaisesti virheellisenä, vaikka lukija joutuukin päättelemään sen mer­ki­tyk­sen asia­yhteydestä. Sen sijaan lyhennettä ”tkm”, jota mm. auton­myynti-ilmoituksissa käy­te­tään yleisesti, on pidettävä sääntöjen vastaisena.

Hp. 170 t. [= Hintapyyntö 170 000 euroa]
Hp. 170 000
Ajettu 98 tkm
Ajettu 98 t. km
Ajettu 98 000 km

Fysikaalista suuretta ilmaistaessa voidaan yleensä välttää suuret luvut käyttämällä sopivia SI-järjestelmän etuliitteitä. Tällaisissa ilmauksissa ei tulisi käyttää lukusanoja eikä niiden ly­hen­tei­tä. Järjestelmän periaatteisiin kuuluu, että suureen lukuarvo kirjoitetaan numeroin.

25 MV [fysiikassa suositeltava merkintätapa]
25 megavolttia [yleiskieliseen tekstiin sopiva tapa]
25 000 000 V [fysiikassa mahdollinen tapa]
25 × 10⁶ V [fysiikassa mahdollinen, mutta raskaslukuinen tapa]
25 miljoonaa volttia
25 000 000 volttia

SI-järjestelmän etuliitteitä, kuten ”kilo” ja ”mega”, tai vastaavia tunnuksia, kuten ”k” ja ”M”, ei tulisi käyttää muissa yhteyksissä kuin SI-järjestelmän yksiköiden tunnuksissa ja nimissä edel­lä mai­ni­tul­la tavalla. Kuitenkin on melko tavallista ja osittain hyväksyttyäkin käyttää raha­sum­mia ilmaistaessa käyttää lyhennettä ”M€”. Lisäksi arkikielessä käytetään yleisesti etu­liit­tei­tä sanoina, jolloin ne ovat lyhentymiä pidemmistä ilmauksista, esim. kilo = kilogramma (tai kilovoltti tms.), milli = millimetri, sentti = senttimetri, mega = megatavu t. megabitti jne. Vakiintuneena on pidettävä myös sanaa ”megapikseli” (miljoona pikseliä eli kuvapistettä) kameran erot­telu­kykyä ilmaistaessa. Tällaista kielenkäyttöä ei kuitenkaan kannata ruveta laa­jen­tamaan.

Arkikielessä on jo melko tavallista käyttää tunnusta k tai K merkityksessä ’tuhat’. Esi­mer­kik­si 4k tai 4K voi tarkoittaa neljäätuhatta euroa, pikseliä, ihmistä ym. Osittain näiden il­maus­ten yleistyminen johtuu siitä, että niitä esiintyy tieto­kone­ohjelmien esittämissä tiedois­sa silloin, kun tilan säästämisen tarve tai halu on suuri. Tällaiset ilmaukset ovat asia­tyylis­sä paha tyylirikko.

Ks. myös kohtaa Suureet taulukoissa.

Onko ”ykkönen” käypää kieltä?

Sopivat numeroiden nimiksi – ehkä

Sellaiset sanat kuin ”ykkönen” ja ”kakkonen” voidaan kokea liian arkikielisiksi asia­teks­tei­hin. Osittain tämä pitääkin paikkansa, mutta sanoina ne ovat hyvää yleiskieltä, kun niitä käytetään numeromerkkien ”1”, ”2” jne. niminä. Kielikello 2/2006 esittää kohdassa Numeroin vai kirjaimin?:

Numeroilmausta käytetään myös substantiivina. Neutraalin yleiskielisiä ovat numeroa tar­koit­tavat substantiivit sinänsä:

ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, viitonen, kuutonen, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, satanen

Lausuma on kuitenkin epälooginen. Mainituista sanoista vain yhdeksän ensimmäistä tar­koit­ta­vat numeroita numeromerkin (1–9) merkityksessä. Niistä taas vain kuusi en­sim­mäis­tä eli numeroita 1–6 tarkoittavat ovat lukusanoista poikkeavia substantiiveja, joita voisi kutsua nimellä numerosubstantiivi. (Kieliopeissa näillä sanoilla ei ole mitään erityistä nimitystä.)

Lausuman mukaan mainitut sanat ovat hyvää yleiskieltä ja sopivat kaikkiin tyylilajeihin.

Kirjoitit puhelinnumeroni väärin: viimeinen numero on kuutonen, ei viitonen.

Esimerkkitapauksessa voisi kai sanoa myös ”on kuusi, ei viisi”, mutta se voisi tuntua jotenkin teennäiseltä.

Tiukimmassa asiatyylissä, kuten lakitekstissä tai tieteellisessä raportissa, lienee kuitenkin parasta käyttää sellaisia ilmauksia kuin ”numero 8”.

Erityisesti poikkiviivalliseen numeroon 7 ja numeroiden 1 ja 7 kirjoitusasujen eroon tulee kiinnittää huomiota.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Luvut ja numerot: 100 metrin juoksu vai satasen juoksu? on­kin varauksellisempi kuin edellä mainittu Kielikellon artikkeli. Sen mukaan sanoja ykkönen, kakkonen käytetään ”joskus”, ja se jatkaa

Muodollisessa asiatyylissä tällaiset numeroilmaukset voi muotoilla esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Tyttäremme sai liikunnasta arvosanan yhdeksän.
HSL:n bussilinja 23 liikennöi väliä Rautatientori–Ruskeasuo.
Raitiovaunu 7A (∼ 7A-raitiovaunu) kulkee poikkeusreittiä huomenna.

Numeroiden 8 ja 9 niminä käytetään yleisesti sanoja ”kahdeksikko” ja ”yhdeksikkö”, joita siis myös voidaan pitää numerosubstantiiveina. Niitä on tuskin ollut tarkoitus tuomita yleis­kie­leen sopimattomiksi, vaan Kielikellon kirjoittajalle on sattunut ajatusvirhe.

Hänen yhdeksikkönsä näyttävät aivan kakkosilta.

Kielikello 2/2006 mainitsee myös arkikielisiksi luonnehtimiaan numerosubstantiiveja: ”Tyyliarvoltaan arkisempia ovat sanat vitonen, kutonen, seiska, kasi, ysi ja kymppi.” Tämä on kuitenkin aika sekalainen joukko. Useimmat sanoista ovat vastaavien yleis­kielis­ten numero­substan­tii­vien arki­asuja, mutta sanoista ”seiska” ja ”kymppi” ei voi sanoa samaa. Sikäli kuin lukuja 7 ja 10 vastaavia numerosubstantiiveja ylipäänsä käytetään, ei tarjolla ole mitään kirjakielisempää. Kielikellon mainitsemat ”seitsemän” ja ”kymmenen” ovat yksinkertaisesti lukusanoja.

Tiukimmassa tyylissä kaikkiin numeromerkkeihin on parasta viitata sellaisilla ilmauksilla kuin ”numero 7”. Seuraava taulukko kuvaa vähemmän muodollisia nimityksiä muun muassa Kielitoimiston sanakirjan mukaan.

Numeromerkkejä tarkoittavia lukusanoja
LukuNumerosana Arkikielisempiä vaihtoehtoja
0nolla
1ykkönen
2kakkonen
3kolmonen
4nelonennelkku
5viitonenvitonen
6kuutonenkutonen
7seitsikko, seitsemäinenseiska
8kahdeksikko, kahdeksainenkasi
9yhdeksikkö, yhdeksäinenysi

Numerosubstantiivi esineen tms. nimenä

Numerosubstantiivia käytetään myös tarkoittamaan jotakin, johon vastaava lukusana jotenkin soveltuu. Numerosubstantiivi voi tarkoittaa esimerkiksi korttipakan korttia, jonka arvoa lukusana kuvaa, tai rahaa, jonka arvo on lukusanan ilmaisema määrä euroja tai muita rahayksiköitä. Jälkimmäistä käyttöä eivät varmaankaan kaikki pidä aivan kirja­kieli­senä.

Hän aloitti ristikolmosella. [= ♣3:lla]
Annoin hänelle viitosen. [= viiden euron setelin]

Tällaisessa käytössä voi olla myös sana ”satanen”. On kuitenkin vaikea nähdä, miten se olisi neutraalia yleiskieltä, jos ”kymppi” ilmeisestikään ei ole. Lukua tuhat tarkoittava ”tonni” on selvästi arkikielinen.

Kielikello 2/2006 mainitsee myös seuraavat esimerkit: ”A4 luetaan aa-nelonen ja E4 tai Eurooppa-nelonen”. Tällaiset lukutavat edellyttävät kuitenkin ilmausten käyttöä itsenäisesti substantiivin tavoin, vaikka ne huolitellussa kielessä esiintyvät vain yhdys­sanan alkuosina. Ilmauksissa ”A4-arkki” ja ”E4-tie” luvut tietysti luetaan perus­lukuina (aa neljä, ee neljä).

Kaksosia yms. tarkoittavat sanat

Kielikello 2/2006 hämmentää lisää: ”Monikollisia sanoja kolmoset, neloset, viitoset, kuu­to­set, seitoset taas käytetään ilmaisemaan samasta raskaudesta syntyneitä.” Todellisuudessa täl­lai­set sanat muodostavat oman ryhmänsä, vaikka muutamat niistä ovatkin numero­subs­tan­tii­vien monikkomuotoja. Listassa viimeisenä mainittu seitoset sen sijaan on toisen­tyyp­pi­nen, samoin listan alusta pois jätetty, tällaisista sanoista tavallisin kaksoset.

Samaan sarjaan kuuluu sana yksönen, joka on kielitoimiston suosittama nimitys henkilölle, joka on ainoana (yhdestä raskaudesta) syntynyt eli ei ole kaksonen, kolmonen tms.

Kooste numerosubstantiivien merkityksistä

Numerosubstantiivien käytön moninaisuudesta antaa kuvaa seuraava kokoava, mutta varmaankin puutteellinen luettelo. Numerosubstantiivia käytetään

Saako virkkeen aloittaa numerolla?

Yleensä vältettävä

Vältä virkkeen aloittamista numerolla. Numerolla voi kuitenkin aloittaa, jos muunlainen muotoilu johtaisi kömpelyyteen, epäselvyyteen, väärään painotukseen tms.

Usein esitetään sellainen periaate, että virkettä ei pitäisi aloittaa numerolla. Perusteluksi sano­taan, että virkkeen alku on silloin vaikeampi hahmottaa. Virkkeen lopettava pistehän on melko huomaamaton merkki, ja virkerakenteen nopeassa hahmotuksessa on apua siitä, että virke alkaa normaalilla tavalla eli versaali­kir­jai­mel­la (isolla kirjaimella).

Numerolla aloittamisen kielto on aiemmin sisältynyt standardiinkin. Yleiset suomen kielen sään­nöt eivät kuitenkaan nykyisin sisällä sellaista kieltoa. Ohjeissa saatetaan jopa sanoa, että nume­rol­la aloittaminen on ”aivan hyväksyttävää”. Tämä on kuitenkin liioittelua.

Oikeusministeriön tuottama Lainkirjoittajan opas antaa asiasta ehdottoman ohjeen kohdassa 24.4.7 Virkettä ei koskaan aloiteta numerolla.

Usein on helppo välttää numerolla aloittaminen muut­ta­mal­la sanajärjestystä tai esi­mer­kik­si lisäämällä alkuun sana ”Vuonna” tai lyhenne ”V.”, jos virke alkaa vuosiluvulla.

10 euron seteleitä on toivottu automaatteihin.
Automaatteihin on toivottu 10 euron seteleitä.
1492 Kolumbus teki ensimmäisen matkan Amerikkaan.
Vuonna 1492 Kolumbus teki ensimmäisen matkan Amerikkaan.

Numeroilmaus virkkeen aiheena

Jos virkkeen varsinaisena aiheena ja ensimmäiseksi mainittavana asiana on sellainen, joka nor­maa­lis­ti kirjoitetaan numeroin, jouduttaisiin usein epäluontevaan ilmaisuun, jos pyrit­täi­siin ehdottomasti välttämään virkkeen numeroalkuisuutta. Sana­jär­jes­tyk­sen muut­ta­mi­nen voisi muuttaa lauseen painotusta ja vivahteita tavalla, joka ei vastaa kirjoittajan tarkoituksia.

1900-lukua on sanottu lyhyeksi vuosisadaksi.

Numeroalkuisuus otsikoissa

Otsikot ja vastaavat aloitetaan usein numerolla. Tällöin ei tietenkään ole virkkeiden toisistaan erottamisen ongelmaa. Muutenkin käytäntö on hyväksyttävä, koska luvun ilmaiseminen on usein olennaista uutisen sisällön takia.

250 työntekijää pakkolomalle

Tekstissä numeroalkuisuus ei ole yhtä luonnollista. Lukumäärä on yleensä uusi asia, joten hyvin rakennetussa esityksessä se mainitaan lauseen lopussa tai keskellä.

250 työntekijää joutuu pakkolomalle.
Pakkolomalle joutuu 250 työntekijää.

Erityisen ongelmallista numeroalkuisuutta

Parissa tapauksessa on erityisesti syytä välttää virkkeen aloittamista numerolla. Jos virke aloittaa numeroidun luetelman kohdan, niin itse kohdan aloittaminen numerolla olisi häm­men­tä­vää (esimerkiksi ”1) 10 euron – –” tai vielä hämmentävämpi ”1. 10 euron – –”). Jos virke päättyy numeroon ja seuraava virke alkaa numerolla, syntyy myös outo, joskus jopa vaikea­sel­koi­nen tilanne.

Erilaisia mahdollisia yhdistelmiä on 32 768. 128 niistä on käytössä.

Erilaisia mahdollisia yhdistelmiä on 32 768. Vain 128 niistä on käytössä.

Vastauksia saapui yli 100. 50 niistä oli puutteellisia.

Vastauksia saapui yli 100, mutta niistä 50 oli puutteellisia.

Numeroalkuisuuden välttämisen taustaa

Vanhaa sääntöä, jonka mukaan virkettä ei pitäisi aloittaa numerolla, on opetettu kouluissa ja muualla, joskin säännön sävy ja ehdottomuus on vaihdellut. Taustalla on osittain edellä mai­nit­tu virkkeiden hahmotettavuus, osittain se, että numeroiden käyttöä ei ole pidetty kovin tyy­lik­kää­nä – ja tämä on korostunut virkkeen alussa. Kaunokirjallisessa tyylissä luvut esi­te­tään mieluiten sanoin; ks. kohtaa Lukujen ilmaisemisen tavat. Lisäksi numerolla tai yleen­sä luvulla aloittaminen korostaa määrällistä ilmausta, joka tulee usein tavallaan liian aikai­sin: ennen kuin ilmenee, mikä määrä ilmaistaan.

Yleensä lauseessa sijoitetaan tutut asiat eli teema alkuun ja se, mitä niistä sanotaan (reema), jonnekin myöhemmäksi. Esimerkiksi tarkalla ajan määritteellä, kuten ”1.1.1998”, aloittaminen viittaisi siihen, että kyseisestä ajankohdasta on ollut puhetta aiemmin ja nyt sanotaan jotain uutta siitä, mitä silloin tapahtui. Siksi luontevampi järjestys on yleensä toinen.

1.1.1998 tämä virka perustettiin.
Tämä virka perustettiin 1.1.1998.

Vielä selvempää on, että määrälliset ilmaukset, kuten ”500 euroa”, ovat useimmiten yksityis­kohtaista uutta tietoa, joka kuuluu muualle kuin virkkeen alkuun. Joskus ne kuitenkin ovat osa teemaa, kuten puhuttaessa 500 euron setelien ongelmista tai 5 000 metrin juoksu­kilpai­lus­ta. Silloin voi yleensä hyvin aloittaa virkkeen numerolla.

Valitettavasti kielenhuolto on liiaksikin suhteellistanut vanhan säännön, osittain jopa luopunut siitä. Kielikello 2/2006 (s. 50) aloittaa aiheen ”Virkkeen aloittaminen numero­ilmauk­sel­la” käsittelyn lauseella, joka antaa väärän viestin: ”Virkkeen voi aloittaa numerolla”. Tämä lause painottuu liiaksi, kun se on alussa. Lisäksi rajoitus on liian lievä: ”jos se on asioi­den esittämisjärjestyksen kannalta luontevaa”. Kirjoituksen esimerkeistäkin vain ensim­mäi­nen on sopiva: siinä numeroalkuisuuden korvaaminen todennäköisesti johtaisi kier­te­lyi­hin, jotka häiritsisivät enemmän kuin numeroalkuisuus:

5 000 metrin alkukilpailu juostiin sateessa.

Kyseisen kuvauksen toinen esimerkki on ”2000-luvulle tultaessa yhdistyksen toiminta laajeni entisestään”. Se olisi kuitenkin yhtä luonteva ja tyylikäs muodossa ”Yhdistyksen toiminta laajeni edelleen 2000-luvun alussa.” (Ehkä edelleen-sanaa ei edes tarvittaisi, sillä kenties ei edes tarkoiteta mitään uutta laajenemista tai lisälaajenemista aiemmin mainitun lisäksi.).

Kielenhuollon käsikirjassa on seuraava esimerkkinä siitä, että ”virkkeen ja lauseen voi aloittaa numerolla, jos se on asiajärjestyksen kannalta luontevaa”:

Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan. 30 euroa jäseneltä riittää kattamaan 2/3 talousarvion mukaisista menoista.

Kirjassa esimerkki on ladottu niin, että ensimmäisen pisteen jälkeen on rivinvaihto. Tällöin on kahdeksi virkkeeksi hahmottaminen hiukan helpompaa, etenkin kun ”30” on sekä kursivoitu että lihavoitu!

Nopeasti luettaessa tuollaisen tekstin voi kuitenkin helposti lukea alkavaksi ”Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan 30 eurona”, etenkin kun se olisi järkevää asioiden esittämistä: jos mainitaan, että jäsenmaksu pidettiin ennallaan, ja etenkin jos sen suuruus erikseen mainitaan, olisi tietysti mitä luonnollisinta sanoa nämä yhdessä! Lukija sitten ehkä verbin ”riittää” kohdalla tajuaa jäsentäneensä väärin ja huomaa pisteenkin jne. Tämä olisi voitu sujuvasti välttää:

Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan 30 eurona. Se riittää kattamaan 2/3 talousarvion mukaisista menoista.

Numero edustaa sanaa

Jos virke alkaa numerolla, katsotaan numeroilmauksen edustavan virkkeen ensimmäistä sanaa. Vaikka tällöin virkkeen alku jääkin osoittamatta versaalin käytöllä, ei tätä ole syytä yrittää korjata kirjoittamalla numeroilmausta seuraava kirjain versaalilla. Ks. kohtaa Numeroalkuinen sana virkkeen alussa.

25-osainen tietosanakirja myytävänä. [ei: 25-Osainen]
1,3-butadieenin kaava on CH2=CH–CH=CH2.

Lukujen kirjoittaminen peräkkäin

Numeroin merkittyjä lukuja ei kannata kirjoittaa peräkkäin, koska silloin lukijan on vaikea hahmottaa, että kyse on kahdesta eri luvusta. Standardi SFS 4175 esittää tämän ehdot­to­ma­na sääntönä:

Numeroin kirjoitettuja lukuja ja numerosarjoja ei pidä kirjoittaa peräkkäin, ellei niitä ole luettelomaisesti rinnastettu toisiinsa (2 000, 2 500, 3 200 jne.).

Useimmiten ongelman voi korjata muuttamalla sanajärjestystä tai lisäämällä sanan.

Kokonaistuotto oli v. 2000 200 000 euroa. [vaikeasti luettava ilmaisu]
Kokonaistuotto vuonna 2000 oli 200 000 euroa. [parempi ilmaisu]

Silloin meillä oli 28 486-tietokonetta. [erittäin epäselvä ilmaisu]
Silloin meillä oli 28 IBM 486 -tietokonetta. [selvempi ilmaisu]
Silloin meillä oli 28 kappaletta IBM 486 -tietokoneita. [kömpelö, mutta selvä ilmaisu]

Jaamme 10 500 euron palkintoa. [huono ilmaisu]
Jaamme 10 kpl 500 euron palkintoja.
Jaamme kymmenen 500 euron palkintoa.

Seuraavassa esimerkissä lukujen peräkkäisyys on erityisen häiritsevää, koska ensimmäisen luvun edessä ei ole sanaa ”vuosi” tai sen lyhennettä ohjaamassa oikeaan hahmotukseen. Jos ilmausta ei muuten voi korjata (jostain syystä on noudatettava määrättyä lauseenjäsenten järjestystä), pitäisi siis ainakin lisätä selventävä lyhenne.

Liikevaihtomme laski 2013 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Huono]
Liikevaihtomme laski v. 2013 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Vähän parempi]
Vuonna 2013 liikevaihtomme laski 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Korjattu]

Sellaista ilmausta kuin ”viisi sadasta” ei siis voi kirjoittaa numeroin ilman muutoksia, koska ”5 100:sta” rikkoisi sääntöä ja olisi epäselvä – kirjoitusasuhan olisi jopa sama kuin ilmauksen ”viidestätuhannesta sadasta”. Jos numeroiden käyttöön on aihetta, pitää lause siis muotoilla hiukan toisin.

Kysymyksen vastasi vain 42 vastaajaa 176:sta. [Ei: Kysymykseen vastasi vain 42 176 vastaajasta.]

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi taulukkoesityksessä, voi ehkä käyttää sellaista rakennetta kuin ”42/176”. Ks. kohtaa Vinoviiva osuutta ilmaistaessa.

Lukuja voi säännön mukaan kuitenkin olla peräkkäin, jos ne muodostavat luettelon ja lukujen välissä on väli­merkki tai sidesana. Usein kuitenkin tulos on vaikeasti hahmotettava, jolloin kannattaa har­ki­ta muita vaihtoehtoja. Jos lukuja on paljon, voisi olla parempi esittää ne taulukkona. Jos mu­ka­na on lukuja, joissa on desimaalipilkku, ilmaisusta tulee yleensä vaikeasti hahmotettava. Jois­sa­kin tapauksissa auttaa, että kaikkiin lukuihin liitetään yksikkö.

Ilmiö toistui vuosina 1821, 1891, 1973 ja 1996.
Hän osallistui 1 500, 5 000 ja 10 000 metrin juoksuun.
Käytimme 1,5, 2,5, 3, 3,5 ja 5 kg:n punnuksia.
Käytimme 1,5 kg:n, 2,5 kg:n, 3 kg:n, 3,5 kg:n ja 5 kg:n punnuksia.

Vuosiluvut

Vuosiluku on paras kirjoittaa kokonaisena, siis yleensä nelinumeroisena. Tällöin se helpommin hahmottuu vuosiluvuksi, ja lisäksi vältetään epäselvyyksiä. Kieli­toimiston ohje­pankin sivu Ajanilmaukset: päiväys ja vuosi­luku ottaa saman­laisen kannan: ”Virallisissa yhteyksissä ja muutenkin tyyliltään neutraaliksi tarkoitetussa asiatekstissä kannattaa vuosiluku merkitä kokonaan”.

Tämä tapahtui vuonna 1960.
Kyseessä oli tyypillinen 1960-luvun ilmiö, ”60-lukulaisuus”.

Jos kuitenkin vuosisadan osoittavat numerot jätetään pois, niin usein on ollut tapana kir­joit­taa yhdysmerkki tai heittomerkki pois jätetyn osan tilalle, esim. -60 tai ’60. Kieli­toi­mis­ton ohjeen ja standardin SFS 4175 mukaan tällöin ei kuitenkaan käytetä yhdysmerkkiä eikä muutakaan merk­kiä niiden tilalla, vaan kirjoitetaan esimerkiksi vuonna 60 ja 60-luvulla.

Ks. myös kohtia Aikavälin ilmaisut ja Vuosiluvut ja vuosi-sana.

Etenkin lyhyistä nimenkaltaisista merkinnöistä jätetään usein pois vuosisadat. Tämä voi aiheuttaa epäselvyyksiä. Esi­mer­kik­si tapah­tu­man nimen lyhenne ITK 05 on hämärä, ja suo­si­tus­ten vastainen ITK ’05 on tavallaan ymmär­ret­tä­väm­pi. Ehdottomasti selvintä on kir­joit­taa vuosiluku täydellisenä, esimerkiksi ITK 2005. Tämä koskee myös vuosilukujen mai­nit­se­mis­ta rinnakkain esimerkiksi aikaväliä ilmoitettaessa.

Se oli 1970- ja 1980-luvun ilmiö.
Hän eli vuosina 1512–1589.

Jos tarkoitetaan ensimmäisen vuosisadan vuotta, on usein parasta käyttää tarkennusta ”jKr.”.

Rooma paloi vuonna 64 jKr.

Vuosiluvut ovat poikkeus yleisestä numeroiden ryhmittelyn säännöstä: vuosiluvun numerot kirjoitetaan peräkkäin ilman välejä.

Tarkka vai pyöreä luku?

Lukujen ilmaisemisen tarkkuus kannattaa valita asiayhteyden, lukijakunnan ja tekstin tar­koi­tuk­sen mukaan. Esimerkiksi ilmaisu ”6 216 181 161” on vähemmän havainnollinen kuin ”6 200 000 000” saati ”6,2 miljardia”. Jos ilmaisu luetaan ääneen, havainnollisuuden ero ko­ros­tuu voimakkaasti. Toisaalta pyöreän luvun käyttö merkitsee epätarkkuutta. Tärkeää on, mi­tä luvulla halutaan sanoa. Aina ei tarvitse kertoa asiaa niin tarkasti kuin se tiedetään. Li­säk­si isoissa luvuissa on usein epätarkkuutta, joten liian tarkka ilmaisu voi johtaa harhaan.

