Nykyajan kielenopas, luku 6 Sanojen asu:

Yhteen vai erikseen?

Sisällys:

Tässä käsitellään sanojen kir­joit­ta­mis­ta yh­teen (yhdys­sanak­si) tai erik­seen (sana­lii­tok­si). Useissa tapauk­sis­sa on yh­teen kir­joi­tet­ta­vas­sa ilmauk­ses­sa käytettävä osien välissä yhdys­merkkiä (esi­mer­kik­si ”kuu-ukko”), mutta tätä kä­si­tel­tiin yhdys­merkin käy­tön sään­nöissä.

Yhdyssanasääntöjen merkitys

Jos et kirjoita selviä yhdys sa­no­ja yh­teen, tu­let ker­to­neek­si, että kir­joit­ta­mi­sen mal­li­na­si ovat lähinnä mainos tekstien isku lauseet ja asian tun­te­mat­to­mat kään­nök­set eng­lan­nis­ta. Silloin monet lukijat suh­tau­tu­vat teks­tiin epä luu­loi­ses­ti ja jopa jättävät sen lu­ke­mat­ta huo­non oikein kir­joi­tuk­sen vuoksi.

Edellisessä kappaleessa on kuusi kohtaa, joissa on vir­heel­li­ses­ti kirjoitettu yhdys­sana kahdeksi eri sanaksi. Ne ovat kaikki melko pahoja vir­hei­tä. Jos siis et tunnista niitä kaikkia, niin seu­raa­vas­sa esitettävät perus­asiat yhdys­sanois­ta kannattaa lukea erityisen huolellisesti.

On myös monia aika vähä­pätöi­siä yhdys­sana­kysymyk­siä, kuten se, kir­joi­te­taan­ko ”sen jälkeen” vai ”senjälkeen”. Mutta nekin voivat häiritä joitakin lukijoita, ja lisäksi ne on yleensä helppo välttää tai korjata oiko­luku­ohjel­mil­la. Oiko­luku­ohjelmat eivät kuitenkaan tunnista sellaisia virheitä kuin ”isku lause”, koska molemmat sanat ovat ihan oikein kir­joi­tettuja.

Monet osaavat kyllä välttää sellaisia kirjoitusvirheitä kuin ”tarjous jauhe liha”, mutta kir­joit­ta­vat esimerkiksi ”Bambi elokuva” tai ”Word ohjelma”, joissa on kyse pohjimmiltaan yhtä pahasta virheestä. Monet vain ovat oppineet kirjoittamaan englannin tai muun kielen esi­kuvan mukaan eikä suomen sääntöjen mukaisesti ”Bambi-elokuva” ja ”Word-ohjelma”. Katso myös juttua Kielipoliisi pamputtaa Unix tietokonetta, joka kertoo, miksi ”Unix tietokone” on pahempi kielivirhe kuin ”tarjous jauhe liha”.

Suomen kielessä ei juuri kos­kaan ole perusmuotoista substantiivia toisen sanan mää­rit­tee­nä muuten kuin yhdys­sanassa; esimerkiksi ei kirjoiteta kivi talo, vaan kivitalo. Jos muistaa tämän, välttää yleensä häiritsevimmät yhdys­sana­virheet.

Sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamista on käsitelty laajasti Kielikellon 4/1996 artikkelissa Yhdyssanat. Siinä esitetään myös näkemys, joka osittain kuvastaa sitä, miksi kielenhuolto on tehnyt asiasta ongelman:

Sanojen yhteen ja erilleen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole ”pelkkä oikein­kirjoitus­asia”, vaan se on syvälle kielen olemukseen kuuluva sanarakenne­kysymys. Poh­jim­mil­taan on kyse käsitteen­muodostuksesta, joka kuvastuu kirjoituksessa yh­dek­si sa­nak­si tiivistymisenä ja erillisiksi sanoiksi jakautumisena. Yhdyssanojen avul­la hah­mo­tam­me maailmaa, jäsennämme ympäristöä, luokittelemme sitä kielen keinoin.

Nyrkkisäännöt

Painosääntö

Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa. Puhutussa kielessä tätä vastaa yleensä se, että yhdyssanan osista vain ensimmäisen alku­tavulla on pääpaino, muilla sivupaino. Tämä johtuu siitä, että suomen kielen rakenne on siinä suhteessa hyvin yksinkertainen, että sanassa on vain yksi pääpaino, ensimmäisellä tavulla.

Vertaa esimerkiksi ilmaisuja työntekijä ja työn tekijä, joista jälkimmäinen tarkoittaa jonkin tietyn työn tekijää. Ensimmäinen on ”yksihuippuinen” eli pääpaino on vain alkutavulla ”työn”. Jälkimmäinen on selvästi ”kaksihuippuinen” eli osien alkutavut ovat yhtä painokkaita, mitä voidaan kuvata näin: työn tekijä.

Yleensä kun ajattelet, miten sanat puheessa lausutaan, voit siis päätellä, kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Jos korva ei sano mitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossa virheen tekeminen ei ole kovin vakavaa.

Poikkeuksia painosäännöstä

Rinnasteisissa yhdyssanoissa, kuten parturi-kampaaja, on molempien (tai kaikkien) yhdys­osien alku­tavulla pää­paino. Kirjoitus­sääntöjen mukaan ne kuitenkin kirjoitetaan yhteen, yhdys­merkkiä käyttäen.

Monet pikkusanojen yhdistelmät, kuten niin kuin, kirjoitetaan sääntöjen mukaan erilleen, vaikka niissä on ääntämyksessä vain yksi pää­paino. Jälki­osalla ei niissä yleensä ole edes sivu­painoa, ja se saattaa puhekielessä ääntyä lyhentyneenä, esimerkiksi niinku.

Sellaisissa tapauksissa kuin ”Bambi-elokuva” ei yksihuippuisuus aina ole aivan ilmeistä. Osittain onkin vain sopimuksenvarainen asia, että tällainen erisnimen ja yleisnimen yh­dis­tel­mä käsitetään yhdyssanaksi ja yhdistelmä ”elokuva Bambi” sanaliitoksi.

Tällaiset tapaukset käsitettiin aiemmin usein sanaliitoiksi. E. A. Saarimaa kirjoitti vielä Kielenoppaan 6. painoksessa vuonna 1964: ”Ennen noudatettiin yleisesti sitä tapaa, että käsitettiin sana­liitoiksi sellaiset yhtymät kuin Rein virta, Trasimenus järvi, Kaarle kuningas – –, Nykyään kieli­opit esittävät tällaiset yhtymät yh­dys­sa­noi­na, joissa on käytettävä yhdys­merkkiä: Rein-virta. Eril­leen kirjoit­ta­mis­ta ei kuitenkaan ole pidettävä virheenä.” Nykyisin kielen­huollon kanta on toinen: erilleen kirjoittaminen on tällaisissa tapauksissa virhe.

Yleiskäsitesääntö

Mitä selvemmin ilmaisun alkuosa tarkoittaa jotakin asiaa yleisesti käsitteenä eikä yksilöityä kohdetta, sitä todennäköisemmin kyseessä on yhdyssana. Täl­lä­kin perusteella on kirjoitettava yhteen työntekijä, kun tarkoitetaan työntekijää yleensä, mutta työn tekijä, kun puhutaan siitä, kuka on tehnyt tai tekee jonkin erityisen työn, tie­tyn homman.

Vastaavasti kirjaston hoitaja tarkoittaa ihmistä, joka hoitaa kirjastoa, ehkäpä aivan tila­päises­ti. Sen sijaan kirjastonhoitaja on ammatti- ja tehtävä­nimike.

Esimerkiksi ilmaisussa huoneenlämpötila ei alkuosa tarkoita mitään erityistä huonetta, vaan mitä tahansa huonetta, asuintilaa yleensä. Kokonaisuutena tämä ilmaisu tarkoittaa asuin­huoneissa tyypillistä lämpötilaa. Myös ilmaisu huoneen lämpötila on täysin mahdollinen, mutta se tarkoittaa jonkin erityisen huoneen lämpötilaa.

Tämä tuote voidaan säilyttää huoneenlämpötilassa.
Voitte mennä huoneeseen U125. Huoneen lämpötila on nyt vain 15 astetta, koska siellä juuri tuuletettiin.

Tulkinnanvaraisuutta

Ohjeissa on melko lailla tulkinnanvaraa. Lisäksi on paljon tapauksia, joissa sekä yhteen että erikseen kirjoittaminen on mahdollista, osittain ilmauksen merkityksen mukaan. Kieli­toimiston sana­kirjassa on satoja sana­liittoja, joihin liittyy merkintä ”myös →←” (voidaan kirjoittaa myös yhteen), ja yli tuhat yhdys­sanaa, joihin liittyy merkintä ”myös ←→” (voidaan kirjoittaa myös erikseen). Useimmiten kyseessä on ilmaus, jonka alkuosa on genetiivissä, esimerkiksi aallon harjaaallonharja. Kyseessä ei ole täysin vapaa vaihtelu, vaan esimerkiksi ilmauksessa tuon aallon harja erikseen kirjoittaminen on ainoa mahdollisuus.

Entä kin-sääntö?

Usein esitetään, että jos sanaparin ensimmäiseen sanaan ei voi ajatella lisättävän kin-liitettä, sanat kirjoitetaan yhteen. Tämä toki toimii usein; esimerkiksi sanat kesä ja loma kirjoitetaan sen mukaan yhteen, koska ei voi sanoa kesäkin loma. Toisaalta esimerkiksi kin-säännön mukaan olisi kirjoitettava mullinmallin, mutta ohjeiden ja paino­säännön mukaan se kir­joi­te­taan erilleen.

Niinpä kin-sääntö auttaa lähinnä vain tapauksissa, jotka ovat muutenkin helpoimpia. Se ei auta tavallisimmissa ongelmatapauksissa: sanapareissa, joissa ensimmäinen sana on ad­jek­tii­vi tai genetiivissä oleva substantiivi. Esimerkiksi työnkin tekijä on täysin mahdollinen, mutta siitä ei seuraa, ettei voisi kirjoittaa työntekijä, kuten edellä kuvattiin,.

Miksi yhdyssanat ovat vaikeita?

Suomen kielessä on paljon pitkiä sanoja, jotka ovat vaikeita hahmottaa ja lukea. Sanojen yhdistäminen yhdyssanoiksi pahentaa tätä ongelmaa. Myös vieraiden kielten vaikutus tun­tuu. Englannin kielessä on usein sanaliitto (esim. ”fish restaurant”) silloin, kun suo­mes­sa on yhdyssana (esim. ”kalaravintola”).

Lisäksi osa yhdyssanoja koskevista säännöistä on melko mielivaltaisia. Osittain on menty yhteen kirjoittamisen suuntaan kummallisuuksiin asti varsinkin sanoissa, joita halutaan kä­si­tel­lä termeinä, kuten ”harmaanorjanhirvikoira” (aiemmin ”harmaa Norjan hirvikoira”). Myös monet tavalliset sana­yhdistelmät, jotka mielletään kiinteiksi ilmaisuiksi ja usein lau­su­taan yh­dys­sa­no­jen tapaan ja vanhojen sääntöjen mukaan kirjoitettiin yhdyssanoiksi, pi­täi­si nyky­sään­tö­jen mukaan kirjoittaa erilleen. Esimerkiksi ikäänkuin pitäisi kirjoittaa ikään kuin, mutta toisaalta jotenkuten on nykysääntöjen mukaan oikein, vaikka moni sanoo sen (var­sin­kin il­maus­ta painottaessaan) kahtena sanana joten kuten. Tämä on omiaan luomaan epä­var­muut­ta ja kenties myös hälläväliä-asennetta. Kielenhuollon käsikirjassa ilmaistaan tilanteen mieli­val­tai­suus oikeastaan aika selvästi (kohdassa 8.4.9 Erikseen muistettavat):

Suomen kielessä on suuri joukko suhteita osoittavia sanoja, joiden yhteen tai eril­leen kirjoittaminen ei ole selvää. Osa näistä on aikaisemmin ollutkin yhdyssanoja, mutta muuttunut myöhemmin sanaliitoiksi, koska pitkien sanojen määrää on haluttu vähen­tää. Painon kuulosteleminen ei auta näissä tapauksissa: sanaliitossa ikään kuin on vain yksi pääpaino. Liitteiden sijoittamisesta ei ole myöskään hyötyä: uloskinpäin on täysin mahdollinen muoto, vaikka sana kirjoitetaankin yhteen.

Nyttemmin normeja on muutettu niin, että voidaan kirjoittaa myös ulos päin.

Kielitoimiston ohjeessa Yhdyssana vai ei? luetellaan joukko yleisiä sääntöjä ja niiden poik­keuk­sia. Mitään yleistä periaatetta ei esitetä, vaan vain luetelman­omai­ses­ti tyyppi- ja jopa tapauskohtaisia ohjeita. Toisaalta luettelo on hyvä tarkistus­lista niille, jotka jo tuntevat periaatteet.

Joskus yhteen ja erikseen kirjoittamisen välillä on vain sävyero tai eron tekeminen on muu­toin vaikeaa. Kokeneellekin kirjoittajalle tuottavat usein vaikeuksia monet sellaiset il­mauk­set, joissa alkuosa on genetiivissä. Pitääkö kirjoittaa ”tämänkaltainen” vai ”tämän kal­tai­nen”? Entä ”lehmän maito” vai ”lehmänmaito”? Puhutun kielen ilmaukset voidaan usein kä­sit­tää joko yhdys­sanoiksi tai sanaliitoiksi. Joskus tähän sisältyy selvä merkitys­ero, joskus vivahde-​ero, joskus ei mitään muuta eroa kuin kirjoitusasun ero. Useinkaan tällaista asiaa ei edes kannattaisi pysähtyä miettimään, mutta pysähdytään kumminkin.

Vaikeuksia ovat aiheuttaneet myös sellaiset säännöt, joilla on pyritty auttamaan vai­keuk­sis­sa. Monet tuntevat säännön, joka neuvoo kokeilemaan, voiko ensimmäisen sanan perään lisätä -kin-lopun. Jos voi, kyseessä on säännön mukaan sanaliitto, muutoin yhdys­sana. Tämä sääntö luultavasti tuottaa enemmän harmia kuin hyötyä, koska se antaa liian usein väärän vastauksen.

Teknisillä syillä on niilläkin nykyisin jonkin verran vaikutusta kirjoitusasuihin. Oiko­luku­ohjelmat eivät yleensä osaa ilmoittaa virheestä, jos yhdyssana kirjoitetaan erikseen. Teksti­viestiä laadittaessa on usein helpompi kirjoittaa yhdyssanan osat erikseen, koska käytettävä ohjelma tunnistaa osina olevat sanat, mutta ei kokonaisuutta.

Kielentarkistusohjelmien käyttö

Oikolukuohjelmat auttavat myös yhteen tai erikseen kirjoittamisen pulmissa. Yleensä ne kuitenkin osaavat vain huo­maut­taa siitä, että ilmaisua ei kirjoiteta yhteen. Tämä johtuu niiden toimintatavasta, joka pe­rus­tuu ensisijaisesti tekstin käsittelemiseen sana kerrallaan. Tosin ne osaavat tunnistaa myös jotkin tavalliset tilanteet, joissa sanaparin tilalla pitäisi olla yhdys­sana.

Niinpä jos on epävarma siitä, kirjoitetaanko ilmaisu yhteen vai erikseen, kannattaa kokeilla kirjoittaa se yhteen. Jos esimerkiksi kirjoitan ”aniharva” ja Wordin kielentarkistus on käytössä, niin Word huomauttaa sanasta ja antaa pyydettäessä vihjeen siitä, että ”ani harva” olisi oikein. Jos taas kirjoitan ”pois päin”, niin Word kyseisessä toimintatilassa auto­maat­ti­ses­ti korjaa sen sanaksi ”poispäin”. (Tässä Word noudattaa vanhoja sääntöjä. Nykysääntöjen mukaan myös ”pois päin” on oikein.) Sen sijaan se ei ehkä huomauta mitään ilmaisusta ”viime aikainen”, koska ”viime” ja ”aikainen” ovat oikein kirjoitettuja suomen sanoja, eikä Wordin kielentarkistusta ole ohjelmoitu tunnistamaan tätä yhdistelmää ja huomaut­ta­maan, että oikea asu on ”viime­aikai­nen”. Tosin riittävän uusi Wordin versio osaa huo­maut­taa tällaisestakin tapauk­ses­ta. Jäljempänä kerrotaan erikseen Wordin oikoluvusta.

