Tekijänoikeus: vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin, luku 4 Muita teoslajikohtaisia kysymyksiä:

Teoskynnys eri teoslajeissa

Kuten kohdassa Mikä on teos? mainittiin, on teoskynnys käytännössä erilainen eri teoslajeissa. Tässä tarkastellaan asiaa tarkemmin ensin tiivistelmän muodossa, sitten tarkemmilla kommenteilla eri teoslajeista.

Teoslaji Teoskynnyksen tulkinta
Algoritmi Ei teos
Artikkeli (lehdessä) Lähes aina teos
Fontti Käytännössä aina teos
Formaatti (tv-ohjelman) Ei teos, mutta käsitellään suojattuna muista syistä
Juoni Ei teos
Kartta Kohdellaan yleensä teoksena
Keskustelufoorumin viesti Vaihtelee; mielipidekirjoitus on yleensä teos
Kirje Riippuu kirjeen luonteesta; esim. liikekirje ei yleensä ole teos
Käännös Teos, jos alkuteksti on teos
Sähköposti Vaihtelee; yksinkertainen tiedonanto ei ole teos
Mietelause Usein teos
Mittausaineisto Ei teos, mutta voi olla suojattu luettelona
RakennusTeoskynnys korkealla; esim. tyyppitalo ei teos
ReseptiEi teos kuin poikkeustapauksissa
Runo Lähes aina teos
Sanasto Yleensä teos, kun tehty valikoiden
Standardi TN:n mukaan yleensä ei teos, mutta luettelosuojan alainen
Säännöt (esim. pelin) Ei yleensä teos, mutta muu suoja voi soveltua
Teksti Yleensä teos, ellei yksinkertainen ja persoonaton selostus tms.
Tietokanta Voi olla teos; lähes aina erityissuoja
Tietokoneohjelma Yleensä teos
Tilasto Ei juuri koskaan teos, mutta luettelosuoja voi soveltua
Uutinen Lyhyt ”sähkeuutinen” ei yleensä ole teos, uutisartikkeli on
Valokuva Voi olla teos; aina erityissuoja
Verkkosivu Sisältö usein suojattu, muotoilu yleensä ei

Fontit

Vaikea ja kiistanalainen kysymys on, ovatko fontit (”kirjainleikkaukset”) teoksia ja jos ovat niin mikä on niiden teoslaji. Ks. esim. The TypeRight Guide to Ethical Type Design. Todennäköisesti Suomessa fontin katsottaisiin yleensä nauttivan tekijänoikeussuojaa, ns. bitmap-fontin graafisena teoksena tai sellaisten teosten kokoelmana, esimerkiksi ns. TrueType-fontin taas graafisena teoksena tai tietokoneohjelmana tai molempina.

Niin sanottujen latautuvien fonttien eli web-fonttien (downloadable fonts, web fonts) käyttö on yleistynyt verkkosivuilla. Tällöin rikotaan usein tekijänoikeuksia, koska ei tiedetä, että normaali fontin käyttöoikeus ei sisällä oikeutta käyttöön latautuvana fonttina. Käyttöehdoissa oleva mahdollinen upottamisen oikeus tarkoittaa oikeutta upottaa fontti esimerkiksi Word- tai PDF-tiedostoon, ei verkkosivuun. On kuitenkin olemassa myös paljon vapaita fontteja, joita voi käyttää latautuvina fonttina, samoin kuin fontteja, joita saa käyttää sillä tavoin maksua vastaan.

Tulkinnanvaraista on, sisältääkö tavanomainen upottamisen oikeus myös käytön e-kirjoissa, esimerkiksi epub-muodossa.

Formaatit (tv-ohjelmien)

Television ohjelmaformaattien käyttöoikeuksista maksetaan suuria summia. Formaatti vaikuttaa tavallisesta katsojasta ohjelmaidealta, joten sen luulisi jäävän tekijänoikeuden ulkopuolelle. Käytännössä formaateista tehtävien sopimusten mukana tulee paljon sellaista liikesalaisuuden piirissä olevaa tietoa, jota ei voi saada selville vain ohjelmaa katsomalla. Niihin sisältyy kokemusperäistä tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi formaatin toteuttamisessa. Formaatin idea voi kuulostaa ja näyttääkin tavattoman yksinkertaiselta, mutta sen toteuttaminen suuriin katsojalukuihin johtavalla tavalla on jo toinen juttu. Tähän yleensä sisältyy hyväksi havaitun toteutustavan jäljittely jopa pieniä yksityiskohtia myöten. Tällöin ei enää olekaan mitenkään mahdoton ajatus, että oltaisiin myös tekijänoikeussuojan alueella.

Mietelauseet

Monet mietelauseet ovat ikivanhoja. Usein tekijän kuolemasta on kulunut niin kauan, että tekijänoikeus ei ole voimassa. Jos tekijää ei tunneta mutta mietelause tiedetään vanhaksi, voidaan myös lähteä siitä, että ajatelma on vapaasti käytettävissä. Tällöin kuitenkin otettava huomioon, että käännökseen voi olla tekijänoikeus; tosin hyvin lyhyen tekstin kääntämisessä ei useinkaan ole monia vaihtoehtoja eikä käännös ehkä ylitä teoskynnystä, vaikka alkuteksti ylittäisikin. Kun tekijänoikeussuojaa ei ole, ei tekijää ja lähdettä tarvitse mainita.