Tieteelliseen esitykseen kuuluu yleensä mahdollisimman suuri täsmällisyys niin, että suu­reen arvoon liitetään arvio siitä, miten tarkasti suure on mitattu tai laskettu, esi­mer­kik­si ”nopeus oli 5,67(2) m/s”. (Ks. kohtaa Tarkkuusarviot.) Yleistajuisessa esityksessä sellainen täs­mäl­li­syys tarkkuus ei yleensä ole tarpeen, vaan se saattaa päinvastoin vaikeuttaa sa­no­man perillemenoa. Ilmaisu ”nopeus oli 6 m/s” voi olla sopiva.

Toisaalta mitä yleistajuisemmaksi esitys pyritään tekemään, sitä enemmän kannattaa lukujen ohella tai jopa tilalla käyttää sanallisia, kuvailevia ilmaisuja. Lisäksi kannattaa harkita, millaiset yksiköt ja ilmaisutavat ovat lukijalle tuttuja. Esimerkiksi ”nopeus oli noin 7 km/h” on useimmille selvempi kuin tieteessä käytetty nopeuden ilmaisu 2 m/s (metriä sekunnissa). Mutta asian luonteesta riippuu, onko sekin tarpeettoman epä­havain­nol­lis­ta. Ilmaisu ”nopeus oli reipasta pyöräilyvauhtia” olisi ainakin kauno­kirjal­li­seen esitykseen sopivampi, jos on tarkoitus kuvata jotakin liikkumisvauhtia havain­nol­li­ses­ti, mutta niin, että tarkalla vauhdilla ei ole merkitystä.

Suuret luvut ja lukusokeus

Useimmat ihmiset tuntevat lukusanat ”miljoona” ja ”miljardi”. Siitä ylöspäin tilanne muut­tuu­kin. Sanaa ”biljoona” kannattaa kokonaan välttää, sillä käännösvirheiden takia se esiintyy melko usein miljardin merkityksessä amerikanenglannin billion-sanan mukaan. Vaikka kirjoittaja tietäisikin, että biljoona tarkoittaa tuhatta miljardia, lukija ei ehkä tiedä – tai ei voi olla varma siitä, onko kirjoittaja tiennyt! Vielä suuremmalla syyllä tämä koskee suurempia lukusanoja, kuten triljoonaa.

42 tuhatta miljardia [= 42 000 000 000 000 = 42 biljoonaa]

Lisäksi kannattaa muistaa, että suuret luvut hämmentävät ihmisiä usein suuresti. On jopa väitetty, että ihminen ei oikeastaan pysty kunnolla ymmärtämään rahasummia, jotka ovat suurempia kuin hänen kuukausipalkkansa.

Asioita voi havainnollistaa esimerkiksi vertaamalla niitä sellaisiin asioihin, jotka ovat ihmisten edes jollain tavoin hahmotettavissa. Usein ei varsinaista suurta lukua tällöin edes tarvitse sanoa, ainakaan yleistajuisessa tekstissä.

Hankkeen kustannus olisi 15 kertaa Suomen valtion budjetti.
Matka on 200 kertaa niin pitkä kuin maapallon ympärysmitta.

Onko ”kaksi kertaa suurempi kuin” epäselvä ilmaisu?

Aika ajoin syntyy julkista keskustelua, kun joku väittää, että sentapaista ilmaisua kuin ”kaksi kertaa suurempi kuin” on käytetty väärin. Sellaista paheksuntaa on esitetty lehdistössä ai­na­kin 1950-luvulta alkaen. Väitteen mukaan ilmaisu tarkoittaa kolmin­kertaista eikä kak­sin­ker­tais­ta. Koskaan ei kuitenkaan ole esitetty esimerkkiä todellisesta kielen­käytöstä, jossa merkitys olisi sellainen.

Käytännössä kaikki tietävät, että jos Matilla on 100 euroa rahaa ja Liisalla kaksi kertaa enemmän, niin Liisalla on 200 eikä 300 euroa. Tämä tulkinta on vahvistettu kieli­toi­mis­ton kannanotossa vuonna 1974.

Jos kuitenkin haluaa välttää edellä mainitut teoreettiset vastaväitteet, voi kirjoittaa ”kaksi kertaa niin paljon kuin” eikä ”kaksi kertaa suurempi kuin”. Toisaalta usein tällainen ongel­man kiertäminen vaatii lauseen uudel­leen­muotoilun.

Puola maksoi panssarivaunuista viisi kertaa vähemmän kuin Suomi.
Puola maksoi panssarivaunuista vain viidesosan siitä mitä Suomi.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”kaksi kertaa suurempi kuin” ei kuulu täs­mäl­li­seen kielen­käyt­töön (kannanotto hakusanan kerta selityksessä). Sen sijaan ilmauksen ”viisi kertaa pienempi kuin” kohdalla ei vastaavaa huomautusta ole, vaikka aiemman Suomen kielen perussanakirjan mukaan se sopii vain arkikieleen.

Vaikka siis mitään todellisen väärinkäsityksen vaaraa ei ole, varovainen kirjoittaja voi välttää kyseisiä ilmaisuja sen takia, että ainakin pieni osa lukijoista paheksuu niitä vir­heel­lisinä.

Aihetta käsittelee laajasti Jukka Kohosen kirjoitus Kaksi kertaa suurempi – yleisimmät harhaluulot.

Puolta suurempi” on epäselvä

Myös ilmaus ”puolta suurempi” tai ”puolet suurempi” tarkoittaa vanhastaan ja sanakirjojen mukaan ’kaksi kertaa niin suuri kuin’, siis samaa kuin ”kaksi kertaa suurempi kuin”. (Ks. esim. Tuomo Jämsän kirjoitusta Paljonko on puolta enemmän?) Sen osalta kuitenkin toinen mer­ki­tys, ’puolitoista kertaa niin suuri kuin’, on nykyisin aika paljon käytössä eikä vain teo­reet­ti­siin rakennelmiin perustuva ajatus.

Esimerkiksi erään professorin lausuntona esitetyssä tekstissä (25.6.2021) sanotaan: ”Delta-variantti on noin kaksi kertaa alku­peräistä korona­muunnosta tarttuvampi ja puo­let britti­muunnosta tarttuvampi.” Tarkoitus on kuitenkin sanoa, että variantti on 100 % alku­peräistä tarttuvampi ja 50 % britti­muunnosta tarttuvampi, eli tarttuvuus­suhteet ovat 2:1 ja 1,5:1.

Kirjassa Hauskaa kielenhuoltoa! (WSOY 2006) jopa väitetään (s. 388), että uusi merkitys olisi oikea ja ainoa merkitys:

HUOMAA! Ilmaukset puolet suurempi ja puolet enemmän eivät tarkoita alkuperäistä määrää kaksinkertaisena: esim. jos 50:stä tulee puolet suurempi, on lopputulos 75 eikä 100, tai jos joku saa 30 €:oon verrattuna puolet enemmän rahaa, tuo joku ei saa 60 €:a vaan 45 €.

Siksi on parasta kokonaan olla käyttämättä sellaisia ilmaisuja kuin ”puolta suurempi”. Ainakin osa lukijoista jäisi epätietoisiksi siitä, tarkoitetaanko kaksinkertaista vai puoli­toista­kertais­ta. Yksiselitteinen vaihtoehto on ”50 % suurempi kuin”, mutta se ei useinkaan ole kovin tyylikäs. Jos esimerkiksi joidenkin hankkeiden määrä oli puolitoista kertaa niin suuri kuin edellisenä vuonna, ei pidä kirjoittaa ”Hankkeiden määrä oli puolta suurempi kuin edellisenä vuonna”, vaan vaikkapa jokin seuraavista:

Hankkeiden määrä oli kasvanut 50 % edellisestä vuodesta.
Hankkeita oli 50 % enemmän kuin edellisenä vuonna.
Hankkeita oli 33; edellisenä vuonna niitä oli 22.

Useinkin itse lukujen esittäminen on sekä havainnollisempaa että täsmällisempää kuin eri­lai­set suhdevertailut. Syynä on etenkin se, että suhdevertailuissa joudutaan käyttämään pro­sent­te­ja, koska kansankielinen ”puolta enemmän” on käynyt epäselväksi.

Ongelmia ei ole sellaisissa ilmauksissa kuin ”puolta pienempi” ja ”puolet vähemmän”. Niille ei voi edes viisastellen esittää muuta tulkintaa kuin se, että viitataan puoleen alku­peräisestä määrästä.

”Nousee puolella” myös vältettävä

Kun hintaa on korotettu puolella, se Nykysuomen sanakirjan mukaan on kaksin­kertaistunut. Tosin sen mukaan tällainen ilmaus esiintyy ”varsinkin puhe­kielessä”. Uudemmissa sana­kirjoissa otetaan kantaa vahvemmin: selityksen jälkeen on lisäys ”täsmällisessä kielen­käytös­sä: hinta on kaksin­kertais­tet­tu”.

Kyse ei kuitenkaan ole täsmällisyydestä, vaan siitä, että ilmaustyyppi hintaa on korotettu puolella, hinta on noussut puolella tms. on hämärtynyt merkitykseltään: se esiintyy sekä vanhassa käytössä että tarkoittamassa nousua 50 %:lla eli puoli­toista­kertais­tu­mis­ta. Usein on mahdotonta päätellä, kumpaa tarkoitetaan, ellei itse lukuja ole tiedossa.

Tällaisissa ilmauksissa on ajateltavissa, että puoli tarkoittaa puolta uudesta hinnasta. Tällainen ajattelu ei kuitenkaa sovi sellaisiin ilmauksiin kuin hinta nousee puolella, mutta niidenkin merkitys on kaksitulkintainen.

Näin ollen on syytä olla kokonaan käyttämättä sellaisia ilmauksia kuin nousee puolella tai kasvoi puolella.

Maksu nousee puolella ensi vuonna. [kaksitulkintainen, älä käytä]
Maksu nousee 50 % ensi vuonna. [yksi korjaustapa, jos tätä tarkoitetaan]
Summa nousee kaksinkertaiseksi ensi vuonna. [yksi korjaustapa, jos tätä tarkoitetaan]

Numerot

Numeroilla tarkoitetaan tietenkin yleensä merkkejä 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 0, joita käytetään muun muassa lukujen ilmaisemiseen. Näitä on tapana kutsua arabialaisiksi numeroiksi, jos ne halutaan erottaa roomalaisista numeroista, mutta parempi nimitys on ”tavalliset nume­rot”. (Arabian kielessä käytetään numeroita, jotka ovat aivan erinäköisiä, joskin samaa alku­perää.)

Sana ”numero” voi kuitenkin tarkoittaa myös numerosarjaa, esim. koodinumeroa tai puhelin­numeroa, tai jopa tunnistetta, joka voi sisältää myös muita merkkejä kuin numeroita, ainakin ryhmittely- ja tarkistusmerkkeinä.

Voiko numero sisältää kirjaimia?

Yleensä sanan ”numero” kaksimerkityksisyys ei aiheuta ongelmia. Mutta joskus se tarkoittaa jopa sellaista koodia, jossa on muitakin merkkejä kuin numeroita. Jos asiakasta kehotetaan ilmoittamaan tilausnumeronsa ja hänen saamissaan tiedoissa on tilausnumeron kohdalla E1917317, lukija ei aina ymmärrä esimerkiksi alkukirjaimen kuuluvan koodiin. Eikä se aina kuulukaan. Jos nimitykset ovat kirjoittajan valittavissa, kannattaa siis välttää numero-sanaa tällaisissa tilanteissa ja käyttää nimitystä ”tilauskoodi”, ”asiakastunnus” tms. Usein virallinen nimityskin on tunnuksen kannalla. Esimerkiksi auton rekisteri­numero on virallisesti ”ajo­neu­von rekisteritunnus”.

Lähinnä tietotekniikassa käytetään heksadesimaalista eli 16-kantaista lukujärjestelmää (lukujen esittämisen järjestelmää). Siinä numeroina käytetään tavallisten numeroiden 0–9 lisäksi kirjaimia A:sta F:ään, jotka edustavat lukuja 10–15. Usein luvun esityksen eteen kir­joi­te­taan 0x (nolla ja x-kirjain) osoitukseksi heksadesimaalisuudesta, esimerkiksi 0x80 tai 0xA0.

Versaali- ja gemenanumerot

Numeromerkkien eri esitysmuotoja

Typografiassa erotetaan versaalinumerot, jotka ovat samantyyppisiä kuin versaali­kirjaimet eli ”isot kirjaimet” (keskenään samankorkuisia ja kokonaan rivin perus­viivan yläpuolella) ja gemena­numerot, joiden korkeus vaihtelee. Niitä ei merkistö­standardeissa pidetä eri merk­kei­nä, vaan kyse on samojen merkkien eri esitystavoista.

Seuraava kuva esittää Cambria-fontin versaali­numerot (ylempänä) ja gemena­numerot sekä esimerkin kumpienkin käyttö­yhteydestä.
1. rivillä on 01234567890 1,12 kg siten, että kaikki numerot yhtä korkeita
ja suunnilleen k-kirjaimen korkuisia.
2. rivillä on 01234567890 vuonna 1952 siten, että 0, 1 ja 2 ovat
a-kirjaimen korkuisia, 6 ja 8 korkeampia ja muut peruslinjan alle ulottuvia.

Gemenanumeroista käytetään englannissa nimitystä old style numbers. Tämän takia ne saattavat esiintyä esimerkiksi taitto-ohjelman valikossa nimellä ”vanha tyyli”.

Versaalinumerot tavallisia

Tietokoneissa käytetään yleensä sellaisia fontteja, joissa numerot ovat versaali­nume­roi­ta. Esimerkiksi Times New Roman -fontissa on seuraavanlaiset versaali­nume­rot (sikäli kuin selaimesi voi käyttää tätä fonttia): 0123456789. Tavallisin poikkeus on ollut Georgia-fontti, jossa on seuraavanlaiset gemenanumerot (sikäli kuin selaimesi voi käyttää Georgiaa): 0123456789. Tosin muun muassa Windowsin niin sanotuissa C-fonteissa Candara, Constantia ja Corbel on oletus­arvoisesti gemena­numerot.

Gemenanumeroiden paluu

Vanhemmassa typografiassa suosittiin gemenanumeroita muun muassa siksi, että ne eivät liiaksi nosta lukuja esille tekstistä. Lisäksi gemena­numerot antavat luvuille ulkoasu­hahmoja samaan tapaan kuin gemena­kirjainten korkeuden vaihtelu luo sanahahmoja.

Myöhemmin versaalinumerot yleistyvät, mutta gemena­nume­rot palasivat käyttöön 1990-luvulla monissa yhteyksissä. Kuitenkin esi­mer­kik­si Helsingin Sa­no­mat, joka oli palannut gemena­numeroiden käyttöön leipä­tekstissä, luopui niistä taas ulko­asu-​uudis­tuk­ses­saan vuonna 2009.

Typografiaa, ei kielen normeja

Suomen kielen normit eivät ota mitään kantaa valintaan versaali- ja gemena­numeroiden välillä, kuten eivät yleensäkään fontti­asioihin ja vastaaviin.

Typografian käsikirja ottaa kantaa seuraavasti:

Tähän voi lisätä vielä pari huomiota:

Miten fontista valitaan gemena- tai versaali­numerot?

Sama fontti voi sisältää sekä gemena- että versaalinumerot: tällaisia fontteja ovat muun muassa Calibri, Cambria, Candara, Constantia ja Corbel. Kehittyneessä typografiassa voidaan tämän ansiosta usein käyttää molempia ilman fontin vaihtamista. Tämä tulee kui­ten­kin yleensä kyseeseen vain taitto-ohjelmissa. p>Tekstinkäsittelyssä, verkko­jul­kai­se­mi­ses­sa yms. on tavallisesti valittava fontti sellaiseksi, että siinä numeroiden asu sopii aiot­tui­hin käyttö­tarkoi­tuk­siin. Nykyisin on kuitenkin mahdollista valita fontin ehkä tarjoamista vaihto­ehdoista versaali- tai gemenan­numerot myös Wordissa ja verkko­sivuilla.

Word 365:ssä voidaan valita teksti ja sitten mennä fontti­asetuksiin Ctrl-D:llä ja valita Lisäasetukset-välilehdeltä Numeromuodot-kohdan pudotus­valikosta Vanha tyyli (gemena­numerot) tai Linjassa (versaali­numerot). Verkko­sivuilla voidaan käyttää CSS-ominaisuutta font-variant-numeric.

Roomalaiset numerot

Roomalaisten numeroiden järjestelmä

Erikoistilanteissa käytetään myös roomalaisia numeroita I = 1, V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500 ja M = 1000. Numeroina käytetään siis tiettyjä kirjaimia, jotka yleensä kirjoitetaan versaalilla. Luku kirjoitetaan tällaisin numeroin siten, että luku on numeroiden arvojen sum­ma. Numerot kirjoitetaan järjestyksessä suurimmasta pienimpään, esi­mer­kik­si MMCCCVII = 1000 + 1000 + 100 + 100 + 100 + 5 + 1 + 1 = 2307.

Lisäksi noudatetaan nykyisin lähes aina sopimusta, jonka mukaan eräät roomalaisten numeroiden yhdistelmät kirjoitetaan lyhennettyinä niin, että isomman numeron edessä on pienempi, jonka arvo on vähennettävä isommasta. Nämä yhdistelmät ovat: IV = 4 (ei IIII, kuten joskus vanhoissa kellotauluissa), IX = 9 (ei VIIII), XL = 40, XC = 90, CD = 400 ja CM = 900.

Yleensä vain pienehköjä lukuja

Käytännössä roomalaisin numeroin kirjoitetaan yleensä vain pienehköjä lukuja. Tähän on pari poikkeusta:

Suppea käyttöala

Roomalaisia numeroita on aiemmin käytetty melko laajastikin, mutta suuntaus on ollut kohti tavallisten numeroiden käyttöä, jota myös kielenhuolto on suosittanut. Toisaalta englannin kielen ja EU-asiakirjojen kieliasun vaikutus on jossain määrin lisännyt rooma­lais­ten nume­roi­den käyttöä.

Roomalaiset numerot henkilönnimissä

Yleiskielessä ei yleensä tarvita roomalaisia numeroita muuhun kuin hallitsijoiden ja paavien järjestyslukujen ilmoittamiseen, johon tämä tapa on täysin vakiintunut. Rooma­lai­siin nume­roi­hin ei tällöin liitetä järjestyslukuun muutoin kuuluvaa pistettä, koska ne itsessään tar­koit­ta­vat järjestyslukuja.

kuningas Kaarle XII
Kaarle XVI Kustaa
paavi Gregorius X

Jos jostain syystä halutaan kirjoittaa tällainen järjestysluku kirjaimin, niin Uuden kielioppaan mukaan käytetään gemenaa: Kaarle V = Kaarle viides (ei: Viides). Tämä on loogista, koska kyseessä on jär­jes­tys­luku, ei lisänimi. Tämä on myös SKS:n koittaaieli­valio­kunnan vuonna 1929 ottaman kannan mukaista.

Jossain määrin roomalaisia numeroita käytetään Yhdysvalloissa henkilönnimissä erottamaan muuten samannimisiä, samaan sukuun kuuluvia ihmisiä.

Vieraissa nimissäkin numero on luonnollista ja tavanomaista lukea suomenkielisenä (esim. III = kolmas, ei the third), vaikka se periaatteessa on osa itse vieraskielistä nimeä. Lukutapa vaikuttaa numeron taivutuspäätteen merkintään.

Henry Ford III

Häntä on verrattu Henry Ford III:een [= kolmanteen].

Roomalaiset numerot julkaisujen numeroinnissa

Kirjojen ja muiden julkaisujen rakenteessa on roomalaisia numeroita käytetty ja käytetään mm. englannin vaikutuksesta joskus edelleenkin joihinkin erityistehtäviin:

Roomalaisia numeroita käytetään joskus lakiviittauksissa, esimerkiksi ”tekijänoikeuslain II luku”. Tämä on kuitenkin perusteetonta, koska itse laeissa luvut on numeroitu tavallisilla numeroilla.

Roomalaiset numerot kuukausien numeroina

Roomalaisia numeroita on tapana käyttää kuukausien numeroina mm. kasvi- ja lintukirjoissa. Esimerkiksi kasvin kuvauksessa merkintä ”V–VI” tarkoittaa, että kasvi kukkii touko- ja kesä­kuus­sa.

Roomalaiset numerot luokkien numeroinnissa

Jonkin verran roomalaisia numeroita esiintyy erilaisten luokitusten ilmaisemisessa, esi­mer­kik­si ”III veroluokka”, ”kilpailun luokka IV”. Ellei sellainen kirjoitustapa ole johonkin yh­tey­teen vakiintunut, on parempi käyttää tavallisia numeroita. Nykyisin käytetään tavallisia nu­me­roi­ta usein sielläkin, missä aiemmin käytettiin roomalaisia.

3. veroluokka
kilpailun 4. luokka
verbin III infinitiivi
verbin 3. infinitiivi

Vaikka roomalaiset numerot siis normaalisti ilmaisevat järjestyslukuja, tästä on käytännössä poikettu usein etenkin hiukan arkisissa ilmauksissa, kuten ”III-olut”. Vaikka oluiden jako vero­luokkiin on nykyisin poistettu, käyttävät valmistajat edelleen vanhan vero­luokituksen mu­kai­sia luokkia: I-olut (ykkösolut), III-olut (kolmosolut), IV A -olut (neljä aa olut) ja IV B -olut (neljä bee olut) sekä kahden viimeksi mainitun yhteisnimitys IV-olut (nelosolut).

Suomen kielen lautakunta hyväksyi v. 2005 käytännön, jossa roomalaiset numerot edus­ta­vat substantiivia, käytännössä usein sellaista sanaa kuin ”kolmonen” tai sen yhdys­sana­muotoa ”kolmos-”. Ks. kuvausta numerosubstantiiveista. Lautakunta kuitenkin ko­ros­taa, että tällöin substantiivisuus on otettava huomioon kirjoitusa­sussa. Usein sekä ad­jek­tii­vi­na että substantiivina lukeminen on mahdollista.

II tyypin [toisen tyypin]
II-tyypin [kakkostyypin]
I luokka [ensimmäinen luokka]
I-luokka [ykkösluokka]
Kehä III:ta [kehä kolmosta]
USA II:een [uuessaa kakkoseen]

Esimerkiksi koululuokkien numeroinnissa on yleensä siirrytty tavallisiin numeroihin; tosin Kielikellon 2/2006 kohta Koodinumeroita mainitsee vielä roomalaisten numeroidenkin käytön. Usein luokan nu­me­roon liittyy kirjain, joka erottaa luokan rinnakkaisluokista, esimerkiksi ”4B” (ennen ”IV B”). Ilmaisu olisi johdon­mukaista lukea ”neljäs bee”, mutta koodinomaisuutensa takia se yleensä kirjoitetaan ilman välilyöntiä ja järjestyslukuun yleensä kuuluvaa pistettä. Tosin kieli­toimiston eräs van­hah­ko suositus ja Kielenhuollon käsikirja käyttävät ilmaisutapaa ”4.B-luokka”, mutta sitä tus­kin käytännössä juurikaan esiintyy. Ilmaisu ”4B-luokka” on sekin hankala: miten se on aja­tel­tu luettavaksi? Luku­tapa ”neljäs bee-luokka” olisi epälooginen, koska kyseessä ei ole B-luokista neljäs. Ongelmasta selvitään kirjoittamalla numero-kirjainkoodi sanan ”luokka” jäl­keen ja lukemalla sen luku peruslukuna. Arki­kieles­sä voi pelkkää luokan tunnusta käyttää substan­tii­vin tavoin.

Hän pääsi 4. luokalle. [neljännellä luokalla]
Hän on luokalla 4B. [luokalla neljä bee]
Hän on 4B:llä. [neljä beellä; arkikieltä]

Kielikellossa 2/2006 tarjotaan häkellyttävä määrä erilaisia vaihtoehtoja: 4.B-luokka, 4. B -luokka, IV B -luokka, 4B-luokka ja 4b-luokka. Sujuvin vaihtoehto (luokka 4B) siis puuttuu, mutta tuskin sitä voi sääntöjen vastaisena pitää.

Luokka-asteiden nimityksistä johdetuissa adjektiiveissa alkuosa on järjestysluku ja ero­te­taan jälkiosasta ”luokkalainen” yhdysmerkillä. Ilmaisun kirjoittaminen kokonaan sanoin on yleensä tyylikkäintä.

neljäsluokkalainen
4.-luokkalainen
IV-luokkalainen

Jos luokan nimessä on kirjain, on Kielikellon mukaan myös adjektiivin muodostuksessa tar­jol­la kirjava kokoelma vaihtoehtoja: 4.B-luokkalainen, 4. B -luokkalainen, IV B -luok­ka­lai­nen, 4B-luokkalainen ja 4b-luokkalainen. Näistä 4B-luokkalainen on yksinkertaisin ja siten sopivin. Kannattaa huomata, että ongelma on usein kierrettävissä toisenlaisella ilmaisulla.

4B-luokkalainen
luokan 4B oppilas

Roomalaiset numerot armeijakuntien numeroinnissa

Armeijakunnat numeroidaan roomalaisin numeroin. Sen sijaan sekä armeijakuntaa ylemmän yksikön (armeijan) että sitä alemman yksikön (divisioonan) numerointi tehdään tavallisilla numeroilla.

Hän palveli 6. armeijaan kuuluneeseen LI armeijakuntaan sijoitetussa 71. jalkaväki­divisioonassa.

Esimerkissä on ”LI” siis luettava ”viidenteen­kymmenenteen­ensimmäiseen”. Kirjoitusasusta ks. Sotilas­yksiköiden nimet.

Roomalaiset numerot asemakaavoissa

Asemakaavoissa käytetään roomalaisia numeroita kerroslukujen eli talojen kerrosten lukumäärien merkitsemiseen. Syynä on, että tällöin ne erottuvat kaavoissa olevista muista numeromerkinnöistä. Joskus tällainen merkintätapa pääsee karkuun ja sitä käytetään myös tekstissä, esimerkiksi sanassa ”XII-kerroksinen” (po. ”12-kerroksinen”).