Tavallisia tapauksia (tarkistuslista)

Aina ei kielentarkistusohjelmia ole käytettävissä. Lisäksi niissä on joskus virheitä. Silloin voi olla hyötyä seuraavasta listasta, joka vastaa tavallisimpiin kiinteiden sanontojen yhteen tai erikseen kirjoittamisen kysymyksiin. Lyhenne ”(konkr.)” tarkoittaa ilmaisua konkreettisessa merkityksessä, ”(kuv.)” kuvaannollisessa, sanonnan omaisessa merkityksessä. Merkki ”∼” vaihtoehtojen välissä tarkoittaa, että molemmat ovat hyväksyttäviä.

aamunkoi ∼ aamun koi, aika ajoin, aikaansaada, aikaansaava, aikaansaamaton, aikaavievä ∼ aikaa vievä, aika lailla, aikamoinen, aika tavalla, aimo annos, aina kun, aivan kuin, ajan mittaan, ajan myötä, ajan oloon, ajan tasalla, alaspäin ∼ alas päin, alinomaa, alla mainittu, alla oleva, allapäin ∼ alla päin (kuitenkin vain alla päin mielialasta puhuttaessa), allekirjoittanut, alleviivattu, alun alkaen, alun perin, alun pitäen, ani harva, ani harvinainen, ani harvoin, ani varhain, ani varhainen, anteeksiannettava, anteeksiantamaton, arvossa pidetty, arvossapito, asiaankuulu­ma­ton ∼ asiaan kuulumaton, asiaankuuluva ∼ asiaan kuuluva, asianmukainen, asiantunteva, avojaloin, avokäsin, avopäin, avosylin;

edellä mainittu, edellä oleva, edeltä käsin, edeltäpäin ∼ edeltä päin, edespäin, edessäpäin ∼ edessä päin, edestakaisin, eespäin, ehdoin tahdoin, eloon jäänyt, ennalta arvattava, ennalta-arvattavuus, ennalta ehkäisevä, ennaltaehkäisy, ennen aikaan, ennenaikainen, ennen kaikkea, ennenkoke­ma­ton ∼ ennen kokematon, ennen kuin, ennenkuulumaton ∼ ennen kuulumaton, ennen mainitsematon, ennen muinoin, ennennäkemätön ∼ ennen näkemätön, ennen pitkää, ennen vanhaan, ensi alkuun, ensiapu, ensi askel, ensiasunto, ensiesiintyminen, ensiesiintymä, ensiesittää, ensiesitys, ensihoitaja, ensihoito, ensi hätään, ensi-ilta, ensi-isku, ensi kerralla, ensi kerran, ensi kerta, ensi kertaa, ensikertainen, ensikieli, ensikonsertti, ensikoti, ensikymmen, ensikymmenluku, ensi käden, ensi kädessä, ensikäyttö¨, ensi lumi (∼ ensi lumi), ensi luokan, ensi luokka, ensiluokkainen, ensimaito, ensin mainittu, ensi näkemältä, ensi oire (∼ ensioire), ensi osat, ensipainos, ensi parvi, ensipäivänkuori, ensipäivänleima, ensirakastaja, ensirakkaus, ensireaktio, ensisijainen, ensi sijassa, ensi silmäyksellä, ensisuoja, ensisynnyttäjä, ensitanssija, ensitanssijatar, ensi tavu, ensitieto, ensi tilassa, ensi työkseen, ensi töikseen, ensi vaikutelma (∼ ensivaikutelma), ensivaste, ensivierailu, ensi viikolla, ensi viikko, ensiviulu, ensi vuonna, ensi vuosi, eri aikaan, eriaikainen, eriarvoinen, eri asia, eriasteinen, erihintainen, erikokoinen, eri lailla, erilainen, erimielinen, eri mieltä, erimuotoinen, erioikeus, eripainos (’kausijulkaisun tms. kirjoitus erilliseksi vihkoksi painettuna’), eri painos (’muu painos’), eri paria, eriparinen, eripura, eri suuri, erisuuruus, eri tapaus, eri tavalla, eri tavoin, eritoten, erityyppinen, erivapaus, eronteko ∼ eron teko, esiin tullut, eteenpäin ∼ eteen päin;

harhaanjohtava (kuv.), harhaan johtava (konkr.), hela hoito, henkeäsalpaava ∼ henkeä salpaava, heti kohta, heti kun, hailakanpunainen ∼ hailakan punainen, hipihiljaa, hissun kissun, huiskin haiskina, hujan hajan, huomioon ottaen, huomioon ottamatta, huomiota herättävä, huostaan otettu, huostaanotto, hyväksi käyttäminen, hyväksikäyttö, hyväntahtoinen, hädin tuskin, hällä väliä;

ikihyväksi, iki-ihana, ikimaailmassa, ikivanha, ikään kuin, ilkialasti ∼ ilki alasti, ilkialaston ∼ ilki alaston, ilman muuta, ilmi elävä ∼ ilmielävä, ilmiriita ∼ ilmi riita, ilmiselvä ∼ ilmi selvä, ilmiselvästi ∼ ilmi selvästi, itse asiassa, itse kukin, itsestään selvä ∼ itsestäänselvä, itsestäänselvyys, itse tehty, itse teosta;

joka ainoa, joka ikinen, jokamies, jokamiehenoikeus, jokapaikanhöylä ∼ joka paikan höylä, joka päivä, jokapäiväinen, joka tapauksessa, jollain tavoin, jommankumman, jompikumpi, jonka jälkeen, jonkin aikaa, jonkin verran, joron jäljillä, jotakuinkin, jota paitsi, jotenkuten, julkihuuto, julki jumalaton ∼ julkijumalaton, julki juovuksissa, julkilausua, julkipanna, julkipano, julkitulo, juopon tuuri, juurta jaksaen, juurta jaksain, jälkeenjäänyt ∼ jälkeen jäänyt (merkityksissä ’älyllisesti kehitysvammainen’ ja ’epäajanmukainen’ aina yhteen), jälkeenpäin ∼ jälkeen päin, jälkikäteen, järkeenkäypä ∼ järkeen käypä;

kahden kesken, kahdenkeskinen, kahdenistuttava ∼ kahden istuttava, kahden kesken, kahdenkeskinen, kahdenmaattava ∼ kahden maattava, kahdenvälinen, kahtiajakautuneisuus, kahtia jakautunut, kahtiajako, kaikenikäinen ∼ kaiken ikäinen, kaiken kaikkiaan, kaikenkaltainen ∼ kaiken kaltainen, kaikenkarvainen ∼ kaiken karvainen, kaiken kattava ∼ kaikenkattava, kaikenkattavasti, kaikenkattavuus, kaikenkirjava, kaikenkokoinen ∼ kaiken kokoinen, kaikenlainen, kaikenmoinen, kaikennäköinen ∼ kaiken näköinen, kaikensuuruinen ∼ kaiken suuruinen, kaikentyyppinen ∼ kaiken tyyppinen, kaikenvärinen ∼ kaiken värinen, kaikin mokomin, kaikin puolin, kaikinpuolinen, kaksi kertaa, kaksin kerroin, kaksin käsin, kaksinkertainen, kaksin verroin, kalmankalpea ∼ kalman kalpea, kantaa ottava, kasvojenkohotus ∼ kasvojen kohotus, kaupaksi käymätön, kaupan päälle, kaupanpäällinen, kautta aikojen, kerta kaikkiaan, kertakaikkinen, kesken jäänyt, kesken kaiken, kiikun kaakun, kiinni otettu ∼ kiinniotettu, kiinniotto, kipin kapin, kiven kovaan ∼ kivenkovaan, koko ajan, kokoillan (elokuva), koko lailla, kokoonpantava ∼ kokoon pantava, korviavihlova ∼ korvia vihlova, kotiinpäin ∼ kotiin päin, kotoapäin ∼ kotoa päin, kotonapäin ∼ kotona päin, kouluakäymätön, koulunkäymätön, kouraantuntuva, kouriintuntuva, kovaksikeitetty ∼ kovaksi keitetty (konkr. merkityksessä aina erikseen), kummin päin ∼ kumminpäin, kuolemaantuomittu ∼ kuolemaan tuomittu, kutakuinkin, kuudestilaukeava, kymmenentuhatta, käden jatko ∼ kädenjatko, , käsi kädessä, käsin kirjoitettu, käsin kosketeltava, käsin tehty, käänteentekevä;

lainkohta ∼ lain kohta, loppujen lopuksi, lukuun ottamatta, luoksepääsemätön, luotaantyöntävä, läpiajo, läpikotaisin, läpikulku, läpikuultava, läpikäydä. läpikäynti, läpikäyvä, läpilyönti, läpimeno, läpimätä, läpinäkyvä, läpipääsy, läpitunkematon, läpitunkeva, läsnä oleva, läsnä ollessa, läsnäolija, läsnäolo;

maailmankuulu, maankuulu, maanmainio ∼ maan mainio, maanosa (esim. Eurooppa, Aasia), maan osa (osa jotain maata), melko lailla, merkille pantava, mieleen jäävä, mielin kielin, mielin määrin, minkälainen, minkä takia, minkä tähden, minkä vuoksi, minnepäin ∼ minne päin, missäpäin ∼ missä päin, mistäpäin ∼ mistä päin, mitenkuten, mitenpäin ∼ miten päin, mitä varten, mitäänsanomaton, monenvälinen ∼ monen välinen, monin kerroin, moninkertainen, monin verroin, moukan tuuri, muitta mutkitta, mukaan lukien, mukaan luettuna, mukaansatempaava, mukkelis makkelis, mullin mallin, muunlainen, muun muassa;

naistenmies ∼ naisten mies, neuvoa-antava ∼ neuvoa antava, niinpäin ∼ niin päin, niin ikään, niin kauan kuin, niin kuin, niin kutsuttu, niin ollen, niin pian kuin, niinpäin ∼ niin päin, niin sanottu, niin sanotusti, nimenomaan, nipin napin, nurin kurin, nurinkurinen, nurin kään­net­ty, nurin niskoin, nurin perin, nurinpäin ∼ nurin päin, näin ollen, näinpäin ∼ näin päin;

ohi menevä (konkr.), ohimenevä (kuv.), ohimennen, oikeinpäin ∼ oikein päin, olemassa oleva, olemassaolo,  omin luvin, omin päin, omin neuvoin, omin päin, omin voimin, onnenkantamoinen, onnen maa ∼ onnenmaa, osaa ottava (’osallistuva’), osaaottava (’myötätuntoinen’), osanottaja, osanotto;

pahaa-aavistamaton ∼ pahaa aavistamaton, pahnanpohjimmainen, paikan päällä, paikka paikoin, paik­kan­sa­pi­tä­mä­tön ∼ paik­kan­sa pi­tä­mä­tön, paik­kan­sa­pi­tä­vä ∼ paik­kan­sa pi­tä­vä, palanpainike ∼ palan painike, palavakivi ∼ palava kivi, parisataa ∼ pari sataa, periksiantamaton, peräänantamaton, perin juurin, perinpohjainen, perin pohjin, perä perää(n), perästäpäin ∼ perästä päin, pienen pieni (∼ pienenpieni?), pikapikaa (ark.), pikkuaivot, pikkuhiljaa ∼ pikku hiljaa, Pikku Huopalahti, pikkujuttu ∼ pikku juttu, Pikku-Keimola, pikku kulta, pikkutyttö ∼ pikku tyttö, pikku Ville ∼ pikku-Ville, pilanpäiten ∼ pilan päiten, pilkkopimeä, piripintaan, poikkipuolin, poikkipäin, poikkiteloin, pois lukien, poispäin ∼ pois päin, poissa oleva (konkr.), poissaoleva (’ajatuksiinsa vaipunut’), poissaolo, pois sulkien, puheena oleva, puolelta päivin, puolenpäivän ~ puolen päivän, puolikymmentä, puolipäivä, puolisataa, puolituhatta, puoli tuntia, puoli tusinaa, puoli vuotta, putipuhdas, päinvastainen, päinvastoin ∼ päin vastoin, päivän jatkoa ∼ päivänjatkoa, päällekäyvä, päällepantava, päälläpäin ∼ päällä päin, päältäpäin ∼ päältä päin, päätä pahkaa;

rahanarvoinen ∼ rahan arvoinen, ratki hauska, ratki riemukas ∼ ratkiriemukas, ripirinnan, ristiin rastiin, ritirinnan, rutikuiva;

salassa pidettävä, samalla lailla, samamerkityksinen, samanaikainen ∼ saman aikainen, saman alan, samanarvoinen ∼ saman arvoinen, samanhenkinen ∼ saman henkinen, samanhetkinen ∼ saman hetkinen, samanhintainen ∼ saman hintainen, samanikäi­nen ∼ saman ikäinen, samankaltainen ∼ saman kaltainen, samankeskinen, samankokoinen ∼ saman kokoinen, samankorkuinen ∼ saman korkuinen, samanlaatuinen ∼ saman laatuinen, samanlainen, samanmallinen ∼ saman mallinen, samanmerkityksinen ∼ saman merkityksinen, samanmerkkinen ∼ saman merkkinen, samanniminen ∼ saman niminen, samannäköinen ∼ saman näköinen, samanpituinen ∼ saman pituinen, samanpäiväinen ∼ saman päiväinen, samansisältöinen ∼ saman sisältöinen, samantekevä, saman tien, saman verran, sanoin kuvaamaton, satatuhatta, selvin päin, sen johdosta, sen jälkeen, senkaltainen ∼ sen kaltainen, sen sijaan, sen takia, sentapainen ∼ sen tapainen, sentyyppinen ∼ sen tyyppinen, sen tähden, sen verran, sen vuoksi, sielläpäin ∼ siellä päin, siellä täällä, sieltäpäin ∼ sieltä päin, sieltä täältä, sikin sokin, silloin kun, silloin tällöin, sillä aikaa kun, sillä lailla, sillä puolella, sillä puolen, sillä tavoin, sillä välin, silmiinpistävä, silminnähden ∼ silmin nähden, silminnähtävä, silmälläpidettävä, silmälläpito, silmällä pitäen, silmänkantama, silmänkantamaton, silmäntäysi ∼ silmän täysi, silmäänpistävä, sinnepäin ∼ sinne päin, sinne tänne, sisäänpäin ∼ sisään päin, sitten kun, sitä kautta, sitä mukaa, sitä paitsi, sitä varten, sitä vastoin, sivumennen, suin päin, suomen kieli, suomenkielinen, suoraa päätä, suora kulma ’90°:n kulma’, suorakulma ’tietynlainen väline’, superkallis, supisuomalainen, suuhunpantava (ruoka), suuntaa antava, suuren suuri (∼ suurensuuri?), suurin osa, suurin piirtein, suussasulava ∼ suussa sulava, sydäntä särkevä, sävy sävyyn, säälinsekainen ∼ säälin sekainen;

taaksepäin ∼ taakse päin, takanapäin ∼ takana päin, tavanmukainen, tavanomainen, tavan takaa, tervanjuonti ∼ tervan juonti, tervemenoa ∼ terve menoa, tervetuloa, tervetullut, tieten tahtoen, tipotiessään, toden teolla, todentuntuinen ∼ toden tuntuinen, toimeenpaneva, toimeenpano, toisin kuin, toisinpäin ∼ toisin päin, toisin sanoen, toisin sanottuna, toissapäiväinen, toissa päivänä, toissa talvena, toissa vuonna, toista sataa ∼ toistasataa, tosi aiheellinen, tosiaikainen ’ajantasainen’, tosi aikainen ’todella varhainen’, tosiasia, tosielämä, tosijuttu, tosikertomus, tosimielessä, tosimies ∼ tosi mies, tosiolot, tosipaikka, tosipohja, tosiseikka, tositapahtuma, tositapaus, tositarina, tositarkoitus, tositarpeeseen ∼ tosi tarpeeseen, tositilanne, tositoimi, tosi-tv, totta kai, tuiki tarpeellinen, tuiki tarpeeton, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä, tulkinnanvarainen ∼ tulkinnan varainen, tummanharmaa ∼ tumman harmaa, tuolla puolella, tuolla puolen, tuonnepäin ∼ tuonne päin, tuota pikaa, turhanpäiten ∼ turhan päiten, tuskanhiki ∼ tuskan hiki, tyhjän panttina, tyhjänpuhuja ∼ tyhjän puhuja, typötyhjä, työn alla, työssäkäynti, työssä käyvä, tähän asti, tähänastinen, tällä hetkellä, tällä kertaa, tällä lailla, tällä puolella, tällä puolen, tällä tavoin, tämän jälkeen, tämän vuoksi, tänne asti, tännepäin ∼ tänne päin, tänä kesänä, tänä päivänä, täpötäysi, tätä nykyä, täysikuu ∼ täysi kuu, täysinpalvellut ∼ täysin palvellut, täälläpäin ∼ täällä päin, töin tuskin;

ulkoapäin ∼ ulkoa päin, ulospäin ∼ ulos päin, umpikiero, umpimähkään, upouusi, uppo-outo, upporikas, uraauurtava, uudenaikainen, uudenkarhea, uudenlainen, uudenmallinen, uudentyyppinen, uuden uutukainen, uudenvuodenaatto ∼ uudenvuoden aatto, uudenvuodenlupaus, uudenvuodenpäivä, uusikuu ∼ uusi kuu, uusivuosi (vuodenvaihde t. uudenvuodenpäivä), uusi vuosi (vastakohtana vanhalle vuodelle);

vaaleanvihreä ∼ vaalean vihreä, valantehnyt ∼ valan tehnyt, vanhanaikainen, vanhojenpäivä ∼ vanhojen päivä, vanhojentanssit ∼ vanhojen tanssit, varta vasten, vartavastinen, varteenotettava ∼ varteen otettava, varteenotto, vastaan paneminen ∼ vastaanpaneminen, vastaanpano, vastaansanomaton, vastaan sanominen, vastaantuleva ∼ vastaan tuleva, vastainen: yl. erilleen, mutta esim. hallituksenvastainen ∼ hallituksen vastainen, vastaleivottu (konkr. merkityksessä myös: vasta leivottu), vastanainut, vastasyntynyt, vastavalittu, vastavalmistunut, vastedes, vastikään, ventovieras, veronluonteinen ∼ veron luonteinen, vettähylkivä ∼ vettä hylkivä, vettä läpäisemätön, vettäläpäisevä ∼ vettä läpäisevä, vieri vieressä, vihdoin viimein, vihonviimein, vihonviimeinen, vihoviimein, vihoviimeinen, viimeaikainen, viime aikoina, viime hetkellä, viime kerralla, viimekertainen, viimeksi mainittu, viime kuussa, viime kädessä, viime näkemän, viime tinkaan, viimeviikkoinen, viime viikolla, viime vuodet, viime vuonna, viimevuotinen, viinaan menevä, vinksin vonksin, virkaa toimittava, voimaan tuleva, voimaan tullut, voimaantulo, voimassa oleva, voimassaolo, vuoden mittaan, vuoron perään, väen väkisin, vähän väliä, väärin päin ∼ väärinpäin;

yhdentekevä, yhtaikaa, yhteen kuuluva (∼ yhteenkuuluva?), yhteen menoon, yhteensopiva ∼ yhteen sopiva, yhteensopivuus, yhteensopimaton ∼ yhteen sopimaton, yhteensopimattomuus, yhtaikaa, yhtä aikaa, yhtäaikainen, yhtä hyvin, yhtä kaikki, yhtäkkiä, yhtä kuin, yhtä lailla, yhtä mittaa, yhtäpitävä, yhtä päätä, yhtä suuri, yksinasuja, yksin asuva, yksinomaan, yleisesti ottaen, ylen määrin, ylhäältäpäin ∼ ylhäältä päin, ylikäymätön, ylipääsemätön, ylitse jäänyt, ylitsepääsemätön, ylitsevuotava, yllin kyllin, yllä mainittu, yllä oleva, yltympäri, yltympäriinsä, yltympärillä, yltä päältä, ylösalaisin, ylös alas, ylöspäin ∼ ylös päin, ympäripäissään ∼ ympäri päissään, ynnä muut, ypöyksin, yötä päivää;

äsken leivottu ∼ äsken leivottu, äsken mainittu ∼ äskenmainittu, äsken satanut ∼ äskensatanut,, äsken syntynyt ∼ äskensyntynyt.

Aiemmin ilmaus ”päinvastoin” suositeltiin yksiselitteisesti kirjoitettavaksi yhteen. STT:n ohje on yhä tällä kannalla. Nykyisen kannanoton mukaan myös ”päin vastoin” on sallittu. Saman kannanoton mukaan myös ”pikku hiljaa” on sallittu. Yhteen kirjoittaminen on edelleen mahdollista ja käytännössä järkevääkin, etenkin kun kyseessä ovat kiinteät, merkitykseltään erikoistuneet ilmaukset. Kannanotossa on myös toisensuuntainen muutos normeihin: aiemmin piti kirjoittaa erikseen ”itsestään selvä”, nyt myös ”itsestäänselvä” on sallittu.

Wordin kielentarkastus saattaa huomauttaa joistakin yhteen kirjoitetuista muodoista, jotka ovat normien mukaan sallittuja tai jopa ainoita mahdollisia. Se ei siis ole erehtymätön, vaikka tunteekin tavallisimmat tapaukset.

Lisää yleisiä periaatteita

Yleiskatsaus: jälkiosana verbin muoto tai johdos

Tässä ja seuraavissa kohdissa käsitellään ilmauksia, joiden jälkiosana on verbin muoto tai johdos ja alku­osana siihen liittyvä paikallis­sijainen sana. (Jos alkuosana on perus­muotoinen substantiivi, ilmaus kirjoitetaan yhteen, esimerkiksi asunto­säästäminen.)

Sääntöihin on kuitenkin paljon poikkeuksia, ja monet tapaukset ovat tulkinnan­varaisia.