Kuitenkin yleisesti mietelause voi olla tekijänoikeuden alainen. Teokselta ei edellytetä mitään määrättyä laajuutta. Jos mietelause on niin kiinnostava ja erikoinen, että joku haluaisi valmistaa esimerkiksi tuotteita, joihin se on painettu, niin eikö mietelause ole omaperäinen luovan työn tulos?

Mietelauseen voi toki hyvän tavan mukaisesti siteerata omaan teokseen, jos se liittyy oman teoksen sisältöön esimerkiksi tukemalla omaa ajatusta. Sen sijaan oman teoksen tai vain tuotteen koristeleminen muiden mietelauseilla vaatii tekijänoikeuslain mukaan tekijän luvan.

Moni varmaan on sitä mieltä, että ajatus on epäkäytännöllinen ja mahdoton. En väitä vastaan. Esitän vain arvion siitä, miten asiaa tulisi lain mukaan arvioida. Samalla totean, että puhkikulutetuilla muiden mietelauseilla ratsastaminen on tyylillisesti tylsää ja osoittaa kertaheitolla oman sanomisen ja osaamisen vähyyden. Lisäksi on sääntö eikä poikkeus, että ns. yleisesti tunnettuja sanontoja toistetaan a) väärin ja b) vääristellen, siis sellaisessa asiayhteydessä, joka antaa väärän kuvan alkuperäisestä ajatuksesta, vaikka olisi vahingossa onnistuttu toistamaan sanonta oikein.

Jukka Kemppinen tosin kirjoittaa blogissaan tammikuussa 2006:

Ei pidä liioitella. Sananparret, sanonnat ja vastaavat eivät ole teoksia. ”Havuja, perkele!” on OK. Ei tarvitse lisätä (lähde: Marjo Matikainen-Källström). Vapaiden teosten lähdettä ei yleistekstissä mainita eikä aina panna edes lainausmerkkeihin. Sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin. Se on Runebergin Vänrikin markkinamuistosta, mutta ei sitä tarvitse sanoa.

Kemppisen esimerkit ovat kuitenkin harhaanjohtavia. ”Havuja, perkele!” jäänee teoskynnyksen alle. Yksittäinen sana ei juuri voine olla teos, eikä tavanomaisen kirosanan lisääminen siihen osoita omaperäistä persoonallista luovuutta. Runebergin teokset taas ovat tekijänoikeudesta vapaita voimassaolosäädöksen perusteella. Käännös voi sitten olla eri juttu.

Mittausaineisto

Laajakaan kirjallinen aineisto ei ole teos, jos sen tekemiseen ei ole sisältynyt luovaa panosta. Esimerkiksi tieteellinen tai tekninen mittausaineisto jää teoskäsitteen ulkopuolelle, koska mittaamisen olemukseen kuuluu pyrkimys objektiivisuuteen ja mittaajan persoonallisuuden pois sulkemiseen. Jos tällainen aineisto on laaja, se voi kuitenkin saada luettelosuojan tai tietokantasuojan.

Sanastot

Ratkaisussa KKO 2005:43 on otettu kantaa siihen, saavatko kielen oppikirjan osana olevat sanastot tekijänoikeussuojan. Vastaus oli myönteinen sillä perusteella, että sanastot oli luotu harkitusti ja valikoivasti. Korkein oikeus totesi kyseisistä sanastoista:

Yhteistä kaikille sanastoille on, että sanastot muodostavat tekstikappaleen kanssa opetuksellisen kokonaisuuden. Teokseen otettavien ja sanastoon sisällytettävien sanojen valinta edellyttää tekijältä monenlaisten seikkojen tarkastelua. Huomioon on otettava erityisesti oppikirjoja käyttävien opiskelijoiden kielelliset valmiudet ja oppilaiden kyky oppia vaikeusasteeltaan erilaisia sanoja. Tekijöiden on ratkaistava se, mitkä sanat tekstissä opetetaan ja missä vaiheessa tietty sana on opetuksellisesti perusteltua ensi kertaa esittää. Sanastot eivät siis ole vain mekaanisesti koottuja sanaluetteloja, vaan nekin ilmentävät teoksen osana tekijän luovuutta.

Kun kyse on sanakirjasta, tilanne on yleensä vielä selvempi. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2009:10 pidettiin Nykysuomen sanakirjaa tekijän­oikeuden alaisena.

Tekstit

Kaikki kirjoitetut (tai puhutut) tekstit eivät ole teoksia. Esimerkiksi yksisanainen kirje tai muu viesti ei varmaankaan ole teos, tuskin myöskään virke, jossa sanotaan ”Tulen tapaamaan sinua huomenna kello 10”. Myöskään lyhyet, sähkeenomaiset uutiset eivät ole teoksia; sen sijaan tyypillinen toimitettu lehtijuttu, myös ajankohtaista asiaa käsittelevä, on teos. Tätä kommentoi tarkemmin juttu Uutisten tekijänoikeus- ja muu suoja.

Käytännössä teoskynnys on asettunut Suomen oikeuskäytännössä suhteellisen alas varsinkin kirjallisten teosten osalta.

On siis syytä suhtautua varovaisesti myös esimerkiksi kirjeisiin, sähköposteihin ja keskustelufoorumien viesteihin, pitäen niitä teoksina, ellei ole ilmeistä, että niiden kirjallista asua ei voi pitää omaleimaisena.