Tekijänoikeuslaki ei määrittele teoksen käsitettä. Se sanoo, että sillä, joka on luonut teoksen, on siihen tekijänoikeus. Luomisella tarkoitetaan tässä sitä, että kyse on jossakin mielessä luovasta ja valintoja sisältävästä työstä. Työ voitaisiin tehdä eri tavoilla, ja tekijän valinnat määräävät, millaiseksi tulos muodostuu.
Mikä tahansa tuotos ei siten ole teos. Jos työn voi tehdä vain yhdellä tavalla ja tulos on aina olennaisesti samanlainen, siihen ei voi olla tekijänoikeutta.
Usein korostetaan, että tekijänoikeus on muodon, ei sisällön suojaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yleensä sellaisia ulkonaisia asioita kuin kirjallisen teoksen taitto taikka se, missä tiedostomuodossa kuva on. ”Muoto” tarkoittaa tässä sitä persoonallista ilmaisua, jolla joku on esittänyt jonkin asian tai ajatuksen, esimerkiksi kuvannut sanallisesti jonkin tapahtuman. Toisen tason kysymys on sitten se, esitetäänkö esimerkiksi sanallinen kuvaus sanomalehteen taitettuna juttuna, verkkosivuna tai ääneen luettuna; nämä tulkitaan tällöin saman teoksen eri ilmenemismuodoiksi.
Tekijänoikeus on siis persoonallisen ilmaisun suojaa, joten tosiasiat, mielipiteet, teoriat, menetelmät ja ideat sinänsä jäävät tekijänoikeuden ulkopuolelle. Vaikka esimerkiksi tieteellinen teoria voi olla mitä suurimmassa määrin luovan työn tulos, sitä ei katsota teokseksi. Sen sijaan teorian erityinen esitys kirjallisessa tai kuvallisessa muodossa saa suojan. Joskus joudutaan kyllä vaikeaan rajanvetoon sen suhteen, mikä on persoonallista ilmaisua ja mikä taas sisältöä sinänsä.
Esimerkiksi piirroshahmo, kuten Aku Ankka tai Muumipeikko, ei periaatteessa saa tekijänoikeussuojaa hahmona, vaan teostasoon yltävänä piirroksena. Toisaalta hahmon jäljittelyn voidaan tulkita loukkaavan tällaista tekijänoikeutta, joten asiallisesti ottaen hahmo saa suojan. Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2006:16 jättää tällaiset kysymykset sen varaan, onko piirrosta pidettävä toisen piirroksen muunnelmana vai itsenäisenä teoksena.
Tekijänoikeuslaissa ei siis ole nimenomaista teoksen määritelmää, mutta siinä säädetään (1 §):
Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.
Luetellaan siis joukko erilaisia teoksen muotoja, joiden jälkeen tulee ilmaisu, joka kertoo, että luettelo ei suinkaan ole tyhjentävä. Selvää siis on, että teos voi muodoltaan olla myös esimerkiksi tietokoneohjelma, kartta, kirje, sähköpostiviesti tai netin keskustelufoorumille lähetetty kirjoitus.
Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita niin, että kaikki laissa lueteltuja tyyppejä olevat tuotokset olisivat teoksia. Esimerkiksi aivan mikä tahansa ”selittävä kirjallinen tai suullinen esitys” (esimerkiksi viesti ”Sopii!”) ei ole teos.
Siitä, onko kyseessä teos vai ei, voidaan pyytää tekijänoikeusneuvoston lausunto, mutta viime kädessä asian ratkaisee tuomioistuin siinä tapauksessa, että tekijänoikeuden rikkomisesta nostetaan oikeusjuttu.
Varsinaisen tekijänoikeussuojan osalta puhutaan teoskynnyksestä, joka täytyy ylittää. Tässä on kyse samasta asiasta kuin edellä mainitusta luomisen käsitteestä, eri kannalta katsottuna.
Teoskynnyksessä ei ole kyse esimerkiksi kaunokirjallisen kirjoitelman taiteellisesta tasosta tai asiakirjoituksen faktojen oikeellisuudesta. Myöskään teoksen laajuus, esimerkiksi kirjoituksen pituus, ei yksinään ole ratkaiseva. Periaatteessa teos voi olla hyvinkin suppea, mutta esimerkiksi muutaman sanan mittaisia kielellisiä ilmaisuja kuten tunnuslauseita ei yleensä ole tulkittu teoksiksi.
