Vanhojen normien mukaan samanaikainen kirjoitetaan yhteen; vielä PSK:ssa se on ainoa kirjoitusasu. Uusien normien mukaan myös erikseen kirjoitettu saman aikainen on mahdollinen.
Normimuutos on varsin laaja. KOP:n kohta Yhdyssana vai ei: tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen? kuvaa nykysäännön lyhyesti näin:
-inen-loppuiset adjektiivit voidaan kirjoittaa genetiivimuotoisen pronominin (esim. tämän, tuon, sen) kanssa joko yhteen tai erilleen:tämäntyyppinen ∼ tämän tyyppinen
tuonnäköinen ∼ tuon näköinen
Se tosin lisäksi kuvailee vaihtelua, mutta erikseen korostaa, että sekä yhteen että erikseen kirjoittaminen on sallittua:
Eri pronominien kesken on kuitenkin vaihtelua: esimerkiksi saman ja muun kirjoitetaan adjektiivin kanssa yleisemmin yhteen, kun taas persoonapronominit minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän ja kysymyspronomini kenen on tavallisempaa kirjoittaa erilleen. Molemmat kirjoitustavat ovat yleiskielen mukaisia.
Ohje merkitsee tarkkaan ottaen, että voitaisiin kirjoittaa myös esimerkiksi tuon puoleinen, vaikka sanalla tuonpuoleinen on vakiintunut erikoismerkitys (ja se on KSK:ssa ilman mainintaa erikseen kirjoittamisen mahdollisuudesta).
On epäselvää, mikä oli vanhan normin sisältö. Vielä Kielikellon 4/1996 artikkeli Yhdyssanat esittää, että yhteen kirjoitetaan ilmaukset. joissa ”alkuosana on genetiivissä oleva lyhyehkö adjektiivi, pronomini tai yhdistämätön lukusana” ja jälkiosa on -inen-loppuinen, kuten samansuuruinen. Se kuitenkin lisää, että erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista, ”jos alkuosaa painotetaan tai se on pitkähkö”.
Välittävä kanta vanhan ja uuden normin välillä on Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uudessa kielioppassa (4. painoksessa v. 2011 s. 28):
Genetiivialkuiset -inen-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyehkö adjektiivi, esim. monenlaatuinen, senhetkinen, samansuuruinen, minkäkokoinen (myös minkä kokoinen), tämänkaltainen (myös tämän kaltainen); – –.
Vielä PSK:ssa esimerkiksi tämän-alkuisista ilmauksista osa on merkitty vain yhteen kirjoitettaviksi (esimerkiksi tämänaamuinen ja tämänvuotinen), osa taas esitetään samoin kuin nykynormissa (esimerkiksi tämänkaltainen ∼ tämän kaltainen ja tämäntapainen ∼ tämän tapainen). Toisaalta NSK:ssa on hakusanan tämän- kohdalla merkintä ”us. myös ⌒”, joka tarkoittaa, että ilmaus kirjoitetaan usein myös kahdeksi sanaksi. Kun tämän-alkuisten sanojen kohdalla ei mainintaa erikseen kirjoittamisesta, paitsi hakusanoissa tämäntästä ja tämänvuoksi merkintä ”par. ⌒”, voidaan tulkita, että NSK salli aivan yleisesti pronominin tämän ja -inen-loppuisen adjektiivin kirjoittamisen yhteen tai erikseen. Ainakin tämän tyypin osalta normi olisi siis tiukentunut NSK:sta PSK:aan ja sitten taas väljentynyt aiemman laiseksi.