Jälkiosana verbinjohdos, kuten -minen

Kielitoimiston ohjeen Yhdyssana vai ei: maastamuutto vai maasta muutto? lyhyt versio on:

Kun sanajonon ensimmäinen osa on ns. paikallissijassa (maasta, maahan) ja jälkiosa on verbistä muodostettu sana (muutto), kokonaisuus kirjoitetaan usein yhteen. Tällöin kyseessä on vakiintunut ilmaus tai erikoisalan termi:
maastamuutto
maahanmuuttaja
Verbistä muodostetut -minen-loppuiset sanat kirjoitetaan kuitenkin tavallisesti erilleen:
maasta muuttaminen
osastolta poistuminen
Jonkin verran on myös yhdyssanoiksi kirjoitettavia -minen-loppuisia termejä, kuten työssäoppiminen.

Ohjeen aiemmassa versiossa oli sanojen ”kirjoitetaan usein” paikalla ”voidaan kirjoittaa” ja toinen virke oli ”Tällöin kyseessä on usein jonkin erikoisalan vakiintunut ilmaus, termi.” Ohjetta on siis muutettu tiu­kem­mak­si: vain termit ja vakiintuneet ilmaukset kirjoitetaan yhteen.

Esimerkkinä mainittu työssäoppiminen on koulutus­alan termi, joka ei tarkoita työssä oppi­mis­ta yleisesti, vaan määrätyn laista ammatilliseen koulutukseen kuuluvaa opiskelun osaa. Sana esiintyy haku­sanana Kieli­toimiston sana­kirjassa, jota muutenkin voi käyttää sen rat­kai­se­mi­seen, kirjoitetaanko -minen-loppuinen sana yhteen edeltävän sanan kanssa.

Ohjeiden sovel­ta­mi­nen vaatii sen tietämistä, että infinitiivejä ja partisiippeja ei tässä yh­tey­des­sä pidetä verbin­johdok­si­na, vaan verbin­muotoina, jolloin niihin sovelletaan seu­raa­van kohdan sääntöjä. Seuraava esimerkki havainnollistaa sitä, että olennaisesti samaa tar­koit­ta­vis­ta il­mauk­sis­ta pitää usein toinen kirjoittaa erikseen, toinen yhteen, koska kieli­opillinen ra­ken­ne tulkitaan erilaiseksi.

läsnä oleva [jälkiosa partisiippi]
läsnäolija [jälkiosa substantiivinen verbinjohdos]

Ohjeet ovat melko epämääräiset, ja ne ovat osittain muuttuneetkin. Se, että yhdys­sanoiksi kirjoitetaan ”termejä”, voidaan tulkita niin, että kyseessä on ilmaus, jolle on jollakin erikois­alalla annettu oma merkityksensä, joka ei johdu suoraan osien merkityksestä. Kuitenkin esimerkiksi biologiassa käytetty sana solunjakautuminen tarkoittaa vain sitä, että solu jakautuu, mutta se on silti Kielitoimiston sanakirjassa haku­sana­na (ja se on siksi parasta kirjoittaa yleensä yhteen).

Yhdysverbien johdoksia ei tulkita yhdys­sanoiksi, vaan ne kirjoitetaan yhteen, myös -minen-johdokset. Joissakin tapauksissa ilmauksen voi tulkita (ja lausua) kahdella tavalla, jotka johtavat eri kirjoitus­asuihin.

ristiinnaulitseminen [johdos verbistä ristiinnaulita]
toimeenpaneminen [johdos verbistä toimeenpanna]
toimeen paneminen [sanaliitto; vrt. panna toimeen]

Tosin on esitetty (ks. Lisähuomautuksia tulkinnanvaraisuudesta), että vain yhteen kirjoittaminen tulee kyseeseen silloin, kun sana­liiton ohella on käytössä vastaava yhdys­sana. Siis koska on olemassa verbi toimeenpanna, tulisi toimeen­paneminen tämän mukaan aina kirjoittaa yhteen. Toisaalta tällaiset ilmaukset ovat harvinaisehkoja; on tavallisempaa kirjoittaa toimeenpano.

Jälkiosana infinitiivi tai partisiippi

Mitä infinitiivit ja partisiipit ovat?

Verbien infinitiiveistä ovat yhdyssana­sääntöjen kannalta olennaisia lähinnä sentyyppiset kuin tehden, tehdessä ja tekemättä. Muiden infinitiivien, kuten tehdä ja tekemällä, kirjoittaminen erilleen on yleensä selvää, paitsi joidenkin yhdysverbien osalta.

Suomen kielen infinitiivien luetteloissa saatetaan mainita -minen-loppuisia muotoja, mutta tällöin kyse on sellaisista tapauksista kuin sinun on tekeminen. Yleisesti tekeminen-tyyppiset sanat tulkitaan verbin johdoksiksi, ei taivutus­muodoiksi, ja niitä koskevat edellisessä kohdassa kuvatut säännöt.

Verbin tehdä partisiippeja ovat tekevä, tehnyt, tehtävä, tehty ja tekemätön. (Niin sanotut agenttipartisiipit, kuten tekemäni, ovat ongelmattomia: ne kirjoitetaan aina erilleen.)

Pääsääntönä erilleen kirjoittaminen

Kielitoimiston ohjeessa Yhdyssana vai ei: poissa oleva vai poissaoleva? tarkoitetaan ilmauksia, joiden jälkiosa on infinitiivi tai partisiippi. Ohjeen lyhyt versio on:

Sellaiset sanaparin jälkimmäiset osat kuin oleva, mainittu, ollessa, ottaen, ottamatta kirjoitetaan edeltävästä sanaparin osasta yleensä erilleen:
läsnä oleva, läsnä ollessa, edellä mainittu, lukuun ottamatta

Partikkeli vasta ’äskettäin’ on kuitenkin selvintä kirjoittaa yhteen sitä seuraavan partisiipin kanssa. Kielen­huollon ohjeet ovat epäselviä ja tulkinnan­varaisia, mutta Kieli­toimiston sana­kirjassa on muutamia tällaisia yhteen kirjoitettuja ilmauksia hakusanoina: vastaleivottu, vastanainut, vastasyntynyt, vastavihitty.

Toisaalta sanakirjassa on vasta-sanan kuvauksessa esimerkit vasta satanut (lumi), vasta leivottu, vasta maalattu ja vasta tehty.

Sanasta vastaleivottu sana­kirja esittää, että se voidaan kirjoittaa myös erikseen, mutta vain konkreettisessa merkityksessä, ei kuvaannollisessa (kuten vastaleivottu ylioppilas). Tällaisten erojen te­ke­mi­nen on turhan hankalaa. (STT:n ohje esittää vain yhteen kirjoitetun asun, merkitykseen puut­tu­mat­ta.)

class=esimerkki>
vastaleivottu leipä (∼ vasta leivottu leipä)
vastaleivottu maisteri

Sana äsken, joka on merkitykseltään lähellä sanaa vasta, voidaan Kieli­toimiston sana­kirjan mukaan kirjoittaa yhteen seuraavan partisiipin kanssa seuraavissa tapauksissa: äskenmainittu, äskenleivottu, äskensatanut, äskensyntynyt.

class=esimerkki> äsken mainittu (∼ äsken mainittu)

Epäselvä poikkeussääntö

Edellä mainitun ohjeen pitempi versio lisää seuraavan:

Kun kokonaisuuden merkitys on erikoistunut tai muuttunut kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen:
silmäänpistävä yksityiskohta
asiantunteva henkilöstö
päällekäyvä puhetapa
poissaoleva katse
kuolemaantuomittu
asiaankuulumaton ja paikkansapitämätön väite

On jossain määrin erikoinen tulkinta, että kuolemaan­tuomittu olisi erikoistunut tai kuvallinen. Kielitoimiston sanakirjan mukaan ilmaus voidaan kirjoittaa myös kahdeksi sanaksi. Sen mu­kaan myös asiaankuulumaton voidaan kirjoittaa erikseen. Muutoinkaan ohjetta ei pidä ottaa liian vakavasti. Kielitoimiston sanakirjassa on esimerkiksi sana aikaansaamaton, vieläpä ilman mainintaa erikseen kirjoittamisen mahdollisuudesta; merkitys on kuitenkin yksin­kertaisesti ’joka ei saa aikaan’ ilman mitään kuvaannollisuutta tai erikoistuneisuutta. Sana­kirjas­sa myös periksiantamaton on vain yhteen kirjoitettuna, mutta kieli­toimiston ohjeen Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin? mukaan se voidaan kirjoittaa myös erikseen. Sama koskee sanaa ylitsepääsemätön.

Jos ilmauksen jälkiosa on infinitiivi tai partisiippi, se kirjoitetaan aina yhteen, jos koko­nai­suu­den merkitys on selvästi kuvaannollinen tai erikoistunut (termimäinen). Lisäksi on tapauksia, joihin yhteen kirjoittaminen on vakiintunut tai ainakin sallittu tapa, joka mai­ni­taan sana­kirjoissa. Muutoin on varminta kirjoittaa infinitiivi tai partisiippi erilleen.

Lisähuomautuksia tulkinnanvaraisuudesta

Edellä mainittuja sääntöjä erikseen kirjoittamisesta ei useinkaan noudateta. Esimerkiksi ”olemassaoleva” lienee jopa yleisempi asu kuin normin mukainen ”olemassa oleva”. Tähän vaikuttaa osittain se, että sana ”olemassaolo” kirjoitetaan normin mukaankin yhteen. Toinen syy on, että sana koetaan kiinteäksi ilmaukseksi, ja erikseen kirjoittaminen korostaisi jälki­osaa liiaksi.

Myös merkityksen muuttuminen tai vaihtelu näyttää vaikuttavan siihen, kirjoitetaanko ilmaus yhdeksi sanaksi. Ohje ei ehkä tarkoitakaan niinkään vakiintuneita ilmauksia (onhan esimerkiksi ”näin ollen” hyvinkin vakiintunut) vaan sellaisia, joiden merkitys ei selity osien merkitysten perusteella.

Uusi kieliopas esittää asian hiukan toisin, laajemmin, ja edellä lainattu ohje vaikuttaa siitä tiivistetyltä. Ensimmäisen ohjeen alku on aivan sama, joskin esimerkkejä on enemmän, myös silmällä pitäen, arvonsa tunteva, ennalta ehkäisevä (tämä kirjoitetaan ny­kyi­sin paljon useam­min yhteen kuin erikseen), korvia vihlova, maata viljelevä, poissa oleva (tämä kirjoitetaan yleensä yhteen ainakin kuvaannollisessa merkityksessä ja fraasissa tuomita poissaolevana; Kielitoimiston sanakirjassa ei yhdyssanan poissaoleva kohdalla edes ole mainintaa, että voisi kirjoittaa erikseenkin), vettä hylkivä (Kielitoimiston sanakirjan mukaan myös yhdyssana mahdollinen), virkaa toimittava, voimaan tuleva, kahden maattava (sana­kirjas­sa myös yhdyssanana), eloon jäänyt (kirjoitetaan hyvin usein yhteen substantiivin luonteisesti, ja STT:n ohje sallii tämän), kahtia jakautunut (käytännössä useammin yhteen kuin erikseen kirjoitettuna), arvossa pidetty, käsin kirjoitettu, nurin kään­net­ty, ennen mainitsematon. Itkonen muotoilee poikkeuksen merkitykseen liittyväksi ja luettelee paljon enemmän esimerkkejä:

Yhdyssanoiksi käsitetään tapaukset, joiden merkitys on erikoistunut, esim. ohi­men­nen; asiaankuuluva, asiantunteva, henkeäsalpaava, kouraantuntuva, käänteentekevä, luotaantyöntävä, läpitunkeva, mukaansatempaava, ohimenevä ’tilapäinen’, paik­kan­sa­pi­tä­vä, samantekevä, silmäänpistävä ’erikoinen, huomiota herättävä’, uraauurtava, viinaanmenevä, yhtäpitävä; silminnähtävä; asiaankuulumaton, ennennäkemätön, luoksepääsemätön, läpitunkematon, vastaansanomaton. Jos sanaliiton rinnalla on yhdysverbi (esim. saada aikaan = aikaansaada – –), kirjoitetaan vastaavat infinitiivit ja partisiipit yhdyssanoiksi, esim. hallituksen aikaansaamat uudistukset, sopimusta irtisanottaessa, läpikäydyt tekstit, eilen vastaanotettu lähetystö.

Vasta ’juuri, äsken’ kirjoitetaan partisiipin kanssa selvyyden vuoksi yhteen, esim. vastaleivottu, vastavalmistunut.

Esimerkiksi sanoista asiaankuuluva ja henkeäsalpaava Kielitoimiston sanakirja kuitenkin sanoo, että ne voidaan kirjoittaa myös erikseen. Toisaalta siinä on viinaan menevä vain erikseen kirjoitettuna. Siinä on myös sanasta vastavalittu sanottu, että se voidaan konkreettisessa merkityksessä kirjoittaa myös kahdeksi sanaksi.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas muotoilee poikkeuksen näin: ”Kun kokonaisuuden merkitys kiteytyy tai muuttuu kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen.”

Ohjeissa ei mainita ilmausta yhteenkuuluva, joten ilmeisesti olisi kirjoitettava yleis­peri­aat­teen mukaisesti yhteen kuuluva. Merkitystä ei voine pitää kuvaannollisena, koska se vastaa ilmauksen kuulua yhteen merkitystä. Kuitenkin Kielikello-lehdessäkin esiintyy kahdesti sana yhteenkuuluva.

Ilmaukselle silminnähtävä on Kielitoimiston sana­kirjassa vain tämä yhteen kirjoitettu asu, vaikka sen merkityksiksi mainitaan sekä ’silmillä nähtävä, nähtävissä oleva’ (siis konk­reet­ti­nen ja sanan­mukainen merkitys) että ’ilmeinen, selvä, (selvästi) havaittava, huomattava’ (siis laajempi, abstraktimpi merkitys).

Sanoista sydäntä­liikuttava, sydäntä­lämmittävä, sydäntä­särkevä, sydäntä­vihlova, Nyky­suomen sana­kirja sanoo, että ne on parempi kirjoittaa erilleen. Uudemmissa sana­kirjoissa tällaisia sanoja ei mainita, mutta muun muassa sydän-sanan kuvauksessa on esimerkeissä sydäntä lämmittävä (ilman mainintaa yhteen kirjoittamisen mahdollisuudesta). Uusi kieliopas mainitsee tällaisia ilmauksia erikseen kirjoitettavina, lisä­esi­merk­ki­nä sydäntä riipaiseva. Ilmausten merkitykset ovat kuitenkin selvästi kuvaannollisia, mikä puoltaisi yhteen kir­joit­ta­mis­ta. Tosin voidaan ajatella, että yhteen tai erilleen kirjoittamisella ei ole merkitystä, koska tällaisia ilmauksia tuskin koskaan käytetään konkreettisessa merkityksessä.

Tapaukseen kiinni otettukiinniotettu ei oteta kantaa kielen­huollon ohjeissa, mutta pakko­keino­laissa se on kirjoitettu erikseen. (Tosin siinä on epäjohdon­mukaisesti kirjoitettu kiinni otettava yhteen.) kirjoittamista. STT:n ohje on samalla linjalla: ”kiinni otettu (ei kiinniotettu)”. Toisaalta kun kyse on rikoksesta epäillystä, joka on otettu kiinni lain mukaisesti, ilmausta voi pitää terminä, mikä puoltaisi yhteen kirjoittamista.

Hyvä yleissääntö on, että ei kirjoiteta sanoja yhteen, jos siihen ei ole hyvää syytä. Toinen, osittain eri suuntaan vievä periaate on, että jos yleinen käytäntö on selvästi asettunut johonkin, siitä ei juuri kannata poiketa. Kielen kehitys, kuten uusien ilmaisutarpeiden syntyminen, voi myös muuttaa sitä, mitkä ilmaukset on aihetta kirjoittaa yhteen.

Esimerkiksi olemassaoleva; (joka on nykysääntöjen mukaan väärä kirjoitus­asu) ei usein­kaan tarkoita ’sellainen, joka on olemassa, eksistoiva’, vaan pikemminkin ’nykyinen’ tai ’todellinen’ vastakohtana tulevalle tai toivotulle. Mallin on osittain tarjonnut englanti, jossa voidaan sanoa existing customers joka helposti kään­ne­tään sananmukaisesti olemassa­ole­vat asiakkaat eikä sujuvammin nykyiset asiakkaat. Toisaalta sujuvampi ilmaus ei oikein sovi puhuttaessa menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Täten olemassaoleva tuntuisi täyttävän ilmaisu­tarpeen, johon on vaikea vastata muutoin, ja yhteen kirjoittaminen on ehkä omiaan hiukan etäännyttämään sanan­mu­kai­ses­ta ole­mas­sa­oloa tarkoittavasta merkityksestä.

Alkuosana taipumaton adjektiivi

Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei: ensirakkaus vai ensi rakkaus? antaa seu­raa­van tulkinnan­varaisen ohjeen:

Sanat ensi, viime ja eri – – muodostavat substantiivin kanssa yhdyssanan silloin, kun kyseessä on mer­ki­tyk­sel­tään eriytynyt substantiivi (esim. ensi-ilta) tai -inen-lop­pui­nen adjektiivi (viimeviikkoinen). Muuten ne kirjoitetaan määrittämästään sanasta erilleen.

Sanoja ensi, viime ja eri pidetään kieli­oppien perin­tees­sä adjektiiveina, vaikka niiltä puuttuu adjektiivien keskeisiä ominaisuuksia kuten taivutus (sija, luku) ja vertailu­asteet. Niitä voisi pitää pikemminkin taipumattomina etumääritteinä. Tällöin on ymmärrettävää, että niitä koskevat osin eri säännöt kuin (tavallisia) adjektiiveja.

Ohjeen mukaan ensi, viime ja eri kirjoitetaan aina yhteen seuraavan -inen-loppuisen sanan kanssa. Tämä poikkeaa tapauksista, joissa alkuosa on genetiivissä oleva adjektiivi, jolloin erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista. Voidaan kirjoittaa samanaikainen tai saman aikainen, mutta vain eriaikainen.

Ensi

Edellä lainatun ohjeen esimerkki­sanas­sa ensi-ilta sana ensi on kyllä perus­merki­tyk­ses­sään ’ensim­mäi­nen’, mutta yhdys­sana voidaan tulkita mer­ki­tyk­sel­tään erikois­tu­neek­si: se ei tarkoita iltaa, vaan näytelmän tms. ensimmäistä esitystä, joka kyllä useimmiten on illalla. Vaikeammin selitettävä on ensiesitys, joka esiintyy Kieli­toimiston sana­kirjassa, vieläpä ilman mainintaa erikseen kirjoittamisen mah­dol­li­suu­desta.

Sanasta ensi ohje sanoo lisäksi: ”Termit (merkityksessä ’ensimmäinen’) sekä muut mer­ki­tyk­sel­tään eriytyneet substantiivit yhteen”. On kuitenkin vaikea nähdä, miksi ohjeissa yhteen kirjoitetut ilmaukset, kuten ensirakkaus, olisivat enemmän termejä kuin esimerkiksi Koti­maisten kielten keskuksen teksteissä käytetty ilmaus ensi tavu (’sanan ensimmäinen tavu’).

