Sisältö:
Näistä ohjeista on erillinen tiivistelmä Seitsemän kieltoa nyyseihin kirjoittajalle eli miten näytät fiksulta vaikka olisit ääliö.
Toisentyyppinen, humoristisempi esitys samasta aihepiiristä on Niilo Paasivirran laatima Nettipeelon opas.
Nyyseissä näkyy yllättävän paljon viestejä, jotka ovat
teknisestikin tyhjiä eli viestissä on vain otsaketiedot,
itse viestissä ei ole mitään tekstiä (tai vain tyhjiä rivejä).
Useimmiten tämä johtuu siitä, että kirjoittaja ei ole osannut
käyttää nyysiohjelmaansa tai on vahingossa
painanut Send-nappulaa kun piti ruveta kirjoittajaan (eikä
ole huomannut mitä tapahtui tai ei ole ymmärtänyt tai osannut
peruuttaa viestiään).
On myös mahdollista, että lähettäjä on pyrkinyt kirjoittamaan
viestilleen hyvän Subject-otsakkeen,
mikä onkin ehdottomasti suositeltavaa, mutta kuvitellut, että
se sitten riittääkin! (Ei riitä. Siinäkin harvinaisessa tapauksessa,
että koko asia olisi tiivistettävissä yhteen riviin, se on
parasta toistaa viestin sisällössä - jos ei muusta syystä
niin siitä, että tyhjä viesti näyttää oudolta, esim.
erehdyksessä lähetetyltä.)
Vielä enemmän näkyy viestejä, joiden sisältö on asiallisesti tyhjä ainakin ryhmän aihepiirin kannalta, tulkittiin aihepiiriä miten väljästi tahansa. Tylsiä ovat esimerkiksi "Me too!" -viestit, joissa vain ilmaistaan kannatus (tai vastustus) jollekin toisen kirjoittamalle, usein vielä lainaten toisen kirjoittama kokonaisuudessaan. Pelkkää kannatusta tai vastustusta ei ole järkevää ilmaista nyysien kaltaisella foorumilla. Poikkeuksena tietysti tilanteet, joissa "äänestystä" on erikseen pyydetty ja se kuuluu ryhmässä hyväksyttyihin tapoihin.
Myöskään henkilökohtaiset asiat eivät yleensä kuulu nyyseihin. Ihmisten etsimisen lisäksi sellaisia ovat muun muassa
Muista, ettet ole kirjoittamassa kirjettä vaan julkiselle foorumille, ja siksi se, mikä koskee sinun lisäksesi vain yhtä tai muutamaa muuta, on suurelle joukolle pelkkää häiritsevää hälyä.
Yhdenlaisena sisällöttömyytenä voidaan pitää ns. vakiojuttuja. Jos olet kuullut tai lukenut tosi hyvän jutun ja palat innosta lähettää sen nyyseihin, harkitse hetki. Ensinnäkin lue tämän oppaan kohta Sinisilmäisyys. Usein varsinkin aloittelijat innoissaan lähettelevät juttuja, jotka ovat joko täyttä huuhaata tai ainakin "vitsejä", jotka jokainen nyysejä vähänkään pitempään seurannut on lukenut niin monta kertaa, että tuntuu jo tylsältä, lievästi sanoen. Ehkä rekisterinumero LUU-5 ei olekaan ihan niin hauska kymmenennellä kerralla. Erityisesti jos olet lukenut sen tosi hyvän jutun nyyseistä, se mitä todennäköisimmin on vakiokamaa, jonka levittämisellä vain leimautuu ikävystyttäväksi.
Every old idea will be proposed again with a different name and a different presentation, regardless of whether it works.
(Jokaista vanhaa ideaa ehdotetaan uudestaan eri nimellä ja eri tavoin esitettynä, riippumatta siitä, toimiiko se.)
Lyhyestä virsi kaunis. Mitä lyhyemmin saat asiasi sanotuksi, sitä todennäköisemmin se luetaan ja sitä paremmin se menee perille. Jos yrität sanoa kaiken, mitä sinulla on jostakin aiheesta sanottavaa, pelkkä artikkelisi pituus saa hyvin monet siirtymään seuraavaan artikkeliin lukematta sanaakaan jutustasi. Lisäksi saatat pilata nimesi, eli sinua pidetään esitelmöitsijänä tai saarnaajana, jonka myöhempiäkään artikkeleita ei kannata lukea
Nyysit ovat ensisijaisesti keskustelua ja lyhyitä tiedotuksia varten. Ne toimivat parhaiten, kun kukin artikkeli on kohtuullisen mittainen - ei sähkeenomaisen lyhyt mutta ei myöskään esitelmän mittainen.
Kaksikymmentä riviä (enintään 72-merkkisiä rivejä) on mukava pituus ja mahtuu useimmissa lukutilanteissa lukijan nähtäväksi yhdellä kertaa. Jos asiaa on enemmän, voi kirjoittaa pitempään, mutta yli sadan rivin mittainen artikkeli alkaa jo olla varsin monille lukijoille liian pitkä. Suuntaviivaa antaa sekin, että news.newusers.questions Charterin mukaan yli 200-rivinen artikkeli on "excessively long". Erikoistilanteissa pitempikin voi olla paikallaan, mutta jos rivejä on yli viisisataa, on lähes varmaa, että juttua ei lue juuri kukaan. Poikkeuksen muodostavat fakit, joiden lähettämisellä on omat syynsä.
Yksi syy pyrkiä lyhyyteen on se, että jos viestin pituus on yli 50 riviä, niin niin Google Groups esittää sen eräissä tilanteissa niin, että vain 50 riviä on näkyvissä ja koko viesti löytyy linkin takaa.