Desimaaliluvut

Pilkku, ei pistettä

Desimaaliluvuissa käytetään kokonaisosan ja desimaaliosan välissä pilkkua (esim. 2,52) eikä pistettä kuten englannissa (2.52). Näiden merkintätapojen sekaantuminen voi joskus aiheut­taa suuriakin ongelmia, koska esimerkiksi ilmaisu ”1,005” tarkoittaa suomen kielessä hiukan yli yhtä, ilmaisu ”1.005” taas tuhattaviittä ja englannissa asia on täsmälleen päin­vas­toin. Pis­teen käyttö ilmauksessa ”1.005” (tuhat viisi) ei nykyisin ole suositeltavaa, mutta se on edel­leen varsin yleistä, ja siksi sekaantumisen vaara on todellinen.

123,45
1 230,45
1,234 567

Pilkun jälkeisten numeroiden ryhmittelystä ks. Desimaaliosan ryhmittely.

Käytännössä voidaan joutua tilanteisiin, joissa asiakirjaan on liitettävä laaja tietokoneella tuotettu tietoaineisto, jonka luvuissa on desimaalipisteet. Jos aineiston muuntaminen on hankalaa tai riskialtista ja siksi päädytään säilyttämään pisteet, on asiasta syytä mainita selityksissä.

Etu- ja loppunollan tarve

Englannin kielessä ja ohjelmointikielissä yms. on tapana jättää usein etunolla pois desi­maa­li­lu­vun esityksestä, jos luvun kokonaisosa on tasan nolla, esimerkiksi ”.123”. Tämä voi tuntua erityisen luon­nol­li­sel­ta esimerkiksi taulukon sarakkeessa, jossa kaikki luvut ovat tätä tyyppiä (esimerkiksi korrelaatio­kertoimia, jotka ovat välillä 0:sta 1:een eikä 1:tä käytännössä esiin­ny). Tämä ei ole suomen sääntöjen mukaista, ei vaikka desi­maali­piste vaihdettaisiin pilkkuun.

0,123

Jos kuitenkin äärimmäisessä tiiviyden ta­voit­te­lus­sa mennään etunollan pois jättämiseen, aiheuttanee vähiten hämminkiä se, että käy­te­tään englannin mukaista pisteellistä mer­kin­tä­tapaa (.123) kauttaaltaan koko aineis­tossa.

Suomen kielen käytäntöön ei kuulu myöskään desimaalierottimen kirjoittaminen luvun perään silloin, kun sitä ei seuraa yhtään desimaalia. Englannin kielessä sellaista käytäntöä esiintyy, ja ohjelmointikielissä se on tavallinenkin silloin, kun on tarvetta erottaa desi­maali­luku (esimerkiksi ”12.”) kokonaisluvusta (esimerkiksi ”12”).

12,0

Aseen kaliiperin ilmaisemisessa käytetään kuitenkin usein amerikkalaisia kaliiperi-ilmauksia sel­lai­si­naan. Ne ilmaisevat kaliiperin tuumina ja ilman nollaa desimaali­erottimena käytetyn pis­teen edessä. Tällöin esimerkiksi puhe .30:n aseesta tai luodista tarkoittaa 0,30 tuuman kalii­peria.

Päättymätön desimaaliesitys

Jos luvun viimeisen desimaalin jälkeen kirjoitetaan ellipsimerkki tai kolme pistettä, se tar­koit­taa, että luvussa on lisää desimaaleja, mutta niitä ei ole kirjoitettu näkyviin.

π = 3,141 592…

Tämä on erotettava pyöristämisestä, jossa viimeistä mukaan otettavaa numeroa tarvittaessa kasvetaan yhdellä, jos ensimmäinen pois jätetty numero on 5 tai isompi. Pyöristetyn arvon ja tarkan arvon välissä ei saa käyttää yhtäläisyys­merkkiä, vaan on käytettävä noin-merkkiä.

π ≈ 3,141 593

Ellipsimerkkiä voidaan käyttää silloinkin, kun luvun desimaaliesitys on jaksollinen eli jostakin kohdasta alkaen siinä esiintyy vain tietty numerojono (ehkä yksi numero) toistuvasti.

2/3 = 0,666 666…
5/7 = 0,714 285 714 285…

Valitettavasti desimaaliluvun jaksollisuuden esittämiseen ei ole standardoitua eikä vakiin­tu­nut­ta merkintätapaa, vaan käytössä on useita erilaisia tapoja, joilla on kullakin omat huonot puolensa. Usein on käytetty tapaa, jossa toistuva numerojono eli jakso kirjoitetaan sulkeisiin eikä ellipsimerkkiä käytetä, esimerkiksi 0,6(6). Tällöin kuitenkin käytetään merkintää, jolle on määritelty aivan muunlainen merkitys tarkkuus­arvioiden esittämisessä.

Jos jotain tapaa on käytettävä, ylleviivaus lienee sopivin: jakson yläpuolelle vedetään vaaka­viiva. Sen toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa. Siihen voidaan käyttää tekstin­käsittely­ohjelman muotoilu­keinoja tai verkkosivulla tyyliohjeella. Pelkässä tekstissä sen voi tehdä käyttäen yhdistyvää yläviivaa, U+0305 combining overline, mutta tämä tuottaa usein huonon, jopa epäselvän tuloksen.

2/3 = 0,6̅ [yhdistyvä yläviiva; usein liian lähellä numeroa]
2/3 = 0,6 [CSS-muotoilu text-decoration: overline]
2/3 = 0,6 [CSS-muotoilu border-top: solid 1px]
1/7 = 0,142 685 7 [sama CSS-muotoilu kuin yllä]
1/7 = 0,142 685 7 [kuten yllä, mutta apuelementillä pakotettu rivinkorkeudeksi 1.1]

Jos yläpuolisen viivan tuottaminen on teknisesti mahdotonta, lienee parasta käyttää ellipsi­merkkiä ja ottaa mukaan sen verran desimaaleja, että lukija voi helposti päätellä, että kyseessä on ilmeisesti jaksollinen esitys (esimerkiksi 0,333 333…).

Eksponenttiesitys

Hyvin suurten ja hyvin lähellä nollaa olevien lukujen esittämiseen käytetään tieteessä ja tekniikassa usein eksponenttiesitystä. Tällöin luku esitetään kahden luvun tulona niin, että jälkimmäinen luku on 10:n potenssi. Kertomerkkinä voi tällöin olla kertomerkki-niminen merkki ”×” tai kertopiste ”⋅”.

3,1 × 106 = 3,1 ⋅ 106 = 3 100 000

Eksponenttien kirjoittamisesta sekä eksponenttiesityksen vaihtoehdoista fysiikan suureita ilmaistaessa (esim. 3,1 MN = 3,1 × 106 N) ks. kohtaa Eksponentit ja ylä- ja alaindeksit.

Murtoluvut

Tavallinen merkintätapa

Murtoluvut kirjoitetaan nykyisin yleensä tyyliin 2/3, siis käyttäen tavallisia nume­roi­ta ja vinoviivaa. Jos murtoluku liittyy sitä edeltävään kokonaislukuun eli kyseessä on sekaluku, on muistettava kirjoittaa välilyönti niiden väliin.

7 2/3

Typografiset murtoluvut

Unicode-standardissa on erityinen murtoluvun vinoviiva -niminen merkki (U+2044), joka saattaa tuottaa typografisesti paremman tuloksen kuin tavallinen vinoviiva. Se kuuluu kui­ten­kin melko harvoihin fontteihin, ja vain harvat ohjelmat osaavat käsitellä sen laa­duk­kaasti.

5/6 [tässä on tavallinen vinoviiva]
5⁄6 [tässä on murtoluvun vinoviiva]

Typografisesti ehkä parempi, perinteistä kirjapainoasua muistuttava tulos voidaan kuitenkin usein saada aikaan taitto-ohjelmien välineillä. Tämä on osittain mahdollista verkkosivuillakin (ks. kirjaa CSS3 – uudet mahdollisuudet). Seuraava esimerkki sisältää näin muotoillun murto­luvun, jos käytettävissä on Constantia-fontti ja jos käytettävä selain tukee fontin OpenType-piirteiden käyttöä.

5/6

Pitkät murtoluvut

Jos murtoluvun osoittaja tai nimittäjä on yli kolminumeroinen luku, on luonnollista soveltaa siihen lukujen ryhmittelysääntöä. Ovathan osoittaja ja nimittäjä kokonaislukuja.

55 891/18 251

Ulkoasu on tällöin melko epähavainnollinen, suorastaan sekava. Asiaa auttaisi, jos vinoviivan ympärille kirjoitettaisiin välilyönnit. Tosin tällöin ilmaus periaatteessa muuttuu murto­luku­merkin­näs­tä merkityksi jakolaskuksi.

55 891 / 18 251

Toisaalta jos murtoluvussa on nelinumeroinen luku, mutta ei pitempää, voisi soveltaa neli­numeroisia lukuja koskevaa poikkeusta ja kirjoittaa murtoluvun kokonaan ilman välejä.

5891/1251 [= 5 891 / 1 251]

Murtoluvut sanoina

Muutamat tavallisimmat, sanamuodossa lyhyet murtoluvut kir­joi­te­taan jos­kus sanoin.

puoli = 1/2
kolmannes = kolmasosa = 1/3
sadasosa = sadannes = 1/100

Aiemmin kirjoitettiin usein ”kolmas osa”, ”sadas osa” jne., mutta kielenhuollon nykyistä kantaa lienee tulkittava niin, että tällaiset ilmaukset on kirjoitettava yhdyssanoiksi.

Sellainen merkintä kuin 1/5 vastaa sanaa ”viidesosa” (tai ”viidennes”), joten siihen ei saa enää lisätä sanaa ”osa”, vaikka niin aika usein tehdään. Ei saa kirjoittaa ”1/5-osa” (joka luettaisiin ”viidesosaosa” tai ”viidennesosa”). Tämä koskee taivutustakin: kirjoitetaan esimerkiksi ”1/5:lla” (ei ”1/5-osalla”).

Koska murtolukujen sanallisia ilmauksia käytetään melko harvoin, ne sekaantuvat joskus järjestyslukuihin etenkin taivutettaessa.

sadannes : sadannesta : sadanneksen [1/100]
sadas : sadatta : sadannen [100.]

Jos sanoin kirjoitettavan murtoluvun osoittaja ei ole yksi, kirjoitetaan osoittaja eri sanaksi.

kaksi kolmasosaa [2/3]

Jos osoittaja on yksi, se voidaan jättää mainitsematta sanoin kirjoitettaessa.

Naisten osuus valtuuston jäsenistä on vain kolmasosa.
Naisten osuus valtuuston jäsenistä on vain yksi kolmasosa.

Jos osa-loppuista murtoluvun nimeä taivutetaan, jätetään alkuosa yleensä taivuttamatta. Edelleen on sallittua taivuttaa alkuosaakin. (Tämä ilmenee Kieli­toimiston sana­kirjasta.)

kaksi kolmasosaa
kaksi kolmattaosaa

Jos osa-loppuisen murtoluvun nimen alkuosa on sanana pitkä, voitaneen käyttää sellaisia ilmauksia kuin ”30:s-osa”, vaikka tällaista ei kielenhuollon ohjeissa erikseen mainitakaan. Ilmaustyyppi ”30:s osa” on yleisempi, mutta sitä lienee pidettävä nykyisten ohjeiden vas­tai­se­na.

Murtoluvut erillisinä merkkeinä

Kolmelle tavalliselle murtoluvulle on erityiset merkit yleisesti käytettävissä olevassa merkistössä (Latin-1): ¼, ½ ja ¾. Niistä tosin yleensä vain puolikkaan merkki ½ voidaan kirjoittaa suoraan näppäimistöltä, mutta muut voidaan tuottaa melko helposti (ks. kohtaa Merkkien kirjoittaminen). Näiden merkkien käyttö tuottaa yleensä typo­grafi­sesti hyvän tuloksen.

Unicode-merkistö sisältää erillisiä merkkejä myös mm. sellaisille murtoluvuille kuin 1/8. Niiden käyttökelpoisuus on suppeampi, koska ne sisältyvät melko harvoihin fontteihin.

Jos kaikki tekstissä tarvittavat murtoluvut voidaan esittää erillisinä merkkeinä, kuten ¼, sellaista esitystä kannattaa käyttää. Muutoin on paras käyttää yhtenäisesti kaikille murto­luvuille merkintätapaa 1/4.

Jos tekstissä esiintyy sekaisin esimerkiksi ¼ ja 1/5, lukija voi jopa epäillä, että erilaisiin merkintä­tapoi­hin sisältyy merkitysero. Lisäksi typografinen vaikutus on kielteinen.

Word-ohjelma yleensä muuntaa esimerkiksi näppäilyn ”3/4” automaattisesti merkiksi ”¾”, joten tämä on siis joskus erikseen estettävä tai kumottava (esim. Ctrl+Z:lla).

Sekaluvut

Luku voi sisältää sekä kokonais- että murto-osan, esimerkiksi 6½. Jos tällainen niin sa­not­tu sekaluku kirjoitetaan käyttäen murto-osalle erillistä merkkiä (tai typografista murtolukua), siinä ei käytetä tyh­jää väliä, vaikka ilmaisun osat luetaankin erikseen (kuusi ja puoli). Jos taas murto-osa kir­joi­te­taan kahtena lukuna, joiden välissä on vinoviiva, se on ymmär­ret­tä­väs­ti­kin erotettava koko­nais­osasta (sitovalla) väli­lyönnillä, koska esimerkiksi 21/2 tar­koit­tai­si kahta­kymmentä­yhtä kahdes­osaa.


2½ rkl
2 1/2 rkl

Murtolukujen välttäminen

Murtolukuja sisältävät ilmaisut teksteissä ovat nykyisin hiukan vanhahtavia, ja niitä käytetään lähinnä arvosanoissa ja vastaavissa, joskus myös keittiömitoissa. Muutoin käytetään kir­joi­tuk­ses­sa yleensä desimaalilukuja (esimerkiksi 6,5) silloinkin, kun luku luetaan tyyliin ”kuusi ja puoli” eikä ”kuusi pilkku viisi”. Rahasummien esityksessä taas käytetään sellaisia ilmaisuja kuin ”6,50 euroa”. Kaavoissa ja laskutoimituksissa toki esiintyy murto­lukuja, mutta laskun tulosta käytetään yleensä desimaali­luvuksi pyöristettynä.

Tekstiä muokattaessa tai käännettäessä ei kuitenkaan pidä muitta mutkitta korvata murto­lukuja desimaali­luvuilla. Korvaaminen voi johtaa epäkäytännöllisiin merkintöihin (esi­mer­kik­si 1/16 = 0,0625), päättymättömiin desimaalilukuihin (1/3 = 0,33333…) tai väärään tietoon tarkkuudesta. Jos tekstissä mainitaan luku 2¾, ilmaus on epätarkempi kuin 2,75. Ellei tark­kuu­des­ta sanota mitään, 2¾ sisältää arvion, että todellinen arvo on lähempänä 2¾:aa kuin 2½:ta tai 3:a, kun taas 2,75 sisältää sen, että todellinen arvo on välillä 2,745…2,755.

Suhteiden merkitseminen

Suureiden suhde, kuten 2 g/kg

Kahden fysikaalisen suureen suhde ilmaistaan standardien mukaan siten, että lukua seuraa suureiden yksiköiden osamäärä. Ks. kohtaa Suureiden suhteet.

Hopeapitoisuus on 833 g/kg.

Käytännössä kuitenkin käytetään tämän sijasta hyvin yleisesti seuraavassa kuvattavia suhdelukuja.

Suhdeluvut

Kahden luvun suhde on luku, ja se voidaan ilmaista eri tavoin.

Lukujen 2 ja 1000 suhde on 1/500 eli 0,002 eli 0,2 % eli 2 ‰.

Käytännössä näin käsitellään yleisesti myös kahden samanlaatuisen suureen suhdetta. Periaatteessa tällöin jää ilmoittamatta, tarkoitetaanko esimerkiksi massojen suhdetta vai tilavuuksien suhdetta; se saatetaan ilmaista erikseen sanallisesti.

Hopeapitoisuus on 833 ‰. [yleinen, mutta periaatteessa epätarkka ilmaus]

Edellisessä esimerkissä voi lukija olettaa, että tarkoitetaan massojen suhdetta. Jos suureet ovat eri­laatuiset, niiden suhde ei ole pelkkä luku eikä sitä pitäisi sellaisena ilmaista.

Ilman hiilidioksidipitoisuus on 0,3 %. [epätarkka ilmaus]
Ilman hiilidioksidipitoisuus on 3 g/m³. [korrekti ilmaus]

Prosenttimerkinnät, kuten 0,2 %

Yksinkertaistetusti sanottuna prosentti tarkoittaa sadasosaa. Tarkemmin sanoen prosentti on luvun 0,01 eli 1/100 erityis­nimi, jota käytetään suhteita ilmaistaessa. Täten esimerkiksi 0,2 % tarkoittaa samaa kuin 0,002. Tämän mukaisesti prosentti­käsitettä ja merkintää tulisi käyttää vain tilanteissa, joissa ilmaistaan luvulla kahden saman­laatuisen suureen suhde.

Prosenttimerkkiä % käytetään vain luvun yhteydessä.

Koska prosentti on siis luku, ei periaatteessa tulisi puhua painoprosentista eikä tilavuus­prosentista. Mittayksikköstandardissa sanotaan:

Koska yksiköt prosentti ja promille ovat lukuja, ei ole mielekästä puhua esimerkiksi painoprosentista tai tilavuusprosentista. Siksi yksikön tunnukseen % ei saa liittää lisätietoja, kuten % (m/m) tai % (V/V). – – Esimerkiksi massaosuus on suositeltavaa ilmaista seuraavasti: "B:n massa­osuus on wB = 0,78" tai "B:n massa­osuus on wB = 78 %". Termiä prosentti ei myöskään saa käyttää suureen nimessä, koska se on harhaan­johtavaa. Jos massaosuus on 0,78 = 78 %, onko prosentti­määrä 78 vai onko 78 % = 0,78? Sen sijaan on käytettävä yksiselitteistä termiä osuus. Massan ja tila­vuu­den osuudet voidaan myös ilmaista yksiköinä, kuten μg/g = 10−6 tai ml/m3 = 10−9.

EU:n teksteissä esiintyy sellaisia ilmaisu­tapoja kuin ”rasva­pitoi­suus on vähintään 3,50 prosenttia (m/m)”. Tässä m on massan tunnus, ja m/m siis ilmaisee, että kyseessä on massojen suhde. Merkintä on yksi­selit­tei­nen, mutta sitä ei voi olettaa yleisesti tunnetuksi.

Käytännössä paino- ja tilavuus­prosentista puhuminen on kuitenkin tavallista. Yleisesti käy­te­tään myös sellaisia lyhenteitä kuin ”til.-%” (tilavuusprosentti) tai vastaava englannin­kielinen ly­hen­ne ”Vol. %”. Jos tilavuusprosentista puhutaan, lyhenne ”til.pros.” on hyväk­syt­tä­väm­pi kuin ”til.-%”.

Standardin suosittamaa käytäntöä kannattaa kuitenkin noudattaa täs­mäl­li­syy­teen pyr­ki­vis­sä tieteellisissä ja teknisissä esityksissä. Esimerkiksi ilmauksen ”Valmisteessa on 21 paino­prosent­tia rasvaa” sijasta voidaan käyttää seuraavia:

Valmisteen massasta on 23 % rasvaa.
Valmisteessa on rasvaa 230 g/kg.

Vastaavasti esimerkiksi ilmaus ”Juomassa on alkoholia 8 tilavuusprosenttia” voidaan hyväksyttävämmin ilmaista seuraavilla tavoilla:

Juoman tilavuudesta on alkoholia 8 %.
Juomassa on alkoholia 80 mL/L.

Jos aiemmin esitetyssä suola- ja kaliumpitoisuusesimerkissä on kyse painosuhteista, olisi tarkka ilmaisu seuraavanlainen:

Vedessä oli suolaa 35 g/kg ja kaliumia 4,1 g/kg.

Maidon ”rasvaprosentit” ovat rasvan massaosuuksia maidossa.

Kevytmaidon rasvaprosentti on 1,5. [Arkityylinen, epätarkka ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 1,5 %. [Parempi ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 1,5 painoprosenttia. [Tarkempi ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 15 g/kg. [Periaatteessa asiallisin, mutta monille outo ilmaus]

Muutoinkaan ei tarkassa kielenkäytössä käytetä prosentti-sanaa yhdys­sanan jälki­osana. Loogisesti ei ole olemassa esimerkiksi äänestys-, vero-, työttömyys- tai virheprosentteja. Koska prosentti on luvun nimi, ei ole olemassa erilaisia prosentteja sen enempää kuin on olemassa erilaisia lukuja 1/100. Ilmaukset, joissa puhutaan erilaisista prosenteista, olisi siis korjattava niin, että kerrotaan, mitä suhdetta tarkoitetaan, ja suhteen arvo sitten ilmaistaan luvulla, tavallisemmin prosentti­käsitettä käyttäen.

Työttömyysprosentti on 8. [Arkityylinen, epälooginen ilmaus]
Työttömyysaste on 8 %. [Parempi ilmaus]
Työttömien osuus on 8 %. [Ehkä vielä parempi ilmaus]

Jopa viralliseen kielenkäyttöön on levinnyt sana ”energiaprosentti” ja sitä tarkoittavia mer­kin­tö­jä, kuten ”E%”. Merkinnöistä suositeltava on Kielikellon 2/2014 kirjoituksen Energia­prosentti mukaan ”E-%”. Koko ilmaus kuitenkin rikkoo niitä periaatteita vastaan, joiden mukaan prosenttikäsitettä tulisi käyttää. Sen sijasta tulisi ilmaista asia toisin.

Rasvojen saannin vaihteluväli suosituksessa on 25–40 energiaprosenttia. [virheellinen ilmaisutapa]
Rasvojen saannin vaihteluväli suosituksessa on 25–40 E-%. [vielä virheellisempi]
Rasvoista tulisi suosituksen mukaan saada 25–40 % energiasta. [korjattu ilmaus]

Sana ”veroprosentti” esiintyy lain­säädän­nös­sä­kin, joten sitä on pidettävä oikeana terminä. Esimerkiksi sanalle ”kunnallis­vero­prosentti” ei ole hyväksyttävää vaihto­ehtoa; joskus käytetty ”kunnallis­vero­aste” on kaksi­tulkin­tai­nen.

Kunta nosti veroprosentin 21:een.

Pienet pitoisuudet ja ppm ym.

Usein prosentti on suuruudeltaan epäkäytännöllinen pienten pitoisuuksien ilmaisemiseen, eikä promillen käyttö yleensä auta paljoakaan. Sen takia käytetään usein sellaisia lyhenteitä kuin ”ppm”, joka tarkoittaa miljoonasosaa. Kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukaan niitä ei kuitenkaan tulisi käyttää. Standardi SFS-ISO 80000-1 ottaa vahvasti kantaa: ”Lyhen­teet, kuten ppm, pphm, ppb tai ppt, ovat kielisidonnaisia ja monitulkintaisia, eikä niitä saa käyttää. Niiden sijaan on suositeltavaa käyttää kymmenen potensseja.”

Pienten pitoisuuksien merkintöjä (yleisimmät merkitykset)
Lyh. Englanninkielinen ilmaus Suomennos Lukuna
ppm parts per million miljoonasosa 10−6
pphm parts per hundred million sadasmiljoonasosa 10−8
ppb parts per billion miljardisosa 10−9
ppt parts per trillion biljoonasosa 10−12
ppq parts per quadrillion tuhannesbiljoonasosa 10−15

Vaikka lyhenteitä ppm ym. pidettäisiinkin johonkin käyttöön sopivina, olisi muistettava, että ne vastaavat lukuja. Olisi siis täsmennettävä, tarkoitetaanko massojen suhdetta, tilavuuksien suhdetta vai ehkä jotain muuta.

Erityisen tulkinnanvarainen on lyhenne ”ppm”, koska se voi tarkoittaa tilavuusosuutta, massaosuutta tai ainemääräosuutta. Viimeksi mainitussa merkityksessä se usein selitetään ilmauksella ”particles per million”.

Ilmaus ”Ilman hiilidioksidipitoisuus on 425 ppm” olisi oikeammin esitettynä seuraava (koska käytännössä ppm-lyhenne tässä yhteydessä tarkoittaa tilavuuksien suhteita):

Ilmassa on hiilidioksidia 425 cm³/m³.

Massaosuus ja tilavuusosuus

Mittayksikköjärjestelmään liittyy massaosuuden käsite, joka tarkoittaa tietyn aineen osuutta jossakin kokonaisuudessa massan mukaan lausuttuna. Massaosuus voidaan esittää esi­mer­kik­si sellaisella ilmauksella kuin 3 µg/kg tai 3 × 10−9.

Tällaisen suureen voi siis ilmaista pelkällä luvullakin, koska suureen nimi kertoo, että kyse on massojen suh­tees­ta.

Vastaavasti voidaan käyttää tilavuusosuuden käsitettä. Se saattaa olla kätevä silloin, kun tekstiyhteyteen halutaan esimerkiksi otsikko sarakkeelle, joka sisältää ”tilavuusprosentteja”. Luvut voidaan tällöin hyvin esittää prosentteina.

Täten voisi käyttää myös seuraavanlaisia ilmauksia:

Hiilidioksidin tilavuusosuus ilmassa on 425 × 10−6.

Standardi SFS 4508 (Prosentti ja promille. Käsitteet ja käyttö) suosittaa edellä kuvatun laisia ilmauksia ja mainitsee esimerkkeinä yksiköt g/t ja µg/g (”miljoonasosia” massaosuutena), cm³/m³ ja mm³/dm³ (”miljoonasosia” tilavuusosuutena) sekä mg/t (”miljardisosia” massa­osuu­te­na). Parhaiten mitta­yksikkö­järjestelmän perus­ajatuksiin sopii se, että yksikössä jakajana on etuliitteetön perusyksikkö, m³ tai kg.