Se, että jollakin tuotoksella kuten tekstillä on jokin käytännöllinen tehtävä, ei itsessään ole tekijänoikeuden este. Toisaalta se ei myöskään riitä tekemään siitä teosta tekijänoikeudellisessa mielessä, olipa tehtävä miten merkittävä tahansa. Pikemminkin käytännöllinen, selostava luonne voi saada aikaan, että kirjallista tuotosta ei tulkita teokseksi, jos selostustehtävää ei voi tehdä olennaisesti erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2000:1 on arvioitu erään pallopelin sääntöjen 22-sivuisten sääntöjen jäävän teoskäsitteen ulkopuolelle. Lausunnosta voidaan päätellä, että tällöin on arvioitu sääntöjen kuvauksen (esitystavan) pikemminkin kuin itse sääntöjen omaperäisyyttä. Vastaavista syistä jää esimerkiksi tavanomainen ruokaohje (ruokaresepti) yleensä tekijänoikeuden ulkopuolelle.
Toisaalta sekä tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2003:17 että Turun hovioikeuden tuomiossa 2007:3 on tulkittu erään verkkokaupan sopimusehdot teokseksi. Kyseessä ovat Verkkokauppa.comin sopimusehdot.
Laissa ei käytetä sanaa teoskynnys, vaan sitä vastaa edellä mainittu ilmaus ”on luonut”. Asia on rajatapauksissa erittäin tulkinnanvarainen. Lainselityksissä esitetään sentapaisia luonnehdintoja, että teoksen tulee ilmentää tekijän persoonallista luomistyötä. On myös esitetty sellainen arviointiperuste, että kyseessä ei ole teos, jos kuka hyvänsä olisi samoista lähtökohdista tuottanut samanlaisen tuotteen. Silloinhan kyse ei ole luovasta työstä, jossa olisi tilaa persoonallisille ratkaisuille.
Teostason saavuttamista eli teoskynnyksen ylittämistä arvioidaan vaihtelevasti. Esimerkiksi karttoja pidetään yleisesti teoksina, vaikka tavanomaisia karttoja on vaikea nähdä persoonallisina luomuksina. Toisaalta taideteollisuuden osalta kynnys on asetettu korkealle. Tavanomaiset käyttöesineet jäävät yleensä teoskäsitteen ulkopuolelle. Arkkitehdin suunnittelemaa tyyppitaloakaan ei ole pidetty teoksena. Toisaalta jopa matkamuistomagneeteissa oleva kuvat voivat yltää teostasoon (tekijänoikeusneuvoston lausunto 2012:13).
Tilannetta selittää paljolti tekijänoikeuden historiallinen tausta: se oli alun perin nimenomaan luovan taiteen tuotosten suojaamista. Se on vasta myöhemmin joutunut suojaamaan myös arvoja, joita voidaan luonnehtia teollisiksi oikeuksiksi, paljolti siksi, että ne on koettu osittain suojaa vaativiksi ja muutakaan suojan muotoa ei ole ollut. Melko suoraan asian ilmaisee Pirkko-Liisa Haarmannin ja Marja-Leena Mansalan kirja Immateriaalioikeuden perusteet (s. 82–83):
Käytännössä teoskynnyksen korkeus vaihtelee teostyypeittäin. Erityisesti kaunokirjallisten teosten, sävellysten ja kuvataiteen kohdalla kynnystä pidetään varsin matalana. Mitä kauemmas edetään näistä alun perin tekijänoikeuden ydinalueeseen kuuluneista teostyypeistä, sitä korkeammaksi teoskynnys näyttää nousevan. Esimerkiksi niin sanotun käyttötaiteen puolella kynnyksen korkeuteen vaikuttaa toisaalta mahdollisuus hankkia tuotteita suojaamaan mallioikeus ja toisaalta se seikka, että matala suojakynnys olisi omiaan rajoittamaan kilpailua.
Vaikka teoskynnyksen arvioinnissa usein viitataan ”valintoihin” eli siihen, että jonkin asian voi tehdä usealla tavalla, suhtaudutaan erityyppisiin valintatilanteisiin eri tavoin. Käyttötaiteen muotoilijakin tekee valintoja, mutta tätä ei pidetä ”teoksen luomisena” yhtä herkästi kuin niin sanotun puhtaan taiteen tekemistä.
Vaikka esimerkiksi kuva, teksti tai taulukko ei saisi varsinaista tekijänoikeussuojaa, se saattaa nauttia ns. lähioikeuden suojaa kuten valokuvan suojaa tai luettelosuojaa. Silloin ei ole teoskynnyksen vaatimusta, mutta mahdollisesti kyllä laajuutta ja työmäärää koskeva vaatimus. Tekijänoikeudessa taas laajuus ja työmäärä eivät ole merkitseviä.