ILSMH European Association

Tee se helpoksi

Eurooppalainen opas selkokielisen informaation tuottamiseksi
kehitysvammaisille ihmisille
kirjoittajille, toimittajille, tiedon tuottajille, kääntäjille ja muille kiinnostuneille

Sisällysluettelo

Esipuhe

Jokaisella Euroopan Yhteisön kansalaisella on sama demokraattinen oikeus osallistua oman yhteiskuntansa taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään. Tiedon saatavuus oman yhteiskunnan kulttuurista, kirjallisuudesta, lainsäädännöstä, politiikasta ja käytännöistä sekä paikallisella että kansallisella tasolla, ja yleensä kansallisista ominaispiirteistä on välttämätöntä, jotta jokainen voi ottaa osaa valtakulttuurin elämään. Vain tiedostavat kansalaiset pystyvät seuraamaan päätöksiä, jotka koskevat heidän ja heidän omaistensa elämää, ja vaikuttamaan niihin. Tämä koskee myös Euroopan Yhteisön työskentelyä ja päätöksentekoa, joilla on yhä enemmän vaikutusta EY:n kansalaisten elämässä. Lisäksi, uudessa ”tietoyhteiskunnassa” eläminen vaatii taitoa ymmärtää ja käyttää niitä uusia tiedonvälitystapoja joita nykyisin kehitetään.

Nykyrakenteet kuitenkin eväävät tiedon saatavuuden suurelta osalta ihmisiä, joilla on rajoitettu taito lukea, kirjoittaa tai ymmärtää asioita. Luku- ja kirjoitustaitoon sekä ymmärtämiskykyyn liittyvien ongelmien syyt vaihtelevat. Näistä rajoituksista kärsiviin ryhmiin kuuluvan mm. henkisesti kehitysvammaiset, muut vammaisryhmät, ne jotka ovat saaneet vain vähän muodollista opetusta, sosiaalisista ongelmista kärsivät, ja maahanmuuttajat joiden äidinkieli ei ole heidän uuden kotimaansa virallinen kieli.

Yhdistyneiden Kansakuntien ”Yleisohje vammaisten mahdollisuuksien yhdenvertaistamisesta” vetoaa hallituksiin, jotta ne pyrkisivät kaiken julkisen tiedonvälityksen ja asiakirjojen saatavuuteen eri vammaisryhmille soveliaassa muodossa, ja myös kehottaisivat joukkotiedotusvälineitä – televisiota, radiota ja sanomalehtiä – takaamaan palvelujensa helpon saatavuuden jokaiselle. (Ohje 5)

Vain vähän systemaattista toimintaa on nähtävissä tämän asian puitteissa. Joidenkin EU-maiden televisiokanavat tuottavat uutisohjelmia lapsille, ja jotkut hallitukset tai kehitysvammaisjärjestöt ovat kääntäneet materiaalia helposti luettavalle eli selkokielelle. Pääasiassa kuitenkin suurimmassa osassa Euroopan maista tämänsuuntaiset hankkeet ovat lähes olemattomat, ja opastusta niin järjestöille kuin esim. toimittajille, kirjoittajille, opettajille ja kääntäjille siitä, miten helppotajuista ja ymmärrettävää tekstiä ja yhteenvetoja tuotetaan, on harvoin saatavilla.

ILSMH European Association, yhdessä joidenkin jäsenjärjestöjensä kanssa, on käynnistänyt projektin kehittää selkokieli-ohjeisto ja kääntää se kaikille eurooppalaisille kielille. Toivomme, että ne ihmiset, jotka kirjoittavat tekstejä ja tuottavat informaatiota luku- ja kirjoitustaitorajoitteisille, löytävät tästä oppaasta arvokkaan lähteen työlleen ja että selkokielisen materiaalin tuottaminen kaikilla eurooppalaisilla kielillä yleistyisi. Tämä julkaisu epäilemättä estää suurta eurooppalaista kansanosaa syrjäytymästä relevantin, ajan tasalla olevan informaation piiristä.

John O’Gorman
Presidentti
ILSMH European Association

1. Johdanto

Kun ihminen osaa lukea, se antaa hänelle valtavasti itseluottamusta, mahdollisuuden laajentaa maailmankuvaansa ja ottaa oma elämänsä hallintaansa. Lukemisen kautta ihminen pystyy jakamaan ideoita, ajatuksia ja kokemuksia, ja kasvaa ihmisenä.
(IFLA:n opas 1997)

Kaikki eivät kuitenkaan osaa lukea sujuvasti, ja tapa, millä tieto on kirjoitettu tai esitetty, voi monelle olla syrjäytymisen syy, varsinkin niille ihmisille, joilla on luku- ja kirjoitustaito- tai ymmärtämisvaikeuksia. Sen sijaan, että nämä ihmiset löytäisivät uusia mahdollisuuksia ja valmiuksia tiedon lisääntymisen myötä, heiltä on evätty sen saanti. ”Informaatiorikkaiden” ja ”informaatioköyhien” välille on syntymässä muuri, joka vaikeuttaa ihmisten tasa-arvoisuutta kansalaisina ja estää heitä toimimasta täysivaltaisesti omissa yhteiskunnissaan.

Tämän ohjeiston tarkoitus on auttaa pääsemään tämän ongelman yli, sekä tukea hallituksia ja järjestöjä informaatiopalvelujen ja asiakirjojen mukauttamisessa kaikkien saataville. Selkokielimateriaali joka on helposti ymmärrettävissä ja esittää asiansa selkeästi sekä paikallisella, kansallisella, että eurooppalaisella tasolla hyödyttää jokaista – ei pelkästään niitä ihmisiä, joilla on lukutaitovaikeuksia.