Standardi SFS 4508 kuitenkin sallii sellaiset ilmaukset kuin ”% painosta” ja ”% tila­vuu­des­ta”. Lisäksi se esittää myönnytyksenä yleisen käytännön suuntaan seuraavan: ”Tiivistetty merkintä esim. etiketissä voi olla ’31 % til.’” Tämä vastaa englanninkielissä etiketeissä melko tavallista tyyliä ”31% vol.” Sopiva lukutapa on ”kolmekymmentäyksi prosenttia tilavuudesta”.

Prosenttiyksikkö on eri asia kuin prosentti

Prosenttiyksikkö-sanaa tulisi käyttää vain verrattaessa prosenttilukuja keskenään. Tosin ver­tail­ta­via lukuja ei välttämättä mainita, ainakaan molempia. Voidaan esimerkiksi sanoa ”korko nousi kaksi prosenttiyksikköä”. Tämä tarkoittaa, että jos korko on ollut vaikkapa 4 %, niin se on nyt 6 %. Aiheesta kertoo lisää kielitoimiston verkkosivu Prosentti ja prosentti­yksikkö. Se kuitenkin käyttää sellaisia sanoja kuin ”kannatusprosentti”, jotka eivät sovi yhteen edellä kuvatun prosenttikäsitteen kanssa.

Sanaa ”prosenttiyksikköä” ei voi sääntöjen mukaan kirjoittaa %-merkkiä käyttäen. Ly­hen­ne ”pros.yks.” on ajateltavissa, mutta tuskin tarpeellinen.

Promillemerkinnät, kuten 2 ‰

Promille tarkoittaa tuhannesosaa, joten esimerkiksi 2 ‰ tarkoittaa samaa kuin 0,002. Tämän mukaisesti promillen käsitettä tulisi käyttää vain tilanteissa, joissa voi käyttää lukua. Promille­merk­kiä ‰ käytetään hyvässä tyylissä vain luvun yhteydessä.

Standardin ISO 31-0 mukaan promillemerkkiä tulisi välttää. Nykyinen mitta­yksikkö­standardi ei sisällä sellaista ajatusta; se antaa tarkat ohjeet merkin käytöstä.

Veren alkoholipitoisuudesta puhuttaessa jopa rikoslaki käyttää promille-sanaa. Pi­toi­suuk­sia ilmaistaessa pitäisi kuitenkin aina kertoa, minkä suureiden suhteesta on kyse, mas­so­jen vai tilavuuksien. Veren ”promillet” eivät kuitenkaan ole ”painopromilleja” eivätkä ”tila­vuus­pro­mil­le­ja”, vaan kyseessä on massan ja tilavuuden suhde, josta ei pitäisi puhua promilleina.

Esimerkiksi se, että veren alkoholipitoisuus on ”0,6 promillea”, tarkoittaa, että veressä on alkoholia 0,6 grammaa litrassa. Asia tulisi siis ilmaista sillä tavoin tai lyhyemmin yksiköiden tunnuksia käyttäen:

Kuljettajan veressä oli alkoholia 0,6 g/L.

Ei prosentteja ja promilleja sekaisin

Jos tekstissä on sekä prosentteja että promilleja, on tyylin takia ja väärinlukemisen vält­tä­mi­sek­si parempi käyttää yhtenäistä merkintätapaa. Jos siis promillemerkkiä ‰ ei voi käyttää, on tällöin paras kirjoittaa mo­lem­mat merkit samaa tapaa noudattaen, siis o/o ja o/oo. Tämä on toisaalta melko har­vi­nai­nen tilanne, koska yleensä on parempi välttää pro­sent­tien ja promillejen käyttämistä samassa yhteydessä. Seuraavat vaihtoehdot ovat kaikki muodollisesti oikeita, mutta viimeinen on selkein:

Veden suolapitoisuus oli 3,5 % ja kaliumpitoisuus 4,1 ‰.
Veden suolapitoisuus oli 3,5 o/o ja kaliumpitoisuus  4,1 o/oo.
Veden suolapitoisuus oli 35 ‰ ja kaliumpitoisuus 4,1 ‰.

Suhdemerkinnät, kuten 1:500

Lukujen tai suureiden suhteet ilmaistaan usein käyttämällä merkintää, jossa lukujen välissä on kaksoispiste.

Sekoita mehua ja vettä suhteessa 1:4.

Esimerkki tarkoittaa, että mehun ja veden määrät suhtautuvat toisiinsa kuten luvut 1 ja 4 toisiinsa eli veden määrä on neljä kertaa niin suuri kuin mehun määrä. Ks. kohtaa Kaksois­piste suhteen merkkinä.

Joskus käytetään suhteen ilmaisemiseen vinoviivaa, esimerkiksi 1/4, mutta se voi ai­heut­taa väärin­käsityksiäkin. Jos sekoitussuhde on 1:4, niin silloin mehun määrä on 1/5 kokonais­määrästä, mutta merkintä 1/4 voisi johtaa ajatukset harhaan.

Esiintyvyysmerkinnät, kuten 1/500

Vinoviivan käyttö on varsin tavallista yhdessä erikoistapauksessa, nimittäin ilmaistaessa jonkin asian esiintyvyyttä eli yleisyyttä. Tällöin kyse on suhdeilmauksesta, jossa ensimmäinen luku on yleensä 1 ja joka ilmoittaa esiintyvyyden suhteessa jonkin väestön tai muun popu­laa­tion kokonaismäärään. Tämän takia murto­luku­merkintä on ymmärrettävissä myös luvuksi, joka ilmaisee esiintymien osuuden tai esiintymis­toden­näköi­syyden. Vas­taa­vas­ta syystä myös desimaaliluvun, prosenttiluvun tai promilleluvun käyttö on mahdollista.

Voidaan siis käyttää monia vaihto­ehtoisia ilmaisu­tapoja. Valinta niiden välillä voidaan perustaa siihen, mikä on oletettavasti tutuin tekstin kohderyhmälle.

Taudin esiintyvyys on 1:500.
Taudin esiintyvyys on 1/500.
Taudin esiintyvyys on 0,002.
Taudin esiintyvyys on 0,2 %.
Taudin esiintyvyys on 2 ‰.
Taudin esiintyvyys on 1 tapaus 500:aa henkeä kohti.
Tauti esiintyy keskimäärin 1 ihmisellä 500:sta
Tautia sairastaa joka 500:s.

Tieteessä tavallisimmat merkintätavat ovat 1:500 ja 1/500, joista jälkimmäinen lienee ylei­sem­pi. Yleistajuiseksi tarkoitettuun esitykseen sopii yleensä jokin näitä pidempi ja selittävämpi ilmaus.

Saako sanoa ”menot ovat 60 % BKT:sta”?

Sellainen ilmaus kuin ”A on 60 % B:stä” tai ”A on 3/5 B:stä” tarkoittaa useimmiten suuruuk­sien suhteita ilman, että A olisi B:n osa. Joskus harvoin voi syntyä epäselvyyksiä. Jos esi­mer­kik­si sanotaan, että jokin alue on 60 % Texasista, se voitaisiin joskus tulkita niin, että ky­sei­nen alue on Texasin osa, eikä pelkästään pinta-alojen suhteen ilmaisuksi.

Julkisen sanan neuvosto on pariin otteeseen antanut langettavan päätöksen sen­tyyp­pi­ses­tä ilmauksesta kuin ”julkiset menot ovat 60 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta”. Tämä on pa­kot­ta­nut viestimet muuttamaan ilmaisujaan kömpelömmiksi, esimerkiksi ”julkiset menot ovat 60 % suhteessa prosenttia brutto­kansan­tuotteeseen”. Näiden erikoisten kannanottojen (mm. JSN:n langettava päätös 5618/SL/14) taustalla näyttää olevan ajatus, että kyseisen­lai­sen ilmauk­sen voisi todella ymmärtää väärin niin, että julkiset menot ovat BKT:n osa eli olisivat kansantalouden tuottoa (eivätkä menoja). Olennaisempi ongelma on kuitenkin se, että ilmaus voidaan ymmärtää niin, että BKT:sta menee 60 % julkisen talouden ylläpitämiseen; tämä ei pidä paikkaansa. Siinä on kuitenkin kyse eri asiasta (ks. esim. artikkelia Miten mitata julkisen sektorin kokoa), eikä väärin­käsitys poistune ilmaisu­tapaa muuttamalla.

Jos tekstiltä vaaditaan erityistä muodollistakin tarkkuutta, on siis parempi välttää sanojen osa ja osuus käyttöä silloin, kun kyse on suuruuksien vertailusta eikä myös siitä, että jokin on toisen osa. Silloin on parempi puhua suoraan kahden suureen suhteesta kuin jostakin ”suhteessa” johonkin:

Julkisten menojen ja bruttokansantuotteen suhde on lähes 60 %.

Luku yhdyssanan osana

Luvun käytössä yhdyssanan osana voidaan erottaa seuraavat tapaukset:

Säännöt ovat siis melko mutkikkaat ja epäjohdonmukaisetkin. Etenkin sekalukuja sisältävät yhdys­sanat kirjoitetaan usein sääntöjen vastaisesti, kuten ”kaksi ja puoli vuotias”, ”kaksi ja puolivuotias”, ”kaksi- ja puoli vuotias”, ja ohjeiden mukaiset asut ovat harvinaisia. Tämänkin takia on parempi välttää sekalukuja ja käyttää desimaalilukuja (esimerkiksi ”2,5-vuotias”) tai ilmaista asia niin, että seka­luku ei ole yhdys­sanan osa:

kaksi ja puoli vuotta vanha
2½ v vanha

Luku ja yksikkö

Erotetaan tyhjällä välillä

Luku erotetaan tyhjällä välillä sitä seuraavasta mittayksiköstä eli yksiköstä, jolla mitataan jotakin suuretta, kuten pituutta, aikaa tai massaa. Sama koskee rahasummien ilmaisemista. Näin tehdään silloinkin, kun yksikkö ilmaistaan lyhenteellä tai tunnuksella. Poikkeuksen muodostavat vain erikoissymbolit °, ′ ja ″; ks. kohtaa Asteet, aste­minuu­tit ja astesekunnit.

5 metriä 5 m
60 watin lamppu 60 W:n lamppu
10 prosenttia 10 %
42 euroa 42 €
5 celsiusastetta 5 °C
5 astetta
21 asteminuuttia 21″

Edellä esitettyä sääntöä rikotaan hyvin yleisesti. Tekniikan alalla on tavallista kirjoittaa ”5m”, ja arkikielessä moni kirjoittaa ”10%” ja ”42€”. Juuri koskaan tähän ei sisälly väärin­ymmär­tä­mi­sen vaaraa. Kyse on enemmänkin siitä, että sääntöjen mukainen kirjoitus­asu näyt­tää huolitellummalta ja on hiukan helpompi hahmottaa.

Erityisesti litramääriä ilmaistaessa voi luvun ja tunnuksen yhteen kirjoittaminen, esim. ”50l”, olla todella hämmentävää. Erikseen kirjoittaminen, esim. ”50 l”, auttaa paljon. Vielä enemmän auttaa, jos lisäksi käytetään litran tunnuksena versaali-L:ää, esim. ”50 L”, mikä on standardien sallimaa ja mm. Yhdysvalloissa suositeltu käytäntö. Tavallisessa tekstissä on kaikkein selvintä ja sujuvinta ilmoittaa yksikkö sanallisesti, esim. ”50 litraa”.

Yhteen kirjoittamisen yksi syy on, että halutaan estää luvun ja yksikön joutuminen eri riveille. Tietokoneohjelman tekemä ladonta saattaa jakaa esimerkiksi ilmaisun ”5 m” siten, että ”5” jää rivin loppuun ja ”m” tulee seuraavan rivin alkuun. Sellaisen estäminen on hyvä tavoite, mutta yhteen kirjoittaminen on väärä tavoite.

Rivinvaihtojen estäminen

Standardi SFS 4175 sanoo, että lukua ja siihen liittyvää yksikön tunnusta ei saa erottaa toisistaan rivinvaihdolla. Siinä on tästä seuraava esimerkki:

Liikevaihto oli 1 723 800 €.

[Ei:Liikevaihto oli 1 723 800
€.]

Kapeassa palstassa saattaa joskus olla aiheellista harkitusti rikkoa sääntöä, jos yksikön merkintä ja koko ilmaus on pitkähkö, esimerkiksi 15 000 km/h.

Standardi lisää, että jos luvun ja yksikön yhdistelmä pitää jakaa yksikön edeltä, on yksikön tunnus vaihdettava nimeksi:

Liikevaihto oli 1 723 800
euroa.

Tällaisesta tunnuksen vaihtamisesta sanaan rivityksen muuttuessa eivät tietokoneohjelmat kuitenkaan yleensä pysty huolehtimaan. Lisäksi tällöin voisi syntyä häiritsevää kirjavuutta, jos tekstissä on muutoin käytetty yksikön tunnusta eikä nimeä.

Rivinvaihtojen estämiseen on käytettävissä monia tapoja. Yksi kätevimmistä on sitova välilyönti, joka on useimmiten käytettävissä. Onkin hyvä totutella käyttämään sitä aina, kun kirjoittaa luvun ja yksikön muodostamia ilmaisuja. Esimerkiksi MS Word -ohjelmassa tämä tarkoittaa vain sitä, että pidetään Shift- ja Ctrl-näppäintä alas painettuina, kun näpäytetään välilyöntinäppäintä.

Jos yksikkö ilmaistaan sanalla, on sääntöjen mukaan sallittua jakaa eri riveille luvun ja yksikön välistä. Hyvänä sellaista jakoa ei kuitenkaan voi pitää muun muassa siksi, että vasta yksikön sijamuoto kertoo, miten luku pitää lukea. Esimerkiksi ”6 volttia” luetaan ”kuusi volttia”, mutta ”6 voltin” luetaan ”kuuden voltin”.

Luvun ryhmittäminen

Yleensä kolmen ryhmiin välilyönneillä

Numeroin kirjoitetut nelinumeroiset ja sitä suuremmat luvut ryhmitetään yleensä kolmen numeron ryhmiin, aloittaen lopusta (ykkösistä). Tarkoituksena on helpottaa lukujen hah­mot­ta­mis­ta ja lukemista. Ryhmittämiseen käytetään suomen kielessä nykyisin tyhjää väliä, mieluiten sitovaa tyhjää väliä.

1 523 000 euroa

Jos esteettisistä syistä pidetään tavallista välilyöntiä häiritsevän erottavana, voidaan useissa yhteyksissä säätää se kapeammaksi. Tähän käytettävät tekniikat vaihtelevat mm. käytetyn ohjelman mukaan. Ks. kohtaa Välilyönti.

1 523 000 euroa

Ryhmittely on vanha ja aiheellinen tapa. Se on sitä tärkeämpää, mitä pitemmistä luvuista on kyse. Sen käyttö on vähentynyt mm. siksi, että tietokone­ohjelmien tulosteissa ja tieto­kone­kielis­sä ryhmittelyä ei yleensä ole.

Ryhmittelysääntöön on eräitä poikkeuksia: vuosiluvut, koodimaiset numerosarjat sekä sivunumerot ja pykälien numerot. Lisäksi on eräissä tilanteissa sallittua jättää neli­nume­roi­nen luku ryhmittämättä.

Vanhoja tuhaterottimia

Vanhentuneena on pidettävä Suomessa aiemmin joskus käytettyä menetelmää, jossa numero­ryhmien välissä eli tuhaterottimena on heittomerkki, esim. 55’555. Tietenkään ei suomen kielessä pidä käyttää myöskään englannin kielen käytäntöä, jossa kolmen numeron ryhmien välissä on pilkut. Esimerkiksi 1,500 tarkoittaa suomessa puoltatoista, englannissa tuhatta­viittä­sataa.

Aiemmin on kolmen numeron ryhmien välissä usein käytetty pistettä (esi­mer­kik­si 55.555), ja tapaa käytetään edelleenkin. Virallisten suositusten mukaan se oli aiemmin sallittua muu­ta­mis­sa erikoistapauksissa. Standardin SFS 4175 aiempi versio sanoi: ”Jos on vaarana, että tyhjä väli täytetään numerolla (esi­mer­kik­si sekeissä ja vekseleissä), numero­ryhmät voidaan erottaa pisteellä.” Käy­tän­nös­sä aika on aja­nut tämän ohitse, eikä sillä ole tosiasiallista mer­ki­tys­tä vää­ren­nys­ten estämisessä. Ohje onkin poistettu standardin nykyisestä versiosta. Me­net­te­lyä ei voi suositella senkään takia, että se saattaa sekaantua englannin kielen käy­tän­töön, jossa piste erottaa kokonais­osan desimaaleista ja joka on yleistynyt suomen­kieli­sis­sä­kin teksteissä. Voi olla hyvin vakavaa, jos kirjoittaja tarkoittaa ilmaisulla 1.005 tuhatta­viittä, mutta lukija ymmärtää sen yhdeksi kokonaiseksi ja viideksi tuhannes­osaksi (1,005).

On vaikea ymmärtää, miksi väärentäjän olisi vaikeampaa piirtää lukuun 10.400 vaikkapa ykkönen pisteen tilalle kuin kirjoittaa lukuun 10 400 lisänumero välilyönnin paikalle. Sitä paitsi jos vää­ren­tä­mään rupeaa, kannattaa tietysti kirjoittaa yhdeksikkö luvun eteen. Sellaiset sekaannukset, joissa 10.400 luetaan 10,400, ovat ihan todellisia vaikkakin onneksi harvinaisia. Sen sijaan vää­ren­nys­ten torjuminen pisteillä on täysin kuvit­teel­lis­ta. Ajatus pisteen käytön tarpeellisuudesta on ehkä saanut alkunsa konekirjoituksen aikakaudella: Jos asiakirja on kirjoitettu koneella tasalevyistä fonttia käyttäen, vie välilyönti saman verran tilaa kuin numero. Silloin sen tilalle voi lyödä numeron, jos saa paperin asetelluksi koneeseen sopivasti. Jos taas oli käytetty pistettä, saattoi väärennyksen ehkä havaita. Kysehän oli kirjasimen iskuun perus­tu­vas­ta kirjoituksesta, joten pisteen jäljen saattoi nähdä ja tuntea, vaikka päälle oli lyöty muu merkki.

Isot luvut vieraskielisissä ilmauksissa

Jos lainaus sisältää vieraskielistä tekstiä, siinä säilytetään kirjoitusasu alkuperäisenä, myös lukujen esitysmuodot. Jos taas tekstiä käännetään, muutetaan lukujen esitys kohdekielen mukaiseksi.

Raportissa sanotaan: ”1.3 homicides committed per 100,000 inhabitants”.
Raportin mukaan Suomessa tehtiin 1,3 henkirikosta 100 000:ta asukasta kohti.

Rajatapauksen muodostaa mm. sellainen numerointi, jossa numero voitaisiin tulkita myös nimen luonteiseksi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten patenttien eli patenttikielessä ”US-​pa­tent­tien” numeroita kuitenkin käsitellään suomen kielessä melko vakiintuneesti lukui­na, joi­den kirjoitus­asu muutetaan suomen mukaiseksi.

US-patentti 7 273 454 [engl.: US patent 7,273,454]

Lukusanojen ryhmittely

Numeroiden ryhmittelyä vastaava

Kirjaimin kirjoitettaessa luku ryhmitellään samoin kuin numeroin merkittäessä, mutta tyhjän välin ei tarvitse eikä yleensä kannatakaan olla sitova. Esimerkiksi luvun kolmea viimeistä numeroa vastaava osuus (sadat, kymmenet ja ykköset) ilmaistaan siis yhteen kirjoitetulla sanalla. Kuten edellä mai­nit­tiin, pitkien lukujen kirjoittamista sanoin on yleensä syytä välttää.

kaksikymmentäyksi [= 21]
kaksisataakaksikymmentäyksi [= 221]
viisituhatta [= 5 000]
viisituhatta sataviisi[= 5 105]
kaksikymmentäkolmetuhatta kaksisataakaksikymmentäyksi [= 23 221]
kuusimiljoonaa viisisataakaksikymmentäkolmetuhatta viisi[= 6 523 005]
kaksikymmentäkaksimiljoonaa kaksisataakaksikymmentäviisituhatta [= 22 225 000]

Kielitoimiston sanakirjassa on kuitenkin sanan tuhat kuvauksessa esimerkin tuhat kaksisataa yhteydessä maininta, että se kirjoitetaan myös yhteen. Sellainen asu, tuhat­kaksi­sataa, siis kuitenkin poikkeaisi säännöistä. Sana­kirjassa on sanan satatuhatta (mutta ei sanan kymmenentuhatta) kohdalla maininta, että se voidaan kirjoittaa myös erikseen, ja Kieli­toimiston ohje­pankin sivulla ryhmittelystä on erikois­tapausten joukossa ”satoja tuhansia ~ satojatuhansia ihmisiä”.

Ryhmittely koskee myös järjestys­lukuja. Tätä ei ohjeissa sanota erikseen, mutta se voidaan päätellä niiden esimerkeistä. Moni­osaisia järjestys­lukuja kirjoitetaan sanoin vain hyvin harvoin.

tuhannes viidessadaskahdestoista [= 1 512.]

Ryhmittelysäännön sovinnaisuus

Edellä esitetty kirjoitus­sääntö on sovinnainen ja perustuu numeroiden ryhmittelyn sään­töi­hin. Se on kompromissi kahden äärimmäisyyden välillä.

Ääntämisen mukaista olisi kirjoittaa ykköset, kymmenet, sadat jne. omiksi sanoikseen, esimerkiksi kaksisataa kaksikymmentä viisi, tai jopa kukin yhdistämätön lukusana eri sanaksi, esimerkiksi kaksi sataa kaksi kymmentä viisi. Esimerkiksi 23 221 lausutaan yleensä ”kaksi­kym­men­tä kolme tuhatta kaksisataa kaksikymmentä yksi”. (Yhdistettyjen luku­sanojen ään­tä­myk­ses­sä on vaihtelua; ks. Iso suomen kielioppi, § 13.)

Lauserakenteen kannalta taas voisi perustella täyttä yhteen kirjoittamista. Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan ”yhdysluku on yhdyssana” ja voitaisiin kirjoittaa kokonaan yhteenkin. Opas kuitenkin esittää edellä kuvatun ryhmittelyn vakiintuneena tapana. Myös Kieli­toimiston ohje­pankin sivu ryhmittelystä kuvaa, että ryhmittelyä käytetään ”yleensä” ja ”tavallisesti”. Sen sijaan standardi SFS 4175 esittää yksi­selitteisen säännön, johon on vain erikseen määritellyt poikkeukset.

Isot lukusanat

Sanat miljoona ja miljardi voidaan kirjoittaa myös erikseen. Näin on tapana tehdä etenkin silloin, kun on kyse kokonaisista miljoonista ja miljardeista.

kuusi miljoonaa [= 6 000 000]
kaksi miljardia [= 2 000 000 000]

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan tällainen on tavallista ”erityisesti kun miljoonia tai miljardeja on yli kymmenen”.

Yleisen ryhmittelysäännön mukaiset ilmaukset kuten kuusi­miljoonaa ja kaksi­miljar­dia ovat myös mahdollisia.

Ryhmittelysäännöstä poikkeaminen

Sellaiset melko yleiset sääntöjen vastaiset kirjoitus­asut kuin ”viisi tuhatta” voidaan rinnastaa sellaisiin lukusanan ja substantiivin yhdistelmiin kuin ”viisi hevosta”. Mitä selvemmin sana kymmenen, sata, tuhat, miljoona tms. on substantiivin asemassa, sitä luontevammalta erilleen kir­joit­ta­mi­nen voi tuntua. Etenkin kun sellaista sanaa painotetaan suuruus­luokan koros­ta­mi­sek­si, tekisi mieli kirjoittaa erilleen, esimerkiksi ”Siellä oli kaksi tuhatta osallistujaa, ei kahta sataa.”

Viralliset ohjeet eivät kuitenkaan salli erilleen kirjoittamista, kun kyse on varsinaisesta lukusanasta, joka esittää tiettyä lukua (vaikkakin ehkä epä­tarkkana tietona), esimerkiksi kaksikymmentä, kolmesataa, neljätuhatta. Epä­tark­ko­jen määrän­ilmausten osalta tilanne on osittain toinen.

Parisataa ja pari sataa

Vanhojen ohjeiden mukaan sana pari rinnastuu luku­sanoihin, kun sitä seuraa kymmentä, sataa, tuhatta tai sataatuhatta, joten ilmaus kirjoitetaan yhteen. Nykyisin myös erikseen kirjoittaminen on osittain sallittua. Miljoonan ja suurempien lukujen edellä pari kirjoitetaan erilleen kuten luku­sanatkin.

parikymmentä
parisataa [vanhan ohjeen mukainen]
pari sataa [nykyisin sallittu vaihtoehto]
parituhatta [vanhan ohjeen mukainen]
pari tuhatta [nykyisin sallittu vaihtoehto]
parisataatuhatta [vanhan käytännön mukainen]
parisataa tuhatta [nykyisin sallittu vaihtoehto]
pari sataa tuhatta [myös nykyisin sallittu]
pari miljoonaa [tavallinen asu]
parimiljoonaa [harvinainen asu]

Nykyisin ohjeissa mainitaan ”erikoistapauksina”, ilman selityksiä, seuraavat: ”pari sataa ∼ parisataa”, ”toista tuhatta ∼ toistatuhatta”, ”satoja tuhansia ∼ satojatuhansia”. (Kielitoimiston ohje­pankin sivu Luvut ja numerot: numeroiden ryhmittely.) Avoimeksi jää, olisiko myös ”pari kymmentä” mahdollinen; kuvaileva Iso suomen kieli­oppi käyttää tätä asua (§ 786. Miljoona-sanan kirjoittamiseen erilleen pari-sanasta eivät ohjeet ota kantaa.