Oikeastaan ainoat ongelmattomat tapaukset ovat sellaisia, joissa sanan ensi merkitys on ’nykyistä seuraava’: ne kirjoitetaan erilleen, esimerkiksi ensi kuussa. Sen sijaan silloin, kun merkitys on ’ensimmäinen’, yhteen tai erikseen kirjoittamiseen ei ole todellisia yleisiä sääntöjä, vaan normit ovat tapaus­kohtai­sia. Normit ovat myös jossain määrin muuttuneet; ks. kuvausta Suomen kielen normien muutoksia: Ensirakkaus ← ensi rakkaus yms..

Tämän oppaan tarkistuslistaan onkin otettu laajasti ensi-alkuisia ilmauksia, jotka eri normi­lähteiden mukaan kirjoitetaan yhteen. Siinä on asetettu etusijalle erikseen kir­joit­ta­mi­nen, jos sekä yhteen että erikseen kirjoittaminen on sallittu. Perusteena on, ettei sanat kirjoitetaan erilleen, ellei ole yhteen kirjoittamiseen ole erityistä perustetta.

Ensi-sana ja substantiivi kannattaa kirjoittaa erilleen, ellei kyse ole yhdistelmästä, joka kieli­toimiston ohjeiden mukaan kirjoitetaan yhteen.

Eri

Sanaa eri koskee edellä kuvattu sääntö. Käytännössä sen ja substantiivin yhteen kirjoitettavia yhdistelmiä on vain muutama. Merkitykset ovat selvästi erikoistuneita. Esimerkiksi erioikeus tarkoittaa erityistä oikeutta eli privilegiota, kun taas eri oikeus on vain ’muu oikeus’.

erioikeus
eripainos
eripura
erisuuruus
erivapaus

Edellä ei ole mainittu sellaisia sanoja kuin eriarvoisuus, jotka eivät ole varsinaisesti eri-sanan ja substantiivin yhdistelmiä, vaan adjektiivien (kuten eriarvoinen) substantiivi­johdoksia.

Viime

Sana viime kirjoitetaan aina erilleen seuraavasta substantiivista.

viime vuosi

Tosi

Sana tosi on määritteenä käytettäessä yleensä taipumaton, esimerkiksi tosi elämä : tosi elämässä. Yleiset ohjeet eivät käsittele sen kirjoittamista yhteen määrittämänsä sanan kanssa. Nyky­suomen sana­kirja kuvaa, että sellaiset ilmaukset kirjoitetaan ”usein” yhteen ja että kielessä on suuri joukko (usein tila­päisiä) tosi-alkuisia yhdyssanoja, kuten tosielämä, joista ”useimmat” kirjoitetaan myös erilleen. Se kuitenkin lisää, että jos jäl­kim­mäi­nen sana on adjektiivi, on parempi kirjoittaa erilleen, esimerkiksi tosi reipas eikä tosi­rei­pas; tämä ei koske tapauksia, jotka on luonnollisempi käsittää yhdys­substantiivista joh­de­tuik­si, esimerkiksi tosiasiallinen (johdos sanasta tosiasia, ei sanoista tosi ja asiallinen yhdistetty).

Yhteen kirjoittaminen on yleistynyt. Esimerkiksi tosi elämä on harvinainen ilmaus, tosielämä hyvin tavallinen. Lisäksi tosielämä tarkoittaa suunnilleen todellisuutta vasta­kohtana teorioille, kuvitelmille tms., kun taas tosi elämä saattaa tarkoittaa aitoa, todellista elämistä. Uusi kieliopas esittää, että tosi kirjoitetaan erilleen pääsanastaan, jos molemmat sanat ovat painollisia, ja tästä on esimerkkinä juuri tosi elämää.

Tämän pohjalta voidaan muodostaa seuraavat ohjeet:

Seuraavat tosi-sanan ja substantiivin yhdistelmät esitetään Nyky­suomen sana­kirjassa ilman mainintaa erilleen kirjoittamisen mahdollisuudesta: tosiasia, tosikertomus, tosikuva (optiikan terminä), tosioleva, tosiolevainen, tosiolio (’substanssi’), tosiolot, tosiseikka, tositapa (’indi­ka­tii­vi’), tositarina, tositieto. Kieli­toimiston sana­kirjassa sellaisia ovat 1 myös tosielämä, tosi­juttu, tosimielessä, tosipohja, tositapahtuma, tositapaus, tositarkoitus, tositoimi sekä (Nyky­suomen sana­kirjassa esiintymättömät) tosipaikka, tositilanne ja tosi-tv. Tästä ei välttämättä voi päätellä, että erikseen kirjoittaminen olisi kaikissa näissä tapauksissa virhe, mutta yhteen kirjoittaminen on siis varminta. Uusi kieliopas esittää yhteen kirjoitettavana myös ilmauksen tosipuhe.

Sana tosiaikainen on uudehko, ja se on lähinnä käännöslaina englannin ilmauksesta real-time ja tulkittavissa adjektiivi­johdokseksi ajatellusta sanasta tosiaika. Se on otettu sana­kirjoihin yhdys­sanana, ja siihen liittyy huomautus ”paremmin: ajan­tasai­nen, ajantasa-; suora”. Aivan eri ilmaus on tosi aikainen, joka tarkoittaa todella varhaista.

Alkuosana vahvistava adverbi

Sellaisia sanoja kuin puti ja typö käytetään vahvistamaan seuraavan sanan merkitystä, eikä niillä ole itsenäistä merkitystä eikä muuta käyttöä. Tällaista niin sanottua vahvistavaa adverbia käytetään yleensä vain yhden tai muutaman harvan sanan kanssa.

Tällaisten yhdistelmien ääntämys vaihtelee: ne voivat ääntyä kahtena sanana (kaksi pää­painoa) tai yhdys­sanana. Nykyisten sääntöjen mukaan ne kirjoitetaan yleensä yhdys­sanoiksi, paits kun alku­osa on kolmi­tavuinen. Kieli­toimiston ohje­pankin sivu Yhdys­sana vai ei: koulu­kypsä, viisi­vuotias? esittää asian jopa mainitsematta kolmi­tavuisia poikkeuksia (jotka kui­ten­kin Kieli­toimiston sana­kirjassa ovat erilleen kirjoitettuja): ”Sana­jono on yhdys­sana myös silloin, kun alku­osana on jälki­osaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin (ruti-)”.

hipihiljaa
ikimaailmassa
putipuhdas
rutiköyhä
supisuomalainen
typötyhjä
täpötäysi
uppo-outo
selkoselällään
selkosen selällään
apposen auki

Käytännössä erikseen kirjoittaminen, kuten typö tyhjä, on melko tavallista. Aiemmin se sallittiin (mm. Nykysuomen sana­kirjassa) joissakin tapauksissa erikseen kirjoittaminenkin, esimerkiksi uppo outo ja iki maailmassa, joskin yhteen kirjoittaminen, todettiin taval­li­sem­mak­si. Useimmissa tapauksissa ilmaus lausuttaneen kahtena sanana, ja yhteen kirjoittaminen on vain sovinnainen sääntö. Ks. Alku­sointu­syntyiset vahvistus­sanat suomessa.

Uudehkojen vierasperäisten sanojen alkuosa, kuten super, on saattanut tulla käyttöön myös aivan suomalaisten sanojen määritteenä, joskin tällainen käyttö (esimerkiksi super­kallis) on usein arki­tyylistä. Vaikka ne saattavat puhe­kielessä esiintyä myös itsenäisinä sanoina (esimerkiksi Se oli ihan superia!), ne rinnastetaan edellä mainittuihin vahvistaviin adverbeihin yhteen kirjoittamisen kannalta.

ekstralisuke
superhyvä
ultrakallis

Vahvistussanat ani ja tuiki kirjoitetaan kuitenkin erikseen. Tämä on vanha käytäntö, jolle ei ole mitään erityistä perustelua.

ani harva
ani varhain
tuiki tarpeellinen
tuiki tavallinen

Adverbi ratki on merkitykseltään adjektiivia vahvistava, merkitykseltään ’aivan, täysin’ mutta se liittyy monen­laisiin adjektiiveihin ja kirjoitetaan yleensä erilleen, esimerkiksi ratki hauska. Kuitenkin Kieli­toimiston sana­kirjan mukaan ilmaus ratkiriemukas voidaan kirjoittaa myös yhteen. Erikseen kirjoitettu ratki riemukas on sekin edelleen oikein ja johdon­mukai­suu­den takia parempi vaihto­ehto.

Alkuosa yhdyssanamuodossa

Usein ilmaisun paljastaa yhdyssanaksi jo se, että sen alkuosa on erityisessä yhdyssana­muo­dos­sa. Esimerkiksi ”hevosmies” on yhdyssana, koska sana ”hevonen” esiintyy muodossa ”hevos-” vain yhdyssanoissa. Yhdyssanamuodoista, jotka eivät lainkaan esiinny itsenäisinä sanoina, tavallisimpia ovat -s-loppuiset muodot sanoista, joiden perusmuodon loppu on -nen. Niitä on paljon muitakin; ks. sivua Suomen kielen yhdyssana­muodot (kompositiivit).

uutisotsikko
asuinpaikka
keltakukkainen
ulkotila

Alkuosana erisnimi tai erikoismerkki tai -merkintä

Jos ilmaisun alkuosana on perusmuotoinen erisnimi, lyhenne, koodi, symboli tms., niin ilmaisu kirjoitetaan yhdyssanaksi, jossa käytetään yhdysmerkkiä. Monet alkujaan eris­nimi­alkuiset ilmaukset (esim. ”ranskanleipä”, ”dieselmoottori”) kuitenkin tulkitaan va­kiin­tu­neik­si termeiksi, jotka kirjoitetaan kokonaan yhteen; ks. kohtaa Erisnimialkuiset ilmaisut.

Windows-järjestelmä
RF-tunniste
printf-funktio
Anna cd- ja ls-komento.
@-merkki
Piirrä jana P-pisteestä Q-pisteeseen.

Jos ilmaisun toinen osa on jonkin asian nimi tai symboli ja toinen osa on sen luokkaa kuvaava yleisnimi, voi käyttää vaihtoehtoisesti myös sanaliittoa. Silloin erisnimenomainen ilmaisu on yleisnimen jäljessä ja usein erityisellä tavalla kirjoitettu, esim. lainausmerkeissä. Tämä menettely on usein kätevä etenkin silloin, kun nimi on pitkä tai luetellaan monia nimiä. Vrt. kohtaan Taivutuksen välttäminen.

funktio printf
Anna komennot cd ja ls.
merkki ”@”
Piirrä jana pisteestä P pisteeseen Q.

Jos yhdyssanan alkuosa on monikkomuotoinen erisnimi, käytäntö vaihtelee. Kirjoitetaan ”Jokerit-fani” tai ”Jokeri-fani” tai jopa ”jokerifani”. Kielen normeissa ei liene otettu kantaa asiaan. Yksikön käyttö on sikäli luonnollista, että yhdyssanan alkuosana myös muutoin aina monikolliset yleissanat ovat yksikkömuotoisia, esimerkiksi ”häät”, mutta ”hääpäivä”. Toisaalta erisnimen helppo tunnistettavuus voi olennaisesti riippua sen monikollisuudesta. Joka tapauksessa kannattaa muistaa sellaiset ongelmattomat vaihtoehdot kuin ”Jokerien fani” tai ”Jokerien kannattaja”.

Sanaliiton johdos

Jos ilmaisusta on muodostettu johdos eli johdettu uusi sana liittämällä siihen pääte (esim. -nen), kyseessä yhdyssana, vaikka alkuperäinen ilmaisu olisi sanaliitto.

suomen kieli
suomenkielinen
viisi vuotta
viisivuotias
Pekka Lipponen
pekkalipposmainen
korkean paikan kammo
korkeanpaikankammoinen

Tosin tällaista sääntöä ei ilmeisesti sanota missään virallisessa ohjeessa. Se on kuitenkin luonnollinen, koska johdin liittyy koko ilmaukseen eikä sen viimeiseen sanaan.

Alkuosana sanaliitto

Jos sanaliitto otetaan taipumattomana yhdyssanan alkuosaksi, niin yleensä säilytetään sanan­välit ja lisätään yhdysmerkki jälkiosan eteen. Ks. kohtaa Sanaliiton ja sanan yhdistelmä.

tartu hetkeen -asenne

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa mainitaan kuitenkin esimerkki ”Liisan-päiväkahvi”, vaikka toisaalta kirjoitetaan ”Liisan päivä”. Oppaasta ei ilmene, missä tapauksissa tätä mallia sovelletaan, mutta ilmeisesti se on tarkoitettu vain tilanteisiin, joissa yhdys­sanan alkuosa on nimipäivän nimitys. Toisaalta Kielikellossa 1/2010 kirjoitetaan (ar­tik­ke­lis­sa Iloista Tiinan päivää!): ”Suomen kielen lautakunta katsoi 1989, että yhtenäiseen käytäntöön päästään varmimmin, kun merkki­päivien nimissä erisnimi kirjoitetaan isolla. Jos ilmaukseen kuuluu päivä-sana, kirjoitetaan osat erikseen: siis Tiinan päivä, Kalevalan päivä, Liisan liukkaat. – – Kun kutsutaan kahveille, kirjoitetaan kaikki osat erikseen: Tervetuloa Tiinan päivän kahveille!

Termien tekeminen yhdyssanoiksi

Mitä selvemmin on kyse termistä eli jollekin asialle annetusta erityisestä nimityksestä, sitä yleisemmin pyritään nykyisin muodostamaan ja käsittämään se yhdyssanaksi. Tämä on osittain valitettavaa, mutta se on vallitseva käytäntö nimeämistyössä.

punakärpässieni [aiemmin: punainen kärpässieni]
harmaanorjanhirvikoira [aiemmin: harmaa Norjan hirvikoira]

Suomen kielessä on vanhastaan käytetty sentapaisia ilmaisuja kuin ”punainen kärpässieni” ja ”harmaa Norjan hirvikoira”. Kielenhuolto on kuitenkin jo vuosien ajan ollut sellaisella linjalla, että termin luonteiset, kiinteästi yhteen kuuluvat, yhtä käsitettä tarkoittavat sanat kir­joi­te­taan yhteen, esimerkiksi ”harmaanorjanhirvikoira”, koska kyse on koirarodun nimestä. Usein tämä on vaatinut muitakin muutoksia ilmaisuun, esimerkiksi ”punakärpässieni”.

Yhteen kirjoittamisen vaatiminen on aiheuttanut paljon ongelmia. Yksi niistä on, että se rikkoo kielikorvaa vastaan. Käytännössä esimerkiksi lintulajin nimi ”uuden­kaledonian­lepinkäis­monarkki” varmaankin luetaan kahtena ellei kolmenakin sanana, siis niin, että siinä on useita pääpainoja. Näin pitkissä sanoissa myös tehdään helposti kirjoitusvirheitä, jotka vaikeuttavat lukemista entisestäänkin.

Asiateksteissä on usein tarpeellista noudattaa normeja silloinkin, kun ne ovat huonoja. Kirjoittaja joutuu usein miettimään, onko luettavuus tärkeämpää kuin norminmukaisuus. Monilla aloilla norminmukaiset asut ovat jo tavallisia siksi, että alalle kehitetty suomen­kielinen nimistö (esimerkiksi lintulajien nimet) on laadittu normien mukaiseksi. Niinpä sinänsä paljon luettavampi ilmaisu ”Uuden-Kaledonian lepinkäis­monarkki” herättäisi jo huomiota ja näyttäisi vanhahtavalta.

Erisnimi lääketieteen termin osana

Lääketieteen alalle edellä kuvattu yhdyssana­villitys ei ole ulottunut, vaan erisnimen ja yleisnimen yhdistelmät kirjoitetaan siellä yleensä sanaliitoiksi. Tämä koskee muun muassa anatomian käsitteitä, sairauksia ja koemenetelmiä, jotka on nimetty henkilön mukaan.

Langerhansin saareke
Downin syndrooma
Wassermannin koe

Osa henkilön tai paikan mukaan nimetyistä lääketieteen termeistä on yhdyssanoja, joissa alkuosa aloitetaan versaalilla ja erotetaan jälkiosasta yhdysmerkillä. Tämäkin poikkeaa kielenhuollon yleisestä suuntauksesta. Tästä kerrotaan tarkemmin kohdassa Tautien, virusten ja hoitomenetelmien nimet.

Münchhausen-oireyhtymä

Käytännössä monilla muillakin aloilla käytetään monisanaisia termejä, joissa ensimmäinen sana on erisnimi, tai yhdysmerkillisiä yhdyssanoja, kuten matematiikassa ”Hausdorffin avaruus” ja fysiikassa ”Coriolis-voima” (tosin esiintyy myös ”coriolisvoima”).

Ilmauksen kiinteyden ja erikoistuneisuuden vaikutus

Monissa tapauksissa voidaan ilmaus kirjoittaa joko sanaliitoksi tai yhdyssanaksi ilman, että vaihtoehdoilla on olennaista merkityseroa. Mitä kiinteämpi, yleisemmin käytetty ja mer­ki­tyk­sel­tään kiteytyneempi ilmaus on, sitä useammin se kirjoitetaan yhdyssanaksi.

kotihoidon tuki
kotihoidontuki

Kun mainitunlainen ilmaus esiintyy yhteydessä, jossa sillä on määritteitä, on useimmiten paras kirjoittaa se yhdyssanaksi. Tämä helpottaa lauseen kokonaisuuden jäsentämistä ja kenties välttää koomiset jäsennysmahdollisuudet tai jopa väärinkäsitykset.

Minkä suuruinen on Espoon kotihoidontuki?
Perheen kotihoidontuki kasvoi 3 %.
Matin alkoholinkäyttö on vähäistä.
Onko tämä kovan alkoholinkäytön seurausta?

Jos taas ilmauksen alkuosalla on määrite, on erikseen kirjoittaminen yleensä ainoa mah­dol­li­suus. Joskus harvoin saattaisi olla mahdollista käyttää pitkää yhdyssanaa, joka si­säl­tää myös mainitunlaisen määritteen.

lasten kotihoidon tuki
lastenkotihoidontuki (?)

Myös ilmauksen asiayhteys vaikuttaa yhteen tai erikseen kirjoittamiseen. Voidaan esi­mer­kik­si kirjoittaa ”huumeiden käytöstä” tai ”huumeidenkäytöstä” ilman olennaista mer­ki­tys­eroa. Yhteen kirjoittaminen on kuitenkin luonnollista etenkin silloin, kun rin­nas­te­taan erilaisia asioita tai ilmiöitä.

Huumeiden käyttö on lisääntynyt.
Huumeidenkäyttö on lisääntynyt.
Tutkimuksen mukaan ongelmina pidettiin etenkin huumeidenkäyttöä, työttömyyttä ja ylivelkaantumista.

Joistakin ohjeista voi saada sen käsityksen, että ilmaus kirjoitettaisiin yhdeksi sanaksi, jos sillä on erikoistunut merkitys. Joissakin tapauksissa näin onkin. Esimerkiksi harhaan johtava tarkoittaa sellaista, joka sananmukaisesti johtaa (ohjaa) jonkun kulkemaan harhaan, kun taas harhaanjohtava on kuvaannollisempi ja tarkoittaa tyypillisesti käsityksen tai ajattelun johtamista harhaan.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei: poissa oleva vai poissaoleva? sanoo: ”Kun kokonaisuuden merkitys on erikoistunut tai muuttunut kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen”. Tämä kuitenkin koskee, kuten sivun otsikostakin ilmenee, sellaisia ilmauksia, joiden jälkiosana on verbin partisiippi.