On myös tärkeää, ettei keskitytä pelkästään tekstimuotoiseen informaatioon. Punaisena lankana kaikessa tiedonvälityksessä tulee olla kysymys: ”Mikä on paras tapaa välittää tietoa? Kuinka teen itseni ymmärretyksi?” Tämän seurauksena joillekin erityisryhmille kohdistetut julkaisut saattavat välittää informaatiota parhaiten lähinnä kuvallisessa ja graafisessa muodossa.

Toivomme, että tämä julkaisu tulee olemaan hyödyllinen työkalu laajalle piirille eri järjestöjä ja yksilöitä, mukaan luettuna hallituksen organisaatiot, kaupalliset tahot, vapaaehtoistahot sekä joukkotiedotusvälineet; ja että se rohkaisee yhteisöjä tuottamaan enemmän selkokielistä materiaalia. Esimerkiksi puhelinyhtiöt voivat muuntaa palvelujaan ja laskutustaan helpommin ymmärrettävään muotoon, tai eri ministeriöt tuoda tietoa tällä tavoin vaikka lakiuudistuksista laajemman yleisön tietoisuuteen.

Tämän ohjeiston on tuottanut ryhmä eurooppalaisia asiantuntijoita neljästä eri Euroopan maasta. Samalla kun ohjeisto tunnistaa Euroopan Yhteisön kulttuurien monimuotoisuuden, se pyrkii neutraalisuuteen ollakseen parhaiten hyödyksi missä tahansa Euroopan Yhteisön kontekstissa. Ajatuksena on, että kuka tahansa missä tahansa EY-maassa pystyy hyödyntämään tätä ohjeistoa tuottaakseen ymmärrettävää materiaalia, aina lyhyistä kappaleista suurimittaisiin julkaisuihin saakka. On kuitenkin parempi aloittaa yksinkertaisista julkaisuista kuin suoraa päätä ryhtyä vaativaan kirjankirjoittamistyöhön. Ja se mitä eniten tarvitaan, on helppotajuista, lyhyttä, arkipäivän tosiasioihin liittyvää selkokielistä informaatiota.

Selkokielinen informaatio on tärkeää monelle eri yhteiskunnalliselle ryhmälle. Tämä julkaisu keskittyy kehitysvammaisten ihmisten tarpeisiin, mutta se informaatio, joka on heidän saatavillaan, on hyödyksi myös monelle muulle. Kehitysvammaiset ihmiset eivät tarvitse tietoa joka on vain helposti luettavaa, vaan sen tulee olla myös helposti ymmärrettävissä. Koko informaationtuottamisprosessin ajan on välttämätöntä neuvotella henkisesti kehitysvammaisten edustajien kanssa – relevanttien aiheiden valinnasta alkaen varsinaisen kirjoitustyön kautta julkaisun lopulliseen ilmiasuun saakka. Tämä käytäntö takaa, että tuotettu tieto on todellakin ymmärrettävissä ja näin ollen laajentaa mahdollisen lukijakunnan piiriä.

2. Mitä on selkokieli?

Selkokielinen materiaali painetussa muodossa ei ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille. Saattaa olla välttämätöntä harkita toisenlaisten viestintämuotojen käyttämistä, kuten kuunneltavaa materiaalia, videonauhoja tai interaktiivista tiedonvälitystä. Joitain ohjeita vaihtoehtoisten välineiden käytöstä on otettu mukaan kappaleeseen 8, mutta tämän ohjeiston päähuomio on painetussa tekstissä.

Kysymys siitä, onko teksti helposti luettavaa ja ymmärrettävää riippuu paljolti lukijan kyvyistä ja kokemuksesta. Jotkut pystyvät lukemaan virallisia asiakirjoja, kun taas jotkut kokevat vaikeaksi ymmärtää lyhyitäkin tekstejä yleisistä sanoma- tai aikakauslehdistä.

Selkokieli-käsitettä ei voi yleistää, eikä ole mahdollista kirjoittaa tekstiä joka soveltuu kaikille, joilla on rajoittuneet lukutaito- ja ymmärtämisvalmiudet. Selkokielistä materiaalia voidaan kuitenkin luonnehtia yleisesti näin:

Tapa, millä teksti tai asiakirja on koostettu, on erittäin tärkeä. Sisällön tulee seurata selkeää ja loogista järjestystä. Kaikkia tarpeettomia sivujuonia, sanoja, ilmaisuja ja lauseita tulee välttää tai olla lainkaan käyttämättä.

On suhteellisen helppoa kirjoittaa asioista, jotka ovat yksinkertaisia ja konkreettisia; abstrakteja käsitteitä on jo paljon vaikeampi ilmaista tavalla, jota kehitysvammainen saattaisi ymmärtää. Jos mahdollista, abstrakteja käsitteitä tulisi välttää. Jos tämä ei ole mahdollista, käsitettä tulisi valaista konkreettisin esimerkein.

Helppotajuisen, suorasanaisen tekstin kirjoittaminen ei merkitse lapsellista tai naiivia kirjoitustapaa. Suurin osa informaatiosta suunnataan aikuisille lukijoille, ja niin ollen se tulee kirjoittaa ja esittää aikuisille soveliaassa muodossa.

Informaation ilmiasu on myös hyvin tärkeä seikka. Aina kun se on mahdollista, valokuvien, muun kuvituksen ja symbolien tulee tukea tekstiä sen ymmärrettävyyden lisäämiseksi. Kuvituksen tulee myös olla helppotajuista ja seurata tarkasti tekstin sanoma. Tekstin ja kuvituksen taittotavan tulee olla tarkkaan harkittua. Huomioonotettavista yksityiskohdista on yleiskatsaus luvussa 7.

