Suomen kielen normien muutoksia, luku 13 Erisnimet:

Ulkomaiset paikannimet yleisesti

Ulkomaisten alueiden ja paikkojen nimissä on tapahtunut monia muutoksia, joita on käsitelty erikseen tässä dokumentissa joko yksittäisinä muutoksina tai tyyppeinä:

On ollut epäselvää, mitä sovinnaisnimiä suomessa on ulkomaiden alueille ja paikoille. NSSK:n liite ”Ulkomaiden paikannimiä” on saatettu tulkita normatiiviseksi, vaikka sitä ei sellaisena esitetä. Yksittäisiin nimiin on otettu kantaa eri tavoin.

Osittain puolivirallisen aseman sai Kerkko Hakulisen kirja Paikannimet vuodelta 2006; se oli hänen aiemman kirjansa Maailman paikannimet: Oikeinkirjoitusopas seuraaja. Uudempi kooste on Hakulisen ja Sirkka Paikkalan teos Pariisista Papukaijannokkaan – Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet (2006). Sen pohjalta on tehty Kotuksen verkkojulkaisu Eksonyymit – Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet (2018). Otsikon muodosta voisi päätellä, että tarkoitus on esittää kaikki sovinnaisnimet (eksonyymit), joten kaikkien muiden ulko­mai­den paikan­nimien pitäisi olla alkuperäkielen mukaisia. Toisaalta luettelo tai muukaan ohje ei ota kantaa siihen, mitä kieltä on kussakin tapauksessa pidettävä alku­perä­kielenä. Lisäksi Kotus on ilmoittanut, että teoksen ei ole tarkoitus ottaa kantaa valtioiden ns. virallisiin nimiin. Niiden osalta viitataan Kotuksen maannimiluetteloon, joka joissakin kohdissa poikkeaa EU:n ohjeistosta.

Tämän esityksen eri kohdissa kuvataan joitakin asioita, joissa Eksonyymit-sivuston kanta on toinen kuin Kotuksen aiempien suositusten. Erillisenä sivuna on kooste Maan­tieteel­lis­ten nimien muutoksia, joka käsittelee etenkin muutoksia suhteessa NSSK:n nimiluetteloon.