Pitkän jutun lähettäminen "jatkokertomuksena" eli useaan artikkeliin jaettuna on yleensä vielä haitallisempaa kuin yhden pitkän artikkelin lähettäminen. Sen ohittaminen aiheuttaa lukijoille enemmän työtä ja siten enemmän ärsyyntymistä.
Jos esimerkiksi jokin kysymys vaatii mielestäsi satoja rivejä pitkän vastauksen, on usein parasta kaikessa rauhassa kirjoittaa vastaus omaksi Web-sivukseen, kirjoittaa siitä sitten parinkymmenen rivin tiivistelmä ja lähettää nyyseihin tiivistelmä ja Web-sivun osoite. Tämä ei ole merkittävästi suurempi vaiva kuin pitkän artikkelin kirjoittaminen mutta paljon hyödyllisempää.
Yleensä juttu kannattaa lähettää vain yhteen ryhmään. Valitse aiheeseen mahdollisimman hyvin sopiva ryhmä ja unohda muut. Jos et tiedä, mikä kahdesta tai useammasta ryhmästä olisi sopivin, älä lähetä mihinkään niistä, ennen kuin olet tutkinut ryhmien kuvauksia ja sisältöä paremmin. Katso lisäneuvoja kohdasta Valitse ryhmä oikein.
Jos sinulla kuitenkin on hyvin perusteltu syy lähettää useaan ryhmään, käytä ns. yhteislähetystä. Kysymyksen lähettäminen kahteen tai useampaan ryhmään erillisinä viesteinä eli ns. multiposting on erittäin paljon huonompi menettely: se hajottaa threadin (vastaukset ja kommentit niihin) eri ryhmiin. Ne, jotka seuraavat vain yhtä ryhmistä, eivät näe niitä vastauksia, jotka on lähetetty muihin. Ja niille, jotka seuraavat kahta tai useampaa niistä ryhmistä, joihin juttu on lähetetty, tilanne on myös erittäin ikävä. On turhauttavaa lähettää kommentti ja sitten huomata, että sama kysymys on esitetty toisessakin ryhmässä - mutta kommentti meni tietysti vain siihen ensimmäiseen.
Lisäksi saman jutun lähettäminen hyvin moneen ryhmään tulkitaan ns. spämmäykseksi ja herättää huomattavaa ärtymystä. On hyvin mahdollista, että ylläpito (automaattisesti tai "käsin") poistaa sellaisen artikkelin kaikista ryhmistä.
Eri otsikoiden käyttö lähetettäessä juttua useaan ryhmään ei suinkaan paranna tilannetta vaan pahentaa sitä. Useita ryhmiä seuraavien lukijoiden aikaa tuhlaantuu entistä enemmän, kun heiltä menee kauemmin aikaa huomata, mistä on kyse.
Jos joku on lähettänyt saman jutun moneen ryhmään, niin ei kannata kiivailla lähettämällä menettelyä paheksuva vastausartikkeli, joka menee samoihin ryhmiin. Aloittelijoiden takia saatetaan silloin tällöin huomauttaa siitä, että viestin lähettäminen moneen ryhmään, varsinkin aivan tolkuttomaan määrään ryhmiä, on todellakin typerää eikä onneksi kuulu nyyseissä kuin pienen häirikköryhmän tapoihin. Tämä kannattaa kuitenkin tehdä vain hyvin harvoin ja harvojen.
Joskus saattaa sattua, että pariin kolmeen ryhmään lähetetyn
jutun sisältö on sinänsä asiallinen ja sinulla on siihen
asiallista sanottavaa. Silloin on syytä
vastata samoihin ryhmiin mutta tehdä parhaansa ohjatakseen keskustelun
oikeille raiteille
panemalla
Followup-To-kenttään se ja vain se ryhmä,
johon asia parhaiten kuuluu.
Saman artikkelin lähettäminen useaan kertaan samaankaan ryhmään ei yleensä ole fiksua. Yleensä se tapahtuu vahingossa.
Syynä on usein sellainen nyysiohjelma, jossa lähettäminen tapahtuu "nappia painamalla" (esim. klikkaamalla ruudulla näkyvää painikkeen näköistä kuvaa) eikä lähettäjä saa välitöntä palautetta siitä, että ohjelma on huomannut painalluksen. Ohjelma nimittäin ei jouda moista kertomaan, kun se käsittelee viestiä. Niinpä käyttäjä saattaa painaa nappia toistamiseen, vielä kerran, vielä kerran...
Tahallinen viestin lähettäminen uudestaan esimerkiksi parin päivän välein on tietenkin typerää. Sillä saa nopeasti häirikön maineen.
Joskus voi olla aiheellista lähettää juttu uudestaan, esimerkiksi jos kysymykseen ei ole tullut vastauksia pariin viikkoon, vaikka voisi olettaa, että ryhmää seuraavista ihmisistä löytyy joku, joka osaa vastata. Tällöin on syytä selvästi kertoa mitä tekee (tyyliin "Lähetän tämän kysymyksen uudestaan, koska - -"). Mutta sekä syntyvän vaikutelman että itse asian kannalta olisi suotavaa miettiä, voisiko kysymyksen muotoilua parantaa esimerkiksi antamalla lisätietoja ongelmasta.
Kohdassa Tee selväksi, mihin vastaat selostettiin, miten vastauksen alussa on syytä esittää lauseen parin tiivistelmä siitä, mitä kommentoi, tai lainata siitä muutama lause. Tässä keskitytään tavallisiin virheisiin, joita ihmiset usein tekevät lainaamisessa, yleensä ajattelemattomuuttaan tai huomaamattomuuttaan.