Selkokielisen julkaisun pitäisi olla mahdollisimman laajan lukijakunnan tavoitettavissa. Niinpä selkokielinen materiaali voidaan määritellä tuotteeksi, joka sisältää vain kaikkein tärkeimmän informaation esitettynä niin suoraviivaisesti, että se on laajimman mahdollisen yleisön ymmärrettävissä.

3. Ketä varten kirjoitat?

Kuka tahansa, jolla on asuinmaansa kielen lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia on mahdollisesti kiinnostunut vastaanottamaan selkokielistä informaatiota. Lukutaitovaikeudet voivat johtua useista eri syistä. Näitä ovat mm.

Ihmisten lukutaito vaihtelee suuresti, myös yllämainittujen ryhmien sisällä. Lisäksi kehitysvammaiset ihmiset voivat kokea vaikeaksi ymmärtää lukemansa tekstin sisällön. Heille suunnatun tekstin tulee olla helpon luettavuuden lisäksi myös helposti ymmärrettävää. Tämä ohjeisto keskittyy siihen, miten tuottaa materiaalia henkisesti kehitysvammaisille, mutta materiaalin tuottaminen myös muille luku- ja kirjoitusongelmaisille ryhmille noudattelee pääasiallisesti samoja vaiheita ja näkökohtia.

Kehitysvammaisilla on rajoittunut älyllinen kapasiteetti, joka yleensä vaikuttaa heidän kykyynsä hahmottaa heitä ympäröivää maailmaa. Nykypäivän Euroopassa henkisesti kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla on oikeus kouluopetukseen. Suurin osa heistä oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Kuitenkin opetettava sanasto on usein rajoittunut käytännöllisiin sanoihin ja ilmaisuihin, jotka ovat tähdellisiä jokapäiväisissä tilanteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka monet tunnistavat ja ymmärtävät omaan arkielämäänsä liittyvää sanastoa, heillä on usein vaikeuksia hahmottaa vähemmän yleisiä, pitkiä tai muuten vaikeita sanoja.

Moni lievästi kehitysvammainen pystyy lukemaan tavanomaista tekstiä. Jotkut keskivaikeasti kehitysvammaiset pystyisivät lukemaan lyhyitä selkokielisiä tekstejä. Vaikeasti kehitysvammaiset eivät osaa itse lukea, mutta saattavat nauttia ääneenluvun kuuntelemisesta.

Useissa kouluissa lapsille, joilla on merkittäviä vaikeuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan tavanomaista kieltä, opetetaan vaihtoehtoisia viestintäjärjestelmiä. Näihin kuuluvat mm. viittomakieli, mutta yleisimmät käytössä olevat järjestelmät koostuvat erityyppisistä symboleista, joiden avulla ihminen kommunikoi muiden kanssa. Merkkijärjestelmissä on tietty määrä piirroskuvia, jotka edustavat eri sanoja tai ilmaisuja, ja jotka ovat helpompia tunnistaa kuin kirjaimilla kirjoitettu teksti. Jokaisella merkkijärjestelmällä on oma rakenteensa ja sanastonsa, eikä siis ole mahdollista vaihdella symboleja järjestelmästä toiseen. Henkisesti kehitysvammaiselle ihmiselle yleensä opetetaan yksi järjestelmä.

On selvää, että kehitysvammaisten ihmisten lukemis- ja ymmärtämistaidot voivat vaihdella suurestikin. Sinun on ensiarvoisen tärkeää kartoittaa kohderyhmäsi kykenevyys vastaanottaa tekstiä jo ennen kuin lähdet sitä tuottamaan. Jos kirjoitat kehitysvammaisille yleensä, olisi hyvä seurata tämän julkaisun yleisiä ohjeita ja täydentää tekstiä merkeillä ja symboleilla, sopivalla kuvituksella tai kuunneltavalla materiaalilla. Jos kohderyhmäsi on tarkemmin rajattu, teksti tulisi räätälöidä täsmälleen heidän tarpeidensa mukaisesti.

Yksi kappaleen 5 suosituksista on konsultoida kehitysvammaisten ihmisten itsensä kanssa kaiken materiaalin valmistelun aikana. Ihmisillä, joiden kanssa neuvottelet, tulisi olla samat lukemisvalmiudet ja ymmärtämisen taso kuin se ihmisryhmä, jolle kirjoitat. Heidän reaktionsa ja suosituksensa kertovat Sinulle kiinnostaako ja tavoittaako tuottamasi teksti kohderyhmän.

4. Mitkä ovat kehitysvammaisten tiedontarpeet?

Kehitysvammaisilla on sama perustiedon tarve kuin kenellä tahansa ihmisellä omassa yhteiskunnassaan: heille täytyy olla tarjolla tiedotusta samoista asioista, joista jokainen kansalainen haluaa tietää jokapäiväisessä elämässään. Siihen kuuluu:

Kehitysvammaiselle ihmiselle tärkein informaation alue on tavallinen jokapäiväinen elämä: mitä kotipaikkakunnalla tapahtuu, ihmiset joita he haluavat tavata, yhteisössä tarjolla olevien palvelujen aukioloajat, minne mennä arkielämän ongelmatilanteissa, kuinka käydä ystäviä tapaamassa tai lääkärin vastaanotolla jne. Tämäntyyppisellä informaatiolla on yleensä vain paikallistason merkitystä, ja ihanteellista olisi, jos sitä voitaisiin kehittää yhdessä siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa – ei pelkästään heidän puolestaan. Tämä takaisi sen, että informaatio tavoittaa kohderyhmänsä siinä muodossa, jossa se sen parhaiten ymmärtää.