Erikseen kirjoitetut asut mainitaan ohjeessa ensin, mutta tätä ei voi tulkita lieväksikään kannanotoksi. Esimerkiksi Kotuksen teksteissä parisataa on yleisempi kuin pari sataa, kun taas pari tuhatta on yleisempi kuin parituhatta. Toisaalta esimerkiksi Uusi kieliopas esittää vain asut parikymmentä, parisataa ja parituhatta ilman vaihtoehtoja; Nyky­suomen sana­kirjassa on muuten samoin, mutta pari tuhatta mainitaan mahdolliseksi.

Toista sataa ja toistasataa

Ohje Luvut ja numerot: numeroiden ryhmittely mainitsee ilman selityksiä, että sekä ”toista tuhatta” että ”toistatuhatta” ovat mahdollisia.

Nykysuomen sanakirjassa on hakusanoina toistakymmentä, toistakymmentätuhatta, toistasataa, toistasataatuhatta, toistatuhatta, mutta niihin liittyy hiukan tulkinnan­varaisesti maininta, että erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista, pisimpien ilmausten osalta tavallisempaakin.

toista kymmentä ∼ toistakymmentä
toista sataa ∼ toistasataa
toista tuhatta ∼ toistatuhatta
toistakymmentä tuhatta ∼ toistakymmentätuhatta

Tällaiseen ilmaisutyyppiin voitaneen rinnastaa muutkin sellaiset ilmaukset, joissa esitetään samaan tapaan epätarkka lukumäärä, joka ylittää jonkin kymmenluvun, sataluvun tms.

kolmatta kymmentä ∼ kolmattakymmentä
toista miljoonaa ∼ toistamiljoonaa

Silloin harvoin, kun tällainen ilmaus esiintyy taivutetussa muodossa (muussa sijassa kuin partitiivissa), lienee parasta noudattaa Nykysuomen sanakirjan ohjetta: silloin kirjoitetaan yhteen, esimerkiksi ei toiseenkymmeneen vuoteen.

Jos toista-sanaa tai muuta järjestyslukusanaa seuraava sana ei ole lukusana vaan substantiivi, kirjoitetaan sanat aina erikseen.

toista metriä pitkä

Tällaisen ilmauksen adjektiivijohdos on kuitenkin yhdyssana.

toistametrinen

Ilmaisutyyppi ”puolikymmentä”

Ilmaukset puolikymmentä, puolisataa ja puolituhatta kirjoitetaan sanakirjojen ja ohjeiden mukaan yhdys­sanoiksi. (Sama koskee sanoja puolen­kymmentä, mutta niitä pidetään arki­kielisinä.)

Myös puolisenkymmentä yms. kirjoitetaan yhdyssanaksi, vaikka kyse on epätarkoista määrän ilmaisuista. Sama koskee sellaisia ilmauksia kuin viitisentoista ja kolmisenkymmentä.

Sen sijaan miljoonista eteenpäin käytetään sanaliittoja: puoli miljoonaa, viitisen miljardia.

Ilmaisutyyppi ”neljä ja puoli miljoonaa”

Joskus sanan kymmentä, sataa edellä on sekaluku eli kokonais­luvun ja murto­luvun yh­dis­tel­mä. Sellainen ilmaus on parasta kirjoittaa sana­liitoksi, esimerkiksi neljä ja puoli miljoonaa. Tosin ohjeet sallivat myös asun neljä- ja puolimiljoonaa, mutta se on teennäinen ja kömpelö.

Tässä ei ole kyse epätarkasta ilmauksesta, mutta ilmaus poikkeaa lukusanojen tavallisesta muodosta (neljämiljoonaa viisisataatuhatta).

Desimaaliosan ryhmittely

Desimaaliluvun desimaaliosaa ei yleensä ole ollut tapana ryhmitellä. Pitkät desimaaliosat voidaan kuitenkin ryhmitellä kolmen numeron ryhmiin vasemmalta oikealle. Asiaa koskevat SFS-standardit ovat olleet osittain ristiriidassa keskenään. Ristiriita on sikäli poistunut, että stan­dar­din SFS 4175 vuoden 2006 painos sallii ryhmittelyn. Lisäksi standardi SFS-ISO 80000-1 erityisesti suosittaa ryhmittelyä.

On esitetty vastakkaisia mieli­pitei­tä siitä, edistääkö ryhmittely havain­nol­li­suut­ta ja sel­keyt­tä. Sen on arveltu mm. herättävän epäilyksiä kirjoitusvirheistä: koska yleensä kir­joi­te­taan tyyliin 8,1631, saattaa kirjoitusasu 8,163 1 herättää epäilyn siitä, että tekstiin on tul­lut yli­määräinen merkki tai siitä puuttuu jotain.

Yleensä desimaaliosa kannattaa ryhmitellä:

0,000 027 34
π ≈ 3,141 59
π ≈ 3,141 592 653 589 793 238
1 u ≈ 1,660 54 ⋅ 10−27 kg

Toisaalta esimerkiksi taulukossa, joka sisältää suuren määrän nelidesimaalisia lukuja, ryhmittely pikemminkin vaikeuttaisi kuin helpottaisi lukemista.

Fysiikan suureita ilmaistaessa voidaan lähes aina käyttää mittayksiköiden etuliitteitä niin, että pitkiä desimaaliosia ei esiinny. SI-järjestelmässä on laaja valikoima etuliitteitä.

0,000 027 34 m = 27,34 µm

Koodinumeroissa omat ryhmittelysäännöt

Ryhmityssäännöstä poikkeavat monet koodinluonteiset tunnusluvut, jotka useinkaan eivät ole varsinaisesti lukuja, vaan vain tunnisteina toimivia numerosarjoja. Usein niiden ryh­mit­te­lys­tä on erillisiä sääntöjä eri aloilla. Ne saatetaan jättää ryhmittelemättä tai ryh­mi­tel­lä esi­mer­kik­si neljän tai viiden numeron ryhmiin.

standardi ISO 10646
henkilötunnus 131052-308T
kokoelman numero 78283

Kohdassa Yhteys- ja yksilöintijärjestelmät tarkemmin kuvataan eräitä koodijärjestelmiä ja niiden ryhmittely­käytäntöjä.

Vuosiluvuissa ei ryhmittelyä

Ryhmityssäännöstä poikkeavat myös vuosiluvut: ne kirjoitetaan ilman välejä.

vuonna 2003

Tätä poikkeussääntöä on syytä soveltaa myös viisinumeroisiin ja pidempiin vuosilukuihin, kun niitä joskus esiintyy esihistoriallisissa viittauksissa tai tulevaisuuskuvitelmissa.

Tämä tapahtui noin v. 10500 eKr.
Romaani sijoittuu vuoteen 12714.

Kun sen sijaan ei esitetä vuosilukua, vaan vuosien määrä (ajan kesto), sovelletaan nor­maa­lia ryh­mit­te­ly­sääntöä.

Tämä tapahtui noin 12 500 vuotta sitten.

Nelinumeroiset luvut

Usein jätetään myös muut nelinumeroiset luvut kuin vuosiluvut ryhmittelemättä, siis kir­joi­te­taan esimerkiksi 2500 ja 5000 ilman tyhjää väliä. Näin tehdään etenkin silloin, kun sel­lai­sia lukuja on tekstissä vain vähän eikä siinä ole isompia lukuja.

Nykyisin standardi SFS 4175 sallii tämän melko väljästi: ”Erityisestä syystä neli­nume­roi­nen luku voidaan jättää ryh­mit­te­le­mät­tä.” Esimerkkinä siinä on ilmaisu, jossa välien käyttö aiheuttaisi melko oudon ulkoasun:

Näytön erotustarkkuus on 1280×1024.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas kuvaa jäljempänä esitettävät erikois­tapaukset, mutta ei esitä yleistä mahdollisuutta jättää nelinumeroinen luku ryhmittelemättä. Kielitoimiston ohjepankin sivu numeroiden ryhmittelystä on samoilla linjoilla. Toisaalta Kielikellon 2/2006 ohjeiden mukaan ”nelinumeroiset ja suuremmat luvut ryhmitellään yleensä kolmen numeron ryhmiin”, ja yleensä-sanan voi ajatella sisältävän poikkeusten mahdollisuuden.

Esimerkiksi kirjojen sivunumeroissa ei ole tapana käyttää välejä, vaikka asiasta ei yleensä mitään erillistä sääntöä olekaan. Tällainen käytäntö sopii hyvin edellä mainitun ohjeen rajoihin. Lisäksi Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo erikseen: ”Myös neli- ja useampi­nume­roi­nen sivunumero esitetään ryhmittelemättömänä, esim. ks. s. 1125.

s. 14681473

Erityisenä syynä voidaan pitää sitäkin, että samassa yhteydessä esiintyy sekä nelinumeroisia vuosilukuja että nelinumeroisia lukuja, jotka ilmoittavat ajan pituuden vuosina. Tällöin on luontevaa kirjoittaa jälkimmäisetkin ilman välejä.

Hevonen kesytettiin noin 6000 vuotta sitten. Vanhimmat hevosen luulöydöt Pohjoismaista ovat vanhemmalta kivikaudelta, n. 2500 eKr.

Myös pykälien numerot jätetään ryhmittelemättä. Ne ovat harvoin nelinumeroisia, mutta esimerkiksi Iso suomen kielioppi käyttää ryhmittämättömiä numeroita, kuten ”§ 1738”.

Perusteltu syy voi olla sekin, että luku on osa pitkää murtolukua.

1928/2541

Ilmeisesti monet kirjoittavat kokevat, että nelinumeroisissa luvuissa ryhmittely on yleisesti tarpeetonta, jopa häiritsevää. Etenkin jos luvun ensimmäinen numero on 1, se kapeutensa takia ehkä näyttää olevan liian erillään muusta luvusta: 1 878 voi näyttää siltä kuin siinä olisi selvästi kaksi eri lukua. Mutta häiritsevää voi olla myös se, että samassa tekstissä on esi­mer­kik­si neli- ja viisinumeroiset luvut kirjoitettu eri tyylillä, esim. ”Yli 4000 termiä mää­ri­tel­mi­neen, noin 30 000 hakusanaa”. Tärkeintä onkin käyttää yhtenäistä tyyliä: neli­nume­roi­sia lukuja ei pidä jättää ryhmittelemättä, jos tekstissä on niihin rinnastuvia viisi- tai useampi­nume­roi­sia lukuja, jotka on tietysti ryhmiteltävä.

Numero- ja kirjainkoodit

Erottaminen tekstistä

Yleisesti luku tai muu numerojono erotetaan muusta tekstistä (mutta ei seuraavasta väli­mer­kis­tä) tyhjällä välillä kuten sanat toisistaan. Tämä pätee myös silloin, kun numero­jono on koodin­luonteinen. Yksinkertaiset pelkkiä numeroita taikka numeroita ja välimerkkejä sisäl­tä­vät koodit eivät yleensä ole kirjoitus­asultaan ongelmallisia.

vuonna 2005
Tämä tapahtui v. 2005.
kokoushuone 5
vanki 176-123.

Väli numeron ja kirjaimen välissä

Erilaisissa koodimerkinnöissä erotetaan numero-osa kirjainosasta yleensä välilyönnillä. Usein on hyvä tällöin sitovalla välilyönnillä tai muulla tavoin huolehtia siitä, että osat eivät joudu eri riveille. Monista koodimerkinnöistä on eri­tyi­nen standardi tai suositus, joka erikseen edellyttää välilyönnin käyttöä.

Kirkkokatu 11 A 5
formula 1
ISO 9000
sopimuksen kohta 2 a

Yhteen kirjoitettavia yhdistelmiä

Edellä esitettyyn sääntöön on kuitenkin paljon poikkeuksia: monet kirjaimista ja numeroista koostuvat koodit kirjoitetaan ilman tyhjää väliä. Yleensä tällaiset koodit ovat lyhyitä, ja usein niiden asusta on erityinen standardi tai suositus. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ottaa kantaa yleisesti:

Lyhyet kirjain-numerokoodit kirjoitetaan tavallisesti yhteen ilman välilyöntejä, sillä suppea kokonaisuus on helppo hahmottaa yhteenkin kirjoitettuna.

Monet tapaukset ovat kuitenkin vain käytännön varassa, eikä käytäntö aina ole yhtenäinen. Tulkinnanvarainen on esimerkiksi ilmaisu ”TV1”, joka tavallisesti kirjoitetaan ilman väliä. TV-kanavien nimet lienee parasta kirjoittaa TV-yhtiön käyttämällä tavalla.

paperikoko A4
palkkaluokka C75
raitiolinja 3A
tie E79
F1-osakilpailu
MTV3

Lentojen tunnukset ilmoitetaan useimmiten välilyönnillisinä (esim. KF 555, AY 811), mutta esimerkiksi Finnairin aikatauluissa käytetään välilyönnitöntä asua (esim. AY811), ja käytössä saattaa olla vielä kolmannen lainen asu, etunollan sisältävä (esim. AY 0811).

Finnairin lento AY 811

Junavuorojen numerot VR kirjoittaa välilyönnillisinä, mutta eräät junatyyppien tunnukset välilyönnittöminä (IC2, InterCity2; ks. kohtaa junien nimistä).

junavuorot P 121, Intercity2 179 ja Pendolino 141

Lehtien sivunumerointi saattaa sisältää numeron lisäksi osaa ilmaisevan kirjaimen. Esi­mer­kik­si Helsingin Sanomissa on sivut numeroitu niin, että osan tunnuskirjaimen ja sivun numeron välissä on välilyönti. Lehden omaa numerointitapaa on hyvä käyttää lehden sivui­hin viitattaessa.

Aiheesta kirjoitettiin Helsingin Sanomissa 17.10.2006 sivulla C 5.

E-koodit eli elintarvikkeissa käytettävien lisäaineiden koodit kirjoitetaan usein ilman väliä, esimerkiksi E330. Tätä voi pitää käytännöllisenä, koska koodeissa on useimmiten vain kolme numeroa, joskus neljä. Joskus käytetään kuitenkin väliä E-kirjaimen jäljessä, esimerkiksi E 330. Koodeista on tietoa Ruokaviraston sivulla E-koodit

Lisäainetta E300 eli askorbiinihappoa (C-vitamiinia) käytetään mm. hapettumisen­esto­aineena.

Merkinnän EU 15 ohella käytetään merkintöjä EU15 ja EU-15 tarkoittamassa viidentoista ns. vanhan EU-maan muodostamaa joukkoa, joskus myös EU:ta ennen vuoden 2004 laa­je­ne­mis­ta. Kielitoimiston vanha sivu EU15 tai EU 15 kuvaa asun EU 15 ”suomen kielessä taval­li­sim­paan ta­paan” kirjoitetuksi, mutta hyväksyy myös asun EU15. Sivu EU-lyhenteen uusi elämä esittää nämä vaihtoehdot saman­arvoisina, mutta toisaalta se viittaa asuun EU-15 käytössä olevana. Tätä asua EU-15 eräs virka­kieli­palstan kirjoitus luonnehtii ”tilastolyhenteeksi”.

Tämäntapaisissa tilanteissa on ehkä parasta asettaa kokonaan yhteen kirjoitettu asu EU15 etusijalle. Tämä johtuu mm. sitä, että usein sitä käy­te­tään yhdyssanan alkuosana. Jos nimittäin kirjoitettaisiin ”EU 15”, olisi kirjoitettava ”EU 15 -maat”, joka on hiukan kömpelöä.

Suomi kuuluu EU15-maihin.

Kuvaohjelmille asetettujen ikärajojen merkinnöissä esiintyy sekä yhteen kirjoittamista (K15 ’kielletty alle 15-vuotiailta’) että yhdysmerkin käyttöä (K-15), joskus välilyöntiäkin (K 15). Koska yhdysmerkistä tai välilyönnistä ei ole mitään erityistä hyötyä, on parempi jättää ne pois (esimerkiksi K15). Näin menetteli mm. Valtion elokuva­tarkastamo verkkosivuillaan. Tallenteiden tar­kas­tus­mer­kin­nöis­sä on pelkkä numero (esimerkiksi 15), ja elokuva­tarkas­ta­mon seuraaja MEKU käyttää numero­kuvakkeita. Virallisimmissa asia­teks­teis­sä on pa­rem­pi käyttää pitkiä ilmauksia, kuten ”alle 15-vuotiailta kielletty elokuva”.

Nykyiset ikärajat (1.1.2007 alkaen) ovat K18, K15, K13, K11, K7 ja S (sallittu).
K15-elokuvaan pääsee 13-vuotiaskin aikuisen seurassa.

Välilyönnittöminä on tapana kirjoittaa eräät koodinluonteiset merkintätavat, joissa nu­me­roon tai kirjaimeen liittyy erikoismerkki, joka edustaa sanaa. Tällaisia ovat mm. kortti­pelien yhteydessä käytetyt merkinnät, joissa on korttipakan maiden merkkejä ♣ (risti), ♦ (ruutu), ♥ (hertta) ja ♠ (pata).

He joutuivat 5♥:n sitoumukseen. [viiden hertan]
Hän aloitti ♠Q:lla. [pata-Q:lla, patarouvalla]

Välilyöntiä käytetään pykälän numeron ja kirjaimen välissä (ks. ohjeita pykälämerkin käytöstä).

Lain § 3 a

Jos koodi on yhdyssanan osa, noudatetaan yhdysmerkin käyttöä koskevia sääntöjä. Yhdysmerkin edelle tulee siis tyhjä väli vain, jos myös koodissa on tyhjä väli.

formula 1 -ajot

ISO 9000 -laatujärjestelmä

Yhdysmerkin edelle ei siis tule tyhjää väliä esimerkiksi seuraavissa kirjain-numerokoodin sisältävissä ilmauksissa, koska koodissakaan ei ole tyhjää väliä.

F1-ajot

A4-kokoinen paperi

E79-tie

G8-maat

MP3-soitin

Monien koodien kirjoitusasusta on erityisiä standardeja tai muita normeja tai suosituksia, jotka voivat merkitä poikkeuksia edellä esitettyihin yleisiin sääntöihin.

Luku- tai suurevälin ilmoittaminen

Suurevälin standardoitu merkintätapa

Mittayksikköstandardien mukaan suure­väli ilmaistaan kirjoittamalla välin alaraja ja yläraja täydellisinä, mitta­yksikkö mukana, ja käyttämällä niiden välissä ellipsiä ”…”, jonka ympärillä on välilyönnit.

20 °C … 25 °C

Vaihtoehdoksi standardit mainitsevat merkinnän, jossa on luku­välin ilmaus sulkeissa ja sen jälkeen yksikkö. Tätä tapaa käytetään vain harvoin. Se voi kuitenkin olla sopiva silloin, kun yksikön merkintä on pitkä.

(20 … 25) °C
(24,2 … 27,2) J/(mol K)

Kielitoimiston ohjeissa ellipsin käyttöä on pidetty vain tieteeseen ja tekniikkaan kuuluvana, ja yleis­kieleen on suositettu sen sijaan ajatusviivaa.

Alku ja loppu selvästi

Lukuväliä ilmaistaessa kirjoitetaan sekä ala­raja että ylä­raja yleensä täydellisenä, ei lyhentäen ku­ten usein englannissa. Englannin kielessä ”116–9” voi tarkoittaa samaa kuin ”116–119”, ja tä­mä on­kin yleensä ainoa järkevä tulkinta, mutta ilmaus on hankala hahmottaa, eikä se kuulu suo­ma­lai­seen perinteeseen.

sivuilla 1103–1104

Poikkeuksen muodostavat vain vuosilukuvälit, jotka suo­mes­sa­kin kir­joi­te­taan usein lyhennettyinä.

vuosina 1991–95 [= 1991–1995]

Erityisen vältettäviä ovat sellaiset ilmaukset kuin ”20–30 000”, jos tarkoitetaan merkitystä ’kahdestakymmenestätuhannesta kolmeenkymmeneentuhanteen’.

s. 116–119
v. 2001–2005
20 00030 000

Tämäntapaiset ilmaukset saatetaan kyllä lukea lyhennettyinä. Esimerkiksi ”1992–1995” voidaan lukea ”tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkaksi yhdeksänkymmentäviisi”, ja ”5 000 – 6 000” voidaan lukea ”viisi kuusi tuhatta”. Puheessa lyhentämisen tarve on paljon suurempi kuin kirjoituksessa (silloin, kun luvut kirjoitetaan numeroin).

Välin ilmaiseminen taivutuspäätteillä

Jos vaihteluväliä osoittavat luvut ovat pieniä tai pyöreitä, voidaan koko ilmaus kirjoittaa sanoin. (Ks. kohtaa Lukujen ilmaisemisen tavat.) Ala- ja yläraja kirjoitetaan suomen kielen järjestelmän mukaisiin sijamuotoihin.

Kuulijoiden määrä vaihteli viidestä kahdeksaan.
Kuulijoita oli viidestä kahdeksaan.
Tarkasteltujen yritysten työntekijämäärä vaihtelee yhdestä sataan.

Etenkin jos luvut ovat isoja, ne halutaan yleensä kirjoittaa numeroin. Yksi vaihtoehto on ilmaista asia kuten lukusanoja käytettäessä, mutta kirjoittaen luvut numeroin. Tällöin joudutaan merkitsemään jäljempänä kuvattavien sääntöjen mukaan taivutuspäätteet numeroin ilmaistuun lukuun.

Kuulijoita oli 5:stä 8:aan.

Kuulijoita oli 30:stä 40:een. [= Kuulijoita oli kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen.]

Välin ilmaiseminen symbolin avulla

Lukujen kirjoittaminen taivutettuina on hankalaa sekä kirjoittajalle että lukijalle. Tämän takia käytetään usein ilmaisua, jossa on vain luvut tai suureet perusmuodossa ja niiden välissä erityinen symboli, joka osoittaa vaihteluväliä. Symbolina on yleensä jokin seuraavista:

Kuulijoita oli 30–40.
Kuulijoita oli 30 - 40.
Kuulijoita oli 30 à 40.
Kuulijoita oli 30…40.

Tavallisinta ja yleensä suositeltavinta on käyttää tällaisissa yhteyksissä symbolina ajatusviivaa (ensin mainittu vaihtoehto edellä). Jos joudutaan käyttämään yhdysmerkkiä ajatusviivan korvikkeena, tulisi käyttää yhdysmerkkiä siten, että sen kummallakin puolella on tyhjä väli, esim. ”30 - 40”. Tämä on kuitenkin monien mielestä hankalaa ja vähän outoakin, joten sentapaiset virheelliset ilmaisut kuin ”30-40” ovat varsin tavallisia.

Kielenhuollon vanhojen sääntöjen mukaan ei vaihteluväliä ilmaistaessa pitäisi käyttää välilyöntejä ajatusviivan eikä ellipsin ympärillä. Jos rajakohdat esitetään ilmauksilla, jotka sisältävät välilyöntejä, tulos on kuitenkin usein varsin sekavan näköinen. Esimerkiksi ilmauksessa 7 m–8 m ajatusviiva näyttää yhdistävän ilmauksia ”m” ja ”8” eikä isompia kokonaisuuksia. Niinpä nykyisen standardin mukaan ajatusviivan ympärillä käytetään välilyöntejä täl­lai­sis­sa tapauksissa, kuten ajatusviivan kuvauksessa esitettiin. Ellipsistä ei vastaavaa ole sanottu, mutta siihen on luonnollista soveltaa samaa periaatetta, ja mitta­yksikkö­standardeissa on noudatettu sitä.

Massa on 0,8 kg–0,9 kg. [Kielenhuollon vanhojen sääntöjen mukainen ilmaus]
Massa on 0,8 kg – 0,9 kg. [Kielenhuollon nykysääntöjen mukainen ilmaus.]
Massa on 0,8 kg…0,9 kg.[Usein käytetty tapa.]
Massa on 0,8 kg … 0,9 kg. [Mittayksikköstandardin mukainen vaihtoehto.]

Ks. myös kohtaa Tarkkuusarviot.

Matematiikassa voidaan lukuväli ilmaista myös sellaisilla merkinnöillä kuin [0,8, 0,9], joka tarkoittaa niiden lukujen joukkoa, jotka ovat vähintään yhtä suuria kuin 0,8 ja enintään yhtä suuria kuin 0,9. Jos ala- tai yläraja ei kuulu joukkoon, käytetään hakasulkeen sijasta kaari­sul­jet­ta. Esimerkiksi [0,8, 0,9) tarkoittaa, että yläraja 0,9 ei kuulu joukkoon. Toinen tapa on haka­sulkeen kääntäminen niin, että se osoittaa ”poispäin”, esimerkiksi [0,8, 0,9[. Vaikka tällaiset ilmaukset ovat tii­vii­tä ja täsmällisiä, monet eivät tunne niitä, eikä niitä yleensä kannata käyttää matematiikan ulko­puolel­la.

Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan

Ajatusviivailmaus on silmää varten

Vaikka luku- tai suureväli on yleensä kätevintä ilmaista ajatusviivaa käyttäen, tästä saattaa olla syytä poiketa lukemisongelmien takia. Ajatusviiva on tällaisissa yhteyksissä vahvasti ”kirjallinen”: ilmaus on kirjoitettu silmää varten, ei korvaa ajatellen. Jos teksti on tarkoitettu ääneen luettavaksi, on hyvä välttää sitä, että puhe kuulostaa paperista luetulta. Lisäksi ilmaus saattaa luettuna olla vaikeasti hahmottuva tai jopa moniselitteinen.

Ilmaisu ”30–40” pitäisi vanhojen sääntöjen mukaan lukea ”kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen” tai ”kolmekymmentä neljäkymmentä”. Hyvin tavallista on lukea se kirjoitusasun mukaan ”kolmekymmentä viiva neljäkymmentä”.

