Suomen kielen normien muutoksia, luku 13 Erisnimet:

Yhdistyneen kuningaskunnan nimitykset

EU:n tekstinlaadinnan ohjeissa sanotaan maiden nimien luettelon huomautuksissa:

Yhdistynyt kuningaskunta: Valtiosta tulee käyttää nimeä ”Yhdistynyt kuningas­kunta”, ei ”Iso-Bri­tan­nia” ​(käsittää Englannin, Skotlannin ja Walesin). Yhdis­ty­nyt kuningaskunta käsittää näiden kolmen kokonaisuuden lisäksi myös Pohjois-Irlannin.

NSSK:n liitteessä ”Ulkomaiden paikannimiä” on nimet ”Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti” ja ”Yhdistynyt kuningas­kunta”. Niistä edellistä ei liene juuri käytetty missään. Kyseisessä liitteessä ei ole nimeä ”Iso-Britannia” (tai ”Britannia”) erillisenä.

Kielenhuolto on kuitenkin toisilla linjoilla. Suomen kielen lautakunnan kannanotossa vuo­del­ta 1996 sa­no­taan, että muissa kuin valtiollisissa virallisissa yhteyksissä voidaan käyt­tää ni­mi­tyk­siä Britannia, Iso-Britannia ja Englanti, tässä suosi­tuim­muus­järjes­tyk­ses­sä. Ks. kieli-​ikku­naa Britannia vai Iso-Britannia? ja laajahkoa Kielikellon 3/1996 artikkelia Saari­valta­kunnan nimi. (Tosin mm. kieli­toimiston oppaissa käytetään ylei­ses­ti nimeä Iso-Bri­tan­nia, joka siis on lautakunnan mielestä vasta toisella sijalla. Se esiintyy myös valtion proto­kolla­nimessä eli ns. pitkässä nimessä, myös Kotuksen listassa Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.)

Johdonmukainen linja olisi, että valtion nimi on Yhdistynyt kuningaskunta, josta voidaan käyttää englanninkieliseen nimeen perustuvaa lyhennettä UK (vrt. lyhenteeseen USA). Kielenhuolto ei ole halunnut ottaa tällaista kantaa, vaan on suosittanut siis kolmea eri nimeä ja lisäksi ”valtiollisiin virallisiin yhteyksiin” vielä neljättä nimeä tai sen pitempää versiota.

Kieli­lauta­kunnan päätöksen 13.9.2024 mukaan ”Nimellä Englanti ei suositella enää viitattavan koko Yhdistyneeseen kuningaskuntaan”.