Tämän perustiedottamisen lisäksi kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat opastusta kuinka tehdä asioita, joita muut ihmiset pystyvät tekemään ilman apua. Esimerkkinä mainittakoon kuinka käyttää paikallista joukkoliikennettä, mitä tapahtuu lääkärin vastaanotolla, miten valittaa jostain, jota haluttaisiin muuttaa, tai kuinka äänestää paikallisissa ja kansallisissa vaaleissa. Tämä informaatio on luonteeltaan varsin yleistä, ja on mahdollista, että jossain päin maatasi sitä on selkokielisenä jo kehiteltykin. Ennen kuin alat tuottaa omaa materiaaliasi näiltä alueilta, kannattaa ottaa selvää mitä käyttökelpoista materiaalia on jo olemassa. Luvussa 9 mainitut organisaatiot voivat ehkä olla avuksi.

Sama periaate pätee myös velvollisuuksien ja oikeuksien alueella. On äärimmäisen tärkeää käydä läpi mahdollisimman helppotajuisesti ja selkeästi sekä kehitysvammaisten että heidän omaistensa kanssa kaikki ne oikeudet ja edut jotka heille kuuluvat. Ei luonnollisestikaan ole mahdollista käydä läpi monimutkaista lakitekstiä selkokielellä, mutta ihmiset voidaan saattaa tietoisiksi oikeuksistaan, ja antaa heille yhteystietoja toimistoista ja henkilöistä jotka avustavat myöhemmissä yksityiskohdissa.

Ei tule unohtaa, että kehitysvammaiset ihmiset ovat myös oman maansa kansalaisia, ja heillä on oikeus ottaa osaa yhteisönsä poliittiseen ja talouselämään. Jokaisen maan tulisi niin ollen tarkkaan harkita, kuinka informoida luku- ja ymmärtämiskyvyltään rajoittuneita ihmisiä tärkeimmistä heidän elämäänsä koskevista laeista ja säädöksistä, ja erityisesti pyrkiä niin tekemään. Sama koskee myös monikansallisia yhteisöjä, kuten Euroopan Yhteisöä, jonka merkitys myös kansallisella tasolla koko ajan kasvaa.

5. Kuinka kirjoittaa selkokielinen dokumentti

Tässä kappaleessa määritellään muutamia askeleita, jotka ovat avuksi selkokielisen materiaalin tuottamisessa. Kappale on suunnattu lähinnä niille, jotka lähtevät tuottamaan selkokielistä materiaalia ensimmäistä kertaa. Kun kirjoittajat ja toimittajat ovat hieman kokeneempia tekstin tuottamisessa ja siitä keskustelemisessa kehitysvammaisten kanssa, he kehittelevät oman tyylinsä ja strategiansa.

On varsin tärkeää olla olematta liian dogmaattinen silloin, kun jäljessä mainittuja ehdotuksia sovelletaan käytäntöön. Julkaisun tuottaminen on luova prosessi, ja niin ollen kirjoittajien, toimittajien, kuvittajien ja valokuvaajien ei tulisi olla liian monien rajoitusten vankeja. Seuraavat ohjeet ovat väljästi tulkittavia neuvoja, joiden on tarkoitus keskittää tekstintekijöiden huomio muutamiin tärkeisiin näkökohtiin, jotka tekevät tekstistä selkokielistä.

Kun kirjoitat selkokielistä informaatiota, Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joista lähteä liikkeelle: joko haluat soveltaa valmista tekstiä kehitysvammaisten ihmisten tarpeiden mukaiseksi, tai haluat kirjoittaa alusta asti uuden tekstin heitä varten. Kummassakin tapauksessa ensimmäinen askel on tarkastella kohderyhmäsi tarpeita ja taitoja, ja määrittää julkaisusi päätavoite.

1. askel.
Määritä julkaisusi tavoite.

Mitä haluat sanoa, ja miksi sanoma on tärkeä kehitysvammaisille ihmisille?

Vastaus tähän kysymykseen on julkaisusi päätavoite. Jo prosessin tässä vaiheessa olisi ihanteellista ottaa työhön mukaan muutama itse kehitysvammainen ihminen. He osaavat antaa asianmukaisia ehdotuksia mm. aiheista, jotka heitä kiinnostavat, ja jotka he kokevat tärkeiksi. Pidä julkaisun päätavoite mielessäsi aina, kun Sinun täytyy päättää yksityiskohdista, jotka joko haluat ottaa mukaan tekstiin tai jättää siitä pois.

Tässä vaiheessa Sinun täytyy myös päättää tekstin ja kuvituksen suhteesta. Jos kirjoitat kohderyhmälle, jolla on huomattavia lukuvaikeuksia, halunnet luottaa enemmänkin kuvitukseen kuin tekstiin sinänsä saadaksesi informaation varmimmin perille.

Kun olet tehnyt nämä päätökset, olet valmis harkitsemaan julkaisusi varsinaista sisältöä.

Selkokielisen materiaalin kirjoittamiseen on olemassa monia eri strategioita. Kokeneet kirjoittajat saattavat suosia jo olemassa olevaan materiaaliin tutustumista, ja yksinkertaisesti sen mukauttamista selkokielelle. Seuraavana on askel askeleelta -lähestymistapa, jota myös kokemattomammat kirjoittajat voivat noudattaa.

2. askel.
Päätä sisällöstä.

Tee lista julkaisusi avainkohdista.