Nykyisin ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva” on osittain hyväksyttyäkin, sillä Kielikello 2/2006 sanoo:

Miten rajakohtailmaus luetaan ääneen?

Rajakohtaa osoittavat luvut voi lukea tai­vut­ta­mat­ta tai taivuttaen. Etenkin pitkien lukusanojen yhteydessä on usein kätevintä ja selvintä jättää lukusanat tai­vut­ta­mat­ta ja lukea myös ajatusviiva sanaksi viiva.

5–10 asukasta (luetaan viidestä kymmeneen asukasta tai viisi kymmenen asukasta)
Osallistujia on 2 500–3 500. (luetaan kahdestatuhannestaviidestäsadasta kolmeentuhanteenviiteensataan tai kaksituhattaviisisataa kolme­tuhat­ta­viisi­sataa tai kaksituhattaviisisataa viiva kolme­tuhatta­viisi­sataa.)

Tästä normin muuttumisesta huolimatta kuulijoiden joukossa voi silti olla sellaisia, joiden kielikorvaa ”viiva” raastaa. Muutos voidaan kokea jopa antautumiseksi huonon kielen­käytön edessä.

Lisäksi Kielitoimiston ohjepankin sivu ajatusviivasta raja­kohta­ilmauksista pitää ajatus­viivan lukemista viiva-sanaksi arki­tyylisenä.

Ajatusviivailmaus taipuu huonosti

Varsinkin jos välin ilmaisu esiintyy taivutettuna, syntyy ongelmia. Esimerkiksi ilmaisussa ”4–6 omenaa” on ”4–6” sanan ”omenaa” määritteenä samassa mielessä kuin luku ”4” ilmaisussa ”4 omenaa”. Tässä tapauksessa ilmaisu on luettavissa sujuvasti ”neljästä kuuteen omenaa”, eikä tarvitse turvautua paperinmakuiseen (paperista lukemiselta kuulostavaan) lukutapaan ”neljä viiva kuusi omenaa”. Mutta jos pääsana esiintyy taivutettuna, tilanne on paljon ongelmallisempi.

Voiko ilmaisun ”4–6 omenasta” lukea ”neljästä kuuteen omenasta”? Luultavasti moni päätyy pitämään pienempänä pahana lukutapaa ”neljästä viiva kuudesta omenasta”. Vanha lukutapa ”neljästä kuudesta omenasta” ei ehkä sovi nykykieleen, ja lisäksi se johtaa väärin­käsityksiin sellaisissa tapauksessa kuin ”4–10 omenasta”.

Vaikka ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva” on yleistä ja nykyisin sallittua, ei kirjoittajan kannata luottaa siihen, että se aina luetaan niin. Tilanteissa, joissa teksti todennäköisesti tullaan lukemaan ääneen, etenkin puhetta kirjoitettaessa, kannattaa ottaa huomioon, että raja­kohta­ilmaus, kuten ”8–10”, voidaan lukea kahdella muullakin tavalla.

Miten luettaisiin esimerkiksi ”korko nousi 8–10 prosenttiin”? Lukutapa ”kahdeksasta kymmeneen prosenttiin” antaisi sen aivan väärän käsityksen, että korko oli ennen 8 % ja on nyt 10 %. Tässähän tarkoitetaan, että korko on nyt 8 %:n ja 10 %:n välillä ja oli aiemmin pienempi. Lukutapa ”kahdeksaan kymmeneen prosenttiin” lienee sääntöjen mukainen, mutta sekin on varsin epäselvä, koska se ei kunnolla erotu ilmaisusta ”kahdeksaan­kym­me­neen prosenttiin”. Ääneen luettaessa olisi ilmeisesti kömpelö ”kahdeksaan viiva kymmeneen prosenttiin” ainoa toimiva mahdollisuus. Mutta kirjoittajan kannattaa yrittää muotoilla lauseet niin, että ongelmat vältetään.

Korko nousi ja on nyt 8–10 %.

Vaihtelu vai muutos?

Suureen vaihtelua ja muutosta voidaan ilmaista samanlaisin sanoin, esimerkiksi ”kah­dek­sas­ta kymmeneen”. Vaihtelu voidaan kirjoituksessa esittää esimerkiksi ajatus­viivaa käyttäen, muutosta ei. Muutoshan on yhdenlaista vaihtelua, mutta vaihtelu ja muutos on silti syytä pitää erillään. Usein lauseyhteys, esimerkiksi lauseen predikaattiverbi, riittää selventämään asian.

Lämpötila vaihteli kahdeksasta kymmeneen asteeseen.
Lämpötila vaihteli 8–10 °C.
Lämpötila nousi kahdeksasta kymmeneen asteeseen.

Vaihteluväli voidaan ilmaista monin tavoin, vaikka ei otettaisikaan huomioon mahdollisuutta kirjoittaa luvut sanoin eikä numeroin. Seuraavassa on tärkeimmät vaihtoehtoiset ilmaisutyypit, joista ensimmäinen, lyhin, on yleensä sopivin asiatekstiin.

Lämpötila on 8–10 °C.
Lämpötila vaihtelee välillä 8–10 °C.
Lämpötila vaihtelee 8:n ja 10 °C:n välillä.
Lämpötila vaihtelee 8:sta 10 °C:seen.

Hylättäviä epäloogisia sekamuodosteita ovat sen sijaan ”Lämpötila vaihtelee 8–10 °C:n välillä” ja ”Lämpötila vaihtelee 8–10 °C:seen.”

Muutosta ilmaistaessa on syytä käyttää kuvaavaa verbiä, kuten nousee tai vähenee. Kuitenkin ilmaus ”Lämpötila nousee 8:sta 10 asteeseen” (tai ”Lämpötila nousee 8–10 as­tee­seen”) on usein liian epäselvä, koska se voidaan tulkita myös ’lämpötila nousee arvoon, joka on välillä 8:sta 10 asteeseen’. Tätä väärintulkinnan riskiä ei ole, jos asiayhteys selvästi ilmaisee nykytilan:

Lämpötila on nyt 4 °C ja nousee päivällä 10 °C:seen.

Lauserakenteen muutos voi auttaa

Välin ilmaisun taivuttamisen tuomia hankaluuksia voi usein välttää lauseiden uudel­leen­muo­toi­lul­la. Tällöin myös tekstin lukeminen ääneen helpottuu huomattavasti.

Työpaikat lisääntyvät ensi vuonna 10 000 – 12 000:lla.
Työpaikkoja tulee ensi vuonna lisää vuonna 10 000 – 12 000.

Auttaisiko ”à”?

Yksi tapa välttää joitakin ajatusviivailmauksen lukemisen ongelmia on ajatusviivan tilalla ranskan à-prepositiota. Tällöin ei käytännössä ole kuin yksi lukutapa.

30 à 40 [luetaan yleensä: kolmekymmentä aa neljäkymmentä]
8 à 10 prosenttiin [luetaan: kahdeksaan aa kymmeneen prosenttiin]

Koska à on itsenäinen sana, sen ympärille kirjoitetaan välilyönnit.

Monien mielestä à-prepositio kuitenkin tekee hiukan hienostelevan vaikutelman. Lisäksi kielenoppaat eivät tätä ilmaisutapaa yleensä mainitse. Nykysuomen sanakirjassa se kuvataan, uudemmat sanakirjat eivät kuvaa. Toisaalta tällainen käyttö voi sekaantua tämän pre­po­si­tion käyttöön yksikköhinnan ilmoittamisessa eli merkityksessä ’kukin’, esim. ”30 kg à 40 €”. Joka tapauksessa oikea kirjoitusasu on ”à”, ei ”á”, joka on varsin tavallinen.

Entäpä ellipsi ”…”?

Vielä yksi mahdollisuus ilmaista vaihteluväli on käyttää ellipsiä, esim. ”30…40”. Kielitoimiston vanhojen ohjeiden mukaan tämä menettely sopii vain tekniikan ja luonnontieteen il­mauk­siin. Kuitenkin standardin SFS 4175 mukaan ellipsiä (kolmea pistettä) voidaan käyttää yleis­kie­les­sä­kin, jos rajakohtamerkinnässä esiintyy etumerkillinen luku.

Ellipsin etuna ajatusviivan käyttöön verrattuna on myös se, että ajatusviiva voi sekaantua miinusmerkkiin. Kielikello 2/2006 suhtautuukin ellipsin käyttöön sallivasti, tosin kierrellen: ”Jos jälkimmäistä rajaa osoittava ilmaus alkaa plus- tai miinusmerkillä, merkitään ajatusviivan molemmin puolin selvyyden vuoksi välilyönti. Etenkin teknis-tieteellisissä teksteissä täl­lai­sis­sa tapauksissa käytetään usein kolmea pistettä. Muun­laisissa teksteissä voi harkita muitakin ilmaus­tapoja.” Valitettavasti lehden tässä yhteydessä esittämät muut ilmaustavat, kuten ”4–6 plusastetta”, ovat epäloogisuutensa takia huonoja; ks. mm. huomautusta sanasta plusaste.

Ellipsiä käyttävän ilmauksen lukemisessa on samat ongelmat kuin ajatusviivaa käy­tet­täes­sä – ja lisäksi se ongelma, ettei sen lukeminen merkin nimellä (”ellipsi” tai ”kolme pistettä”) tunnu ollenkaan yhtä luontevalta kuin ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva”.

Lämpötilan vaihteluväli oli −10…−5 astetta.

Standardi SFS 4175 lisää, että jos tällaisessa tapauksessa (jossa rajakohtamerkintä sisältää etumerkin) kuitenkin käytetään ajatusviivaa, tulee sen kummallekin puolelle välilyönti.

Lämpötilan vaihteluväli oli −10 – −5 astetta.

Jos päädytään käyttämään ellipsiä jonkin suurevälin ilmaisemisessa, on parasta ilmaista kaikki suurevälit samalla tavalla koko asiakirjassa, vaikka niissä ei esiintyisikään miinus­merkkejä. Erilaisten tapojen käyttö sekaisin olisi häiritsevää ja aiheuttaisi epä­tietoi­suut­ta siitä, onko esimerkiksi ilmauksilla 1–5 ja 1…5 jokin merkitysero.

Odotettavissa yöllä −5…−3 °C, päivällä 6…8 °C.

Kielenhuollon käsikirja mainitsee esimerkin ”Viiden vuorokauden keskilämpötila on +1 °C…−1 °C”, mutta suosittelee yleiskieleen sellaisia ilmaisuja kuin ”+1 °C:sta −1 °C:seen” ja ”+1 °C:n ja −1 °C:n välillä”. Niistä ensimmäinen on hankala yksikön tunnuksen taivutuksen takia, mutta jälkimmäinen sopii tekstissä käytettäväksi. Tiiviissä esityksessä ellipsin käyttö on varmaankin selvintä.

Järjestyslukujen väli määritteenä

Jos määritteenä oleva lukuväli viittaa järjestysnumeroihin, on usein käytännöllisintä käyttää ilmaisutyyppiä, jossa lukuilmaisu on pääsanan jäljessä (ks. 5. kohta vai kohta 5?). Muussa tapauksessa (esim. ”5.–8. luokalla”) ääneen lukeminen on kömpelöä (”viidennestä kah­dek­san­teen luokalla” vai ”viidellä viiva kahdeksannella luokalla”?).

luokilla 5.–8. [= luokilla viidennestä kahdeksanteen]

Vastaava menettely auttaa välttämään sellaisia ilmauksia, joita suositellaan seuraavassa Kielikellon 2/2006 (s. 66) ohjeessa, mutta joiden lukeminen ääneen on hankalaa:

Kun luokkia osoittavat järjestysluvut esiintyvät rajakohtailmauksissa, ne merkitään ja luetaan seuraavasti:

1.–2. luokan oppilaille [luetaan: ensimmäisestä toiseen luokan oppilaille tai ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille] ∼ 1. ja 2. luokan oppilaille
1.–3. luokan oppilaille [luetaan: ensimmäisestä kolmanteen luokan oppilaille]

Jos kyse on kahdesta peräkkäisestä luokasta, on ja-sanalla muodostetun ilmauksen käyttö usein sujuvinta. Muissa tapauksissa lienee parasta käyttää luokka-sanalla alkavaa il­maus­ta. (Välin lukemista viiva-sanaa käyttäen käsitellään kohdassa Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan.)

luokkien 1–3 oppilaille [luokkien yhdestä kolmeen oppilaille t. luokkien yksi viiva kolme oppilaille]

Hankalampi tilanne syntyy, kun järjestyslukujen väli on yhdyssanan määriteosana. Kielikello 2/2006 antaa tästä seuraavan ohjeen:

1.–2.-luokkalaisille (luetaan: ensi- ja toisluokkalaisille tai ensimmäisestä toiseen -luokkalaisille)
1.–3.-luokkalaisille (luetaan: ensimmäisestä kolmanteen -luokkalaisille)

Tällaisetkin kömpelösti luettavat ilmaukset voidaan yleensä välttää toisenlaisilla muotoiluilla:

luokkien 1–3 oppilaille

Koulujen yhdysluokat muodostavat oman ongelmansa. Ilmaus ”yhdistetty 1. ja 2. luokka” olisi selkeä, mutta sitä ei koulu­maailmassa käytetä, vaan puhutaan yhdys­luokasta. Silloin eräs ilmaisutapa olisi ”1. ja 2. luokan yhdysluokka”, ja sitä jonkin verran käytetään. Kieli­toimiston oikein­kirjoitus­oppaassa (10. painos) esitetään kuitenkin vain seuraavat vaihtoehdot:

1–2-yhdysluokka
1.–2.-yhdysluokka
yhdysluokka 1–2

Näistä hankalasti luettavista ja kömpelöistä ilmauksista viimeksi mainittu lienee vähiten hankala.

Lakikielessä, joka muutenkin noudattaa omia merkintätapojaan, kirjoitetaan esimerkiksi ”lain 4–6 §:ssä”. Miten se voidaan lukea? Juristit lukevat kai yleensä ”lain neljä viiva kuusi pykälässä”, mutta tämä on merkkien konemaista lukemista paperista eikä sujuvaa kieltä. Yleiskielessä kan­nat­taa­kin käyttää toisen tyyppistä ilmausta:

lain §:issä 4–6 [Luetaan: lain pykälissä neljästä kuuteen t. neljännestä kuudenteen]

Välin ilmaiseminen välillä-sanaa käyttäen

Lukuväli voidaan ilmaista myös sentapaisilla ilmaisuilla kuin ”15 ja 20 metrin välillä”, kunhan lauseyhteys on sopiva. Tällöin ilmaisusta tulee usein pitempi, mutta varsinkin ääneen luet­taes­sa sujuvampi.

Kun lukua seuraa yksikön ilmaisu, kuten ”metrin”, ei numeroin ilmaistuun lukuun lii­te­tä sijapäätettä. Luku luetaan samassa sijassa kuin yksikön ilmaisu, siis esim. ”viiden­toista ja kahdenkymmenen metrin välillä”. (Ks. jäljempää kohtaa Luvun taipuminen seuraavan sanan mukaan). Jos kuitenkin kyse on pelkästä luvusta, on genetiivin pääte merkittävä eli luvun perään kirjoitetaan ”:n”.

Paprikan kilohinta on ollut 3–7 euroa.
Paprikan kilohinta on vaihdellut 3 ja 7 euron välillä.

Kuulijoiden määrä vaihteli 5:n ja 8:n välillä.

Usein horjunta eri vaihtoehtojen välillä johtaa sekamuodostelmiin kuten ”3–7 euron välillä” tai ”1.6.–30.8. välisenä aikana”. Sellaisia kielenhuolto suosittelee välttämään. Näissä ta­pauk­sis­sa välttämiseen onkin aihetta, koska ilmaisut ovat luettuina outoja, esimerkiksi ”kolmesta seitsemään euron välillä”. Sen sijaan ilmaisu ”osuus vaihtelee välillä 12–15 prosenttia”, joka myös mainitaan vältettäväksi, ei ole mitenkään kummallinen: siinä välillä-sana on luontevasti luettavissa osaksi lauseen rakennetta.

On myös muunlaisia tapoja ilmaista vaihteluväli. Laissa ei säädetä, että jostakin rikoksesta tuomitaan ”1–9 vuodeksi vankeuteen”, vaan että on tuomittava ”vähintään yhdeksi ja enin­tään yhdeksäksi vuodeksi”.

Vuosilukuvälin ilmaiseminen

Vuosilukujen yhteydessä on ajatusviivan (tai sen korvikkeen yhdysmerkin) käyttö tavallisin ja sopivin ratkaisu. Aiemmin jätettiin yleisesti vuosisadat pois jälkimmäisestä luvusta, jos kyse oli saman vuosisadan vuosista, esim. 1960–70. Nykyisin on parempi kirjoittaa luvut kokonaan havainnollisuuden ja selvyyden vuoksi (ks. kohtaa Aikavälin ilmaisut).

vuosina 1960–1970

Suurevälin ilmaiseminen

Jos ilmoitettavana on suureen (kuten pituuden tai massan) vaihteluväli eikä vain lukujen väli, niin SI-järjestelmän periaatteiden mukaan pitäisi oikeastaan liittää aina yksikkö kumpaankin lukuun. Käytännössä yksikkö yleensä ilmaistaan vain kerran, lopussa.

15 m … 20 m [SI-järjestelmän kannalta mahdollisimman oikea merkintä suomessa]
15…20 m [tieteessä ja tekniikassa tavallinen merkintä]
15–20 m [yleiskielen virallisten sääntöjen mukainen merkintä]

Jos yksikkö liitetään vain ylärajaan, voi joskus syntyä pahojakin epäselvyyksiä. Esimerkiksi ilmaisu ”16…22 000 Hz” on sekä kirjoitettuna että ääneen luettuna helppo ymmärtää väärin: ”kuudestatoista (tuhannesta) kahteenkymmeneenkahteen tuhanteen hertsiin”. Yksikön liittäminen myös alarajaan selventää asian. Ongelma vältetään myös käyttämällä yksikön kerrannaista, tässä tapauksessa kilohertsiä (kHz = 1 000 Hz), mikä on muutenkin suo­si­tel­ta­vaa, kun luku on iso. Tällöin tietysti on pakko liittää yksikkö myös alarajaan.

16 Hz … 22 000 Hz
16 Hz … 22 kHz

Välin ilmaisu määritteenä ja taivutettuna

Hankaliin tilanteisiin joudutaan, kun välin ilmaisua pitäisi käyttää jonkin sanan määrit­tee­nä, etenkin jos tämä sana esiintyy taivutettuna. Kirjoittaminen on suhteellisen helppoa, mutta tällöin voi syntyä tekstiä, jonka lukeminen ääneen tuottaa vaikeuksia – tai väärinkäsityksiä. Siksi onkin ehkä hyvä ajatella, onko ilmaus luettavissa sujuvasti, ja tarvittaessa valita toinen ilmaisutapa. Esimerkiksi ”8–10” euroon voidaan lukea ”kahdeksasta kymmeneen euroon” tai ”kahdeksaan kymmeneen euroon”, jolloin seuraavan esimerkin merkitys muuttuu. Emme voi luottaa siihen, että lukija huomaa lukea sen ”kahdeksaan viiva kymmeneen euroon”, joten on parempi muotoilla lause toisin.

Liikevaihdon arvioidaan nousevan ensi vuonna 8–10 miljoonaan euroon. [ääneen luettuna kaksitulkintainen]
Liikevaihto on nousussa, ja sen arvioidaan olevan ensi vuonna 8–10 miljoonaa euroa. [yksitulkintainen]

Aihetta käsitellään tarkemmin kohdassa Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan.

Tarkkuuden ilmaiseminen

Eräänlaisesta vaihteluvälistä on kyse myös tarkkuuden ilmaisemisessa. Esitettäessä mit­tauk­sen tulos tarkoittaa esimerkiksi ”15,5 mm ± 0,2 mm” sitä, että pituuden arvioidaan olevan noin 15,5 mm siten, että virhe on jollakin todennäköisyydellä enintään 0,2 mm. Toisin sa­noen pituuden arvioidaan olevan välillä 15,3 mm … 15,7 mm.

Käytännössä on tavallista käyttää lyhyempää ilmaisutapaa, kuten ”15,5 ± 0,2 mm”.

Toisaalta tällaisia ilmauksia ei tulisi nykyisten standardien mukaan lainkaan käyttää. Ks. kohtaa Tarkkuusarviot.

Äärettömät välit

Äärettömiä välejä ovat sellaiset, joilla on vain alaraja tai vain yläraja. Yleiskielessä ne on pa­ras­ta ilmaista sellaisilla ilmaisuilla kuin ”vähintään 10”, ”enintään 0” tai ”enintään –18 °C”.

Matematiikan merkinnöissä käytetään usein äärettömän merkkiä ∞, esimerkiksi ”10…∞” ja ”–∞…0”. Merkintä on yksikäsitteinen, mutta ei yleistajuinen. Jos ellipsin tilalla on ajatus­vii­va, esimerkiksi ”10–∞” tai ”–∞–0”, on sekaantuminen miinusmerkkiin lähellä.

Vielä ongelmallisempia ovat sellaiset tavallisissa teksteissä aika usein käytetyt merkinnät kuin ”10–”, joissa siis yläraja jätetään merkitsemättä. Sellainen voi sekaantua koulu­arvo­sano­jen merkintään, kuten sellaiseen, joka tarkoittaa kymppi miinusta eli hiukan alle kympin. Sellaisten merkintöjen käyttö on syytä rajoittaa harvoihin asiayhteyksiin, joissa se on yleinen tapa. Yksi tällainen yhteys on viittaaminen kirjan sivuihin: merkintä ”s. 10–” tarkoittaa ’sivulta 10 alkaen’. Usein on selvempää ilmoittaa tarkka sivujen joukko, kuten ”s. 10–17”. Kannattaa huomata sekin, että sellaiset merkinnät kuin ”10–” ovat hankalia, jos teksti pitää lukea ääneen.

Suomi on ollut EU:n jäsen 1995–.
Suomi on ollut EU:n jäsen v:sta 1995. [Sujuvampi ilmaisutapa]

Ajatusviivaa on syytä välttää etenkin silloin, kun se voitaisiin tulkita miinus­merkiksi. Tämän sekaantumis­vaaran takia ei toisaalta pidä käyttää sellaisia ilmauksia kuin ”100−” merkityksessä ’100 tai vähemmän’.

Sen sijaan plusmerkin käyttö luvun jäljessä, esimerkiksi 100+, saattaa olla kätevä tapa lyhentää ilmausta, vaikka se ei huoliteltuun asia­tyyliin kuulukaan. Ks. plusmerkin kuvausta.

Luvun sijamuodon osoittaminen

Lukusanojen ja lukumerkintöjen taivutus

Kun luku kirjoitetaan kirjaimin (sanoin), on luvun taivuttaminen yleensä ongelmatonta. Tosin pitkien lukujen taivutusmuodot ovat kömpelöitä; ks. kohtaa lukusanojen taivutus.

viisi : viidessä
viisitoista : viidessätoista
viisikymmentä : viidessäkymmenessä
viisikymmentäviisi : viidessäkymmenessäviidessä

Kun luku kirjoitetaan numeroin, merkitään taivutuspääte kirjaimin, jos lauseyhteys vaatii luvun taivutettuun muotoon. Pääte erotetaan numeroista kaksois­pisteellä. Periaate on yksinkertainen, mutta vaikeuksia syntyy, kun pitää tunnistaa, mikä osa taivutettua lukusanaa on päätettä. Tätä käsitellään jäljempänä kohdassa Mikä kirjoitetaan näkyviin taivutus­päät­teeksi?

5:ssä
15:ssä
50:ssä
55:ssä

Joskus numeroin merkitty luku luetaan vieraan kielen mukaan, kun se on osa vierasta nimeä, esimerkiksi ”Air Force 1” ja ”Blue1”. Ks. kohtaa Vieraskielisen merkinnän taivutus.

Sanoissa ”yksinkertainen”, ”kaksinkertainen”, …, ”kuusinkertainen” alkuosa on monikon instruktiivissa. Numeroita käytettäessä tämä vaatisi periaatteessa kirjoittamaan yhdys­merkkiä käyttäen ja pääte merkiten ”1:in-kertainen”, ”2:in-kertainen” jne. Niin ei kuitenkaan menetellä, vaan kirjoitetaan esimerkiksi ”6-kertainen”, yhdenmukaisesti sen kanssa, että kirjoitetaan 7-kertainen, 8-kertainen jne. (joissa alkuosa on nominatiivissa tai yhdys­sana­muodossa). Yleensä on parempi kirjoittaa luku kirjaimin tällaisissa yhteyksissä, mutta esimerkiksi mainosteksteissä halutaan usein korostaa lukua kirjoittamalla se numerolla.

Luvun perusmuoto

Numeroin ilmaistu luku yksinään tarkoittaa yleensä perusluvun perusmuotoa. Tämä on yksinkertainen ja ongelmaton tapaus.

Työntekijöitä oli 23. [Luetaan: Työntekijöitä oli kaksikymmentäkolme.]
Talossa on 15 asuntoa. [Luetaan: Talossa on viisitoista asuntoa.]

Tässä asiassa harvoin tehdään virheitä. Joskus kuitenkin huomaa, että kirjoittaja on pitänyt tarpeellisena liittää -toista-loppuista lukusanaa tarkoittavaan ilmaisuun osan tästä lopusta, esimerkiksi ”16:sta”, kun tarkoitettu sana on ”kuusitoista”. Tästä voi seurata sekaannuksia, koska virallisten sääntöjen mukaan ”16:sta” tarkoittaa sanaa ”kuudesta­toista”.