Useimmissa nyysiohjelmissa on mahdollisuus saada kopio alkuperäisestä artikkelista mukaan omaan vastaukseen. Usein se on jopa oletusarvona. On erittäin tärkeää supistaa sellaisia sitaatteja niin, että niissä on mukana vain olennaisin. Tällöin tulee lukijoille selväksi, mitä kohtia kommentoit. Lisäksi tulet itsekin lukeneeksi ne kohdat uudestaan ja ajatelleesi asiaa vielä kerran - ehkä huomataksesi, että olit ymmärtänyt väärin, tai keksiäksesi nasevamman tavan vastata.
Nyysien vanhaan ja hyvin perusteltuun käytäntöön sisältyy, että lainaukset ovat ennen omia kommentteja. Niinhän yleensäkin kirjoitetaan! Valitettavasti on nykyisin kovin yleistä, että artikkeli alkaa omalla tekstillä. Jotkut ovat jopa pitäneet tätä järkevänä siksi, että silloin kirjoittajan oma teksti näkyy alussa eikä pitkän lainauksen perässä. Mutta vikanahan on silloin lainauksen liiallinen pituus! Vanha järjestys on ehdottomasti oikea jo senkin takia, että omassa artikkelissa tyypillisesti viitataan kommentoitavan artikkelin asiasisältöön esim. pronomineilla ("se" yms.). Sellaiset viittaukset jäävät irrallisuudessaan käsittämättömiksi, ja on kohtuutonta vaatia lukijaa arvamaan, mihin kohtaan jossain jäljempänä olevassa lainauksessa ne viittaavat.
Pitkiä lainauksia perustellaan joskus sillä, että siten lukija näkee koko sen puheenvuoron, jota kommentoidaan, ja että näin vältetään lainausten irrottaminen asiayhteydestään. Tämä on lukijoiden aliarviointia. Lukija voi itse lukea sen artikkelin, jota kommentoidaan; erittäin usein hän juuri oli lukenut sen. Ja jos ei osaa lainata asiallisesti, olisi parempi olla kommentoimatta; jos lainaa esim. koko artikkelin ja sitten kommentoi vain paria asiaa siinä, tulee myös esittäneeksi vääristelevän sitaatin. Lisäksi tekijänoikeuslain mukaan saa siteerata vain tarpeellisen määrän toisen tekstiä.
Jos kommentoitavassa artikkelissa on esitetty kovin vuolassanaisesti se asia, jota haluat kommentoida, tai sitaatti muutoin tulisi liian pitkä, kerro omin sanoin, mitä näkemystä tai väitettä kommentoit. Tietenkään tällöin ei pidä esittää asiaa sitaattina vaan omana tekstinä tyyliin "tulkitsin NN:n viestin niin, että hänen mielestään - -".
Kokonaisen artikkelin lainaaminen riviäkään (edes sigua!) poistamatta on erittäin häiritsevää, ellei artikkeli ole hyvin lyhyt. Yleensä se osoittaa, että kirjoittaja yksinkertaisesti on jättänyt nyysiohjelmansa automaattisesti mukaan ottaman lainauksen silleen. Tästä on turha syyttää ohjelmaa, koska kyse on siitä, että kirjoittaja ei ole ymmärtänyt koko lainaamisen ideaa. Jos sitten keskusteluun osallistuu muitakin ymmärtämättömiä, homma menee ihan hulluksi. Ajatellaanpa, että Aatami kirjoittaa artikkelin ja Bertta kommentoi sitä ottaen mukaan Aatamin koko artikkelin lainauksena; ja sitten Carl kommentoi Bertan viestiä samalla tyylillä, eli mukana on sekä Aatamin että Bertan viesti kokonaan jne. Onneksi järjettömyys jossain vaiheessa katkeaa siihen, että kukaan ei enää jaksa moisia juttuja lukea.
Useat nyysiohjelmat rajoittavat lainatun tekstin määrän puoleen artikkelin pituudesta. Tämä on yleisesti ottaen ihan aiheellista. Rajoituksen kiertäminen lisäämällä keinotekoisesti omaa tekstiä lässynlässyllä on juuri niin typerää, miltä se kuulostaakin. Lyhennä lainausta tai jätä se kokonaan pois - jos sinulla on sen verran asiaa, että koko juttua on syytä lähettää.
Jos viestissä on muutama suhteellisen erillinen asia, joita haluat kommentoida erikseen, voit toki lainata ensin pari riviä, joilla ensimmäinen asia on, kirjoittaa kommenttisi niihin, ottaa seuraavan lainauksen jne. Mutta pitkät "analysoivat" artikkelit, joissa käydään jonkun toisen kirjoittajan juttua läpi rivi riviltä ja vastataan jokaiseen riviin erikseen, ovat varsin tylsiä, eikä niitä yleensä juuri kukaan luekaan. Ja suorastaan ääliömäinen on "vastaus", jossa on pelkästään toisen kirjoittajan artikkeli kokonaan lainattnua ja sitten (tai sitä ennen) "Me too!" tai "Bullshit!".
Lisätietoja: news.newusers.questions: Quoting Text in Replies sekä saksaksi Dirk Nimmichin Wie zitiere ich im Usenet? (englanninnettu nimellä How do I quote correctly in Usenet?) ja Volker Gringmuthin Zitieren im Usenet, joka huolellisesti selittää, miksi ns. TOFU-tyyli (Text oben, Fullquote unten; ei pidä sekoittaa tofuun ruoka-aineena) on erittäin huonoa tyyliä.
