Luetelmalla tarkoitetaan seuraavantapaista rakennetta:
Esimerkki havainnollistaa yksinkertaisen luetelman sääntöjenmukaista rakennetta:
Luetelman kohtien tulisi siis olla samantasoisia siinä mielessä, että jos yksikin kohta on virke tai useita virkkeitä, kaikki kohdat ovat tällaisia. Tästä poikkeaminen antaa vaikutelman selvästä huolimattomuudesta.
Jos luetelma johdantoineen on tulkittavissa yhdeksi virkkeeksi, tulee luetelman loppuun piste, mutta muiden kohtien loppuun ei tule mitään välimerkkiä. Jos taas luetelman kohdat muodostuvat virkkeistä, tulee kunkin virkkeen loppuun iso välimerkki, yleensä piste.
Sääntöä pisteen käytöstä luetelman viimeisen kohdan lopussa rikotaan varsin usein. Ilmeisesti sitä ei koeta tarpeelliseksi, koska luetelman päättyminen itsessään ”panee pisteen” esitettävälle asialle.
Usein luetelman viimeisen kohdan lopussa oleva piste päättää sen virkkeen, joka alkaa luetelmaa edeltävästä selityksestä ja jonka osia luetelman kohdat ovat. Pistettä ei ole luontevaa käyttää eikä yleensä käytetä, jos luetelma ei ole tekstin osana, vaan esitetään aivan erillisenä, esimerkiksi diaesityksen sivuna, jolla on vain luetelma. Kielitoimiston ohjepankin sivu Luetelma pitää käytäntöä hyväksyttävänä.
Jos luetelma on kysymyksen osa, olisi periaatteessa loogista kirjoittaa luetelman (viimeisen kohdan) loppuun kysymysmerkki, jos luetelmaa edeltävä johdanto esittää kysymyksen. Tällöinhän luetelma voidaan tulkita virkkeen osaksi, ja kun virke kokonaisuutena on kysyvä, kuuluu sen loppuun kysymysmerkki.
Luontevampaa olisi kuitenkin kirjoittaa kysymysmerkki johdannon loppuun. Tällöin kysymysmerkki lopettaa virkkeen, ja luetelma on tekstistä erillinen kokonaisuus, johon teksti viittaa. Tällöin luetelman loppuun ei edellä esitetyn mukaisesti ole aihetta kirjoittaa mitään välimerkkiä.
Kielenkäytön ohjeissa ei yleensä ole käsitelty erikseen sellaisia luetelmia, jossa kohdat esitetään toistensa vaihtoehtoina. Yleensä on paras muotoilla esitys niin, että vaihtoehtoisuus ilmenee luetelman edeltä, yleensä siis sen johdannosta. Kielikellon 2/2006 kohta Luetelma sanookin: ”Jos luetelmassa esitetään vaihtoehtoja, se kannattaa kertoa jo johdantolauseessa sekaannusten välttämiseksi.”
Tarkastellaan esimerkkinä seuraavaa tekstikappaletta:
Jos tämä halutaan muuttaa luetelmaksi, niin kaavamainen muunnos tuottaisi seuraavan:
Tällöin syntyisi edellä kuvattu tai-ongelma: vasta kolmannen kohdan lopussa ilmenee, että kyse on vaihtoehdoista. Asiaa voisi selventää käyttämällä aiemmissakin kohdissa tai-sanaa: joskin on kyseenalaista, onko se normien mukaista ja tyylikästä:
Selvintä on kertoa vaihtoehtoisuus heti alussa:
Kielenkäytön ohjeissa ei yleensä juuri käsitellä numeroituja luetelmia, joita kuitenkin paljon käytetään. Niiden ulkoasussa on paljon vaihtelua: tuleeko numeron jälkeen piste tai muu välimerkki, käytetäänkö tavallisia vai roomalaisia numeroita vaiko ehkä kirjaimia a, b, c jne. numerointia vastaavaan tarkoitukseen.
Ohjeet ottavat kantaa hiukan epäsuorasti: ne mainitsevat sulkeiden käytön säännöissä, että oikeanpuoleista kaarisuljetta ”)” käytetään osoittamassa numeron tai kirjaimen jäljessä luettelon jäsentä. Sulkeen käyttöä voidaankin pitää selvempänä kuin pisteen käyttöä.
Tekstinkäsittelyohjelmien ym. tuottamat luetelmat ovat yleensä oletusarvoisesti sellaisia, että numeron perässä on piste eikä suljetta. Normit eivät ota asiaan selvää kantaa. Suomen kielessä on vanhastaan käytetty suljetta. Se sopiikin suomeen paremmin kuin piste, koska luvun jälkeinen piste muutoin osoittaa luvun järjestysluvuksi; joskus siis esimerkiksi ”1.” saatetaan ainakin ensin hahmottaa luetelman kohdan sisältöön kuuluvaksi järjestysluvuksi. Asia on toisaalta yleensä melko helposti korjattavissa ohjelman asetuksia muuttamalla. Ks. kohtaa Luetelman kirjoittaminen.
Numeroituja luetelmia kannattaa käyttää varovaisesti. Numeroinnilla voidaan kyllä korostaa kohtien lukumäärää, ja ennen muuta numerointi auttaa viittaamaan eri kohtiin, etenkin jos käydään suullisesti läpi kirjoitetun luetelman kohdat. Toisaalta numerointi usein koetaan tärkeys- tai muuta järjestystä osoittavaksi ja korostavaksi, vaikka ei olisi tarkoitus. Pistettä käytettäessä tämä vaara on erityisen suuri, koska piste luvun jäljessä yleensä osoittaa sen järjestysluvuksi.