Yleisesti pelkkä kuvaannollisuus tai merkityksen erikoistuneisuus ei aiheuta yhdyssanaksi kirjoittamista. Tosin Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei? esittää: ”Kun peräk­käi­set sanat muodostavat merkitys­kokonaisuuden, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen”. Ohje on kuitenkin harhaanjohtava, koska kielessä on paljon täysin vakiintuneita sanaliittoja, joilla on hyvinkin erikoistunut tai kuvaannollinen merkitys. Esimerkiksi outo lintu ei yleensä tarkoita lintua lainkaan, vaan ihmistä tai muuta, joka on jossakin yhteydessä jotenkin vieras ja outo. Ilmaus harmaa talous on sekin sekä kuvaannollinen (ei tarkoiteta talouden väriä) että erikoistunut, mutta se kirjoitetaan sanaliitoksi.

Ilmauksen alkuperä saattaa hämärtyä niin, että yhteen kirjoittaminen on perusteltua. Kieli­toimiston sana­kirjan mukaan sekä palan­painike että palan painike ovat oikein. Sen mukaan painike kuitenkin esiintyy tämän sanonnan lisäksi vain konkreettisessa mer­ki­tyk­ses­sä kahvaa, nappulaa tms. tai sellaisen kuvaketta tarkoittavassa merkityksessä.

Palanpainikkeeksi käyvät kevyet oluet ja viinit.

Adjektiivialkuiset ilmaukset

Yleensä adjektiivin ja substantiivin yhdistelmä kirjoitetaan kahdeksi sanaksi.

iso hevonen

Yhdistelmä kirjoitetaan kuitenkin yhdeksi sanaksi, jos sillä on erilaistunut merkitys. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistelmä tarkoittaa jotain muuta kuin mitä adjektiivin ja substantiivin merkityksistä suoraan seuraa. Usein merkitys on suppeampi: yhteen kirjoitettu ilmaus on jollekin annettu nimi.

isolokki [eräs lokkilintulaji, Larus hyperboreus]
iso lokki [isokokoinen lokkilintu (yleisesti)]
Sukeltajat käyttävät usein märkäpukua.
Hän kastui sateessa ja joutui käyttämään märkää pukua koko loppupäivän.

Pelkkä merkityksen erikoistuneisuus ei kuitenkaan riitä tekemään ilmauksesta yhteen kir­joi­tet­ta­vaa. Erikseen kirjoitetaan sellaiset merkitykseltään erilaistuneet ilmaukset, joiden rinnalle ei juuri voida kuvitella vastaavaa erilaistumatonta. Etenkin tämä koskee kuvaan­nol­li­sia ilmauksia. Puhe esimerkiksi mustasta pörssistä on täysin kuvaannollista; eihän pörs­sil­lä oikeasti ole väriä.

musta surma
harmaa eminenssi
pimeä raha
kevyt liikenne
kylmä sota

Kielitoimiston ohjeesta Yhdyssana vai ei: harmaalokki vai harmaa lokki? tosin saattaa saada toisenlaisen kuvan tilanteesta. Sen mukaan yhteen kirjoittaminen olisi pääsääntö silloin, kun ilmauksella on termi­mäi­nen merkitys. Se kuitenkin lisää: ”Joissakin tapauksissa sanat kirjoitetaan vakiintuneen tavan mukaan erilleen, vaikka kyseessä olisi termi­mäinen kokonaisuus. Tällaisia ovat mm. kuvalliset ilmaukset harmaa talous, pimeä raha, villi kortti ja kylmä sota.” Erikseen kirjoitettavia tapauksia on kuitenkin sana­kirjo­jen mukaankin niin paljon, että on syytä kysyä, mitä yhteistä niillä on. Yhteistä näyttää olevan se, että ilmaukselle ei erikseen kirjoitettunakaan ole hahmotettavissa muuta merkitystä kuin erikoistunut merkitys. Yhteen kirjoittamista ei siis tarvita erottamaan kuvallinen ilmaus konkreettisesta,

Toisaalta nykyisin termistötyössä pyritään yksisanaisiin termeihin hyvin innokkaasti, ja kielitoimisto on tämän linjan hyväksynyt. Jopa nen-loppuiset adjektiivit ja verbien partisiipit kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa, vastoin kielen vanhaa käytäntöä.

oranssikärpässieni [eräs sienilaji; ennen: oranssi kärpässieni]
kultainennoutaja [eräs koirarotu; ennen: kultainen noutaja ]
särkynytsydän [eräs koristekasvi; ennen: särkynyt sydän ]

Ilmauksella nuorimies on vanhassa kielessä ollut ensisijaisesti merkitys ’poikamies, naimaton mies’, joskin myös merkitys ’nuori mies’, joka nykyisin lienee lähes yksinomainen. Epä­sel­vyy­den mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Yhteen kirjoitettu nuorimies sisältää toisaalta sellaisia vivahteita ja asenteita, ettei sitä aina voi kirjoittaa kahdeksi sanaksi. Usein hyvä vaihtoehto on pelkkä mies, jos ikään ei ole tarvetta viitata.

Nuori mies hurjasteli poliisia pakoon Jokioisilla. ∼ Nuorimies hurjasteli poliisia pakoon Jokioisilla.
Norjan parlamenttia uhkaillut mies pidätettiin.

Sanan mobiili kuvaus Kieli­toimiston sana­kirjassa on ”liikkuva, liikuteltava, siirrettävä”. Myös sanan mobiilisti esiintyminen osoittaa, että mobiili on ajateltu adjektiiviksi. Kuitenkin kyseisen sana­kirjan kaikki mobiili-alkuiset ilmaukset ovat yhdys­sanoja: mobiilidata, mobiilikäyttö, mobiililaite. Niissä alku­osalla voidaan tulkita olevan erikoistunut merkitys ’langatonta yhteyttä käyttävä’.

Genetiivialkuiset substantiivien yhdistelmät

Merkitykseltään erikoistunut yleensä yhdyssana

Genetiivissä oleva substantiivi voi muodostaa yhdyssanan seuraavan sanan kanssa tai olla sen määritteenä erillisenä sanana. Ilmaus kirjoitetaan yhteen, jos sillä on selvästi erikoistunut merkitys, joka poikkeaa erikseen kirjoitetun ilmauksen merkityksestä.

talonpoika [tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluva, alkujaan viljelijä, joka omistaa maansa]
talon poika [jonkin talon poika]

Tämä ei kuitenkaan ole poikkeuksetonta, vaan jotkin merkitykseltään erikoistuneet ilmaukset kirjoitetaan sanaliitoiksi. Tällaisen saattaa aiheuttaa esimerkiksi se, että ilmauksen ensim­mäi­nen sana itse on yhdys­sana.

korpikuusen kyyneleet [pontikan leikillinen nimitys]

Joissakin tapauksissa taas merkitykseltään erikostunut ilmaus voidaan normien mukaan kir­joit­taa joko yhdys­sanaksi tai sana­liitoksi. Yhdys­sanan käyttö on selvempää, koska erikseen kirjoittaminen voi häiritsevästi tuoda mieleen osien konkreettiset merkitykset.

kissanpäivät ∼ kissan päivät [(ihmisen) hyvät, mukavat olot]

Lajien yms. nimet yhdyssanoja

Yhteen kirjoitettavia ovat nykyisten yleisten sääntöjen mukaan muun muassa kasvi- ja eläinlajien ja rotujen nimet, samoin yleensä esimerkiksi vakiintuneet ruokalajien nimet. Ks. Lajien ja rotujen nimet yleensä yhteen. Tämä koskee myös nimiä, joiden ensimmäinen osa on genetiivissä oleva eris­nimi.

siperianlehtikuusi
uudenkaledonianparatiisimonarkki
burgundinpata

Runsaasti vaihtelua

Useissa tapauksissa yhteen kirjoittaminen on normaalia, mutta erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista. Erikseen kirjoittaminen voi painottaa ilmauksen jompaakumpaa osaa. Yhteen kirjoittaminen taas tekee ilmauksesta termimäisemmän. Aihetta käsiteltiin jo edellä kohdassa Ilmauksen kiinteyden ja erikoistuneisuuden vaikutus.

ilmastonmuutos [ilmiö ja ongelma, johon viitataan tällä nimellä]
ilmaston muutos [ilmaston muuttuminen yleisesti]

pyykinpesu
pyykin pesu

vuohenmaito
vuohen maito

pianonsoitonopettaja
pianonsoiton opettaja

Yksilöivä alkuosa erikseen

Kun ilmaus, joka yleensä kirjoitetaan yhteen, kirjoitetaankin erikseen, sen alkuosa usein viittaa tiettyyn yksilöön eikä lajiin. Seuraavassa esimerkissä ”tupakan savu ” viittaa juuri sytytettyyn tupakkaan, ei tupakansavuun yleisesti.

Tyttö sytytti tupakan ja näytti välinpitämättömältä. Tupakan savu häiritsi poikaa.

Rinnastettava jälkiosa erikseen

Seuraavassa esimerkissä erikseen kirjoittaminen johtuu ilmauksen jälkiosan rinnastamisesta toiseen sanaan. Rinnastaminen on luontevampaa, kun rinnastetaan kokonainen sana sanaan eikä sananosaan. Seuraavassa esimerkissä rinnastetaan lampaasta saatava maito muihin lampaasta saataviin tuotteisiin.

Lampaan maito on taloudellisesti vähemmän tärkeä tuote kuin villa ja liha.

Sen sijaan ilmauksen alkuosa voidaan rinnastaa muihin sanoihin, vaikka ilmaus olisi yhdys­sana.

Onko tämä juusto tehty lampaanmaidosta vai vuohenmaidosta?

Kielten nimet erikoistapaus

Kielten nimet kirjoitetaan nykysääntöjen mukaan niin, että ”kieli” on erillisenä sanana eikä yhdyssanan jälkiosana. Aiemmin säännöt olivat toisenlaiset.

suomen kieli

Kuten seuraavassa kohdassa kuvataan, tällaisten ilmausten johdokset ovat yhdyssanoja.

suomenkielinen

Genetiivialkuiset -inen-loppuiset ilmaukset

Yhteen tai erikseen

Edellisessä kohdassa käsitellyn sanaryhmän tärkeän erikoistapauksen muodostavat ilmauk­set, joissa alkuosa on genetiivissä ja loppuosa on -inen-loppuinen. Niitä koskevat ohjeet, jotka kuvataan jäljempänä tarkemmin, voidaan tiivistää seuraavasti:

Pronominialkuiset tapaukset

Pronominialkuiset -inen-loppuiset sanat kirjoitetaan käytännössä useammin erikseen: sen kokoinen, tämän kokoinen, tuon kokoinen. Kielenhuollon ohjeet sallivat tämän, mutta ne esittävät yhteen kirjoittamisen ensimmäisenä vaihtoehtona ja saattavat antaa sellaisen vai­ku­tel­man, että se olisi tavallisempi.

Yleinen kielitaju tuntuu siis suosivan erikseen kirjoittamista tällaisissa tapauksissa. Syynä saattaa olla se, että ilmauksen molemmat osat koetaan tärkeiksi. Jälkiosa on asiallisesti tär­keä, koska se kertoo, mistä ominaisuudesta on kyse. Ilmaus siis ääntyy kaksihuippuisena (kum­man­kin osan alkutavulla on pääpaino), jolloin erikseen kirjoittaminen on luonnollista.

Erikseen kirjoittamiseen saattaa vaikuttaa sekin, että jotkin saman asian vaihtoehtoiset ilmaisutavat kirjoitetaan kahdeksi sanaksi.

Minkä kokoinen on hyvin toimiva lauma?
Mitä kokoa on hyvin toimiva lauma?
Mikä on hyvin toimivan lauman koko?

Vanhojen ohjeiden mukaan tällaiset ilmaukset kirjoitettiin yhdyssanoiksi. Tämä on siis edelleen turvallisempi vaihtoehto.

Kuitenkin saman ja muun kirjoitetaan useimmiten yhteen seuraavan adjektiivin kanssa, esimerkiksi useammin samansuuntainen kuin saman suuntainen.

Alkuosana adjektiivi

Joissakin tapauksissa adjektiivin genetiivin ja -inen-loppuisen adjektiivin yhdistelmä on muodostunut kiinteäksi yhdyssanaksi, jolla usein on erikoistunut merkitys. Vakiin­tu­nei­suu­den merkkinä voi pitää sitä, että sana on otettu Kielitoimiston sanakirjaan.

hyväntahtoinen
uudentyyppinen
vanhanaikainen

Muunlaisista adjektiivialkuisista tapauksista Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo, että ne ”voi kirjoittaa erilleenkin”. Käytännössä yhteen ja erikseen kirjoittamisen ero on pieni, ei välttämättä tyyli­ero eikä edes vivahde-ero.

sopivankokoinen
sopivan kokoinen

Opas kuitenkin lisää, että yhteen kirjoitettavia tapauksia ovat ne, joissa ”alkuosana oleva adjektiivi on pitkä tai viittaa johonkin konkreettiseen”. Esimerkkeinä ovat seuraavat:

selväjärkisen tuntuinen
väljehtyneen makuinen

Olennaisesti samanlaisia kannan­ottoja on Kieli­toimiston ohje­pankin ohjeessa Yhdyssana vai ei: raudanluja mutta kivantuntuinen vai kivan tuntuinen?

On varminta kirjoittaa adjektiivi ja -inen loppuinen ilmaus erikseen (esim. kivan tuntuinen), ellei kyseessä ole vakiintunut yhdyssana (esim. rauhantahtoinen). Tämä johtuu muun muassa ohjeiden tulkinnan­varaisuudesta.

Alkuosana substantiivi

Substantiivin genetiivin ja -inen-loppuisen adjektiivin yhdistelmä kirjoitetaan ohjeiden mukaan kahdeksi sanaksi, paitsi ”kiteytyneissä tapauksissa”.

Esimerkkejä yhteen kirjoitettavista tapauksista:

asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, lainmukainen, suomenkielinen, suonensisäinen, vanhanaikainen

Esimerkkejä tapauksista, joita ei tulkita kiteytyneiksi, vaikka jotkin niistä ovat yleisiä fraaseja:

hetken mittainen, kilometrin mittainen, vaahtosammuttimen kokoinen, vuoden ikäinen

Ohjetta voisi tulkita niin, että yhteen kirjoitetaan vain sellaiset tapaukset, jotka esitetään sana­kirjoissa omina hakusanoinaan. Tässä ei siis olisi sellaista valinnanvaraa kuin adjektiivi­alkui­sis­sa tapauksissa. Ohjeistoissa on kuitenkin muualla tätä väljentäviä kannan­ottoja.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan adjektiivi, joka ”kuvaa hahmoa tai aistit­ta­vuut­ta”, voidaan kirjoittaa myös yhteen substantiivin kanssa. Esimerkeissä on kuitenkin myös ”lapsuudenaikainen”, joten säännön tarkka sisältö jää epäselväksi. Joka tapauksessa yhteen kirjoittaminen edellyttänee, että substantiivi on merkitykseltään yleinen eikä sillä ole määritteitä.

ympyränmuotoinen ∼ ympyrän muotoinen
juustonmakuinen ∼ juuston makuinen
pitkään kypsytetyn juuston makuinen

Lisäksi Kielitoimiston sanakirjassa on esimerkiksi sanan jälkeinen selityksessä maininta, että voidaan kirjoittaa sodan jälkeinen tai sodanjälkeinen. Vastaava vaihtelu sallitaan sanan kuolemanjälkeinen selityksessä.

Poikkeuksiksi voidaan tulkita myös sekainen-loppuiset ilmaukset: ne kirjoitetaan yleensä yhteen. Kieli­toimiston sanakirjassa on kyllä sanan säälinsekainen kuvauksessa huomautus, että se voidaan kirjoittaa myös erikseen, mutta sanoista hiekan­sekainen, itkun­sekainen, kauhun­sekainen, naurun­sekainen, pelon­sekainen, surun­sekainen ja veden­sekainen ei sanota samaa. Vielä Nyky­suomen sana­kirjassa kuvataan sekainen ensi­sijaisesti itsenäisenä sanana, mutta lisätään, että genetiivin määrittämänä se kirjoitetaan usein yhteen lyhyen, attri­buu­tit­to­man genetiivin kanssa. Yhteen kirjoittamista on ehkä edistänyt muun ohessa se, että itse­näi­se­nä, ilman määritettä, sekainen tarkoittaa sekaisin, epäjärjestyksessä olevaa. Kuitenkin esi­mer­kik­si Kotuksen sivulla Uhku esiintyy ilmaus veden ja lumen sekainen. Erikseen kir­joit­ta­mi­nen onkin tavallista tällaisissa moni­osaisissa ilmauksissa, ja Kieli­toimiston sana­kirjas­sa­kin on esimerkki säälin ja inhon sekainen.

savunsekainen (∼ savun sekainen)
mullan ja hiekan sekainen

Kielitoimiston ohjepankin sivulla Kielten nimitykset on erikoinen poikkeus, jonka mukaan taitoinen-loppuinen ilmaus kirjoitetaan kolmeksi sanaksi, jos alkuosa on tyyppiä suomen kielen, mutta yhdeksi, jos alkuosa on yksisanainen.

ruotsin kielen taitoinen
ruotsintaitoinen

Jälkiosana vastainen

Sanalla vastainen on useita merkityksiä. Yhteen tai erilleen kirjoittamisen ongelmia voi olla silloin, kun sanaan liittyy genetiivissä oleva sana, joka ilmaisee, mitä vastustetaan. Nyky­suomen sana­kirjan mukaan vastainen kirjoitetaan sellaisissa tapauksissa tavallisesti yhteen edeltävän genetiivissä olevan lyhyen ja määritteettömän sanan kanssa. Tätä voi edelleen pitää peri­aatteena, joskaan yhteen kirjoittamista ei voi pitää virheenäkään. Jos taas edeltävällä sanalla on määrite, kirjoitetaan kaikki erikseen.

sodanvastainen (∼ sodan vastainen)
hallituksen vastainen ∼ hallituksenvastainen
Vietnamin sodan vastainen
uuden hallituksen vastainen

Yhteen tai erilleen kirjoittamisella ei voi erotella vastainen-sanan merkityksiä toisistaan. Merkityksessä ’tuleva, vastedes tapahtuva’ sana kyllä kirjoitetaan erilleen (esimerkiksi järjestömme vastainen toiminta), mutta niin voidaan kirjoittaa silloinkin, kun sana tarkoittaa vastustavaa. Tästä johtuvat kaksi­tulkintaisuudet ovat yleensä vain teoreettisia, koska asia­yhteys ratkaisee asian. Toisaalta voidaan korvata vastainen-sana yksi­käsitteisemmällä, esimerkiksi järjestömme tuleva toiminta tai järjestöämme vastaan suuntautuva toiminta.

Yhdyssanojen johdokset

Yhteen kirjoitettavia ovat tietysti yhdyssanojen johdokset. Esimerkiksi kansanvaltainen on johdos sanasta kansanvalta eikä sanojen kansan ja valtainen yhdistelmä; niistä jälkimmäinen kyllä on käytössä erillisenä sananakin, mutta merkityksessä ’valtaisa, valtava, hyvin suuri’.