Usein näkee kysymyksiä, joiden lopussa lukee "lähettäkää meiliä, en seuraa ryhmää". Tämä kuvastaa itsekästä asennetta: nyysit nähdään keinona saada ilmaista konsultointiapua, ajatellen omaa mukavuutta enemmän kuin sitä, että muutkin saattavat olla kiinnostuneita vastauksista. Ja jos sinä olet näkyvästi itsekäs, niin miksi muut epäitsekkäästi auttaisivat sinua? On parempi ymmärtää nyysit keskustelufoorumiksi, koska sellaisena niitä pitävät lähes kaikki ne, jotka voisivat sinua auttaa.
Lisäksi meilitse tulleet vastaukset ovat epäluotettavampia, koska muut ryhmää seuraavat eivät näe niitä eivätkä voi korjata virheitä. Sitä paitsi kertomalla, ettei seuraa ryhmää, tulee myös kertoneeksi, ettei ole viitsinut edes katsoa, vastattiinko aivan samaan kysymykseen eilen kolmesti. Aihetta käsittelee tarkemmin kirjoitukseni Why you shouldn't ask for E-mail responses on Usenet.
Selitykset, joissa pyydetään vastauksia meilitse oman nyysipalvelimen
ongelmien takia, ovat epäuskottavia - etenkin, kun nykyisin useimmat
voivat lukea useimpia sfnet-ryhmiä ja
kansainvälisiä ryhmiä esim.
Google Groups -järjestelmän
kautta.
Joskus kuitenkin voi olla hyvä ajatus kirjoittaa artikkeliinsa: "lähettäkää meiliä, postaan yhteenvedon". Tämä koskee etenkin erilaisia kartoituksia, joissa on suhteellisen epätodennäköistä, että kovin moni ihminen kertoisi saman asian. Useilla ihmisillä on pelko julkista kirjoittamista kohtaan, mutta meiliä he kyllä uskaltavat kirjoittaa, joten voit saada enemmän vastauksia. Lisäksi tällöin asiasta kiinnostumaton ei joudu kahlaamaan suuren vastausmäärän halki, ja asiasta kiinnostuneet lukijat saavat tiiviin informaatiopaketin, kun kysyjä on sen koonnut. Toisaalta kysyjän on kuitenkin syytä seurata ryhmää, koska kokemus on osoittanut, että suuri osa vastauksista kuitenkin tulee ryhmään. Ja se lyhyt yhteenveto pitää myös todella lähettää, mielellään siistittynä, ilman päällekkäisyyksiä ja muuta tarpeetonta. Vastauksia lähettäneiden nimet ja osoitteet on syytä julkistaa vain, jos olet saanut heiltä luvan. Jos asiaa kertyy paljon, voit kirjoittaa kattavan vastauksen omalle Web-sivullesi ja lähettää ryhmään vain sen osoitteen ja suppean tiivistelmän tai luonnehdinnan. - Jos vastauksia ei tule, on syytä kirjoittaa ryhmään lyhyt toteamus "ei yhteenvetoa, koska vastauksia ei ole tullut".
Jos oikein fiksusti haluat edellä kuvatun tapaisen kartoituksen tehdä, niin kirjoitat ensin asiasta Web-sivun, joka kertoo sen, mitä asiasta jo tiedät ja joka ehkä tarkemmin selostaa, mitä lisätietoja etsit. Nyysiartikkelissasi sitten viittaat tähän sivuun, ja vastauksia saadessasi täydennät sivua.
Tulista, hyökkäävää kommenttia eli followupia kutsutaan fleimiksi (flame).
Fleimeihin muut nyysienkäyttäjät suhtautuvat yleensä kielteisesti siitä riippumatta, ovatko he itse asiasta samaa mieltä fleimin kirjoittajan kanssa. Niinpä kun tekee mieli fleimata, kannattaa vetää syvään henkeä, tehdä jotakin rauhoittavaa ja sitten lukea uudestaan juttu, jota aikoo kommentoida. Yleensä silloin huomaa joko sen, että juttu ei ollutkaan niin typerä tai loukkaava, miltä se näytti, tai että se on niin typerä, ettei se ansaitse mitään vastausta. Jos kirjoitat fleimaavan vastauksen juttuun, joka oli ihan asiallinen muiden mielestä - ja ehkä sinunkin mielestäsi uudelleen luettuna - olet menettänyt kasvosi julkisesti. Harakiriä ei kannata tehdä, mutta opiksi kannattaa ottaa.
Fleimejä voi usein välttää sillä, että selittää rauhallisesti ja selkeästi, mitä tarkoittaa. Jos joku väittää jotain kummallista tai on ymmärtänyt jotain ihan väärin tai jopa kirjoittaa hiukan hyökkäävästi, kannattaa yleensä ensin vastata rauhallisesti, huolellisesti ja usein havaintoesimerkkejä esittäen, jopa ns. rautalankamallin esittäen. Tai sitten voi tietysti olla vastaamattakin. Selittämisessä ja väittelyssä kannattaa soveltaa tilanteeseen sopivia menetelmiä, niin että siirtyy järeämpiin argumentteihin vasta tarvittaessa, jos ollenkaan. Tässä voi olla apua ns. Lounelan asteikosta. Katso myös humoristista Nyyssiväittelyn opasta.
Fleimi aiheuttaa varsin usein vastafleimin - ja niin edelleen. Fleimisodissa usein tapellaan joidenkin koneitten tai käyttöjärjestelmien välisistä eroista, esim. Unix vastassaan Windows. Mutta fleimisota saattaa syntyä mistä vain ja täysin irtautua siitä, mistä alun perin oli kyse, samoin kuin ryhmän aihepiiristä. Pahimmillaan fleimisota menee kokonaan henkilökohtaisuuksien tasolle.