Luvun taipuminen seuraavan sanan mukaan

Päätteen merkitsemättömyyden sääntö

Suomen kieleen on otettu seuraava sääntö: jos lukua heti seuraa samassa sija­muo­dos­sa taipuva sana, luvunkin sijamuoto ilmenee tästä. Lukuun ei siis tällöin merkitä sija­pää­tet­tä.

vahvistetaan 5 vuodeksi [Luetaan: vahvistetaan viideksi vuodeksi]
8 tunnissa [Luetaan: kahdeksassa tunnissa]
15 tytölle [Luetaan: viidelletoista tytölle]
3. luvussa [Luetaan: kolmannessa luvussa]

Sääntö poikkeaa kielen yleisistä periaatteista, mutta se tekee monet hyvin tavalliset il­mai­sut lyhyemmiksi ja siistimmän näköisiksi. Lukijan edellytetään katsovan, millainen il­mai­su seuraa lukua, ja ajattelevan, että lukusana on samassa sijamuodossa. Ääneen luet­taes­sa tämä tietysti hiukan hidastaa lukemista. Asiaa auttaa, jos sitovalla välillä es­te­tään teks­tin ja­kau­tu­mi­nen eri riveille luvun ja sitä seuraavan sanan välistä tällaisissa tapauksissa.

Pääte jätetään merkitsemättä silloinkin, kun luvun ja sen pääsanan välissä on adjektiivi, joka on sa­mas­sa sijassa kuin pääsana. Tällöinkinhän luvun sijamuoto ilmenee sitä seu­raa­vas­ta sanasta.

15 uuden tapauksen takia [Viidentoista – –]
25 viisivuotiaalle lapselle [Kahdellekymmenelleviidelle – –]

Sääntöön on tärkeä poik­keus: partitiivin päätettä ei jätetä pois perus­luvusta Tätä käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa Partitiivin pääte merkitään aina peruslukuun.

8:aa osaa [Luetaan: kahdeksaa osaa]
8 osaa [Luetaan: kahdeksan osaa]

Säännön täydennys: rinnasteiset luvut

Päätteen saa jättää merkitsemättä silloinkin, kun sanan edessä on useita rinnasteisia lukuja, joi­den välissä on pilkku tai konjunktio. Tällöin siis molemmat tai kaikki luvut luetaan seu­raa­van sanan sijamuodon mukaisesti. Menettelyä yleensä myös sovelletaan, muun muas­sa siksi, että sellaiset ilmaisut kuin ”4:ssä tai 5 tapauksessa” näyttäisivät tasa­pai­not­tomilta.

4 tai 5 tapauksessa [Luetaan: neljässä tai viidessä tapauksessa]
3., 6. ja 7. kohtaan [Luetaan: kolmanteen, kuudenteen ja seitsemänteen kohtaan]

Säännön täydennys: välissä lyhyt sana

Lisäksi voidaan luvun sijamuoto jättää merkitsemättä, jos on vain yksi lyhyt sana luvun ja sen sanan välissä, johon se liittyy. Kielitoimiston oikein­kirjoitus­opas esittää tämän poikkeuksen suppeana: välissä olevan sanan on oltava taipumaton. Kyseeseen tulee lähinnä sana ”eri”.

Näin kävi 15 eri kunnassa.
Onko sellaista tapahtunut 150 viime vuoden aikana?

Näissä tapauksissa taivutus­päätteen merkitseminen on kuitenkin sallittua ja ehkä selvempää. Joskus taas voidaan välissä oleva sana jättää pois.

Näin kävi 15:ssä eri kunnassa.
Näin kävi 15 kunnassa.
Onko sellaista tapahtunut 150:n viime vuoden aikana?

Poikkeussääntöä venyttäen voitaisiin kirjoittaa myös ”500 Ruotsin kruunulla”, jolloin sana ”Ruotsin” tulkittaisiin lyhyeksi. Selvempää on kuitenkin noudattaa yleistä sääntöä, jos välissä oleva sana on itsessään taivutettu muoto.

500:lla Ruotsin kruunulla [viidelläsadalla Ruotsin kruunulla]

Säännön täydennyksen tulkintaa: satunnainen samasijaisuus ei riitä

Vaikka sääntö päätteen kirjoittamatta jättämisestä muotoillaan yleensä niin, että se koskee lukua, joka on samassa sijassa kuin seuraava sana, sitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun samasijaisuus johtuu sat­tu­mas­ta. Toisin sanoen säännössä tarkoitetaan vain tilanteita, joissa luku ja sana liittyvät toi­siin­sa ja sen takia taipuvat samassa sijassa (ns. kongruenssi). Seuraavassa esimerkissä on kyse ”satunnaisesta samasijaisuudesta” (ilmaisu ”kolmanneksi suurin” sattuu olemaan trans­la­tii­vis­sa) ja siksi lukuun tulee merkitä pääte. Tällaisissa tapauksissa on lähes aina pa­rem­pi muo­toil­la lause toisin.

Yritys nousi Suomen 3. suurimmaksi. [yleinen, mutta virheeellinen ilmaus]
Yritys nousi Suomen 3:nneksi suurimmaksi. [muodollisesti oikea, mutta vaikeasti luettava]
Yritys nousi Suomen kolmanneksi suurimmaksi. [moitteeton ilmaus]

Satunnaiseksi samasijaisuudeksi lienee syytä tulkita myös seuraavanlaiset tilanteet, joissa lukusana on genetiivissä ja substantiivilla on genetiivimäärite:

64 000 Ohion osavaltion työntekijän henkilötiedot katosivat. [ei suositeltava ilmaus]

Esimerkki on uutisotsikosta, johon on ehkä haluttu luku alkuun vaikuttavuuden lisäämiseksi. Kuitenkin luku pitäisi lukea genetiivissä (kuudenkymmenenneljäntuhannen), joten pääte olisi merkittävä, sillä luku liittyy vasta kauempana olevaan sanaan (työntekijän) eikä seuraavaan sanaan (Ohion). Sujuvampaa on kuitenkin vaihtaa sanajärjestystä niin, että luku tulee sen sanan eteen, johon se liittyy.

64 000:n Ohion osavaltion työntekijän henkilötiedot katosivat. [parempi]
Ohion osavaltion 64 000 työntekijän henkilötiedot katosivat. [vielä parempi]

Kielitoimiston ohjepankin kohta Milloin taivutuspääte merkitään peruslukuun? esittää seu­raa­vat esimerkit, joissa on kyse satunnaisesta sama­sijaisuudesta, vaikka ilmiötä ei siinä kuvata kuin näillä esimerkeillä:

Huom. Numero ja sitä seuraava sana ovat seuraavassa tapauksessa molemmat samassa -n-loppuisessa genetiivi­muodossa, mutta pääte merkitään numeroon selvyyden vuoksi:
Mikä on bussilinja 112:n päätepysäkin osoite?
Kuka on As.oy Kirkkokatu 11:n hallituksen puheenjohtaja?

Epäselvä tilanne: taivutuspääte puuttuu

Säännöt ovat epäselviä silloin, kun lukua seuraava sana on kyllä periaatteessa taivutetussa muodossa, mutta ilman taivutuspäätettä. Suomen kielessähän sijapääte voi jäädä pois ns. omistusliitteen edeltä, joten esimerkiksi sananmuotojen ”jäsen” ja ”jäsenen” ero häviää, jos sanaan liitetään omistusliite. Esimerkiksi ”jäsenemme” voi toimia sekä nominatiivina että genetiivinä.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas esittää tulkinnanvaraisesti:

Sopivimmalta tuntuu tulkinta, jonka mukaan jälkimmäinen kohta on varsinainen sääntö ja toinen selittää sitä toiselta kannalta tavallisimmassa tilanteessa – huomaa sana ”yleensä”. Niinpä ilmaus ”600 jäsenemme joukko” ei olisi oikein, koska luvun sijamuoto ja siten luku­tapa ei ilmene seuraavasta sanasta, koska siinä ei ole sijapäätettä. Vain lause­opil­li­ses­ta ra­ken­tees­ta voi päätellä, että sijamuodon on tulkittava olevan genetiivi.

600 jäsenen joukko [= kuudensadan jäsenen joukko]
600:n jäsenemme joukko [= kuudensadan jäsenemme joukko]

Päätteen merkitseminen symmetrian vuoksi

Sääntö siitä, milloin päätettä ei merkitä, esitetään yksinkertaisena ja ehdottomana. Jotkin muotoilut taas ovat sellaisia, että päätettä vain ei tarvitse merkitä. Joissakin tilanteissa voi sääntöä kuitenkin hallitusti rikkoa, kun sen noudattaminen merkitsisi il­mauk­sen symmetrian rikkoutumisen. Tyypillisiä tilanteita ovat muutoksia kuvaavat il­mauk­set, joissa on kaksi lukua eri sijassa.

Matka lyhennettiin 32:sta 28 kilometriin. [sääntöjen mukainen ilmaus]
Matka lyhennettiin 32:sta 28:aan kilometriin. [sääntöä ehkä rikkova, mutta tyyliltään parempi]
Matka lyhennettiin 32 kilometristä 28 kilometriin. [laveampi ilmaus, joka väistää ongelman]

Päätteen merkitseminen algebralliseen ilmaukseen

Periaate päätteen jättämisestä merkitsemättä koskee vain tilanteita, joissa luku on mer­kit­ty numeroin. Niinpä sitä ei ole syytä laajentaa koskemaan tapauksia, joissa käy­te­tään luku­määrän kirjain­symbolia (esim. ”n tapauksessa”) tai lukumäärän paikalla on mate­maat­ti­nen lauseke.

n:ssä tapauksessa
p + 1:stä alkiosta

Kuitenkin jos lukumäärää ilmaiseva matemaattinen lauseke on mutkikas, ei useinkaan ole luontevaa tapaa lukea sitä ääneen niin, että se olisi lauseyhteyden vaatimassa sija­muo­dos­sa. Tällöin voitaneen hiukan rikkoa sääntöjä ja jättää pääte merkitsemättä. (Esi­mer­kis­sä huuto­merk­ki tarkoittaa kertomaa.)

Yleisesti voidaan n:n alkion joukosta valita k kaikkiaan n!/(k!(n − k)!) tavalla.

Tällainen ongelma voidaan usein kiertää muotoilemalla virke niin, että lauseke määrittää perusmuodossa (nominatiivissa) olevaa sanaa.

On olemassa n!/(k!(n − k)!/) tapaa valita k alkiota n:n alkion joukosta.

Mikä kirjoitetaan näkyviin taivutuspäätteeksi?

Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa ilmoitetaan lukusanan taivutus kirjoittamalla lu­vun perään kaksoispiste ja sijapääte. Sijapääte otetaan luvun viimeisestä taipuvasta osasta. Esi­mer­kik­si sanassa ”kahdessakymmenessä” on kaksi sijapäätettä, ”-ssa” ja ”-ssä”. Niistä jäl­kim­mäi­nen kirjoitetaan näkyviin, jos luku ilmaistaan numeroin: ”20:ssä”. Lukijan oletetaan osaa­van liittää luvun muihin osiin vastaavat sijapäätteet. Sanoissa, jotka ovat -toista-lop­pui­sia, kyseistä loppua ei taivuteta, vaan viimeinen taipuva osa on sitä edeltävä osa (esi­mer­kik­si viidellätoista, viidestätoista).

Hämmennystä aiheuttavat usein sellaiset lukusanat kuin ”kahtakymmentä” ja ”viittäsataa”. Numeroita käytettäessä ne kirjoitetaan ”20:tä” ja ”500:aa”, koska sanan loppuosa taipuu. Tässä hämmentää se, että sanojen perusmuodossakin on lopussa partitiivin pääte: ”kaksi­kym­men­tä”, ”viisi­sataa”. Loppuosaa käsitellään kuitenkin taipuvana, koska koko sanan muissa sija­muodoissa kuin perusmuodossa se taipuu normaalisti: ”kahteenkymmeneen”, ”viidessä­sadassa” jne.

Miten sijapääte sitten saadaan selville? Periaatteessa tarvitaan sanan kieliopillinen (tar­kem­min sanoen muoto-opillinen eli morfologinen) erittely. Tämä on yksi niitä tilanteita, joissa olisi todellista hyötyä koulussa opitusta sanojen jäsentämisestä. Mutta käytännössä voidaan soveltaa seuraavaa taulukkoa. Siinä on luku­sanojen vartalot, joista monista on erikseen ”vahva” ja ”heikko” muoto, useista myös erityinen parti­tii­vis­sa esiintyvä muoto. Päätettä on se osa taivutetusta sanasta, joka seuraa vartaloa.

luvun perusmuoto ”vahva” vartalo ”heikko” vartalo partitiivin vartalo
1 yksi yhte- yhde- yh-
2 kaksi kahte- kahde- kah-
3 kolme kolme- kolme- kolme-
4 neljä neljä- neljä- neljä-
5 viisi viite- viide- viit-
6 kuusi kuute- kuude- kuut-
7 seitsemän seitsemä- seitsemä- seitsemä-
8 kahdeksan kahdeksa- kahdeksa- kahdeksa-
9 yhdeksän yhdeksä- yhdeksä- yhdeksä-
10 kymmenen kymmene- kymmene- kymmen-
100 sata sata- sada- sata-
1000 tuhat tuhante- tuhanne- tuhat-

Partitiivimuodoissa ”yhtä”, ”kahta”, ”viittä”, ”kuutta”, ”kymmentä” ja ”tuhatta” on vartalo siis lyhempi kuin muissa muodoissa ja loppuu konsonanttiin. Niissä päätettä on ”-tä” tai ”-ta”. Kirjoitus­asut ovat siis ”1:tä”, ”2:ta”, ”5:tä”, ”6:ta”, ”10:tä” (ja ”20:tä” jne.) ja ”1 000:ta” (ja ”2 000:ta” jne.). Muiden lukusanojen partitiivissa on sama vartalo kuin muissa taivutus­muodoissa.

Muodot ”yhtä” ja ”kahta” voitaisiin tulkita myös niin, että ”t” kuuluu vartaloon. Kieli­opeissa on kuitenkin tulkittu, että yksikön partitiivin päätteenä voi olla ”a” tai ”ä” vain vokaalin jäljessä (esim. ISK § 87).

220:ssä [kahdessasadassakahdessakymmenessä]
15:llä [viidellätoista]
5 000:lla [viidellätuhannella]
23:lla tämän ryhmän potilaalla
14:ssä 45 minuutin mittaisessa jaksossa [neljässätoista neljänkymmenen – –]
kello lähestyy 22:ta

Jos taivutuspäätteeseen sisältyy vokaalin pidentymä, kirjoitetaan pitkä vokaali kokonaan näkyviin, siis kaksi vokaalimerkkiä. Esimerkiksi sanassa ”viiteen” on vartalona ”viite-” ja päätettä oikeastaan vain ”-en”. Mutta koska vartalon loppuvokaali ja päätteen alkuvokaali kuuluvat yhteen, muodostaen pitkän vokaalin, kirjoitetaan tämä vokaali kokonaan näkyviin, esimerkiksi ”5:een” (ei ”5:en”). Sama sääntö pätee lyhenteitä ja tunnuksia taivutettaessa.

Työntekijöiden määrä kasvoi 23:een [kahteenkymmeneenkolmeen].
Toimipisteiden lukumäärä lähenee jo 500:aa [viittäsataa].

Peruslukua tarkoittavissa lukusanoissa, joiden perusmuoto on n-loppuinen (seitsemän, kah­dek­san, yhdeksän, kymmenen), ei loppu-n:n katsota kuuluvan sanan vartaloon. Vaikka näi­den sanojen yksikön genetiivi on samanmuotoinen kuin nominatiivi, merkitään gene­tii­vin pää­te näkyviin. Esimerkiksi sana ”kahdeksan” kirjoitetaan siis numeroita käytet­täes­sä joko ”8” tai ”8:n” sen mukaan, onko se nominatiivi vai genetiivi (sen perus­teel­la, mikä on sen ase­ma lauseessa). Kuitenkin tässäkin noudatetaan periaatetta, jonka mukaan päätettä ei mer­ki­tä, jos lukusana on samassa sijassa kuin seuraava sana.

Paikalla oli 8 henkeä.
Tavataan heti kello 8:n jälkeen.
Teltta riittää 8 hengelle.
Tämä on 8 hengen teltta.

Edellä sanottuja periaatteita sovelletaan silloinkin, kun lukusana ei ole n-loppui­nen, mutta sen viimeinen taipuva osa loppuu n:ään. Päätehän merkitään näkyviin viimeisen taipuvan osan mukaan.

Tavataan kello 17:n jälkeen.

Taipumattomuutta ei yleensä voi merkitä

Joskus voisi olla tarpeen osoittaa, että numeroin merkittyä lukua ei lueta seuraavan sanan mukaisessa muodossa. Esimerkiksi ilmaus ”30 tapauksesta” luetaan normaalisti ”kol­mes­ta­kymmenestä tapauksesta”, mutta näin ei tietenkään pidä tehdä lauseessa ”Hän luki 30 ta­pauk­ses­ta kirjoitettua artikkelia.”

Ei kuitenkaan ole mitään tapaa osoittaa ”nollataivutusta” eli esimerkiksi sitä, että ”30 ta­pauk­ses­ta” pitää lukea ”kolmekymmentä tapauksesta”. Ongelman jättämistä huomiotta voi­si perustella sillä, että mitään kielen virallista sääntöä ei rikota. Yleensä kannattaa kui­ten­kin miettiä, voisiko ongelman välttää esimerkiksi sanajärjestystä tai sanontaa muut­ta­mal­la tai kirjoittamalla luvun sanoin.

Hän luki 30 ta­pauk­ses­ta kirjoitettua artikkelia. [muodollisesti oikein, mutta vältettävä]
Hän luki 30 artikkelia tapauksesta.
Hän luki kolmekymmentä tapauksesta kirjoitettua artikkelia.
Korjasimme 42 moottorissa ollutta vikaa. [vältettävä]
Korjasimme moottorin 42 vikaa.
Niinpä 15 tutkimuksessa tehtyä havaintoa jouduttiin hylkäämään. [vältettävä]
Niinpä 15 havaintoa jouduttiin hylkäämään.

Järjestyslukujen osalta ongelman voi kuitenkin välttää sillä, että järjestysluvun merkkinä ei käytetä pistettä, vaan luvun jälkeen kirjoitetaan kaksoispiste ja pääte. Tässä tapauksessa pääte osoittaa myös sijamuodon, koska järjestysluvulla on perusmuodossa eri pääte (yleensä -s) kuin muissa sijamuodoissa.

Hän oli 17:s jonossa.

Jos kirjoitettaisiin ”Hän oli 17. jonossa”, ilmaus olisi kaksitulkintainen: se voitaisiin lukea myös ”Hän oli seitsemännessätoista jonossa” (joka voitaisiin kirjoittaa yksiselitteisesti, joskin kömpelösti ”Hän oli 17:nnessä jonossa”).

Partitiivin pääte merkitään aina peruslukuun: viittäsataa henkeä = 500:aa henkeä

Suomen kielen erikoisuuksiin kuuluu, että sanotaan esimerkiksi ”viisi poikaa”, jolloin siis lu­vun jälkeinen sana on -a- tai -ä-loppui­ses­sa taivutusmuodossa, yksikön partitiivissa. Mo­nis­sa muissa kielissähän käytetään monikon perusmuotoa (five boys, fem pojkar). Nu­me­roi­ta käy­tet­täes­sä kirjoitetaan ”5 poikaa”. Tällöin lukusana luetaan perusmuotoisena, ”viisi”. Tämä on poikkeus siihen, että jos lukua seuraa taivutusmuodossa oleva sana, niin lukusana on vas­taa­vas­sa taivutusmuodossa, esimerkiksi ”viidellä pojalla”.

Loppusumma on 50 euroa. [viisikymmentä euroa]

Hän myi 12 arpaa. [kaksitoista arpaa]

Tästä erikoisuudesta seuraa ongelma: miten erotetaan toisistaan ilmaisut ”viisi poikaa” ja ”viittä poikaa” silloin, kun luku kirjoitetaan numeroin? Ratkaisuksi on sovittu, että ne kir­joi­te­taan ”5 poikaa” ja ”5:tä poikaa”. Toisin sanoen jos numeroin ilmaistu perusluku on par­ti­tii­vis­sa, niin sen pääte merkitään aina näkyviin.

Lasku on 50:tä euroa suurempi. [viittäkymmentä euroa]

Hän myi 12:ta arpaa. [kahtatoista arpaa]

Sääntö ei koske järjestyslukuja. Esimerkiksi ilmaus ”kahdettatoista arpaa” voidaan kirjoittaa ”12. arpaa”.

Sääntö koskee myös tilannetta, jossa sanaan liittyy omistusliite tai muu liite. Liitehän ei vai­ku­ta siihen, mikä sijamuoto on kyseessä. Seuraavassa on oikeassa muodossa lause, joka on esiintynyt väärässä muodossa (”80” ilman päätettä) niinkin laadukkaassa julkaisussa kuin Suomen Kuva­lehti.

Yleisradio juhlii 80:tä vuottaan. [kahdeksaakymmentä vuottaan]

Tällaiset ilmaisut ovat hankalia niin lukijalle kuin kirjoittajallekin. Siksi niitä kannattaa välttää, jos se suinkin onnistuu. Jos lauserakennetta saa hiukan muokata, tämä yleensä onnistuu aika helposti.

Lasku on yli 50 euroa.

Hänellä oli myytävänä 12 arpaa.

Lakitekstissä esiintyy sellaisia virheellisiä kirjoitusasuja kuin ”16 vuotta nuorempi lapsi”. Sehän tarkoittaisi kielen sääntöjen mukaan lasta, joka on kuusitoista vuotta nuorempi (kuin joku muu), vaikka tarkoitettu merkitys onkin ’alle 16-vuotias’. Uusissa säädöksissä ongelmaa ei näytä olevan, koska niissä kirjoitetaan luku sanoin tällaisissa tapauksissa.

16:ta vuotta nuorempi lapsi = kuuttatoista vuotta nuorempi lapsi

Erityisen hankala on ilmaus, jossa lukusanaa seuraa lyhenne tai tunnus ja ilmaisu on par­ti­tii­vis­sa. Kirjoitusasu ”50:tä euroa” (luetaan: viittäkymmentä euroa) on melko on­gel­ma­ton, mut­ta jos käytetään rahayksikön tunnusta, pitäisikin nykyisten virallisten sääntöjen mukaan liit­tää pääte siihen eikä lukuun, esimerkiksi ”50 €:a”. Onneksi tällaiset tilanteet voitaneen aina vält­tää käyttämällä lyhenteen tai tunnuksen tilalla sanaa taikka muo­toi­le­mal­la lause toisin.

Takin hinta ei saa ylittää 50 €:a. [Virallisesti oikea, mutta hämmentävä asu.]
Takin hinta ei saa ylittää 50:tä euroa. [Oikea ja selvempi asu.]
Takin hinta ei saa olla yli 50 euroa. [Selvä ilmaisu.]
Takin hinta ei saa olla yli 50 €. [Tämäkin käy.]

Nykyisin on sallittua merkitä taivutuspääte edellä kuvatun laisissa tapauksissa sekä luvun että yksikön ilmaukseen, esimerkiksi ”50:tä €:a”. Kielikellon 2/2006 kohta Perusluvut ja sijapäätteiden merkitseminen esittää tämän hiukan oudosti, nimittäin ikään kuin se olisi aina ollut sallittua:

Periaatteessa on toki mahdollista myös merkitä pääte sekä numeroon että ly­hen­tee­seen: Työttömyys hipoo 12:ta %:a. Tämä merkintätapa ei ole tavallinen.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Luvut ja numerot: 200:aa autoa vai 200 autoa? ei mainitse tällaista mahdollisuutta. Sen sijaan se mainitsee: ”Tekstin voi usein muotoilla niin, ettei partitiivin merkintää tarvita”. Edellä esimerkkinä mainitun lauseen voisi muuttaa muotoon ”Työttömyys on lähes 12 %.”

Vielä yhden vaihtoehdon esittää Pirkko Leino taas kirjassaan Pilkulleen! (Otava, 2006). Kirjan mukaan ”voidaan valita, kumpaan osaan pääte merkitään, numeroon vai sitä seuraavaan ly­hen­tee­seen tai merkkiin”. Esimerkkinä on 15:tä % = 15 %:a ja 14:ää srk = 14 srk:aa. (Toi­nen esimerkki on sikäli huono, että seurakunta-sanan lyhentämiseen on tekstissä har­voin tar­vet­ta.) Päätteen merkitseminen vain numeroon ei ole virallisten ohjeiden mu­kais­ta, vaikka sitä voisikin pitää loogisimpana vaihtoehtona paristakin syystä.

Ensinnäkin kyse on lukusanaan eikä sen jälkeiseen sanaan kuuluvan partitiivin päätteen mer­kit­se­mi­ses­tä, joten on omituista liittää pääte jälkimmäiseen. Kun olennaisesti halutaan osoittaa, että esi­mer­kik­si numero ”5” on luettava ”viittä” eikä ”viisi”, niin miksi kummassa tämä tehdään liittämällä parti­tiivin pääte ”-a” %-merkkiin? Toiseksi periaate on tällöin toinen kuin ilmaisussa, joka koostuu numeroin ilmaistusta luvusta ja sanasta, esimerkiksi ”5 prosenttia”. Jos siitä halutaan käyttää partitiivia, niin pääte merkitään lukuun: ”5:tä prosenttia”.

Lukusanojen monikkomuodot

Lukusanojen monikkomuotoja, kuten ”yhdet”, ”kahdet” jne., tarvitaan vain harvoin, nimit­täin monikko­sanojen yhteydessä. Monikko­sana on substantiivi, josta käytetään monikko­muotoa, vaikka merkitys on yksiköllinen, esimerkiksi ”häät” tai ”housut”. Vielä harvemmin on tarvetta käyttää täl­lai­ses­sa yhteydessä numeroin kirjoittua lukua.

Tällaisessa tapauksessa ei monikon perusmuodossa (nominatiivissa) olevaan ilmaukseen kirjoiteta monikon tunnusta ”-t” näkyviin, jos monikollisuus ilmenee seuraavasta sanasta. Käytäntö on siis sama kuin sijamuodon osoittamisessa.