Jos Sinulla on valmis teksti, jonka haluat kääntää selkokieliseksi, haluat mahdollisesti edetä seuraavasti:

  1. Valitse se tekstin kohta, joka on tärkein kohderyhmällesi (voit jättää pois johdannot, kommentit jne.)
  2. Tee jokaisesta valitsemastasi kappaleesta yhden tai kahden lauseen mittainen yhteenveto.
  3. Tarkista, seuraavatko yhteenvetosi loogista rakennetta.
  4. Tarkista, että yhteenvetosi kattavat pelkät avainasiat. Poista kaikki teksti, joka ei ole suorassa yhteydessä julkaisusi päätavoitteeseen.

Sisältö ja sen looginen jäsentely on ymmärrettävän tekstin tuottamisessa ehdottomasti tärkein tekijä. Jos lähdet kirjoittamaan täysin uutta tekstiä, varmista, että sisällön asiajärjestys on selkeä ja looginen. Vältä tarpeettomia huomautuksia ja selityksiä jotka eivät suoraan liity julkaisusi päätavoitteeseen.

Kun olet tehnyt listan perusasioista, tarkista vielä kerran, että ne kattavat kaiken sen informaation, jonka haluat ottaa mukaan tekstiin. Tärkeimmät kohdat on parasta esittää jo heti kirjoituksen alussa. Ehkä joitakin yksityiskohtia voi vielä tässä vaiheessa jättää pois. Mitä lyhyempi, sen parempi esitys!

Nyt, ennen kuin alat kirjoittaa varsinaista tekstiä, on hyvä neuvotella kehitysvammaisten itsensä kanssa sen varmistamiseksi, että heidän tiedontarpeensa kyseessä olevan asian suhteen tulee katetuksi. Keskustele tekstin aiheesta joko yksittäisten ihmisten tai eturyhmien kanssa. Sisällytä heidän tekemänsä kysymykset avainkohtien listaasi.

3. askel.
Luonnostele teksti

Kirjoita helppolukuinen teksti perusasialistan pohjalta

Kun Sinulla on valmis lista tekstin avainkohdista, voit alkaa kirjoittaa varsinaista tekstiä. Pidä aina mielessäsi sanasto- ja kielityyppi, joka on kohderyhmällesi kiinnostavin ja parhaiten ymmärrettävissä. Nämä tarpeet ovat tietenkin yksilöllisiä, mutta jotta kirjoituksesi tavoittaisi mahdollisimman laajan yleisön, on muutamia yleisiä sääntöjä, jotka tulisi ottaa huomioon:

Kun tekstiä muokataan selkokielelle, se saattaa pidentyä alkuperäisestä muodostaan. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun on välttämätöntä kääntää tiiviitä tieteellisiä tai lakitekstejä sellaiseen muotoon, että yksityiskohdat ovat kehitysvammaisen ihmisen ymmärrettävissä. Tällaiset dokumentit täytyy mahdollisesti jakaa erillisiksi kappaleiksi jotta ne olisivat helpompilukuisia.

4. askel.
Tarkista, voivatko kehitysvammaiset ymmärtää luonnostelemasi tekstin.

Pyydä joitakin henkisesti kehitysvammaisia ihmisiä lukemaan luonnoksesi ennen kuin se painetaan.

On ehdottoman tärkeää luetuttaa dokumentti joko muutamalla kehitysvammaisella ihmisellä tai heidän eturyhmillään ennen painamista, jotta varmistuisi, vastaako se todella kohderyhmäsi tarpeita ja luku- sekä ymmärtämisvalmiuksia. Tämä on ainoa tapa varmistaa kohderyhmäsi tavoittaminen ja mahdollisen lukijapiirin maksimaalinen laajuus. Jos tämän järjestämisessä on vaikeuksia, ole hyvä ja ota yhteyttä luvussa 9 mainittuihin järjestöihin, jotka saattavat olla avuksi.

Niillä kehitysvammaisilla, joiden puoleen käännyt, tulisi olla riittävästi aikaa lukea ja käsitellä tekstiäsi, ennen kuin keskustelet aiheesta heidän kanssaan. Nämä keskustelut selkeyttävät sitä, onko tekstin sisältö ymmärrettävissä, tuovat esiin vaikeat tai epämääräiset sanat ja ilmaisut, sekä mahdollisesti myös tuottavat aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä ja -tiedontarvetta.

5. askel.
Korjaa ja parantele tekstiä.

Pyri täydentämään tekstiäsi mahdollisimman monella esiin tulleella kysymyksellä ja ajatuksella, ja muuta sitä missä se ymmärrettävyyden kannalta on tarpeellista. Koeta valaista joitain avainkohtia valokuvin, piirroksin tai merkein ja symbolein (ks. kpl 6), jotta ne entisestäänkin selkeytyisivät.

6. askel.
Tarkista vielä kerran

Kun tarpeelliset muutokset on tehty, palaa neuvoa-antavan lukijaryhmäsi pariin ja keskustele heidän kanssaan uudesta versiosta (jossa nyt on mukana kuvitus jne.). Jos he eivät ymmärrä jotakin tai ole muuten tyytyväisiä, muokkaa tekstiäsi uudelleen – ja palaa neuvottelupöydän ääreen aina kun tarpeellista.

6. Valokuvat, piirroskuvitus sekä merkit ja symbolit

Riippumatta siitä, onko vastaanottajalla huomattavia lukutaito-ongelmia vai osaavatko he lukea yksinkertaista tekstiä, pelkän kirjoitetun selkokielen käytöllä on rajoituksensa. Valokuvat, piirroskuvitus ja merkkien ja symbolien käyttö voi välittää viestin niille jotka eivät osaa lukea, ja vahvistaa lukutaitoisten tekstinymmärtämistä. Niinpä julkaisusi kuvitus ei ole pelkästään sen ulkoasua parantava elementti, vaan välittää tietoa myös itsessään. Suunniteltaessa ja valmisteltaessa selkokielistä materiaalia kuvituksen käyttöä tulisi aina harkita täydentävänä tekijänä.

