Oikeus valokuvaan tekijänoikeuslain tarkoittamassa mielessä kuuluu aina alun perin valokuvan ottajalle, joka voi sen luovuttaa toiselle esimerkiksi sopimuksella. Tämä pätee siitä riippumatta, onko valokuvan arvioitava ylittävän ns. teoskynnyksen vai saako se vain suppeamman ns. lähioikeussuojan (49a §). Teoskynnyksen ylittyminen vaikuttaa kuitenkin mm. oikeuden voimassaoloaikaan. Valokuvan käsitteestä ks. Mikä valokuva on (tekijänoikeudellisesti)?
Tilauksesta tehdyn valokuvan osalta oikeuden mahdollinen siirtyminen tilaajalle on sopimusasia. Mutta jos asiasta ei ole sovittu, niin nykyisen lain mukaan mitkään oikeudet eivät siirry, sitä lukuun ottamatta, että muotokuvan tilaajalla on rajoitettu oikeus antaa lupa kuvan käyttöön (40c §). Aiemman lain mukaan oikeus tilauksesta tehtyyn valokuvaan siirtyi tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu. HE 287/1994:n käsittelyssä eduskunta muutti säädöksen. Ennen kyseisen lainmuutoksen voimaantuloa 1.5.1995 otettuihin tilauksesta tehtyihin valokuviin sovelletaan vanhaa lakia, eli oikeudet ovat siirtyneet tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu.
Valokuvan suoja koskee luonnollisestikin myös valokuvaa muunnetuissa muodoissa, joita voidaan tehdä kuvankäsittelyohjelmilla. Muunteluun tarvitaan valokuvaajan lupa.
Eri asia on, jos tehdään valokuvaan perustuva maalaus tai piirros. Periaatteessa kyseessä voi tällöin olla
Oikeuskäytännössä ja muun muassa tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2004:3 on kallistuttu siihen, että yleensä kyse on itsenäisestä teoksesta, ellei kyse ole hyvin kaavamaisesta valokuvan jäljentämisestä.
Valokuvaaminen ei suinkaan kaikissa tapauksissa ole vapaata. Jos on esimerkiksi valokuvattu taideteos, niin oikeus valokuvaan ei toki anna kuvaajalle oikeutta tehdä kuvalla mitä haluaa, vaan hän tarvitsee pääsääntöisesti taideteoksen tekijän luvan. Tosin tekijänoikeuslain 2. luvussa on useita sellaisia poikkeussäädöksiä, joiden perusteella taideteoksen valokuvaaminen ja kuvan käyttö voi olla sallittua ilman sen tekijän lupaakin.
Kuvaamista voidaan rajoittaa eri perusteilla. Esimerkiksi museoiden asettamat rajoitukset kuvaamiselle eivät perustu tekijänoikeuslakiin, vaan niitä on arvioitava muilla perusteilla, kuten omistusoikeuteen pohjautuvan määräämisvallan käyttönä.
Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle. Tämä pätee myös tilanteessa, jossa kuva tehdään tilauksesta; tilaajan on siis syytä tehdä valokuvaajan kanssa sopimus – mieluiten kirjallinen – oikeuksien siirtymisestä tilaajalle siinä määrin, kuin tilaaja oikeuksia tarvitsee. Toisaalta on huomattava, että muotokuvien osalta laissa on – lakisystemaattisesti varsin oudossa paikassa (27 §) – erityinen kuvaajan oikeuksia rajoittava säädös: kuvaaja saa käyttää oikeuksiaan vain tilaajan tai hänen perillisensä suostumuksella.
Ihmistä ei tulkita teokseksi tekijänoikeuslain mielessä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen ulkonäkö joissain tilanteissa luomus, joka saa tekijänoikeussuojan. Jos valokuvamalli on erityisesti vaatetettu ja ehostettu kuvausta varten, voidaan kysyä, onko vaatettajilla ja ehostajilla tekijänoikeus luomukseensa. Kyse on tällöin ennen muuta ns. teoskynnyksen tulkinnasta.
Esiintyvän taiteilijan esitys on erillisen suojan alainen: sitä ei saa luvatta tallentaa. Kysyä voidaan, onko pelkkien valokuvien ottaminenkin esityksen tallentamista. Näin ilmeisestikään ei yleensä tulkita, mutta myönteistä vastausta voisi ainakin joissakin tilanteissa perustella, jos esitettävä teos on luonteeltaan myös vahvasti visuaalinen (esimerkiksi baletti).
Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista.
Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1982-II-36 sisältyy seuraava:
B oli – – käyttänyt A:n kuvaa hyväkseen matkailuelinkeinon edistämistä tarkoittavassa tiedotustoiminnassaan näyttämättä, että A olisi siihen suostunut. Kuvan sanotunlaisesta luvattomasta käyttämisestä B oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta – –
Tapauksessa ei katsottu yksityiselämää loukatun, mutta sen mukaan kuvan käyttö olisi silti edellyttänyt suostumusta. Päätöksestä oli kaksi jäsentä eri mieltä. Heidän lausunnoistaan siteerataan tässä osa siksi, että se valaisee sitä, miltä pohjalta kuvan julkaisemisen oikeutta voidaan tarkastella. Kyse on siis vähemmistöön jääneiden lausunnosta, mutta toisaalta KKO:n sellaisten jäsenten, jotka kyseisessä yksittäistapauksessa olisivat tulkinneet yksityisyyden suojaa suppeammin kuin päätöksessä tehtiin:
KKO katsonee, ettei tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa saa ilman hänen suostumustaan käyttää siten, että hän kuvan käyttämisen kautta kytkeytyy tuotteeseen, asiaan ja aatteeseen. Jos kysymyksessä on esimerkiksi selvä kaupallinen mainos tai voimakkaasti kantaa ottanut aate, on henkilön kuvan käyttämisessä ilman hänen suostumustaan [oltava]
olevanerityisen varovainen. Periaatteessa ei liene hyväksyttävää julkaista yksittäistä tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevaa kuvaa yhdistettynä tällaiseen mainontaan tai aatteeseen. Toisaalta ei liene hyväksyttävää julkaista selvästi henkilöllisyyden paljastavaa kuvaa, kuten lähietäisyydeltä otettua kasvokuvaa, suhteellisen värittömän tai yleishyödyllisenkään asian yhteydessä.Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta kaupallisesta mainonnasta vaan kansantaloudellisesti merkittävän elinkeinohaaran edistämisestä. Esitteissä julkaistu A:n kuva on otettu sivusta ja siten, ettei A kuvan perustella ole todennäköisesti tullut juuri kenenkään häntä aiemmin tuntemattoman tunnistettavaksi henkilöksi. A:ta esittävän kuvan sommittelu on myös sellainen, etteivät A:n kasvot nouse kuvasta hallitsevasti esille. Kuvan liittyminen esitteen muihin talvista Suomea esittäviin kuviin vähentää myös A:n henkilöllisyyden merkitystä.
Ratkaisussa KKO 1989:62 lapsen kuvan käyttö mainoksissa ilman lupaa johti vahingonkorvausvelvollisuuteen. Alioikeus oli tuominnut maksettavaksi korvausta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus kumosi tämän lausuen oikeusohjeena, että sen joka vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä aiheutuneesta vahingosta, on esitettävä näyttö vahingon syntymisestä. Korkein oikeus tuomitsi korvauksen maksettavaksi; ratkaisun perusteluissa ei käsitellä kysymystä henkisestä kärsimyksestä tai sen toteennäyttämisestä.
Ks. myös Pauliina Sipilän laajahkoa seminaariesitelmää Henkilön kuvan julkaiseminen tietoverkossa (Word-muotoinen; arkistokopio).
Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esimerkiksi valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen. Tosin käytännössä on melko laajalti lähdetty siitä, että julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suoja on suppeampi kuin tavallisten pulliaisten. Lisäksi tilanteen julkisuuden aste vaikuttaa asiaan.
Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. Tietosuojavaltuutetun kannanotossa Oppilaiden henkilötietojen vieminen koulun kotisivuille sanotaan: ”Esimerkiksi opiskelijan nimi ja häneen yhdistettävissä oleva valokuva sekä arvosanatiedot ovat henkilötietoja.” Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta. Käytännössä tämä merkitsisi yleensä luvan kysymistä huoltajilta, koska oppilaat ovat yleensä alaikäisiä. Henkilötietojen suojaa on EU-oikeudessa tulkittu yllättävillä tavoilla jopa niin, että kaikenlainen henkilötietojen esittäminen verkkosivuilla olisi henkilötietodirektiivin piirissä ja siten yleensä vaatisi luvan.
Katso myös tietosuojavaltuutetun opasta
Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain
kannalta (Microsoft Word
Korostettakoon vielä, että edellä esitetyt seikat valokuvien käytöstä eivät ole tekijänoikeudellisia. Tekijänoikeudessa merkitsee, kuka kuvan on ottanut, ei se, keitä kuvassa on. Asiaa on kuitenkin käsitelty tässä, koska kysymyksiä kuvien käytöstä esitetään hyvin usein tekijänoikeusasioiden yhteydessä.
Eläimen kuvaaminen on eri asia kuin ihmisen. Eläimellä ei katsota olevan persoonallisuusoikeuksia, edes kotieläimen omistajan oikeuksien jatkeena. Esimerkiksi koiran saa kuvata ja kuvaa käyttää kysymättä lupaa koiran omistajalta. Eri asia on, että henkilötietojen suoja ja yksityisyyden suoja on otettava huomioon. Jo se, että yksityinen ihminen NN omistaa koiran, on sellainen NN:ää koskeva henkilötieto, jonka julkistaminen yleensä vaatii NN:n luvan.