Fleimisodat eivät tietenkään muuta kenenkään mieltä eivätkä
anna kenellekään lisää tietoa. Päinvastoin kirjoittajat
linnoittautuvat kukin omalle kannalleen, kiinnittäen muiden
argumentteihin huomiota vain siltä kannalta, miten ne voisi repiä
rikki, asiallisesti tai asiattomasti.
Onneksi sentään näitä sotia nykyisin käydään etupäässä tarkoitukseen
omistetuissa ryhmissä kuten
sfnet.atk.sodat.
Fleimejä ja fleimisotia käsittelee laajasti Andrew Heenanin Guide to Flaming.
Kirjoitusta, jonka on tarkoitus aiheuttaa kiivaita reaktioita eli fleimejä, sanotaan trolliksi. Suomenkieliseksi vastineeksi on ehdotettu sanaa "vedätys". Yleensä trollaaja esittää jostakin kuumasta, kiistanalaisesta aiheesta äärimmäisen mielipiteen esittäen sen vastustajien kantaa halventaen, positiivisia argumentteja esittämättä. Usein trolli on tarkoituksellisen naiivi ja sisältää niin monta väärinkäsitystä tai vääristelyä, että liki jokaisen tekisi mieli oikaista edes osa - ja jos oikaisemiseen rupeaa, siitäpä tuleekin vuodatus.
Trollaus on alkeellisimmillaan pelkkää häiriköintiä, johon halutaan muiden vastaavan tuohtuneina. Esimerkiksi sama sanoma saatetaan toistaa loputtomasti samoin sanoin. Trollaaja sitten naureskelee muiden reaktioille samaan tapaan kuin hiekkalaatikolla hiekkaa muiden päälle heittelevä pikkupoika.
Trollaus voidaan pukea myös kysymyksen muotoon. Esimerkkinä voisi olla
vaikkapa se, että joku kirjoittaa
sci.lang-ryhmään kysymyksen muotoon
puetun pyynnön kertoa, miksi englannin kieli on maailman kehittynein
kieli;
trollaavuutta korostaa, että ryhmän
fakissa on
selostus sellaisen kysymyksenasettelun harhaisuudesta.
Esimerkein havainnollistettu kuvaus trollauksesta on artikkelissa
Usenet fish tales -- how to avoid being trolled.
Käytännössä trollausta voi olla äärimmäisen vaikea erottaa pelkästä syvästä tietämättömyydestä tai tyhmyydestä, joskin säännölliset trollaajat yleensä oppii tunnistamaan. Toisaalta se ei ole yleensä tarpeenkaan, koska kummassakin tapauksessa on yleensä fiksuinta olla välittämättä koko jutusta. Varo joutumasta koukkuun, "trollaantumasta". Enintään voi joskus julkisesti varoittaa muita trollaajiksi tietämistään kirjoittelijoista; ks. dokumentin Guide to Flaming kohtaa Trollshifting. Ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan. Ks. myös alt.troll FAQ ja alt.syntax.tactical FAQ.
Alkujaan englannin sanaa troll ruvettiin käyttämään sen uistelemista tarkoittavan merkityksen pohjalta nyysislangissa viittaamaan kirjoitukseen, joka "kalastelee" fleimejä, tai tällaiseen kalasteluun toimintana. Ajatuksena oli, että trollaaja yrittää saada ihmisiä koukkuun eli kirjoittamaan kiivaita vastineita. Myöhemmin sana sekaantui skandinaavisperäiseen substantiiviin troll (vrt. sanaan trulli), ja ja nykyisin troll voi tarkoittaa myös ihmistä, joka trollaa.
Godwinin laki esitetään useina varsin erilaisina versioina. Yhden version mukaan keskustelu päättyy, kun joku mainitsee Hitlerin; realistisemman version mukaan järkevä keskustelu päättyy silloin, mutta yleensä se kyllä on päättynyt aiemmin. Kuvaavin lienee versio, jonka mukaan keskustelun jatkuessa eli threadin pituuden kasvaessa todennäköisyys sille, että joku pelaa Hitler-kortin eli fleimisodassa vertaa kiistakumppaniaan tai muuta arvostelunsa kohdetta Hitleriin, natseihin, fasisteihin tms., kasvaa rajatta kohti ykköstä. Tämän arvellaan asettavan ylärajan sille, miten laajaksi threadi voi paisua. Niin kai on, koska keskustelun muututtua tarpeeksi mielettömäksi järkevät ihmiset kyllästyvät siihen ja muut siirtyvät aikanaan muualle meluamaan.
Joka tapauksessa useimmat fiksut ihmiset luultavasti pitävät Hitler-kortin pelannutta automaattisesti häviäjänä. Syynä on, että Hitler-kortin käyttö osoittaa niin vakavaa suhteellisuudentajun häiriötä, että mitään sen pelanneen aiemminkaan esittämää ei pidä ottaa vakavasti. Sama koskee Stalin-korttia ja muita vastaavia.
Nyysiohjelman asetuksiin on syytä kirjoittaa oma nimi sellaisena, kuin sitä yleensä asiayhteyksissä käyttää, ja oikea meiliosoite. Lempinimi tai vastaava sopii signatureen.
Miksi näin? Ensinnäkin koska kuuluu hyviin tapoihin ilmoittaa nimensä esiintyessään julkisesti. Toiseksi koska muuten sinua pidetään pellenä tai pahempana. Kolmanneksi koska sinut on syytäkin ottaa vakavasti vain, jos kirjoitat omalla nimelläsi.