Valokuvat

Valokuva on usein ihanteellinen tapa välittää tietoa, varsinkin silloin kun kyseessä on lukijan kotipaikkakunta. Valokuva eri asioista huolehtivien ihmisten nimien kera näyttää konkreettisesti kehen ottaa yhteyttä. Valokuva paikasta, jonka lukija tunnistaa, merkitsee enemmän kuin pelkkä osoite. Valokuvia voidaan myös käyttää valaisemaan vaikeatajuisia asiakirjoja. Joka tapauksessa, valokuvan tulee olla selkeä ja yksinkertainen, ja viitata samaan asiaan kuin teksti. Yksi hyvä valokuva voi välittää joukoittain ajatuksia! Mieti, miltä valokuva näyttää valmiissa painetussa julkaisussa, ja varmista, että painotyön jälkeenkin se on terävä ja hyvälaatuinen.

Piirrokset ja muu graafinen kuvitus

Joskus piirros voi olla valokuvaa parempi ratkaisu. Piirrosten tulee olla selkeitä, eivätkä ne saa sotkea lukijan ajatuksia. Tekstin pääasiaan kiinteästi liittyvä piirros välittää enemmän tarkkaa tietoa kuin sellainen valokuva, jossa on liikaa yksityiskohtia tai teknisiä vikoja. Saatavilla on lukuisia valmiita piirrospaketteja, joista voit löytää sopivia kuvia täydentämään tekstiäsi. Jos budjetti sallii, on aina parasta käyttää ammattigraafikkoa tekemään alkuperäiskuvituksen varta vasten oman tekstisi tärkeimpiin kohtiin.

Merkkijärjestelmät ja symbolit

Symbolit ovat yleisluontoisempi ja abstraktimpi tapa kommunikoida. Merkkijärjestelmät ovat pääasiassa yksinkertaisia piirrosjonoja, jotka edustavat esineitä, toimintaa tai ajatuksia, ja niitä voidaan käyttää muodostamaan kokonaisia lauseita. Merkkien kuvallinen luonne yleensä (mutta ei aina) antaa vihjeen niiden merkityksestä. Käytössä on useita erilaisia merkkijärjestelmiä, ja jokainen niistä muodostaa oman ”kieliyhteisönsä”. Ei ole realistista laittaa sivullista merkkejä kenen tahansa henkisesti kehitysvammaisen eteen ja olettaa hänen ymmärtävän sen merkityksen. Symbolien merkitys täytyy opettaa aivan kuin sanojen merkitys lukemaan opettelevalle lapselle.

Näin ollen on tärkeää valita se merkkijärjestelmä, joka on jo julkaisusi kohderyhmän oppima ja käyttämä. Tämä on eräs niistä syistä, miksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä yhteistyötä kehitysvammaisten itsensä kanssa julkaisun valmistelutyön aikana. Jos et ole varma, mitä merkkijärjestelmää on parasta käyttää, pyydä neuvoa joltain tämän ohjeiston 9. kappaleessa mainitulta järjestöltä.

Jos julkaisusi on kohdistettu laajalle yleisölle, joka ei ole tottunut käyttämään mitään määrättyä merkkijärjestelmää, on ehkä parempi valita yksittäisiä, helposti ymmärrettäviä symboleita vastaamaan tekstin avainsanoja ja -termejä. Hyvinkin usein tämä riittää valaisemaan tekstin merkitystä ja voi olla yhtä tehokasta kuin käyttää yhtä symbolia vastaamaan jokaista sanaa. Kun symbolit ovat tuttuja ja säännöllisessä käytössä, ovat ne arvokas apuväline luotaessa helppotajuista dokumenttia. Symboleita on helppo sulauttaa tekstin sekaan. Tämä varmistaa myös sen että teksti on sekä lukutaitoisten että -taidottomien tavoitettavissa. Valokuvia ja symboleita voidaan hyvin käyttää rinnakkain, varsinkin vähänkin pitemmissä julkaisuissa, missä symboleilla voidaan selkeyttää varsinaista tekstiä ja valokuvia käyttää ihmisten tai paikkojen nimien yhteydessä.

Mitä tahansa kuvitustapaa käytät selkeyttämään tekstiäsi, on tärkeää neuvotella asianomaisten – mahdollisten lukijoittesi – kanssa siitä, auttaako valitsemasi kuvitus heitä ymmärtämään nimenomaan sitä informaatiota, jota heille haluat välittää.

7. Julkaisun taitto

Julkaisun taitolla on iso rooli sen luettavuudessa. Nykyaikainen tietotekniikka tarjoaa laajan valikoiman erilaisia ohjelmia ja vaihtoehtoja taittamista varten. Jotkut näistä vaihtoehdoista voivat kuitenkin jopa vaikeuttaa julkaisun lukemista, esim. valkoinen teksti värillisellä pohjalla, tai useiden erilaisten kirjasimien tai tekstityylien käyttö samassa dokumentissa.

Suosittelemme seuraavia taitto-ohjeita luettavuuden parantamiseksi:

Ota myös seuraavat käytännön neuvot huomioon:

8. Muut viestintämuodot – audiokasetti, video, interaktiivinen media

Henkisesti kehitysvammaisten ihmisten tarpeet ja taidot vaihtelevat suuresti. Edes selkokielinen materiaali ei tuo informaatiota kaikkien ulottuville, varsinkaan, jos heiltä puuttuu lukutaito kokonaan. Saatat joskus haluta tuottaa informaatiota useammassa kuin yhdessä viestintämuodossa tavoittaaksesi laajemman yleisön.