20 housut [= kahdetkymmenet housut]

Vaikka asiaa ei säännöissä mainitakaan, on loogista menetellä niin, että monikollisiin tai­vu­tus­muo­toi­hin suhtaudutaan kuten yksiköllisiin. Päätettä (monikon tunnusta ”-i” ja sija­pää­tet­tä) ei siis merkitä näkyviin, jos muoto ilmenee seuraavasta sanasta, mutta muussa ta­pauk­ses­sa ne liitetään lukuun kaksoispisteen avulla.

näiden 20 housujen hinta [kaksienkymmenien housujen]
näiden 20:ien Martinellin housujen hinta [kaksienkymmenien Martinellin housujen]
Näistä housuista ainakin 20:issä on virhe. [kaksissakymmenissä]

Tällaiset ilmaukset ovat kuitenkin hämmentäviä, joten niitä kannattaa välttää muotoi­le­mal­la lauseet toisin. Kielikellossa 2/2006 on tästä seuraava esimerkki (jossa on ensin hankala ilmaus, sitten sujuvampi vaihtoehto):

Hän on ollut mukana useissa MM-kisoissa, joista 15:issä päätuomarina.
Hän on ollut mukana 15 MM-kilpailussa.

Esimerkkitapauksessa on tosin lauseen sisältöä muutettu (supistettu). Ilmaus ”15:issä” on tarkoitettu luettavaksi ”viisissätoista”, jälkimmäisen lauseen ilmaus ”15” taas ”viidessätoista”.

Kielikellossa 2/2006 on seuraava esimerkki monikollisesta taivutetusta järjestys­luvusta, jota seuraa samassa sijassa oleva sana. Lukuun siis merkitään vain järjestys­lukua osoittava piste, ei monikon tunnusta eikä sija­päätettä. Ilmaus ”134.” on tässä tarkoitettu luettavaksi ”sadansiakolmansiakymmenensiäneljänsiä”.

Nyt ollaan järjestämässä jo pitopalvelun 134. hääjuhlia.

Mainitussa lehdessä on myös seuraava esimerkki, joka osoittaa, että monikolliseen jär­jes­tys­lu­kuun merkitään sekä monikon tunnus ”-i” että sijapääte, jos lukusanan muoto ei ilmene seuraavasta sanasta.

Nyt ollaan järjestämässä jo seuran 12:nsia [kahdensiatoista] kaikille jäsenille avoimia kisoja.

Luku ja lyhenne taivutettuna

Lukua seuraava mittayksikön, rahayksikön tms. lyhenne tai tunnus ajatellaan luettavaksi sanana, ja koko ilmaus kirjoitetaan tämän mukaisesti. Lyhenteen tai tunnuksen jälkeen on merkittävä lauserakenteen vaatima sijapääte.

Ostin takin 50 eurolla.

Ostin takin 50 €:lla [viidelläkymmenellä eurolla].

Takin hinta ei saa ylittää 50:tä €:a [viittäkymmentä euroa].

Viimeksi mainittu esimerkki on standardissa SFS 4175 asussa, jossa lukuun ei ole liitetty sijapäätettä, siis ”Takin hinta ei saa ylittää 50 €:a”. Tämä on kuitenkin ristiriidassa lukujen merkitsemistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa. Mutta tämä ongelma osoittaa osaltaan sen, että tämäntapaisia ilmaisuja kannattaa välttää.

Joissakin mittayksiköiden käyttöä koskevissa ohjeissa on periaate, jonka mukaan mittayksikköjen tunnuksia, kuten ”km” ja ”s”, pitäisi käyttää sellaisinaan, ilman sijapäätettä. Tämä on ymmärrettävää siksi, että näiden tunnusten on tarkoitus olla kansainvälisiä ja kaikkialla samanlaisia, ja taivutuksen merkitseminen koetaan sen takia häiritseväksi. Toisaalta kirjoittamista koskevat säännöt vaativat taivutuksen merkitsemistä, ja näille säännöille on yleensä annettava etusija. Mutta hyvin usein ongelman voi välttää muotoilemalla ilmaisun niin, että yksikkö on perusmuodossa.

Aita on 250 m:n pituinen.

Aita on 250 m pitkä.

Aidan pituus on 250 m.

Murtolukujen taivutus

Murtolukujen taivuttamista on syytä välttää, koska taivuttaminen on kirjoittajalle hankalaa ja taivutettujen muotojen tulkitseminen lukijalle ehkä vielä hankalampaa.

Tuotteen osuus nousi jopa ¾:aan koko liikevaihdosta.
Tuotteen osuus oli suurimmillaan jopa ¾ koko liikevaihdosta.

Jos murtolukua joudutaan taivuttamaan, on parasta ajatella se luettavaksi tyyliin ”kolme nel­jäs­osaa”. Tällöin taivutus­päätteeksi otetaan se osa ilmaisun lopusta, joka on sanan ”-osa” jäljessä. Kielitoimiston ohjeet kyllä sallivat myös luku­tavan ”kolme neljännestä” mutta sitä ei yleensä käytetä. Ajateltu lukutapa voi vaikuttaa siihen, mikä pääte kirjoitetaan näkyviin.

Arvioimme tuotteen osuuden ¾:ksi liikevaihdosta. [kolmeksi neljäsosaksi]
Osuus nousi ¾:aan. [kolmeen neljäsosaan]
Osuus nousi ¾:een. [kolmeen neljännekseen; harvinainen lukutapa]

Tällöin kuitenkin otetaan huomioon se yleinen periaate, että päätteeseen otetaan mukaan pitkä vokaali kokonaisuudessaan. Täten jos taivutettu murtoluku loppuu ”-osaa” tai ”-osaan”, niin taivutuspäätteeksi merkitään vastaavasti ”:aa” tai ”:aan”.

Murtoluku ½ muodostaa poikkeuksen, koska se luetaan ”puoli”.

½:een [= puoleen]

Jos luku sisältää sekä kokonaisosan että murto-osan, niin taivutetun muodon kirjoitusasu määräytyy lopun eli murto-osan mukaan.

7½:ssa [= seitsemässä ja puolessa]

Desimaalilukujen taivutus

Desimaalilukujenkin taivutus on hankalaa ja toisaalta usein vältettävissä ainakin kirjoituksessa.

Kilpailijan kaatuminen pudotti taitopisteet 7,9:ään.
Kilpailijan kaatumisen takia taitopisteitä tuli vain 7,9.

Jos desimaalilukua joudutaan taivuttamaan, on parasta ajatella se luettavaksi yksin­kertaisesti numeroittain, esimerkiksi ”seitsemän pilkku yhdeksän”. Kirjoitettava taivutuspääte mää­räy­tyy tällöin viimeistä numeroa vastaavan lukusanan mukaan, siis esimerkiksi ”7,9:ään”, koska ”yhdeksään” kirjoitetaan ”9:ään”.

Säännöt eivät ota kantaa siihen, taivutetaanko puheessa myös luvun kokonaisosaa. Taivuttaminen tuntuu ehkä huolitellummalta.

seitsemässä pilkku yhdeksässä [7,9:ssä]
seitsemän pilkku yhdeksässä [7,9:ssä]

Jos desimaalilukua ei taivuteta, se voidaan ääneen luettaessa lausua vapaasti eri tavoilla. Esimerkiksi ”2,5” voidaan lukea ”kaksi pilkku viisi” tai ”kaksi (kokonaista) ja viisi kymmenes­osaa” tai ”kaksi ja puoli” tai jopa vanhanaikaisesti ”puolenkolmatta”. Tämä jousta­vuus on yksi lisäsyy välttää desimaalilukujen taivutusta.

Käytännössä lukutapa ”kaksi pilkku viisi” on yleisin yksinkertaisuutensa ansiosta. Se sopii kaiken­lais­ten desimaalilukujen lukemiseen, myös sellaisten, joissa on monia desimaaleja (esimerkiksi 3,1416).

Jos desimaaliluku esittää rahasummaa, on yleensä luontevaa lukea desimaalit niin, että käytetään rahayksikön jako-osan nimeä. Esimerkiksi ”2,60 €” voidaan lukea ”kaksi euroa (ja) kuusikymmentä senttiä”. Taivutustapauksissa täytyy kuitenkin ajatella lukutavaksi sellainen kuin ”kaksi pilkku kuusikymmentä euroa”.

2,60 €:oon [kahteen pilkku kuuteenkymmeneen euroon]

Numeromerkintöjen taivutus

Jos kyseessä on lukuja sisältävä merkintä, joka ei koostu vain yhdestä luvusta, on syytä erityisesti välttää merkinnän taivuttamista. Yleensä tämä onnistuu muuttamalla lause­rakennetta.

Esimerkiksi sellaisesta ilmauksesta kuin ”1:1”, esittää Kielikello 2/2006 seuraavan:

Myös suhdelukuja ym. numeromerkintöjä voi taivuttaa, mutta useimmiten on selvempää muotoilla lause niin, että ne voi esittää perusmuotoisina.
Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla lähellä 1:1:tä.
Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla suunnilleen 1:1.

Mitenkähän ilmaus ”1:1:tä” on ajateltu luettavaksi? Koska ”1:1:tä” luetaan lähinnä ”yhden suhde yhteen”, niin sen partitiivi on ”yhden suhdetta yhteen”, mikä edellyttäisi kirjoitus­asua ”1:1:tta”, koska näkyviin merkitään taipuvan osan taivutuspääte. Jos taas luku­tavaksi on ajateltu ”yhden suhde yhtä”, pääte olisi merkitty oikein, mutta ilmauksen rakenne on muodoton; Kieli­toimiston ohje­pankin ohje murto­luvuista kuitenkin esittää sellaisen luku­tavan! Tämä hankaluus osoittaa, että välttämiseen on todella syytä. Ellei luontevampaa tapaa keksitä, voidaan ottaa apu­substan­tii­vik­si sopiva yleisnimi, kuten ”suhde”, jota sitten voidaan taivuttaa.

Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla lähellä suhdetta 1:1.

Kellonaikojen taivutuksen välttäminen ei aina onnistu kovin helposti. Niiden taivutettujen muotojen lukeminen on suhteellisen luontevaa, mutta ne täytyy tällöin käytännössä ajatella luettaviksi mekaanisesti numeroina (esimerkiksi ”kaksitoista viisitoista”) eikä vanhojen tapojen mukaan (esimerkiksi ”neljännestä yli puolenpäivän”), ei myöskään arkikielisesti (esimerkiksi ”varttia yli kakstoista”). Tällaisenkin taivutuksen välttäminen on usein viisasta. Tosin esimerkiksi seuraavassa taivutuksen välttävä muutos muuttaa hiukan ilmaisun sävyä.

Tulen varmasti kello 12.15:ksi. [kahdeksitoista viideksitoista]
Tulen varmasti kello 12.15:een mennessä. [kahteentoista viiteentoista].
Tulen varmasti viimeistään kello 12.15.

Kuten kohdassa Päätteen jättäminen pois kellonajan ilmaisusta kuvataan, edellä olevan esimerkin toisessa kohdassa olisi sallittua kirjoittaa ”kello 12.15 mennessä”.

Järjestysluvut

Järjestysluvuksi osoittaminen pisteellä

Kun numeroin kirjoitetun luvun perään kirjoitetaan piste, se tarkoittaa järjestyslukua perus­muo­dos­sa tai seuraavan sanan mukaisessa taivutusmuodossa. Ks. lisätietoja kohdasta Piste osoittamassa järjestyslukua.

Tämä on yrityksen 25. toimintavuosi [kahdeskymmenesviides].

3. sija [kolmas sija]

3. sijaa [kolmatta sijaa]

3. sijalla [kolmannella sijalla]

Tietyntyyppisissä päivämäärämerkinnöissä tällainen merkintä kuitenkin esittää järjestys­luvun taivutettua muotoa tavalla. Tämä kuvataan kohdassa Ajan ilmaisujen taivutus.

1. syyskuuta [ensimmäisenä]

viimeistään 31. elokuuta [kolmantenakymmenentenäensimmäisenä]

3. elokuuta [kolmannesta]

Järjestysluvuksi osoittaminen päätteellä

Edellä kuvattua menettelyä ei voi soveltaa seuraavissa tapauksissa:

Tällöin on usein syytä muuttaa lauserakennetta tai kirjoittaa luku kirjaimin. Jos se ei ole mahdollista, kirjoitetaan luvun perään kaksoispiste ja järjestysluvun pääte ja tar­vit­taes­sa myös sijapääte. Kirjoitettava pääteaines saadaan selville jäljempänä esitettävän taivutus­taulukon avulla.

Useimpien järjestyslukujen perusmuodossa (yksikön nominatiivissa) päätteenä on ”‑s”. Esimerkiksi järjestysluvussa ”viides” vartaloa on ”viide-”. Järjestysluvuissa ”ensimmäinen” ja ”toinen” järjestys­luvun tunnukseksi tulkitaan ”-nen”. Toisaalta niiden sijasta voi käyttää myös sanoja ”yhdes” ja ”kahdes”.

Hänen sijoituksensa oli 25:s. [kahdeskymmenesviides]
Hän oli kilpailussa 22:nen. [kahdeskymmenestoinen]
Hän oli kilpailussa 22:s. [kahdeskymmeneskahdes]

Tätä tapaa, siis kaksoispistettä ja päätettä pisteen sijasta, on hyvä käyttää myös silloin, kun järjestysluku on tarkoitus lukea perusmuodossa (nominatiivissa), mutta sitä seuraa toisessa sijamuodossa oleva sana. Esimerkiksi ”4. joukkueen” voitaisiin lukea ”neljännen joukkueen”, joten jos tarkoitetaan lukutapaa ”neljäs joukkueen”, on syytä kirjoittaa ”4:s joukkueen”. Vertaa kohtaan Taipumattomuutta ei voi merkitä. Myös luvun kirjoittaminen sanoin saattaa olla sopiva ratkaisu. Yksi vaihtoehto on tietysti lauseen muotoileminen uudelleen niin, että ongelmaa ei synny.

Hän on maalitilastossa 4:s joukkueen hyökkääjistä.
[Ei: Hän on maalitilastossa 4. joukkueen hyökkääjistä.]
Hän on maalitilastossa 4:s joukkueen hyökkääjistä.
Hän on maalitilastossa 4. sijalla joukkueen hyökkääjistä.

Joissakin tapauksissa mitään todellista väärinkäsityksen vaaraa ei ole, mutta tahatonta koomisuutta on silti hyvä välttää.

Hän oli Ruotsin 15. kuningas. [Mieluummin kuin: Hän oli 15. Ruotsin kuningas.]

Erään vanhan ohjeen (Kielikello 1/1978) mukaan merkitään pääte näkyviin myös silloin, kun järjestysluku liittyy joka-sanaan.

joka 20:s [joka kahdeskymmenes]

Järjestyslukujen taivutus

Järjestyslukujen taivuttamista kannattaa yleensä välttää, varsinkin jos luku on merkitty nu­me­roin tai se on iso.

Jos järjestysluku kirjoitetaan numeroin eikä sen sija­muoto ilmene seuraavasta sanasta, täytyy sijapääte kirjoittaa näkyviin: kaksois­pisteen jälkeen merkitään ensin järjestysluvun tunnus ja sen jäl­keen sija­pääte. Tätä varten on osattava tunnistaa, mikä sanassa on lukusanan vartaloa ja mikä jotain muuta. Seuraavassa kohdassa esitettävä järjestys­lukujen taivutus­taulukko auttaa tässä.

Hän tuli maaliin 9:ntenä. [= yhdeksäntenä, jossa vartalo on yhdeksä-, järjestysluvun tunnus on muodossa -nte- ja sijapääte on -nä]

Koska tällaisten ilmaisujen lukeminenkin on hyvin hankalaa, on yleensä aiheellista muo­toil­la lause toisella tavalla. Järjestyslukujen korvaaminen perusluvuilla ei tällöin aina ole kovin tyylikästä, mutta se voi parantaa ilmaisun luettavuutta suuresti.

Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä 23:ntena.
Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä 23:s.
Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä sijalla 23.

Kävelin 31:sestä 35. kerrokseen.
Kävelin 31. kerroksesta 35. kerrokseen.

Järjestyslukujen taivutustaulukko

Seuraava taulukko auttaa erottamaan sanasta järjestysluvun tunnuksen ja sijapäätteen. Sen avulla voidaan esimerkiksi sana ”viidettä” jakaa vartaloon ”viide-” ja pääteainekseen ”-ttä”. Pääteaineksen jakaminen osiin (järjestysluvun tunnus ja sijapääte) ei tässä ole tarpeen, koska molemmat kuitenkin kirjoitetaan näkyviin (”5:ttä”).

Järjestysluvun perusmuoto Vartalo Taivutusesimerkki
1. ensimmäinen

ensimmäi-

1:senä = ensimmäisenä
1. yhdes

yhde-

11:nnessä = yhdennessätoista
2. toinen

toi-

102:sella = sadannellatoisella
2.kahdes

kahde-

102:nnella = sadannellakahdennella
3. kolmas

kolma-

3:nnelle = kolmannelle
4. neljäs

neljä-

4:ttä = neljättä
5. viides

viide-

5:nteen = viidenteen
6. kuudes

kuude-

6;nsien = kuudensien
7. seitsemäs

seitsemä-

7:nnestä = seitsemännestä
8. kahdeksas

kahdeksa-

8:nnelta = kahdeksannelta
9. yhdeksäs

yhdeksä-

9:nnen = yhdeksännen
10. kymmenes

kymmene-

10:nnelle = kymmenennelle
100. sadas

sada-

100:tta = sadatta
1 000. tuhannes

tuha-

1 000:nneksi = tuhannenneksi
1 000 000. miljoonas

miljoona-

1 000 000:nnelle = miljoonannelle

Taulukossa kuvattu menettely on osittain täysin sopimuksenvarainen. On sovittu, että sa­nois­sa ”ensimmäinen” ja ”toinen” tulkitaan loppu ”-nen” järjestysluvun tunnukseksi, vaikka to­del­li­suu­des­sa ne osoittaa järjestysluvuiksi se, että käytetään kokonaan eri sanaa kuin pe­rus­luvuis­ta (”yksi” ja ”kaksi”).

Vaihtoehtoiset muodot ”-yhdes” ja ”-kahdes” esiintyvät yleensä vain moni­osai­sis­sa luku­sanois­sa (esim. ”sadasyhdes” = ”sadasensimmäinen”). Ne ovat sääntöjen mukaisia, ja ”-yhdes” on selvästi lyhyempi kuin ”-ensimmäinen”, mutta osa kielenkäyttäjistä vierastaa niitä.

Kolmanneksi paras -tyyppiset ilmaukset

Sellaisia ilmaisuja kuin ”kolmanneksi paras” ei juuri ole mielekästä kirjoittaa numeroita käyt­täen, sillä lukuun tulisi sääntöjen mukaan merkitä sekä järjestysluvun tunnus että sija­pääte, esimerkiksi ”3:nneksi paras”.

Hän oli kilpailun kolmanneksi paras.

Järjestysluvun -ksi-muoto saattaa kuitenkin olla kirjoitettuna kohtuuttoman pitkä ja hankala, kuten ”kahdenneksikymmenenneksiensimmäiseksi”. Ilmaus ”21. paras” ei ole sääntöjen mukainen, koska se merkitsisi ’kahdeskymmenesyhdes paras’. Tosin sellaisia il­mauk­sia on esiintynyt jopa Kielikello-lehdessä (”suomen 21. yleisin sana”). Kieli­toimiston ohje­pankin sivulla Luvut ja numerot: järjestyslukujen taivuttaminen on kuitenkin esimerkeissä yleisten sääntöjen mukaisesti ”12:nneksi parhaan”.

Käytännössä ilmaisutyyppi ”21. paras” on yleisessä käytössä, paljon tavallisempi kuin sääntöjen mukainen ”21:seksi paras” (tai ”21:nneksi paras”, jos tarkoitetaan lukutapaa ”kahdenneksi­kymmenenenneksi­yhdenneksi”). Sitä ei kuitenkaan voi suositella, sillä yleensä löytyy jokin tapa kiertää ongelma.

Hän oli kilpailun 50:nneksi paras [Muodollisesti oikea, mutta kömpelö ilmaus]
Hän on oli tuloksissa 50:s.
Hänen sijalukunsa oli 50.

Roomalaiset numerot ja taivutus

Jos luku on kirjoitettu roomalaisin numeroin ja tällaista merkintää taivutetaan, kirjoitetaan näkyviin vain sijapääte, ei järjestysluvun tunnusta. Tämä johtuu siitä, että rooma­lais­ten numeroiden katsotaan itsessään merkitsevän järjestyslukua. (Ks. poikkeuksia tähän koh­das­ta Roomalaiset numerot.) Kun siis lukusanasta tai sen viimei­ses­tä taipuvasta osasta on ensin erotettu vartalo (esimerkiksi jaettu sana ”kolmannen” osiin ”kolma-” ja ”-nnen”), niin päät­tees­tä vielä otetaan pois järjestysluvun tunnus, joka on ”-nne-” tai ”-nte-” tai (parti­tii­vis­sa, esim. ”kolmatta”) ”-t”. Jäljelle jäävä osa on sijapääte, joka siis tällöin kirjoi­te­taan näkyviin kaksoispisteen jälkeen, kuitenkin niin, että tässäkin pitkä vokaali kir­joi­te­taan kokonaan.

Kustaa III:n [kolmannen]
Kustaa III:ta [kolmatta]
Kaarle XII:lle [kahdennelletoista]
Johannes XXIII:een [kahdenteenkymmenenteenkolmanteen]
Henry Ford III:lla [kolmannella]

Taivutuksen merkitseminen roomalaisiin numeroihin on hankalaa, ja siinä tehdään virheitä muuten huolitellussakin kielessä. Seuraavaan taulukkoon on koottu tieto siitä, mitä sana­varta­loi­ta roomalaiset numerot edustavat. Kirjoitettava pääte saadaan siis selville ajat­te­le­mal­la, miten taivutettu sana luetaan ja erottamalla siitä alusta pois taulukon mukainen osa. Esimerkiksi ilmaus, joka luetaan ”Kaarle viidettä”, on kirjoitettava ”Kaarle V:tä”, koska ”V” edustaa järjestysluvun vartaloa ”viidet-”.

luvun perusmuoto ”vahva” vartalo ”heikko” vartalo partit. vartalo
I ensimmäinen ensimmäise- ensimmäise- ensimmäis-
II toinen toise- toise- tois-
III kolmas kolmante- kolmanne- kolmat-
IV neljäs neljänte- neljänne- neljät-
V viides viidente- viidenne- viidet-
VI kuudes kuudente- kuudenne- kuudet-
VII seitsemäs seitsemänte- seitsemänne- seitsemät-
VIII kahdeksas kahdeksante- kahdeksanne- kahdeksat-
IX yhdeksäs yhdeksänte- yhdeksänne- yhdeksät-
X kymmenes kymmenente- kymmenenne- kymmenet-
XI yhdestoista yhdente-(toista) yhdenne-(toista) yhdet-(toista)
XII kahdestoista kahdente-(toista) kahdenne-(toista) kahdet-(toista)

Luvuissa XI–XIX on taipumaton loppuosa ”-toista”. Päätteeksi kirjoitetaan sitä edeltävän osan pääte, esimerkiksi kolmanteentoista = XIII:een, koska alkuosasta ”kolmanteen” erotetaan tau­lu­kon mukaisesti ”kolmante-” ja loppuosa on päätettä. Taivutuksen merkitsemisen yleis­ten sääntöjen mukaisesti päätteeksi merkitään kuitenkin ”een”, koska pitkä vokaali kir­joi­te­taan kokonaan (kahdella vokaalimerkillä).

Joissakin ilmauksissa roomalaisin numeroin ilmaistua lukua ei kuitenkaan lueta järjestys­luku­na (esimerkiksi ”toinen”) vaan peruslukuna (esimerkiksi ”kaksi”) tai numero­substan­tii­vi­na (esimerkiksi ”kakkonen”). Tällöin on luonnollista merkitä taivutus­pääte lukutavan mu­kaan. Esimerkiksi ilmaisu ”Kehä III” luetaan yleensä ”kehä kolmonen”, joten taivutuksessa pidetään vartalona kolmonen-sanan taivutusvartaloa ”kolmose-” tai (jos -e- puuttuu) ”kolmos-”. Monet tämäntapaiset ilmaisut taivutetaan (ja on käytän­nölli­sin­tä taivuttaa) niin, että niissä tai­puu subs­tan­tii­vi, ei luku, siis esimerkiksi ”luokka kuusi”, ”luokkaan kuusi” jne.

Vertaapa tätä Kehä III:een! [Kehä kolmoseen]
Tuote kuuluu luokkaan VI. [luokkaan kuusi]

Tällaiset ilmaukset ovat lukijoillekin hankalia, koska kirjoitusasusta ei suoraan näy, onko roomalaiset numerot luettava järjestys- vai peruslukuna. Eri lukutavat voivat johtaa eri kirjoitusasuihin, esimerkiksi IV:een (= neljänteen t. neloseen) tai IV:ään (= neljään).

5. kohta vai kohta 5?

Suomen kieleen sopii yksinkertaisissa tapauksissa paremmin ilmaisutyyppi ”viides kohta” ​(eli ”5. kohta”) kuin ”kohta viisi” ​(eli ”kohta 5”). Jälkimmäinen on epäloogisempi, koska siinä on asiallisesti kyse järjestysluvusta, mutta kuitenkin kirjoitetaan ja lausutaan perusluku. Tämä voidaan selittää niin, että luku toimii ikään kuin nimenä, nimilappuna, kuten ilmaisussa ”kohta A”.

Ilmaisutyyppi ”kohta viisi” (eli ”kohta 5”) on kuitenkin usein käytännöllisempi, kun