Teoriassa on ajateltavissa, että nimettömänä tai pelkällä nimimerkillä kirjoittelu olisi poikkeustapauksissa perusteltua. Esimerkiksi vaikka laadukas sanomalehti normaalisti hyväksyy yleisönosastoon vain omalla nimellä kirjoitettuja juttuja, saatetaan nimimerkkikirjoitus hyväksyä, jos siihen on painava peruste. Esimerkiksi jos psykiatrisessa hoidossa ollut arvostelee kohteluaan, voi nimen salaaminen olla perusteltua hänen itsensä ja hänen omaistensa suojelemiseksi ikävältä huomiolta. Silloinkin lehti edellyttää, että oikea nimi ilmoitetaan toimitukselle.
Mutta käytännössä nimetön kirjoittelu nyyseissä ilman tuollaisen perusteen häivääkään on niin laajaa, että nimettömän kirjoittelun oletetaan todistavan käyttäjän osaamattomuudesta (ei ole osattu kirjoittaa omia tietoja oikeaan paikkaan), välinpitämättömyydestä, lapsellisuudesta tai jopa raukkamaisuudesta. Tässä asiassa väärinkäyttö on todellakin tehnyt oikean käytön liki mahdottomaksi, ja heppoisin syin nimensä salaavat toimivat niitä ihmisiä vastaan, joilla olisi oikeasti peruste suojautua nimettömyydellä.
Jos edellä sanotusta huolimatta aiot kirjoitella nyyseihin nimettömänä, mietipä seuraavaa. Nimettömyys on ehkä melko harmitonta aluksi. Mutta voitko todella taata, ettet missään vaiheessa provosoidu fleimaamaan ketään? Et edes pikkupikku kevytilkeilyyn? Tai et ainakaan luisuisi siitä vähän kovempaan sanailuun, vaikka toinen vastaisi (sinun mielestäsi) tosi ivallisesti? Jos todella olisit niin täydellinen, mitä aihetta sinulla voisi olla salata nimesi? Ja kun et luultavasti ole, niin saatat päätyä tilanteeseen, jossa nimettömyyden suojasta hyökätään henkilökohtaisesti muita ihmisiä vastaan. Jos se ei ole raukkamaista, niin mikä on?
Joskus on kommentoitu, että eihän yleisesti ole mitään takeita siitä, että nyysikirjoittelijan ilmoittama oikeannäköinen nimi on hänen oikea nimensä. Ei toki olekaan. Mutta nimensä salaaja osoittaa menettelyllään, että hän ymmärtämättömyyttään tai tahallaan on niin piittaamaton, ettei vaivaudu edes teeskentelemään hyvien tapojen noudattamista.
Muita nimettömänä tai nimimerkillä kirjoittelua koskevia katsauksia: Kai Puolamäen Nimimerkki-FAQ ja Sven Guckesin lyhyt kirjoitus Using your realname on the Internet - Pros and Cons.
Jos jossain ryhmässä ei ole keskustelua ja haluaisit sellaista luoda, älä ainakaan kirjoita "onko kaikki tyhmiä vai miksei kukaan kirjoita mitään?" Huomattavasti fiksumpi tapa herättää keskustelua on kirjoittaa itse jonkinlainen alustus keskustelulle. Se voi olla kysymys tai essee tai jotain muuta vastaavaa. Mutta hiljaisen ryhmän "piristäminen" vain piristämisen vuoksi on huono ajatus.
Ei kuitenkaan kannata käyttää kovin paljoa aikaansa alustuksen
kirjoittamiseen, sillä on hyvin mahdollista, että kukaan
ryhmän aihepiiristä kiinnostunut ei ole huomannut sen olemassaoloa
tai ei ehdi kirjoittaa siihen.
On hyvin mahdollista, että keskustelijat ovat ihan muualla.
Esimerkiksi
jos jokin
finet-ryhmä tuntuu kovin hiljaiselta, syynä
on usein se, että asiasta kiinnostuneet ovat saman aihepiirin
sfnet-ryhmässä tai kenties
jossakin
kansainvälisessä ryhmässä.
Fiksuuteen kuuluu huomata, milloin muut pitävät sinua häirikkönä, vaikka kuinka olisit oikeassa. Jos mielestäsi jokin ryhmä on turha, koska sen käsittelemä asia on turha tai väärä, on paras pysyä poissa ryhmästä. On erittäin epätodennäköistä, että saisit käännytettyä ketään. Pikemminkin kirjoittelusi koettaisiin häirinnäksi; se aiheuttaisi kyllä asenteiden muuttumista - mutta aivan toiseen suuntaan kuin haluaisit.
Kiravuon netiketti esittää tästä havainnollisen esimerkin:
Rec.hunting on ryhmä jossa keskustellaan metsästyksestä. Jos olet itse vannoutunut metsästyksen vastustaja, älä mene julistamaan ideaasi rec.huntingissa. Metsästäjillä on oikeus keskustella harrastuksestaan rauhassa. Sillä siisti. Ja metsästäjät pitäkööt turpansa kiinni rec.food.vegetarian-ryhmässä, jolleivat ole kasvissyöjiä.
Myös edellä mainittu metakeskustelu koetaan usein häiritseväksi, riitelystä puhumattakaan.
Ryhmän "piristäminen" esim. lähettelemällä viestejä tyyliin "hei voitaisko me jutella jotain" tai joitakin ryhmän aihepiiriin kuulumattomia hauskoiksi tarkoitettuja juttuja on myös häiritsevää. Nyysiryhmää ei pidä kuvitella sosiaaliseksi tilanteeksi, jossa olisi kiusallista, kun kukaan ei sano mitään. Pikemminkin on kiusallista, jos joku avaa suunsa, vaikka ei ole mitään muita kiinnostavaa sanottavaa. Monilla ihmisillä on useita hiljaisia ryhmiä tilattuina, koska aihepiirit kiinnostavat; ei ole hauskaa, jos ryhmät näyttävät aktivoituvan mutta tarkemmin katsottaessa sisältävätkin vain keinotekoisia "piristeitä". On ryhmiä, joissa harvoin tapahtuu mitään, mutta silloin kun tapahtuu, keskustellaan olennaisista asioista ja tasokkaasti. Hiljaisella ryhmällä on oikeus olla hiljainen.
