EU:n tekstinlaadinnan ohjeissa sanotaan EU:n jäsenvaltioiden nimistä:
Jäsenvaltiosta tulee käyttää nimeä ”Yhdistynyt kuningaskunta”, ei ”Iso-Britannia” (käsittää Englannin, Skotlannin ja Walesin).
NSSK:n liitteessä ”Ulkomaiden paikannimiä” on nimet ”Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti” ja ”Yhdistynyt kuningaskunta”. Niistä edellistä ei liene juuri käytetty missään. Kyseisessä liitteessä ei ole nimeä ”Iso-Britannia” (tai ”Britannia”) erillisenä.
Kielenhuolto on kuitenkin toisilla linjoilla. Suomen kielen lautakunnan kannanotossa vuodelta 1996 sanotaan, että muissa kuin valtiollisissa virallisissa yhteyksissä voidaan käyttää nimityksiä Britannia, Iso-Britannia ja Englanti, tässä suosituimmuusjärjestyksessä. Ks. kieli-ikkunaa Britannia vai Iso-Britannia? ja laajahkoa Kielikellon 3/1996 artikkelia Saarivaltakunnan nimi. (Tosin mm. kielitoimiston oppaissa käytetään yleisesti nimeä Iso-Britannia, joka siis on lautakunnan mielestä vasta toisella sijalla. Se esiintyy myös valtion protokollanimessä eli ns. pitkässä nimessä, myös Kotuksen listassa Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.)
Johdonmukainen linja olisi, että valtion nimi on Yhdistynyt kuningaskunta, josta voidaan käyttää englanninkieliseen nimeen perustuvaa lyhennettä UK (vrt. lyhenteeseen USA). Kielenhuolto ei ole halunnut ottaa tällaista kantaa, vaan suosittaa siis kolmea eri nimeä ja lisäksi ”valtiollisiin virallisiin yhteyksiin” vielä neljättä nimeä tai sen pitempää versiota.