Tämän ohjeiston puitteissa ei ole mahdollista käydä yksityiskohtaisesti läpi muiden viestintävälineiden kuin selkokielisen tekstin mahdollisia etuja, tai antaa tarkkoja ohjeita niiden käyttöön. Kuitenkin muutama tässä kappaleessa annettu neuvo voi olla hyödyllinen selkokielisen materiaalin tuottamisessa muussa kuin painetussa muodossa.

Kasetti

Kasetteja on helppo nauhoittaa ja kopioida, mikä tekee niistä hyvän tiedonvälitysvaihtoehdon lukutaidottomia ihmisiä varten. Suurimmalla osalla ihmisistä on kotonaan kasettinauhuri, joten kasetti on yleensä kenen tahansa kuunneltavissa. Kasetteja kuunnellaan usein yhdessä joko kotona tai organisoiduissa ryhmissä, ja se antaa hyvän mahdollisuuden joko ryhmälle tai yksilölle suunnitella toimintaa annetun informaation puitteissa.

Kasetille nauhoitetun tekstin tulisi noudattaa tässä ohjeistossa annettuja linjoja. Kun kasetin sisältöä suunnitellaan, samaan aihepiiriin kuuluvat asiat tulisi ryhmitellä keskenään. Lukijan tulisi puhua tasaisella nopeudella, ei liian nopeasti eikä hitaasti, ja pysähtyä hetkeksi lauseiden välissä. Pitempiä nauhoituksia tehdessä on hyvä käyttää useampaa kuin yhtä lukijaa, sekä vaihdella puhuttua kieltä musiikin tai ääniefektien kanssa. Yksityiskohtaisempaa tietoa selkokielisestä audiomateriaalista saat COTIS Guidelines -oppaasta.

Kun kasetti yhdistetään selkokieliseen, kuvitettuun, painettuun materiaaliin, kehitysvammaisen ihmisen tiedonsaanti voi parantua, se voi houkutella antamaan enemmän palautetta, ja kokonaiskuva on helpommin hahmotettavissa.

Video

Videokasetti on erinomainen valinta, kun kehitysvammaisille halutaan jakaa informaatiota. Puhutun ja visuaalisen tiedon yhdistelmä on varsin voimakas ja saattaa tavoittaa myös vaikeasti luku-, kirjoitus- ja ymmärtämisongelmaisia ihmisiä.

Vaikka teknisesti hyvälaatuisen videon tekeminen on melkoinen hanke ja parasta tuottaa ammatti-ihmisten avulla, on järjestöjen tänä päivänä yhä helpompi tehdä omia videoitaan käyttämällä hyväkseen edelleen kehittyvää digitaalitekniikkaa. Videon tuottamisessa tärkein asia on selkeä, hyvin jäsennelty käsikirjoitus, ja se seikka, etteivät teksti ja kuvat vaihdu liian nopeasti.

Interaktiivinen media

Monet kehitysvammaisille tarkoitetut palveluyksiköt käyttävät hyväkseen tietotekniikkaa, ja yhä useammalla kotitaloudella on käytössään tietokone ja internet-yhteys. Niinpä interaktiivinen media liikkuvine kuvineen, äänineen ja teksteineen on erinomainen väline tiedon tuottamista varten, ja tulevaisuudessa yhä yleisempi ja tärkeämpi. Interaktiivinen media on helposti sovellettavissa sen käyttäjän toimintatason mukaiseksi. Median kehittely kehitysvammaisten käyttöön on silti varsin aikaisessa vaiheessa ja rajoittunut lähinnä opetusohjelmiin. Interaktiivisen median soveltaminen kehitysvammaisten käyttöön tulisi tehdä kiinteässä yhteistyössä sekä käyttäjien että heitä edustavien järjestöjen kanssa.

9. Hakumateriaali ja yhteysosoitteet

Kehitysvammaliitto – Förbundet Utvecklinshämning ry

Viljatie 4 A 4 krs. 00700 Helsinki
puh. (09) 348 090
faksi (09) 353 398
Internet www.famr.fi

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Pinninkatu 51
33100 Tampere
puh. (03) 240 3111
faksi (03) 222 7994
Internet www.kvtl.fi

Förbundet de Utvecklingsstördas Väl

Tölögatan 27 A 15
00260 Helsingfors
tel: (09) 407 070
fax (09) 407 748

Suomessa on julkaistu paljon selkokielistä materiaalia, sekä asiatekstejä että kaunokirjallisuutta. Yksin kirjoja on julkaistu jo yli 100, joista noin puolet on kauno- ja puolet tietokirjallisuutta. Lähempiä tietoja saatavilla yllämainituista järjestöistä.

Säännölliset julkaisut

Selkouutiset

julkaisija Kehitysvammaliitto
päätoimittaja Hannu Virtanen
puh. (09) 3480 9240
faksi (09) 353 398
e-mail hannu.virtanen@famr.fi

Selkouutiset ilmestyy kerran kahdessa viikossa. Se on ajankohtaislehti, joka on suunnattu eri lukijaryhmille. Sisältöön kuuluu uutisaineistoa, taustaa ajankohtaisille tapahtumille, erilaisia kampanjoita (mm. Eurotiedotus, selkokampanja).

LL-Bladet (LL= Lättlest)

LL-Bladet on ruotsinkielinen vastine Selkouutisille. Materiaali on suurimmaksi osaksi samaa, jokunen artikkeli voi erota. Toimituksen tiedot pääosin samat kuin Selkouutisilla. FDUV ( Förbundet de utvecklingsstördas väl), joka vastaa suomenkielistä Kehitysvammaisten Tukiliittoa, työllistää ruotsinkielisen toimittajan.