Jos et saa meiliä menemään jonnekin tai et tiedä jonkun ihmisen osoitetta tai sinulla on jokin muu vastaava ihkaoma ongelmasi, älä lähetä kysymystä nyyseihin, älä ainakaan kansainvälisiin. Kysy ylläpidolta, soita puhelimella, etsi Webistä tms. Se johtaa tulokseen huomattavasti nopeammin ja varmemmin. Ennen muuta et silloin tuhlaa lukemattomien muiden ihmisten aikaa.
Esim. meiliosoitteiden löytämisessä auttaa FAQ: How to find people's E-mail addresses. Ks. myös ohjetta Meiliosoitteiden ("sähköpostiosoitteiden") etsiminen erityisesti kansallisista osoitehakemistoista.
Jos haluat löytää jonkun vanhan tutun aikojen takaa, jokin osoitepalvelu saattaa auttaa, jos muistat joitakin olennaisia tietoja kuten nimen, mielellään koko nimen virallisessa muodossa. Osoitepalvelut ovat yleensä maksullisia, esim. Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu. Hankalammissa tapauksissa tarvittaisiin selvittelytyötä, jonka varmaankin moni yksityinen etsivätoimisto ottaisi mielihyvin tehdäkseen, mutta silloin puhutaan jo melko isoista summista.
Suomalaisia tuttuja saattaa hyvinkin löytyä laajan suosion saaneiden sivustojen koulukaverit.com ja inttikaverit.com kautta.
Mitä nyysien käyttöön ihmisten etsimiseen tulee, niin
ei edes ole mitään ryhmää, joka sopisi siihen.
Kiravuon netiketti
mainitsee kansainvälisen ryhmän
soc.net-people
olevan juuri ihmisten etsimistä varten,
ja sen kuvaus
sanoo väljästi "Announcements, requests, etc. about people on the net".
Mutta vilkaisu
ryhmän nykyiseen sisältöön
kertoo, että se on lähinnä ns. kirjeenvaihtoon halutaan -palsta
(tai sisältää sellaisiksi naamioituja ilmoituksia).
Ryhmä
alt.personals.where.are.you.now on kyllä
perustettu
juuri ihmisten etsiskelyyn
mutta
se vaikuttaa varsin hiljaiselta.
Ylipäänsä nyysien käyttö ihmisten etsimiseen sopisi huonosti
nyysien luonteeseen
On varsin epätodennäköistä, että missään kohtuullisessa ajassa sattuisi
niin, että kysymyksesi lukee joku, joka tietää vastauksen, ja vielä
viitsii vastata, ja vastaus lisäksi sattuisi olemaan
oikea. Viitsisitkö sinä kauaakaan lueskella ryhmää, jossa
olennaisena sisältönä on
kysellä, tuntisiko joku sellaisen-ja-sellaisen ihmisen?
Jos olet nähnyt jonkin elokuvan kahdeksaan kertaan ja haluat keskustella sen loppukohtauksen vivahteista, harkitse tarkkaan, missä on sopivaa ottaa asia esille. Moni muu vasta aikoo mennä katsomaan elokuvan eikä halua yllättäen lukea loppuratkaisua etukäteen.
Jos sinun täytyy kirjoittaa vaikkapa kirjojen tai elokuvien loppukohtauksista tai vastaavasta, toimi näin: Liitä viestin otsikkoon ja varmuuden vuoksi vielä itse viestin alkuun SPOILER ALERT tai muu selvä huomautus. Huolehdi myös siitä, parikymmentä ensimmäistä riviä viestissä - siis sen verran, kuin lukijan nähtäväksi alussa tulee - on "turvallista" tekstiä, joka käsittelee aihepiiriä ilman paljastuksia.
Useimmat nyysiohjelmat ymmärtävät myös control-L-merkin (form feed) sivunvaihdoksi eivätkä tulosta merkkiä seuraavaa tekstiä näytölle ennen seuraavaa välilyönninpainallusta. Sellaisen lisääminen edellä mainitun "turvallisen" tekstin perään on hyvä lisävarmistus. Se, miten control-L:n saa tekstin joukkoon, on sitten toinen ongelma; Emacsissa se tehdään yhdistelmällä control-Q control-L. Tätä voi käyttää paitsi spoilerien peittämiseen myös vitsien jaksottamiseen.
Spoilerivaroitusten lisäksi tai asemesta voisi ajatella käytettävän rot-13-koodausta Ongelmana siinä on lähinnä se, että rot-13:a käytetään suhteellisen vähän nykyisin, ja se taitaa olla tuntematon useimmille. Useimmat ohjelmat osaavat purkaa sen, mutta moniko käyttäjä tietää miten? Lisäksi rot-13 sotkee vain englannin kielen kirjaimet, ja muista merkeistä saattaa joskus paljastua liikaa. Joka tapauksessa olisi syytä selvästi mainita, mistä on kyse, esim. näin:
Titanic-elokuvaa koskeva spoileri (rot-13-koodattuna):
Ynvin hccbnn wn hfrng fvvaä byring vuzvfrg xhbyring.