Erisnimialkuiset tapaukset

Jos alkuosa on erisnimi, kirjoitusasu horjuu: Euroopan laajuinen ∼ Euroopan-laajuinen ∼ euroopanlaajuinen. Ongelmattomin vaihtoehto on erikseen kirjoittaminen, koska yhdyssanaa käytettäessä on vaikeaa ratkaista, pitäisikö käyttää yhdysmerkkiä ja pitäisikö aloittaa versaalilla.

Euroopan laajuinen

Suomen kieli tuntuu välttelevän erisnimistä ja adjektiivista koostuvia yhdyssanoja. Niiden si­jas­ta käytetään usein sanaliittoja tai erisnimi korvataan adjektiivilla. Esimerkiksi ”sak­san­mie­li­nen”, on harvinainen, oikeampi ”Saksan-mielinen” vielä harvinaisempi. Yleensä sanotaan ”sak­sa­lais­mie­li­nen”. Tämä on hiukan epäloogista, mutta tällöin kirjoitusasu on selvä, koska alkuosa on adjektiivi. Toisaalta tiettyjen poliittisten tapahtumien yhteydessä on tullut laajaan käyttöön sana ”Venäjän-mielinen” tai (harvemmin) ”Venäjä-mielinen”.

Lähinnä historiallisissa sanoissa ”suomenmielinen” ja ”ruotsinmielinen” alkuosa viittaa kieleen eikä maahan, joten ne eivät kuulu tähän yhteyteen.

Jos erisnimi-adjektiivi-yhdyssanoja kuitenkin käytetään, niin ehkä ne on paras kirjoittaa kokonaan yhteen ja gemenalla (euroopanlaajuinen), vaikka tämä vähän oudolta tuntuukin.

Genetiivimäärite ja adjektiivi

Edellä käsiteltiin tapauksia, joissa ‑inen-loppuisella adjektiivilla on genetiivissä oleva määrite, kuten sen kokoinen tai senkokoinen. Jos adjektiivi on muuta tyyppiä, erikseen kirjoittaminen on yleensä sopivampaa ja tavallisempaa.

räiskyvän punainen

Usein kuitenkin yhteen kirjoittaminen on mahdollista, joissakin tapauksissa tavallisempaakin. Yleiset säännöt eivät aina ehdottomia ohjeita, ja asia voi riippua myös siitä, painotetaanko ilmauksen alkuosaa, jolloin kirjoitetaan erikseen. Kieli­toimiston sana­kirjassa on esimerkiksi useita sellaisia sanoja kuin vaaleanharmaa ja tummanpunainen, mutta niihin liittyy maininta, että kirjoitetaan myös erikseen. Käytännössä tällaisissa tapauksissa yhteen kirjoittaminen on yleensä selvästi tavallisempaa. Joissa tapauksissa taas sana­kirja ei esitä yhdyssanaa haku­sanan, mutta mainitsee esimerkiksi hailakka sanan kuvauksessa, että hailakan sininen kirjoitetaan myös yhteen (tässä tapauksessa tavat ovat suunnilleen yhtä yleiset).

vaaleanvihreä ∼ vaalean vihreä

Joissakin tapauksissa yhdyssanaksi kirjoittaminen on vakiintunutta niin, että sana mainitaan Kieli­toimiston sana­kirjassa ilman mainintaa erikseen kirjoittamisen mahdollisuudesta. (Tämä ei suoranaisesti merkitse, että erikseen kirjoittaminen olisi väärin.)

uudenkarhea

Ilmaisut, joiden osana on partikkeli

Jos ilmaisun jälkimmäinen osa on partikkeli eli taipumaton sana, ilmaisu kirjoitetaan yleensä kah­dek­si sanaksi, esimerkiksi ennen kuin. Taipumattomuus tulkitaan tällöin laajasti. Esi­mer­kik­si jälkeen on kyllä sanan jälki taivutus­muoto, mutta sellaisessa postpositio­käytössä kuin kesän jälkeen se tulkitaan partikkeliksi. Siksi se kirjoitetaan erilleen myös silloin, kun se liittyy pronominiin, jolloin kyseessä on usein kiinteä yhdistelmä.

Tämä erikseen kirjoittamisen sääntö on aikoinaan asetettu melko mieli­valtaisesti. Jotkin sana­parit kirjoitetaan hyvin usein sen vastaisesti yhteen, esimerkiksi ennenkuin.

sen jälkeen [vaikka ääntyy usein yhtenä sanana ”senjälkeen”]
sitä vastoin

Tästä oli runsaasti esimerkkejä kohdassa Tavallisia ta­pauk­sia. Siinä oli esimerkkejä myös poikkeuksista, joita tarkastellaan yleisemmin seuraavassa.

Partikkelin sisältävä ilmaisu kirjoi­te­taan yh­teen seuraavissa tapauksissa:

Kirjoitusasua alla päin suositellaan yksinomaiseksi silloin, kun ilmaus on kuvaannollinen, merkitykseltään ’alakuloisena, masentuneena; pahoilla mielin’. Käytännössä yhteen kir­joit­ta­mi­nen on vallitseva käytäntö. Konkreettinen ilmaus, jonka merkitys on ’alhaallapäin, alempana’, voidaan kirjoittaa yhteen tai erikseen, allapäinalla päin. Sellainen konkreet­ti­nen merkitys on kuitenkin harvinainen. Normin taustalla voi olla myös se sinänsä oikea ajatus siitä, että kyseessä on alkujaan selvä sanaliitto: alla päin on tarkoittanut konkreettisesti ’pää alhaalla’ (vrt. rakennetta ilmaukseen vesissä silmin). Yleinen kirjoitusasu taas selittyy sillä, että ilmaus koetaan kiinteäksi sanonnaksi, ja se myös äännetään yksi­huip­pui­se­na, eli osalla päin ei ole sivupainoa.

Sana kotiin tulkitaan tässä yhteydessä adverbiksi, eli voidaan kirjoittaa kotiin päin tai kotiinpäin. Yhteen kirjoittaminen on tavallista varsinkin kuvaannollisessa käytössä, esi­mer­kik­si vetää kotiinpäin ’ajaa omaa tai oman ryhmän etua’.

Samanhahmoisten sanojen parit, kuten ”hujan hajan”

Kielitoimiston ohjepankin sivun Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin? esittää, että yhteen kirjoitetaan ”sanaparit, joissa on kaksi samanhahmoista sanaa, kirjoitetaan erilleen”. Esimerkit ovat: hujan hajan, mullin mallin, ristiin rastiin, alun perin, suurin piirtein. Osa näistä voidaan tulkita niin, että parissa on kaksi sanaa samassa sijamuodossa, mutta osittain kyse on vain sanoista, jotka näyttävät sellaisilta. Lisä­esi­merk­ke­jä: yötä päivää, puuta heinää, mielin määrin, perin pohjin, suin päin.

Sääntö on sikäli luonnollinen, että tällaisissa yhdistelmissä on yleensä kummankin sanan alku­tavulla pää­paino eli sanat ”ääntyvät erikseen”. Tosin esimerkiksi alun perin saattaa ääntyä toisinkin.

Sääntö on osittain tulkinnanvarainen. Esimerkiksi jotenkuten on kirjoitettava yhteen, vaikka joten kuten näyttäisikin rinnastuvan edellä mainittuihin samanhahmoisten sanojen pareihin. Yhteen kirjoitetaan myös mitenkuten.

Rinnasteiset yhdyssanat

Yleisestä painotusta koskevasta nyrkkisäännöstä poikkeavat rinnasteiset yhdyssanat. Niissä osat ovat samanveroisia ja yhtä painokkaita. Esimerkiksi ilmaisu ”suomalais-ruotsalainen” on rinnasteinen, ja se luetaan käytännössä kahtena sanana, joiden kummankin alkutavulla on pääpaino. Rinnasteisissa yhdyssanoissa käytetään yleensä yhdysmerkkiä, mutta tähän on joitakin poikkeuksia, esimerkiksi ”anglosaksinen”. Ks. tietoja yhdysmerkin käytöstä rin­nas­tei­sis­sa yhdyssanoissa. Yhdysmerkin käyttö ei suinkaan ole tae siitä, että kyseessä on rin­nas­tei­nen yhdyssana, vaan yhdysmerkin käyttö johtuu useimmiten muusta syystä (esimerkiksi ”linja-auto”, koska alkuosa loppuu samaan vokaaliin, jolla loppuosa alkaa).

sini-musta-valkea lippu

kanttori-urkurin virka

Lukusanat

Lukua tarkoittava useasta sanasta koostuva ilmaus kirjoitetaan yhdys­sanaksi kuitenkin niin, että tuhansia, miljoonia, miljardeja jne. tarkoittavan osan jälkeen on sanaväli. Lisäksi sanan miljoonaa, miljardia jne. edellekin on sallittua jättää sanaväli. Aihetta ja eräitä siihen liittyviä tulkinnan­varaisuuksia käsittelee kohta Lukusanojen ryhmittely.

kaksikymmentäviisi
kolmesataa
kolmesataakaksikymmentäviisi
viisituhatta kolmesataa
kymmenenmiljoonaa viisisataatuhatta ∼ kymmenen miljoonaa viisisataatuhatta

Erisnimialkuiset ilmaisut

Vaihtoehtojen paljous

Kun kaksiosaisen ilmauksen ensimmäinen, määrittävä osa on erisnimi, esiintyy usean­laista vaihtelua:

Näin ollen on periaatteessa jopa 2 × 3 × 2 = 12 vaihtoehtoa. Tosin suurin osa yhdistelmistä on selvästi normien vastaisia, vaikka niitäkin esiintyy käytännössä. Esimerkin avulla tar­kas­tel­tui­na vaihtoehdot ovat:

Dieselin moottori Mahdollinen, usein yleisin vaihtoehto, tässä tapauksessa vanhentunut.
dieselin moottori Virheellinen.
Dieselinmoottori Virheellinen, ellei ilmaus kokonaisuutena ole erisnimi.
dieselinmoottori Joissakin ilmaisutyypeissä mahdollinen, jopa yleisin.
Dieselin-moottori Joissakin ilmaisutyypeissä mahdollinen.
dieselin-moottori
diesel-moottori Voidaan tulkita sanan diesel-moottori mahdolliseksi asuksi.
Diesel moottori Virheellinen
diesel moottori Virheellinen.
Dieselmoottori Virheellinen, ellei ilmaus kokonaisuutena ole erisnimi.
dieselmoottori Mahdollinen, tässä tapauksessa selvästi yleisin nykykielessä.
Diesel-moottori Mahdollinen, usein yleisin vaihtoehto.
diesel-moottori Voidaan tulkita sanan dieselmoottori mahdolliseksi asuksi.

Tavallisesti muotoa ”Dieselin moottori” tai ”Diesel-moottori” oleva ilmaus on ainakin aluksi tavallisin. Niiden välillä on runsaasti horjuvuutta. Genetiivialkuinen sanaliitto on aiemmin ollut suomen kielessä tavallinen ilmaus, mutta nykyisin käytetään usein nominatiivi­alkuista yhdys­sanaa, osittain varmaankin englannin vaikutuksesta. Jos käsite yleistyy ja ar­ki­päi­väis­tyy, saatetaan sana kirjoittaa kokonaan yhteen ja gemenalla. Alkuosan sija vaihtelee, usein siten, että genetiivialkuisuus korostaa yhteyttä erisnimeen: ”grévynseepra” on selvästi Grévyn mukaan nimetty seepralaji, kun taas ”dieselmoottori” on aika lailla menettänyt yhteyden keksijä Rudolf Dieseliin.

Ääritapauksissa erisnimi muuttuu yleisnimeksi, jota käytetään yksinään, ilman jälki­osaa. Tämä koskee yleensä vain puhekieltä: esi­mer­kik­si dieselmoottoria tai dieselöljyä saatetaan kutsua dieseliksi. Mitta­yksiköistä monet kui­ten­kin perustuvat aivan virallisesti ja kansainvälisen käytännön mukaisesti hen­ki­lön­ni­miin, joita on alusta alkaen käytetty ilman jälki­osaa: hertsi (nimestä Herz), newton jne.

Biologisissa nimityksissä, ruokalajien nimissä yms. on tavallista käyttää genetiivialkuista yhdyssanaa, joka kirjoitetaan gemenalla ilman yhdysmerkkiä.

amerikantavi
nizzansalaatti

Tyyppi Oulun-juna ∼ Oulun juna

Kun kaksisanaisen ilmauksen alkuosa on erisnimi, joka viittaa sijaintiin, määrän­päähän tai lähtö­paikkaan, ilmaus kirjoitetaan suosituksen mukaan genetiivi­alkuiseksi yhdys­sanaksi, jossa on yhdys­merkki. Suositus on kyllä hiukan epämääräinen (Kieli­toimiston ohje­pankin sivu Yhdyssana: erisnimen muoto (Bond-fani, Suomen Lontoon-lähetystö). Sitä voi tulkita niinkin, että voi kirjoittaa erikseen, jos ei synny epäselvyyttä eikä tulkinta­vaikeuksia.

Esimerkiksi ”Oulun-juna” voi tarkoittaa Oulusta tulevaa tai Ouluun menevää junaa. Käytännössä kahdeksi sanaksi kirjoittaminen, ”Oulun juna”, on tavallista eikä voine aiheuttaa väärinkäsityksiä. Sen sijaan esimerkiksi ilmauksen ”Venäjän kauppa” luonteva tulkinta on, että tarkoittaan Venäjän (eri maiden kanssa) käymää kauppaa, ja jos tarkoitetaan jonkin maan, kuten Suomen, Venäjän kanssa käymää kauppaa, on kirjoitettava yhteen ”Venäjän-kauppa”.

Yhdyssanaksi kirjoittaminen on usein tarpeen erityisesti silloin, kun on peräkkäin kaksi genetiivissä olevaa määritettä; ks. Erityyppisten genetiivien vaikutus.

Genetiivimäärite vai nominatiivi­alkuinen yhdyssana?

Henkilön mukaan nimettyjen käsitteiden, menetelmien, ym. asussa on paljon vaihtelua. Yleensä kilpailevat keskenään sanaliitto ja yhdysmerkillinen yhdyssana. Usein kilpailu on varsin tasaväkistä.

Lorentzin muunnos ∼ Lorentz-muunnos

Kielenhuolto on suosinut sanaliittoa, koska sitä on suomen kielessä vanhastaan yleensä käytetty tällaisissa tapauksissa. Usein sanaliitto onkin ainoa kyseeseen tuleva vaihtoehto.

Newtonin mekaniikka [ei: Newton-mekaniikka]
Turingin kone

Kielenhuolto ei ole ottanut sellaista yleistä kantaa, että tämäntyyppisissä asioissa yhdyssana­ilmaukset olisivat virheellisiä. Joissakin tapauksissa ne ovat jopa täysin vakiintuneita tai ainakin selvästi yleisempiä kuin sanaliitto.

Mannerheim-risti [paljon yleisempi kuin Mannerheimin risti]
Eiffel-torni [yleisempi kuin Eiffelin torni]
Maginot-linja [paljon yleisempi kuin Maginot’n linja]

Toisaalta monilla aloilla kielenkäyttö on suosinut yhdyssanoja, varsinkin puhekielessä. Tähän on varmasti vaikuttanut englannin esikuva, mutta myös se, että yhteyttä hen­ki­lön­ni­meen ei ajatella eikä ehkä edes tunneta. Lisäksi genetiivin muodostuskin on joskus ongelmallista. Esimerkiksi ”Fourier-muunnos” tuntuu sujuvammalta kuin ”Fourier’n muunnos”.

Jos nimi liitetään partisiippiin, ei genetiivi tule kyseeseen, vaan kirjoitetaan ”Fourier-muun­net­tu” ja ”Nobel-palkittu” (ja ”Poisson-jakautunut ”, vaikka yleensä ”Poissonin ja­kau­ma”); tällaisissa ilmauksissa on puhekielen sävyä, mutta niitä on alettu käyttää myös asia­teks­teis­sä – varmaankin paljolti siksi, että kirjakielisemmässä vaihtoehdossa olisi toistoa, esimerkiksi ”Fourier-muunnoksella muunnettu”. Gene­tiivi­alkui­suus on joskus myös lievästi hämmentävä silloin, kun ilmauksella ko­ko­nai­suu­te­na on genetiivissä oleva määrite, esi­mer­kik­si ”funktion Fourier’n muunnos”.

Silloin, kun kyse on termeistä tai terminomaisista ilmauksista, ei ole ihan sopivaa, että yksi kirjoittaa yhdellä tavalla, toinen toisella. Useimmissa tämäntapaisissa termeissä virta näyttää vievän kohti yhdyssanarakennetta, joten se kai on se suunta, jossa yhtenäisyys on saa­vu­tet­ta­vis­sa. Samalla vältetään horjuvuus genetiivin kirjoitusasussa.

Toisaalta ei ole järkevää tavoitella sellaista yhtenäisyyttä, että genetiivialkuisuudesta ko­ko­naan luovuttaisiin, sillä moni termi on hyvin va­kiin­tu­nut ge­ne­tii­vi­al­kui­sek­si. Esimerkkejä matematiikasta:

Taylorin sarja, Cauchyn jono, Dedekindin leikkaus, Liouvillen lause

Pikemminkin kunkin termin asu pitäisi pyrkiä vakiinnuttamaan. Usein yksinkertainen Google-hakujen (kuten "nobelin palkinto" ja "nobel-palkinto") vertailu antaa aika selvän vastauksen kysymykseen, kumpi vaihtoehto kannattaa yrittää vakiinnuttaa.

Nobel-palkinto [monta kertaa yleisempi kuin Nobelin palkinto]

Joissakin tapauksissa on yhdyssana selvempi siksi, että genetiivi olisi monitulkintainen. Tällöin yhdyssana on myös tavallisesti yleisempi. Esimerkiksi ”Schengenin alue” tuntuisi oudolta, koska se tuntuisi tarkoittavan Schengenin seutua, vaikka tarkoitetaan Schengenissä tehdyllä sopimuksella perustettua aluetta.

Schengen-alue
Schengenin sopimus (∼ Schengen-sopimus)

Genetiivialkuisten ilmausten muodot

Jos ilmaisun alkuosa on genetiivissä oleva erisnimi, saattaa olla kolmekin mahdollista kir­joi­tus­tapaa:

Joissakin tapauksissa voisi tulla kyseeseen myös kahden viimeksi mainitun asun välimuoto: sana kir­joi­te­taan gemena-alkuisena, mutta yhdysmerkkiä käyttäen. Tällöin käytettäisiin Yhdys­merkkiä yhdys­sanan selventämiseen. Periaatteessa jopa ranskan-leipä olisi sallittu, mutta osuvampi esimerkki olisi suomen-ajokoira (tavallinen kirjoitus­asu suomenajokoira), jossa jälkiosa alkaa vokaalilla ja on yhdyssana.

Monissa tapauksissa voi vain yhtä kirjoitusasuista pitää oikeana. Kyse on osittain il­maus­ten luonteesta, osittain vakiintuneesta käytännöstä.

Suomen-mestari vai Suomen mestari vai suomenmestari?