Kirjainten käytöllä voidaan mainittuja vaaroja välttää, mutta kirjaimet voidaan kokea vähemmän havainnollisiksi. Yleensä on tapana käyttää gemenakirjaimia.
Luetelmia käytetään yleisesti esittelyissä ja selityksissä, joissa on paljon yksityiskohtia. Luetelman ajatellaan jäsentävän ilmaisun selvästi erillisiin kohtiin. Luetelmia käytetään paljon muistiinpanoissa, luonnostelussa, luentokalvoissa ja teknisissä kuvauksissa. Web-sivuille niitä on erityisesti suositeltu siksi, että luetelmat sopivat nopeaan, silmäilevään lukemiseen. ”Voitko kirjoittaa asiasta muutaman ranskalaisen viivan?” on tavallinen pyyntö hahmotella nopeasti lyhyt kirjallinen esitys, joka ei koostu normaaleista kappaleista ja virkkeistä vaan avainsanoista ja ehkä lyhyistä lauseista.
Monet pitävät luetelmia sopimattomina tyylikkääseen tekstiin. Tähän ehkä vaikuttaa niiden yleisyys teknisissä esityksissä. Lisäksi luetelma voi vaikuttaa nopeasti tehdyltä, jopa kyhätyltä. Vaikutusta saattaa vielä korostaa se, että luetelmassa käytetään luetelmapalloja eikä luetelmaviivoja.
Usein luetelma voidaankin muuntaa juoksevaksi tekstiksi sujuvasti etenkin, jos luetelma on lyhyt.
Saatetaan myös tehdä kompromissi: luetellaan kohdat tekstissä, mutta numeroidaan ne. Vaikka tämä on hyväksyttyä ja kielenhuollon ohjeiden esimerkeissä käytetty menettely, se yleensä yhdistää molempien vaihtoehtojen huonot puolet. Kohdat eivät erotu selkeiksi osiksi kuten luetelmassa, mutta ei myöskään saada sujuvasti luettavaa ja ilmaisultaan huoliteltua tekstikappaletta.
On tulkinnanvaraista, voiko tällaisessa ilmaisussa käyttää ja-sanan sijasta pilkkua. Ks. kuvausta ja-sanan käytöstä luetteloissa.
Kannattaa siis arvioida, millainen esitystapa sopii tekstin tyyliin. Jos luetelman käyttöön päädytään, on hyvä osata niiden käyttöön liittyvät välimerkkisäännöt. Tärkeämpää on muodostaa luetelma muodoltaan yhtenäiseksi ja tasapainoiseksi.
Yleensä kompromissi luetelmaksi tekemisen ja tekstikappaleeksi kirjoittamisen välillä on huono ratkaisu. Siinä yhdistyy molempien vaihtoehtojen haittoja. Kuitenkin esimerkiksi lakiteksteihin on vakiintunut seuraavan esimerkin mukainen rakenne. Siinä sisältö on kirjoitettu ikään kuin kappaleeksi, mutta sitä on kuitenkin taitossa käsitelty kuten luetelmaa. Pilkun tilalla saattaa esiintyä myös puolipiste. Lisäksi tai-sanan edelläkin on usein pilkku. Poikkeamaa kielen normeissa käsitellyistä tapauksista merkitsee myös virkkeen jatkuminen luetelman jälkeen.
Joka1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tällaisesta esitystavasta ei pidä ottaa mallia. On paljon parempi muotoilla esitys niin, että koko luetelma on siihen liittyvän tekstin jäljessä.
Tekstinkäsittelyohjelmilla kirjoitettavat luetelmat ovat yleensä sellaisia, että luetelmamerkkinä on luetelmapallo. Vaikka tähän on laajalti totuttu, kirjapainotason painotuotteissa on tyylikkäämpää käyttää luetelmaviivoja, jotka ovat kielen yleisten sääntöjen mukainen esitystapa. Katso kohtia Luetelmamerkit ja Luetelman kirjoittaminen.
Oikeinkirjoitussäännöt eivät ota kantaa siihen, esitetäänkö luetelmat sisennettyinä, kuten tietokoneohjelmat yleensä tekevät. Myöskään ei oteta kantaa siihen, miten kaukana luetelmamerkki on luetelman kohdan tekstin alusta. Kuitenkin ajatusviivan käytön säännöt sanovat, että luetelmaviivana käytetyn ajatusviivan jälkeen tulee välilyönti. Tämä on luonnollista tulkita niin, että yleisesti pitäisi luetelmamerkin ja tekstin välissä olla ainakin välilyönnin verran tyhjää tilaa. Usein tietokoneohjelmat jättävät tilaa paljon enemmänkin, mutta sellainen ei useinkaan edistä selvyyttä.
Luetelman ulkoasu voidaan usein tehdä paremmaksi kuin tekstinkäsittelyohjelman tuottama perusasu. Seuraavia keinoja kannattaa harkita:
Tyylikysymys on myös se, mitä tapahtuu, kun luetelman kohdan teksti jakautuu usealle riville. Tietokoneohjelmat yleensä aloittavat uuden rivin samasta kohdasta kuin ensimmäisen, mutta mahdollista on aloittaa toinen ja myöhemmät rivit luetelmamerkin kohdalta.
Yleensä pidetään sopivimpana, että luetelman rivit alkavat samasta kohdasta. Tietokoneohjelmat siis tekevät tämän automaattisesti, kunhan käytetään niiden tarjoamia valmiita välineitä luetelmien tekemiseen.