Nyyseihin saat lähettää itse kirjoittamaasi tekstiä. Muuhun tarvitset yleensä kirjoittajan luvan, olipa teksti sitten peräisin lehdestä, kirjasta, Web-sivulta tai muualta. Tekijänoikeus antaa kirjallisen tai muun teoksen tekijälle "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin" (tekijänoikeuslain 2 §).
Tähän pääperiaatteeseen on koko joukko poikkeuksia, esimerkiksi oikeus lainata (siteerata) teoksia "hyvän tavan mukaisesti" ja lähde mainiten uusissa teoksissa esimerkiksi omien käsitysten perustelemiseksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse yleistä oikeutta julkaista otteita teoksista! Esimerkiksi kommentoitaessa nyysiartikkelia on luvallista ottaa sitaatti siitä - mutta vain "tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Samoin esimerkiksi lehtikirjoitusta nyyseissä kritisoitaessa on sallittua lainata siitä niitä kohtia, joita arvostellaan - mutta pelkkä lehtikirjoituksen kopioiminen sellaisenaan nyysiartikkeliksi ei ole sallittua, ei vaikka lähde mainittaisiin.
Lisätietoja tekijänoikeudesta on tekijäoikeusaineiston kokoelmassani.
Myös meilin lainaaminen saattaa loukata tekijänoikeutta. Tämä koskee meilin kirjallista asua, ei asiasisältöä.
Olennaisempaa on, että monet pitävät loukkaavana sitä, että henkilökohtainen meili saatetaan julkisuuteen ilman lähettäjän lupaa. Etenkin, jos julkaistaan ote kiihkeästä meilikeskustelusta, saatetaan antaa aivan virheellinen kuva asioista. Jos liität nyysijuttuun otteen saamastasi meilistä, jossa sinua kutsutaan tolvanaksi, lukijat voivat saada väärän kuvan tilanteesta, jos eivät tiedä, miten sinä olitkaan haukkunut toista ensin. No, useimmat lukijat luultavasti arvaavat aika hyvin, mistä on kyse.
Kannattaa siis harkita, mitä tekee, ja epäselvissä tilanteissa kysyä lupaa lähettäjältä, jos on asiallinen tarve julkistaa saamansa meili.
Nyysien käyttö kaupallisiin tarkoituksiin ei itsessään ole kiellettyä. Mutta vääränlaista kaupallista käyttöä esiintyy paljon.
Ensinnäkin se, millaista kaupallista toimintaa saat harjoittaa, riippuu siitä, kenen resursseja käytät.
sfnet.tori.myydaan.muut-ryhmään.
Kaikkien on syytä harrastaa kaupallista ilmoittelua vain siihen
tarkoitetuissa ryhmissä taikka sellaisissa ryhmissä, joiden aihepiiriin
tuotteet selvästi liittyvät ja joiden lukijoiden voidaan olettaa olevan
niistä kiinnostuneita.
Joissakin keskusteluryhmissäkin saattavat (kyseiseen alaan liittyvät)
satunnaiset osto- ja myynti-ilmoitukset
olla sallittuja; silloin on hyvä otsikossa esim.
koodilyhenteellä kuten M: kertoa, mistä on kyse.
Ja yleisesti on fiksumpaa kertoa vain tärkeistä uutuuksista tms. eikä
lähetellä laajoja hinnastoja ja esitteitä.
Ole varovainen, sillä tuotteista kertominen tulkitaan
nykyisin hyvin herkästi
spämmäykseksi.
Kaikkien on myös syytä esiintyä reilusti ja hyvän kauppa- ja markkinointitavan mukaan. Tämä merkitsee muun muassa oman roolin ja sidonnaisuuksien rehellistä ilmoittamista.
Pohjoismaiden kuluttaja-asiamiesten kannanotossa Sähköinen kauppa ja kuluttajat on esitetty mm. seuraava:
Markkinointiaineisto kuluttajille pitää selvästi merkitä sellaiseksi. Tämän pitää vähintäänkin ilmetä otsikosta.
- -
Yksityisten henkilöiden väliseen tietojenvaihtoon tarkoitettuihin järjestelmiin (esimerkiksi uutisryhmät ja listapalvelut), elinkeinonharjoittaja ei saa lähettää markkinointiaineistoa. Paitsi, jos olosuhteista selkeästi ilmenee, että järjestelmää saa käyttää kaupallisen aineiston lähettämiseen.
Nyysien käyttöä kaupallisiin tarkoituksiin käsittelee mm. Advertising on Usenet: How To Do It, How Not To Do It.
Nyysiohjelmasi saattaa näyttää artikkelit niin, että niillä on numerot. Älä viittaa nyyseissä äläkä muuallakaan artikkeleihin sellaisten numeroiden perusteella! Artikkelien numerot ovat täysin paikallisia: artikkelilla, jolla on numero 1234 siinä nyysipalvelimessa, josta sitä luet, on ihan muut numerot muissa palvelimissa.
Sen sijaan artikkeliin voidaan yksikäsitteisesti - joskaan
ei kovin mukavasti - viitata sen
tunnisteella, joka on
Message-ID-otsakkeessa.
Nyysit on tarkoitettu ja ne sopivat tekstimuotoiseen viestintään. Binaaridataa eli (karkeasti sanottuna) muunlaista dataa kuin tekstiä ei pidä lähettää nyyseihin, paitsi ryhmään, jonka säännössä binaaridata erikseen sallitaan. Siis esimerkiksi ei kuvia (GIF, JPEG tms.), ei Word-dokumentteja, ei tietokoneohjelmia jne. (Lyhyet otteet lähdekielisistä ohjelmista sallitaan ohjelmointiaiheisissa ryhmissä.) Tälle säännölle on vahvat tekniset ja käytännölliset perusteet.