Kieli­toimiston ohje­pankin sivulla Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa erisnimi) on seuraava ohje: ”Omanlaisensa ryhmän muodostavat erisnimen sisältävät mestari- ja mestaruus-ilmauk­set. Tavallisesti alussa on iso kirjain, ja kokonaisuus kirjoitetaan joko kahdeksi eri sanaksi tai yhdistetään yhdys­merkillä”. Tämän mukaisesti voidaan kirjoittaa esimerkiksi Kenian mestaruus tai Kenian-mestaruus, Kenian mestari tai Kenian-mestari.

Ohjeen jälkeen on seuraava, vuonna 2003 tehty lisäys:

Suomessa yleiset mestaruuden ilmaukset (SM ja EM) on mahdollista kirjoittaa myös kuten maailmanmestaruus ja maailmanmestari eli pienellä alkukirjaimella ja yhteen:
suomenmestaruus, suomenmestari
euroopanmestaruus, euroopanmestari

Tämä kuitenkin vain sallii tällaiset poikkeavat asut vanhojen rinnalle. Niitä ei kannata käyttää, koska niissä alkuosa on selvästi erisnimi ja koska ne turhaan poikkeavat niihin rinnastuvista ilmauksista kuten Kenian-mestari tai Kenian mestari.

Tälläiset ilmaukset ääntyvät yleensä yhdys­sanoina eli niin, että niissä on vain yksi pää­paino. Yhdys­sanaksi käsittämistä tukee sekin, että ilmausten merkitys on erikoistunut sen sijaan, että se johtuisi vain osien merkityksistä. Esimerkiksi Suomen−mestari ei tarkoita yleisesti suomalaista mestaria, vaan urheilijaa, joka on voittanut kilpailun tilaisuudessa, joka on määritelty mestaruus­kisoiksi.

Alkuosa nominatiivissa

Erisnimen ja yleisnimen yhdistelmän kirjoittaminen yhteen on virheellistä silloin, kun alku­osa on perus­muodos­sa (nominatiivissa). Joissakin tapauksissa ilmauksen kokonaisuutena voidaan tulkita muuttuneen yleis­nimeksi (kuten genetiivi­alkuissakin tapauksissa, kuten ”ranskanleipä”).

Voidaan kirjoittaa esimerkiksi ”Suomi-rock tai ”suomirock”. Kielilautakunnan kan­nan­ot­to vuodelta 2003 hyväksyy tässä tapauksessa molemmat. Edellinen on sikäli selvempi, että jälkimmäisen voisi tulkita viittaavan kieleen, vaikka sanalla viitataan suomalaiseen rock­musiikkiin, joka ei välttämättä ole suomen­kielistä. Sen sijaan ei pidä kirjoittaa ”suomi rock” eikä ”Suomi rock”, ei myöskään ”Suomirock”.

Tuttuuden vaikutus yhteen kirjoittamiseen

Yhteen tai erikseen kirjoittamiseen vaikuttaa mm. se, miten tuttuna ilmaisua pidetään. Usein erisnimen merkitys on ”laimentunut” ja ilmaisu kokonaisuutena koetaan jonkin asian ni­mek­si. Tällöin myös lausumistapa on usein selvästi yksihuippuinen (pääpaino vain ensim­mäisellä tavulla). Koko ilmauksen merkitys saattaa olla hyvin erikoistunut.

Esimerkiksi ”espanjantauti” ei tarkoita yleisesti Espanjasta peräisin olevaa tautia, vaan tiettyä, ensim­mäi­sen maailman­sodan lopulla ja jälkeen riehunutta suurta influenssaepidemiaa. (Se sai nimensä Es­pan­jas­ta siksi, että tiedot siitä levisivät Espanjan kautta. Koska Espanja oli puolueeton, siellä ei ollut sota­sensuuria.)

Seuraavissa esimerkeissä on tildeoperaattori ∼ osoittamassa vaihtelua: kummatkin muodot ovat hyväksyttäviä.

celsiusaste [aiemmin: Celsius-aste]
dieselmoottori
berliininmunkki
saksanpaimenkoira
Wankel-moottori ∼ wankelmoottori
Braillen kirjoitus ∼ Braille-kirjoitus ∼ braillekirjoitus
Jehovan todistajat
Pekkas-päivä ∼ pekkaspäivä

Vielä suhteellisen hiljattain sentapaiset ilmaukset kuin ”saksanpaimenkoira” tulkittiin sanaliitoiksi, esimerkiksi ”Saksan paimenkoira”. Ks. kohtaa Termien kirjoittaminen yhdyssanoiksi.

Esimerkiksi ”Ruotsin-laiva” on luonteva kirjoitusasu, jos ajatellaan Ruotsiin kulkevaa laivaa, Sen sijaan ”ruotsinlaiva” on jo käsite ja viittaa tietynlaiseen matkailun muotoon ja tyyliin.

Erityyppisten genetiivien vaikutus

Joissakin tapauksissa on yhteen tai erikseen kirjoittamisella olennainen merkitysero. Ge­ne­tii­vin erilaiset merkitykset nimittäin saatetaan erottaa juuri tällä tavoin etenkin, jos il­mai­sus­sa on kaksois­genetiivi eli kaksi erityyppistä genetiiviä.

Toisaalta erikseen kirjoittaminen on yleistä silloin, kun to­del­lis­ta kaksiselitteisyyttä ei ole. Monet ilmaisutyypit kirjoitetaan yhteen sil­loin, kun osat ovat lyhyitä, mutta erikseen, jos ainakin toinen osista on pitkä. Tarkkoja sään­tö­jä ei ole, ja asia riippuu myös ilmaisun merkityksestä ja lauseyhteydestä. Käytännössä voi soveltaa seuraavia nyrkki­sääntöjä:

Kilon toimipiste [= Kilossa sijaitseva toimipiste]
yrityksen Kilon toimipiste ∼ yrityksen Kilon-toimipiste
Nokian Kiinan tehdas ∼ Nokian Kiinan-tehdas
Nokian Kiinan komponenttitehdas
MEKin Lontoon toimisto ∼ MEKin Lontoon-toimisto
Tanskan tuonti [= tuonti Tanskaan]
Tanskan-tuonti [= tuonti Tanskasta]

Tosin virallisia ohjeita voidaan tulkita niinkin, että yhteen kirjoittaminen (kuten Kilon-toimipiste) olisi aina suositeltavaa. Ks. Tyyppi Oulun-juna ∼ Oulun juna.

Sellaisia ilmauksia kuin ”Tanskan-tuonti” saatetaan käyttää myös (substantiivina tai ad­jek­tii­vi­na) merkityksessä ”Tanskasta tuotu”, esimerkiksi ”Ori on Tanskan-tuonti”. Vaikka il­maus on periaatteessa mahdollinen, tuntuisi yleisnimeksi kirjoittaminen, ”tanskantuonti”, luon­nol­li­sel­ta. Yksinkertaista ilmausta ”Tanskasta tuotu” ei ehkä haluta käyttää siksi, että se oli­si liian konkreettisen tuntuinen.

Lähetystöjen, lähettiläiden, konsulaattien yms. nimityksiin on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan lähettäjä­valtion ilmaiseva määrite kirjoitetaan erilliseksi sanaksi, kohde­valtiota tai asema­paikkaa osoittava määrite yhdys­sanan alku­osaksi. Näin erotellaan genetiivin eri merkitykset. Lähetystöt nimetään tavallisesti asema­paikan mukaan muun muassa siksi, että lähetystö saattaa edustaa lähettäjä­valtiota myös muissa valtioissa kuin asema­maassa; ks. ulko­ministeriön luetteloa edustustoista.

Suomen suurlähettiläs [= Suomea vieraassa maassa edustava suurlähettiläs]
Suomen-suurlähettiläs [= vierasta maata Suomessa edustava suurlähettiläs]
Ruotsin Suomen-suurlähettiläs [= Ruotsia Suomessa edustava suurlähettiläs]
Suomen Madridin-suurlähetystö

Eurosanat erikoistapauksina

Euro-alkuisissa sanoissa on suurta sekaannusta:

Erikoistapauksia

Maantieteelliset nimet

Maantieteellinen nimi kirjoitetaan nykyisten sääntöjen mukaan yhdyssanaksi. Tähän on joukko poikkeuksia, joita käsitellään nimien yhteydessä kohdassa Milloin maantieteellinen nimi on yhdyssana?

Mustameri
Uusi-Seelanti
Isojärvi
Katri Valan puisto

Jos esimerkiksi kadunnimi muodostetaan sanaliitosta ja sanasta ”katu”, ”tie” tai vastaava, osat kirjoitetaan eri sanoiksi, esimerkiksi ”Urho Kekkosen katu” – ei siis ”Urhokekkosenkatu”, ku­ten voisi luulla. Melko tavallinen kirjoitustapa ”Urho Kekkosenkatu” on myös normin vas­tai­nen – ja epäjohdonmukainen, sillä eihän sana ”Urho” ole sanan ”Kekkosenkatu” määrite.

Kustaa Aadolfin katu
Aino Acktén tie

Kadunnimet, joissa alkuosana on yksisanainen nimi, kirjoitetaan tavallisiksi yhdyssanoiksi. Nimiä annettaessa kannattaakin pyrkiä tällaisiin ongelmattomiin ilmaisuihin.

Snellmaninkatu

Lajien ja rotujen nimet yleensä yhteen

Eliölajin tai rodun nimi kirjoitetaan yleensä yhteen.

euroopanlehtikuusi [puulaji]
punakärpässieni [sienilaji, aik. punainen kärpäs­sieni]
kultainennoutaja [koirarotu]

Kielenhuollon linja alkoi muodostua tällaiseksi 1960-luvun tienoilla, ja tämä on osa termien tekemistö yhdyssanoiksi. Aiemmin kirjoitettiin esimerkiksi Siperian lehti­kuusi, ja tällaista esiintyy yhä jonkin verran.

Kielitoimiston ohje­pankin sivu Eläinlajit ja ‑rodut esittää asian kuitenkin niin, että moni­osaiset lajin tai rodun nimet kirjoitetaan ”yleisesti” tai ”tavallisesti” yhteen, mutta ei kerro, missä tapauksissa kirjoitetaan erilleen. Se kuitenkin mainitsee, että jos nimen alku­osana on nen-loppuinen adjektiivi, nimestä voi tulla pitkä ja hankala hahmottaa, etenkin taivutettaessa (esimerkiksi kultaisellanoutajalla). Sivu loppuu seuraavaan kappaleeseen:

Tässä esitetty ohje on yleisohje. Esimerkiksi monet koira- ja kissa­rotu­yhdistykset kir­joit­ta­vat rotujen nimiä osin omien käy­tän­tei­den­sä mukaisesti.

Kennelliiton sivuston rotujen nimien listassa melko paljon Kieli­toimiston ohje­pankin ohjeesta poikkeavia asuja, etenkin silloin, kun nimi on pitkä, esimerkiksi kihara­karvainen noutaja. Lisäksi sellaiset nimet, jotka ovat kokonaan vierasta kieltä, kirjoitetaan kyseisen kielen mukaan, esimerkiksi bichon frisé; Kieli­toimiston ohje­pankin tarkoitus ei kai ole ollut ottaa kantaa sellaisiin. Toisaalta on on sekakielisyyttä kuten Kennel­liiton listan cavalier king­charlesin­spanieli, joka ohje­pankin mukaan kirjoitetaan yhteen. Käytännössä Kennel­liitossa ilmeisesti noudatellaan eri rotu­järjestöjen käyttämiä nimiä, joten ei ole mikään ihme, että esiintyy sekavuutta.

Koska Kennel­liitto ja sen jäsen­järjestöt päättävät rotu­määritelmistä, lienee sopivaa käyttää niissä yhteyksissä esitettyjä nimien asuja muuallakin.

Vastaava koskee Kissaliiton sivuilla esitettyjä kissa­rotujen nimiä. Siellä on esimerkiksi yleis­ohjeen vastaiset norjalainen metsäkissa ja pyhä birma.

Alalajien nimiin on syytä soveltaa samoja sääntöjä kuin lajeihin ja rotuihin. Esimerkiksi Kieli­toimiston ohje­pankin sivulla lajin tai rodun nimenä esitetyistä itämeren­norppa on norpan alalaji, bengalin­tiikeri tiikerin ja harmaakarhu karhun ala­laji.

Ihmisrotujen nimissä on vanhastaan esiintynyt sana­liittoja. Kieli­toimiston sana­kirja mainitsee esimerkit valkoinen rotu, keltainen rotu ja musta rotu. Toisaalta se liittää tähän huomautuksen ”vars. aik. ihmisistä”, viitaten siihen, että ihmis­roduista puhuminen esitetään nykyisin usein vanhentuneena tai virheellisenä.

Lajikkeet ovat ihmisen tekemän jalostuksen tuottamia viljeltyjen kasvien muotoja. Niiden nimiä pidetään eris­niminä, jotka voivat olla sana­liittoja, kuten Valkea kuulas.

Pikku-sanalla alkavat ilmaukset

Usein sana ”pikku” ja siihen liittyvä sana voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erilleen ilman merkitys­eroa tai edes savy­eroa. Tällöin ”pikku” tarkoittaa pientä, vähäistä, heikkoa, vähä­arvoista tms., ja sillä on on usein tunnetta tai asennetta ilmaiseva merkitys. (Vertaa esi­mer­kik­si ilmauksiin ”pieni tyttö”, ”pieni summa” jne.)

pikkutyttö ∼ pikku tyttö
pikkusumma ∼ pikku summa
pikkupakkanen ∼ pikku pakkanen
pikkujuttu ∼ pikku juttu

Erilleen kirjoittaminen on tällaisissa tapauksissa ehkä parempi tapa. Yhteen kirjoittaminen voidaan varata tapauksiin, joihin se kuuluu siksi, että kokonaisuudella on erikoistunut merkitys. Lisäksi esimerkiksi seuraavat ilmaukset ovat Kieli­toimiston sana­kirjassa ilman mainintaa erikseen kirjoittamisen mahdollisuudesta: lapsen pikku kädet, pikku kultani, pikku äitini, pikku ystävätär, pikku hiprakassa, pikku erimielisyydet, pikku pettymykset.

Yhteen kirjoitettavia ovat tapaukset, joissa ilmauksella on aivan eri merkitys kuin erik­seen kirjoitetulla on tai olisi. Esimerkiksi ”pikku­serkku” ei tarkoita pientä serkkua, vaan sitä käytetään serkusten lapsista suhteessa toisiinsa, eíkä sana ”pikkuaivot” tarkoita pieniä aivoja, vaan aivojen tiettyä osaa. (On kyllä mahdollista sanoa ”Älä vaivaa tällä pikku aivojasi”, mutta se ei ole viisasta.) Kieli­toimiston kieli­oppi­oppaan sivu Yhdyssana vai ei: pikkutyttö vai pikku tyttö? mainitsee seuraavat sanat yhdys­sanoina: pikkuaivot, pikkuauto, pikkubussi, pikku­housut, pikkujoulut, pikkukaupunki, pikkumusta, pikkuleipä, pikkupyykki, pikkuraha, pikku­serkku, pikkusisko, pikkusormi, pikkuveli. Jotkin niistä voidaan kyllä ajatella kir­joi­tet­ta­van erilleenkin. Voidaan esimerkiksi puhua ihastuttavasta pikku kaupungista, mutta tällöin kyse on tunne­ilmauksesta eikä pikku­kaupungista suur­kaupungin vasta­kohtana.

Kielitoimiston sanakirjassa on toista sataa pikku-alkuista yhdys­sanaa, joista tosin osa voidaan kirjoittaa erilleenkin (vaikka sana­kirja ei tätä aina mainitse).

Kun pikku-sana liittyy henkilön­nimeen, sellaisilla ilmaisuilla kuin ”pikku Kalle” ja ”pikku-Kalle” on ehkä jonkinlainen vivahde-ero. Myös versaalialkuinen ”Pikku-Kalle” on mah­dol­li­nen, jos tarkoitetaan henkilöä, jonka erisnimeksi (lempinimeksi) tällainen ilmaisu on vakiin­tunut.

Maantieteellisissä nimissä pikku-sana kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa ja erotetaan siitä yhdys­merkillä, paitsi jos seuraava sana on yhdys­sana, jolloin kirjoitetaan erilleen. Tätä kuvailee Kieli­toimiston ohje­pankin sivu Paikannimet: Pikku Huopalahti, Pikku-Keimola.

Toisteiset ilmaukset, kuten pienenpieni ∼ pienen pieni

Kuvaileva Iso suomen kielioppi esittää (§ 425) yhtenä toistoyhdyssanan muotona sellaiset sanat kuin pienenpieni, joissa adjektiivia määrittää sama adjektiivi genetiivissä. Se lisää: ”Tällainen adjektiivin toistorakenne esiintyy yhtä lailla sanaliittona, esim. pienen pieni”. Normeissa ei asiaan oteta kantaa.

Kielitoimiston sanakirja tosin esittää vain vaihtoehdon pienen pieni (sanan pieni käyttö­esi­mer­keis­sä), ei yhdyssanaa pienenpieni. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että yhteen kir­joit­ta­mi­nen olisi väärin; sanakirja ei tietenkään voi sisältää kaikkia suomen kielen yhdys­sanoja. Nykysuomen sanakirjassa esiintyy mm. pienenpieni, joskin siihen liittyy huomautus, että se kirjoitetaan tavallisesti erikseen.

Koska yhteen kirjoittamisella ei tällaisissa tapauksissa saavuteta mitään etua, on paras kirjoittaa tällaiset ilmaukset kahdeksi sanaksi.

suuren suuri

Sama koskee ilmauksia, joissa toistuva sana on substantiivi. Poikkeuksen muodostavat sel­lai­set tapaukset, joissa sana ei esiinny itsenäisenä perusmuodossa, vaan vain taivutus­muodois­sa ja yhdyssanan alkuosana.

perä perää
pikapikaa [Kielitoimiston sanakirjan mukaan arki­kieltä]

Vuosien takainen vai vuosientakainen?

Sanasta ”takainen” Nykysuomen sanakirja esittää, että se kirjoitetaan usein yhteen varsinkin lyhyen attribuutittoman määritteen kanssa. Esimerkeissä se mainitsee – monien erikseen kirjoitettujen tapausten, kuten ”vuosituhansien takainen”, ohella – lukuisia yhdyssanoja, mm. ”vuosientakainen” ja ”talventakainen”. Sellaisia sanoja ei kuitenkaan ole enää Kielitoimiston sanakirjassa. Nykynormeja ilmeisesti onkin tulkittava niin, että tällaiset ilmaukset kirjoitetaan erikseen.

Katselimme vuoden takaisia valokuvia.

Toisaalta sanakirjassa on sanan ”takainen” selityksissä paitsi kuvaannollinen sana ”haudan­takai­nen” myös sanat ”ikkunantakainen”, ”lahdentakainen” ja ”merentakainen”. Tätä lienee tulkittava niin, että yhteen kirjoittaminen on mahdollista, jos merkitys on ’jonkin takana oleva’ eikä ’jotakin aikaisempi’.