Toimittaja Tomas von Martens
Tölögatan 27 A 15
00260 Helsingfors
tel. (09) 407 070
fax (09) 407 748

Lehtien levikki on yhteensä n. 5000 kpl, josta suomenkielinen osuus on n. 3000 ja ruotsinkielinen n. 2000. Suomessa ilmestyy myös ruotsinkielinen, lähinnä kehitysvammaisten omaisille ja heidän parissaan työskenteleville suunnattu Leka och Lära -lehti, jossa ajoittain julkaistaan selkokielisiä sivuja. Tiedustelut FDUV:stä.

Leija

Julkaisija Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Päätoimittaja Jaana Teräväinen
puh. (03) 240 3220
faksi KTVL (03) 222 7994

Leija on aikakauslehti nuorille ja aikuisille kehitysvammaisille, joka ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Kehitysvammaiset osallistuvat itse aktiivisesti lehden tekemiseen; he ovat edustettuina mm. toimitusneuvostossa, jonka puheenjohtajalla on myös itsellään kehitysvamma. Lukijat lähettävät lehteen paljon materiaalia, mm. runoja ja kertomuksia, ja osallistuvat myös uutisten tekemiseen. Lukijoilta tulee runsaasti palautetta.

Guidelines for Easy-to-Read Materials

Koonnut B. Tronbacke.
Kustantaja IFLA Headquarters. IFLA Professional Report no. 54.
The Hague 1997
ISBN no. 90-70916-64-9
(IFLA:n opas on saatavilla englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi osoitteesta: IFLA Headquarters, Prins Willem-Alexanderhof 5, 2595 BE The Hague, The Netherlands. Puh. +31 70 314 0884, faksi +31 70 383 4827, E-mail IFLA.HQ@IFLA.nl)

ILSMH European Association: Updated list of easy-to-read material in official EU languages.

Saatavilla osoitteesta: ILSMH European Association, Galeries de la Toison d’Or, 29 Chaussée d’Ixelles # 393/ 35, B-1050 Brussels, Belgia.

COTIS Guidelines on Audio Tapes

COTIS (Confederation of Tape Information Services)
COTIS Project Office, 67 High Street,
Tarporley, Cheshire CW6 0DP
tel: 01829 733351

Easy-to-Read Foundation

Box 4035
10261 Stockholm
Sweden
Tel.: +46 8 640 7090
Fax: +46 8 642 7600
e-mail: ll@llstiftelsen.se
homepage: http://www.llstiftelsen.se

Roeher Institute

Kinsmen Building, York University
4700 Keele Street
North York, Ontario
Canada M3J 1P3
Tel.: +1 416 661 9611
Fax: +1 416 661 5701
e-mail: info@roeher.ca
homepage: http:// indie.ca/roeher/

Plain Language Commission

29 Stoneheads
Whaleybridge
Stockport
UK
Tel.: +44 1663 733 177

Tätä julkaisua tukee Euroopan Yhteisöjen Komissio, Pääosasto V-E-4, Vammaisten sopeutumista edistävä toiminta.

ILSMH European Associationin jäsenjärjestöt kahdeksassa Euroopan Unionin jäsenmaassa ovat ystävällisesti ottaneet tehtäväkseen tämän julkaisun kääntämisen virallisille eurooppalaisille kielille. Kiitämme heitä raskaasta työstä. Viimeksi, haluamme kiittää Tina Detheridgeä Widgit Software Ltd:stä hänen antamastaan ammattiavusta.

Tämä opas on julkaistu kaikilla Euroopan Yhteisön virallisilla kielillä, jotka ovat tanska, hollanti, englanti, suomi, ranska, saksa, kreikka, italia, portugali, espanja ja ruotsi. Kopioita on saatavilla ILSMH European Associationin toimistosta, osoite Galeries de la Toison d’Or, 29 Chaussée d’Ixelles # 393/ 35, B-1050 Brussels, Belgia.

Tekijät:
Geert Freyhoff, ILSMH-EA
Gerhard Hess, Lebenshilfe, Saksa
Linda Kerr, ENABLE, Skotlanti
Elizabeth Menzel, ILSMH-EA
Bror Tronbacke, Easy-to-Read-säätiö, Ruotsi
Kathy van Der Veken, ANAHM, Belgia
Kesäkuu 1998
© ILSMH European Association 1998

Tätä julkaisua saa vapaasti kopioida osin tai kokonaan. Lähde mainittava.


Tämä dokumentti on tuotettu PDF-muotoisesta alkuperäisversiostahttp://www.inclusion-europe.org/documents/SAD71EETRFI.pdf” niin, että ensin on tehty muunnos PDF:stä HTML-muotoon Adoben muunnospalvelun avulla ja tulosta on sitten muokattu rakenteisempaa merkkausta käyttäväksi ja paremmin Webiin sopivaksi. Alussa ollut tekijöiden nimien luettelo on siirretty loppuun. Tekstisisältöä ei ole muutettu muuten kuin ilmeisiä kirjoitusvirheitä korjaamalla. Muunnostyön teki 2003-01-20 Jukka K. Korpela. Kirjoitusvirheitä korjattu 2003-02-10.

Alkuperäisteksti on julkaistu myös painettuna, ISBN 2-930078-10-3, julkaisijana kehitysvammaisten osuuskunta CERCICA, Cascai, Portugali.

Alkuperäistekstistä on olemassa (PDF-muotoisia) versioita useilla eri kielillä. Ne ovat saatavilla seuraavan osoitteen kautta:
http://www.inclusion-europe.org/information/eetr.htm