Toissa vuonna

Sanaa ”toissa” ei nykyinen kielitaju koe sanan ”toinen” muodoksi (konsonanttivartaloinen essiivi; vrt. normaaliin essiiviin ”toisena”), vaan sanaksi, jota käytetään vain muutamissa sanonnoissa. Tämän takia sellaiset ilmaisut kuin ”toissa päivänä” kirjoitetaan usein yhteen, ”toissapäivänä”, mutta normien mukaan ne tulee kirjoittaa erikseen. Sellaiset johdokset kuin ”toissapäiväinen” kirjoitetaan yhteen normien mukaankin.

toissa päivänä
toissa vuonna
toissavuotinen

Lukuun ottamatta

Oikea kirjoitusasu on ”lukuun ottamatta”, ei ”lukuunottamatta”. Näin vain on päätetty melko mielivaltaisesti. Tässä tapauksessa yhteen kirjoittamista voisi perustella sillä, että ilmaus on merkitykseltään erikoistunut. Erikseen kirjoittaminen taas on perusteltavissa sillä, että mer­ki­tys selittyy kuitenkin hyvin ilmauksen ”ottaa lukuun” (= ottaa mukaan laskuihin, ottaa huo­mioon) pohjalta.

Käytännössä tämän ilmauksen yhteen kirjoittaminen lähes yhtä yleistä kuin erikseen kirjoittaminen. Toisaalta normit ovat oikeastaan tiukentuneet: Nykysuomen sanakirja sisältää hakusanan ”lukuunottamatta” joskin mainitsee, että ilmaus kirjoitetaan yleensä erikseen, kun taas uudemmissa sanakirjoissa asuna on vain ”lukuun ottamatta”. Yhteen kir­joit­ta­mis­ta lienee siis pidettävä yleisyydestään huolimatta virheellisenä.

Vastaavista syistä on syytä kirjoittaa ilmaus ”pois lukien” sanaliitoksi. Vaikka siinä lukea-verbi on nykykielen kannalta hiukan erikoisessa merkityksessä, kyse ei kuitenkaan ole merkitykseltään erikoistuneesta ilmauksesta.

Kannattaa muistaa, että usein ”lukuun ottamatta” on korvattavissa sujuvammalla sa­non­nal­la, jossa käytetään esimerkiksi sanaa ”paitsi”. Lauserakenteen toki silloin pitää olla toisen­lainen.

Toimittakaa minulle koko asiakirja liitettä A lukuun ottamatta.
Toimittakaa minulle koko asiakirja paitsi liite A.

Halutunlainen vai halutun lainen?

Tiivistelmä

Sana lainen ja sitä edeltävä genetiivi­muotoinen sana kirjoitetaan yhteen tai erikseen edeltävän sanan luokan mukaan seuraavasti:

1. sanan luokka Kirjoitussääntö Esimerkki
persoonapronomini yhteen t. erikseen minunlaiseni ~ minun laiseni
muu pronomini yhteen samanlainen
peruslukusana yhteen kolmenlainen
adjektiivi yhteen hyvänlainen
partisiippi, määritteetön yhteen t. erikseen kerrotunlainen ~ kerrotun lainen
partisiippi, määritteellinen yhteen edellä kerrotun lainen
erisnimi erikseen Maijan lainen
yhdyssana erikseen ajokoiran lainen
muu yleisnimi, määritteetön erikseen t. yhteen koiran lainen ~ koiranlainen
muu yleisnimi, määritteellinen erikseen mustan koiran lainen

Viralliset ohjeet ovat kuitenkin osittain puutteellisia ja jopa risti­riitai­sia. Tämä koskee tapauksia, joissa ensimmäinen sana on substantiivi, adjektiivi tai partisiippi.

Jos ilmauksen alkuosa on yhdyssana, sana­liitto tai eris­nimi, kirjoitetaan lainen erikseen. Muutoin on parempi kirjoittaa yhteen.

Entä kaltainen?

Sanasta kaltainen ei ole saman­laisia yleisiä sääntöjä kuin sanasta lainen, vaikka sanat ovat merkitykseltään hyvin saman­tapaiset. Kieli­toimiston sana­kirjan kuvauksesta voidaan kuitenkin päätellä, että kaltainen kirjoitetaan yleensä erilleen, mutta voidaan kirjoittaa yhteen edeltävän määritteen kanssa, jos se on muu pronomini kuin persoona­pronomini.

ihmisen kaltainen
saman kaltainen ∼; samankaltainen
sinun kaltaisesi

Yleensä yhteen

Monet lainen-loppuiset ilmaukset kirjoitetaan aina yhteen, mm. kaikenlainen, muunlainen ja minkälainen. Kuitenkin suomen kielessä voi lainen esiintyä myös itsenäisenä sanana.

Sana lainen on alkujaan laji-sanan johdos ja kehittynyt muodosta lajinen, mutta erilaistunut osittain eri merkitykseen. Esimerkiksi eläimistä puhuttaessa samanlajinen tarkoittaa samaa eläinlajia olevaa, samaan lajiin kuuluvaa, kun taas samanlainen tarkoittaa väljästi saman­kaltaisuutta, saman­tapaisuutta.

Kielikellon 2/2002 kirjoituksessa Mainitunlainen ja viimeksi mainitun lainen sanotaan:

Suomessa on itsenäinen sana lainen, joka tarkoittaa samaa kuin kaltainen. Niinpä sellaiset ilmaukset kuin Pariisin lainen kaupunki ja Simbergin lainen taiteilija ovat mahdollisia. Monen mielestä lainen yksinään kuitenkin kuulostaa vähän tök­säh­tä­vältä, ja kaltainen onkin näissä tapauksissa tavallisempi sana. Useim­mi­ten lainen kirjoi­te­taan­kin yhteen edeltävän sanan kanssa, nimittäin sil­loin, kun edellä on genetiivi­muotoinen pronomini, numeraali, adjektiivi tai par­ti­siip­pi, vaikkapa toisenlainen ja mainitunlainen.

Töksähtävyyden sijasta olisi ehkä parempi puhua outoudesta: koska lainen esiintyy vain harvoin itsenäisenä sanana ja paljon useammin sanan jälki­osana, sitä ei aina edes pidetä ”oikeana sanana”.

Voiko lainen-sanan korvata toisella?

Vaikka lainen-sanan käyttöä itsenäisenä onkin usein hyvä välttää, se ei aina ole helposti korvattavissa. Erityisesti lainen ja kaltainen eivät tarkoita yleisesti samaa. Sana kaltainen sisältää aika vahvasti aja­tuk­sen samantapaisuudesta, muistuttavuudesta, pikemminkin kuin samanlaisuudesta. Niin­pä kun haluamasi lainen tarkoittaa ’sellainen kuin haluat (t. halusit)’, voidaan ilmaisun haluamasi kaltainen hyvin tulkita tarkoittavan ’sellainen, joka muistuttaa haluamaasi’. Merkitykseltään ongelmaton korvaava ilmaus olisi sen sijaan sellainen kuin haluat (t. halusit).

Sana lainen ei siis ole erityisen suositeltava substantiivin yhteydessä, mutta sen välttely voi johtaa pahempiin on­gel­miin, kuten virkerakenteen muuttumiseen raskaammaksi sivulauseen lisäämisen takia taik­ka jopa merkityksen hämärtymiseen, jos käytetään sanaa kaltainen.

Pronomini ja lainen

Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei: tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen sanoo:

Pronomini ja lainen kirjoitetaan yleensä yhteen:

minkälainen, kaikenlainen, samanlainen
minunlaiseni (~ minun laiseni)

Sääntöjä lienee tulkittava niin, että pronomini ja lainen kirjoitetaan aina yhteen, paitsi jos siinä on persoona­pronomini, jolloin myös erikseen kirjoittaminen on mahdollista. Kieli­toimiston sana­kirjassa mainitaan vaihto­ehdot minun­laiseniminun laiseni, sinun­laisesisinun laisesi ja hänen­laisensahänen laisensa. Peri­aatetta lienee tarkoitus soveltaa myös monikollisiin persoona­pronomineihin: meidän­laisemmemeidän laisemme, teidän­laisenneteidän laisenne, heidän­laisensaheidän laisensa. Näihin kaikkiin kuuluu kirja­kielessä possessiivi­suffiksi (ei minun­lainen tms.).

Tulkinnassa on ongelmana, että ei ole määritelty täsmällisesti, mitkä sanat ovat prono­mi­ne­ja. Käytännössä on parasta käyttää (edellä mainittujen persoona­pronomini­tapaus­ten lisäksi) vain tavallisimpia pronominin ja lainen-sanan yhdistelmiä, jotka kaikki siis kirjoitetaan yhteen: eräänlainen, harvanlainen, jonkalainen, jonkinlainen, kahdenlainen, kaikenlainen, kummankinlainen, kummankaanlainen, kunkinlainen, minkinlainen, minkälainen, minkäänlainen, tämänlainen, useanlainen, yhdenlainen.

Pronominialkuisia yhdyssanoja ovat myös jollainen, millainen, sellainen, tuollainen ja tällainen, joissa pronominin genetiivipääte n on assimiloitunut l. Assimilaatio on tavallinen myös esimerkiksi sanassa samanlainen (ääntämys siis voi olla samallainen), mutta sitä ei osoiteta kirjoituksessa.

Alkuosana adjektiivi tai partisiippi

Yleiset ohjeet eivät käsittele erikseen adjektiivin tai partisiipin ja lainen-sanan yhdistelmiä. Täten niitä koskee peri­aat­tees­sa yleinen sääntö adjektiivi­alkuisista -inen-loppui­sis­ta ilmauksista: ne voi kirjoittaa yhteen tai erilleen, esimerkiksi halutunlainen tai halutun lainen. Yhteen kirjoittaminen on yleensä parempi ratkaisu, sillä moni pitää erikseen kirjoitettua asua virheellisenä.

Uusi kieliopas esittää yleisenä sääntönä, että lainen kirjoitetaan yhteen edeltävän genetiivi­muotoisen ”pronominin, numeraalin, adjektiivin ja partisiipin kanssa”, ja ainoina poikkeuksina (ilman selityksiä), että voidaan kirjoittaa sinunlaisesi tai sinun laisesi, entisen­laisensa tai entisensä lainen sekä edellä­mainitun­lainen tai edellä mainitun lainen. Muissakin oppaissa ja ohjaissa on samaan suuntaan viittaavia kannan­ottoja.

Kieli­toimiston sanakirjan lainen-sanan kuvauksesta voidaan päätellä, että vain erikseen kirjoittaminen tulee kyseeseen silloin, kun partisiipilla on määrite, sillä ilmaukselle viimeksi mainitun lainen ei mainita yhteen kirjoittamisen mahdollisuutta.

Toisaalta samasta kuvauksesta voidaan päätellä, että vain yhteen kirjoittaminen tulee kyseeseen silloin, kun lainen esiintyy ”yhdyssanojen jälkiosana merkitystä lieventämässä”, esimerkiksi helponlainen ’helponpuoleinen, helpohko;’.

Oppaissa ja sanakirjoissa esitetyissä esimerkeissä lainen-loppuisen yhdys­sanan alku­osana esiintyvä partisiippi on yleensä passiivin partisiippi (esim. tunnettu), harvemmin aktiivin partisiippi (esim. seuraava). Agentti­partisiippi, kuten haluamasi, näyttäisi vain Nyky­suomen sana­kirjan esimerkissä kertomani lainen, eikä siinä ole mainintaa yhteen kirjoittamisen mahdollisuudesta.

Yleisten sääntöjen pohjalta arvioiden sekä haluamasi lainen että haluamasilainen ovat kuitenkin oikeita. Molemmat ovat ongelmallisia, ja valinta on hankala. On aika helppoa sanoa, että halutunlainen on sujuvampaa kieltä kuin halutun lainen, mutta haluamasilainen ei istukaan kieleen niin hyvin.

Tällaisissa tapauksissa alkuosa on genetiivissä kuten lainen-loppuisissa yhdys­sanoissa yleensäkin. Agentti­partisiipeissa vain ei ole genetiivin päätettä, koska niissä on aina possessiivi­suffiksi, ja se taas aiheuttaa n-päätteen pois jäännin; siten haluamasi on sekä nominatiivi että genetiivi.

Alkuosana lukusana

Järjestyslukusanat, kuten neljäs, ovat kieliopillisesti adjektiiveja, joten edellä sanotun mukaisesti voi kirjoittaa neljännen lainen tai neljännenlainen.

Peruslukusanat, kuten neljä, kirjoitetaan yleensä yhteen seuraavan lainen-sanan kanssa. Kieli­toimiston sana­kirja ei anna esimerkeissään erikseen kirjoittamisen vaihtoehtoa sanalle neljänlainen. Vanhemmassa Nykysuomen sana­kirjassa on kuitenkin esimerkit sen seitsemän laisia ja kymmenenkin laisia.

Alkuosana substantiivi

Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei: tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen käsittelee myös substantiivi­alkuisia tapauksia:

Huomaa, että -lainen, -läinen kirjoitetaan substantiivien yhteydessä erilleen: Maijan lainen, Aleksis Kiven lainen. Tavallisempaa on kuitenkin käyttää sanaa kaltainen, tapainen tai tyyppinen: Maijan kaltainen.

Vaikka ohje siis puhuu substantiiveista yleensä, esimerkkeinä on vain erisnimiä, joten ehkä on tarkoitettu vain niitä. Kieli­toimiston sanakirja mainitsee lainen-sanan kuvauksessa, että koiranlainen voidaan kirjoittaa myös erikseen. Samaa ei sanota esimerkeistä ajokoiran lainen ja mustan koiran lainen. Tämä lienee tulkittava niin, että vain erikseen kirjoittaminen tulee kyseeseen, kun substantiivilla on määrite. Epäselvää on, tulkitaanko myös yhdys­sanan alku­osa tällöin määritteeksi.

Selvän ohjeen antaa Uusi kieliopas:

Substantiivialkuiset tapaukset ovat harvinaisia; ne kirjoitetaan yhteen t. erikseen (jos ei tervanlainen t. tervan lainen aine auta), eräissä tapauksissa vain erikseen: hautatervan lainen, juoksevan tervan lainen aine; Pariisin laisessa suurkaupungissa (edellä yhdys­sana, sana­liitto t. eris­nimi)

Muista lainen-loppuisista sanoista

Muutamissa sanoissa, jotka voitaisiin tulkita lainen-loppuisiksi yhdys­sanoiksi, alku­osa ei ole genetiivissä: erilainen (joskus virheellisesti erinlainen), sekalainen, yhtäläinen (huomaa mukautuminen vokaali­sointuun), kahtalainen.

Aivan eri alkuperää on johtimena käytetty -lainen tai -läinen, jolla muodostetaan mm. asukkaan­nimityksiä, esimerkiksi espoolainen, kauniaislainen, härmäläinen. Niissä kantasana on päätteettömässä muodossa, ei genetiivissä,

Kolmasosa, ei kolmas osa

Ilmaukset kolmasosa, neljäsosa jne. voitiin aiempien sääntöjen mukaan kirjoittaa myös erikseen. Nykyisin tällaista mahdollisuutta ei mainita sana­kirjoissa.

kahdestoistaosa

Sellaista ilmausta määrittävä lukusana kirjoitetaan erikseen.

kaksi kolmasosaa

Monitasoiset yhdyssanat

Tässä tarkoitetaan moniosaisella yhdyssanalla sellaista yhdys­sanaa, jossa ainakin toinen osista on yhdys­sana. Ne ovat usein hankalan pitkiä, ja siksi voi tulla mieleen, pystyisikö niitä takamaan osiin. Jos alkuosa on nominatiivissa, vaihtoehtoja ei ole, joskin selventävän yhdysmerkin käyttö olisi periaatteessa mahdollista, mutta harvinaista.

jälkiruokavaihtoehto
jälkiruoka-vaihtoehto [mahdollinen, mutta harvinainen kirjoitusasu]

Jos alkuosa on genetiivissä, saattaa olla mahdollista erottaa se omaksi sanakseen eli käyttää yhdys­sanan sijasta sana­liittoa. Tällöin kuitenkin merkitys tai ainakin sävy voi muuttua, kuten mm. kohdassa Genetiivi­alkuiset substantiivien yhdistelmät kuvataan.

peruskoulunopettaja ~ peruskoulun opettaja

Usein pitkä ilmaus kirjoitetaan sanaliitoksi silloinkin, kun alkuosa määrittää sisällöllisesti vain jälkiosan alkuosaa.

saunankäyttömahdollisuus [varmasti oikein, mutta pitkä]
saunan käyttömahdollisuus [ehkä myös oikein]

Koska ilmauksen ajatus on, että on mahdollisuus käyttää saunaa, erikseen kirjoittamista voi pitää epäloogisena: eihän kyse ole saunan mahdollisuudesta. Sana myös lausutaan niin, että ensisijainen sivupaino on osan mahdollisuus alkutavulla, mikä korostaa, että sana jäsentyy osiin saunankäyttö ja mahdollisuus. Sellainen erikseen kirjoittaminen kuin saunan käyttö­mahdol­li­suus on kuitenkin tavallista, eikä sitä liene asetettu kyseen­alaiseksi kielen­huollossa. Sitä kuvailee Ison suomen kieliopin kohta Määrittääkö laajennus määriteosaa vai koko yhdys­sanaa?

Kaksitasoisen ilmauksen voi joskus kirjoittaa kolmellakin eri tavalla: monitasoiseksi yhdyssanaksi, sanan ja yhdyssanan yhdistelmäksi ja kolmen sanan yhdistelmäksi. Näillä on yleensä jonkin­lainen merkitys­ero tai ainakin vivahde-ero.

leikkauksentoteuttamistapa [periaatteessa mahdollinen, mutta tuskin käytössä]
leikkauksen toteuttamistapa [tavallinen, joskin tavallaan epälooginen]
leikkauksen toteuttamisen tapa [helppolukuisin, mutta ei juuri sovi termimäisiin ilmauksiin]

Puhekielen tiivistymäsanat, kuten ”niinku”

Vaikka ilmaus niin kuin kirjoitetaan sääntöjen mukaan sana­liitoksi, kirjoitettaessa puhe­kieltä on luonnollista kirjoittaa niinku yhtenä sanana ääntämyksen mukaan. Kun peräkkäiset sanat liittyvät yhteen ja ehkä muuttuvat äänteellisesti tässä yhdistelmässä ja kun yhdistelmä saa erityisen merkityksen tai käytön (esimerkki­tapauksessa lähinnä täyte­sanana), voidaan sanoa, että on syntynyt uusi sana, vieläpä usein sellainen, jota ei enää voi pitää yhdys­sanana.

Myös Kielitoimiston sanakirjassa on asu niinku, artikkelissa, joka selittää sanan olevan arki­kielinen.

Vastaavia tapauksia, joita ei yleensä mainita sana­kirjoissa, ovat eiku, mutku, sitku. Raja­tapauk­sia toki on paljon. Esimerkiksi onko kirjoitettava jossei vai jos ei, kun tarkoitetaan puhut­tua ilmausta, jossa s on selvästi kahdentunut ja jälkiosa painoton? Onko kyse erillisestä sanasta vai sanaparin puhekielisestä ääntämyksestä? (Sana jollei on erilainen, koska siinä sanat ovat selvästi sulautuneet yhdeksi sanaksi.) Ainakin Suomen murteiden sanakirjassa on asu jossei. Iso suomen kielioppi mainitsee (§ 862) sanat eiku, niinku(n), sillee(n).