Kielenhuolto on useissa yhteyksissä esittänyt paikannimien muuttamista ”omakielisiksi” tai ”omankielisiksi”. Tämä voi merkitä joko luopumista sovinnaisnimestä tai siirtymistä esimerkiksi saksan tai venäjän kautta tulleesta nimiasusta alueen oman kielen mukaiseen. Asia on esitetty muun muassa Kielikellon 4/2006 artikkelissa Tuttujen paikkojen vieraita nimiä, vaikka sen varsinainen tarkoitus on varoittaa käyttämästä englannin mukaisia paikannimiä kuten Bavaria (suomeksi Baijeri). Artikkeli esittää:
Yleisperiaatteena on, että kunkin maan virallisen enemmistökielen mukainen nimiasu on suositeltavin muissakin kielissä. Erikseen ovat ns. sovinnaisnimet, siis semmoiset vanhastaan suomen kieleen vakiintuneet nimet kuin vaikkapa Saksa tai Lontoo.
Periaatetta kuitenkin rikkoo Kielikellon 4/2014 artikkelin Syyrian kaupunki on Kobanê suositus käyttää kurdinkielistä nimeä Kobanê eikä Syyrian virallisen kielen arabian mukaista muotoa (Ayn al-Arab tai oikeammin ʿAyn al-ʿArab).
Kielikellossa 1/2004 on periaatteessa tarkempi periaatteiden kuvaus artikkelissa Pahdatista Bagdadiin. Ulkomaiset nimet suomen kielessä. Sen mukaan ulkomaisten paikannimien nykyiset kirjoitussuositukset ovat seuraavat:
- Nimet kirjoitetaan ensisijaisesti kuten lähtömaassakin. Esim. Göteborg, Alsace, Strasbourg. – –
- Uusien suomalaistettujen nimien syntymistä pyritään rajoittamaan.
- Vakiintuneita kansallisia sovinnaisnimiä, eksonyymejä, kirjoitetaan ja käsitellään kuten omia paikannimiä. Sovinnaisnimiin kuuluu etenkin keskeisten paikkojen nimiä, kuten maiden, suurimpien kaupunkien ja lähialueiden nimiä, jotka on omaksuttu kieleemme vuosisatojen mittaan. Esim. Saksa, Viro, Itävalta, Lontoo, Tukholma, Iso Karhujärvi.
YK:n paikannimikonferenssit ovat suosittaneet paitsi kansallisten paikannimien saamista kansainväliseen käyttöön myös kansallisten sovinnaisnimien määrän harkittua karsimista eli palaamista alkuperäisten nimien käyttöön. Tämä on helpointa nimiasuissa, jotka eroavat toisistaan vain vähän. Suomen kielessä sellaisia muutoksia ovat esim. Upsala > Uppsala; Vermlanti > Värmlanti ∼ Värmland ja Skoone > Skåne.
Ks. erillistä huomausta nimestä Alsace.
Asua Uppsala on käytetty Kielikellon 4/1994 artikkelissa Miljoonat ulkomaiset paikannimet ja suositeltu Kielikellon 2/1998 artikkelissa Ruotsin maakuntien ja läänien nimet, joskin sen mukaan ”vanha sovinnaisasu Upsala on myös mahdollinen”. Toisaalta Eksonyymit-sivusto ilmoittaa nimen Upsala vanhentuneeksi.
Artikkeli kertoo myös, että vuonna 1997 suomen kielen lautakunta suositteli ensisijaiseksi asua Värmlanti (: Värmlannin) ja totesi, että ”sen rinnalla voi käyttää sitaattiasuista nimeä Värmland” ja että ”aikaisemmin suositettua muotoa Vermlanti voi käyttää edelleen traditionaalisissa yhteyksissä”. Kielikellon 1/1995 artikkelin Ruotsin maakuntien nimet mukaan ”suomessa lanti-loppuisiksi vakiintuneita ovat Gotlanti, Norlanti, Vermlanti, Uplanti ja Öölanti”. Kielitoimiston ohjepankin sivulla Nimien taivutus: prinssi Nicolaksen (kirjoitettu aikaisintaan v. 2015) on kuitenkin asu Värmlanti. Eksonyymit-sivustossa on rinnakkaisina Värmlanti ∼ Vermlanti sekä Uplanti ∼ Uppland.
Juuri tämän tarkemmin periaatteita ei liene kuvattu missään. Tosin Kielikellon 4/1994 artikkelia Miljoonat ulkomaiset paikannimet voidaan tulkita niin, että pitkän aikavälin tavoite on, että paikkaan viitataan kaikissa kielissä sillä nimellä, joka paikalla on omassa maassaan virallisena nimenä. Se kuitenkin toteaa, että ”vanhaa traditiota ei ole mahdollista pyyhkäistä hetkessä pois eri maiden nimikäytännöstä, esimerkiksi suomesta Veikseliä tai Hampuria”. Liekö siis tarkoitus ajan oloon korvata nekin ja siirtyä puhumaan suomen kielessä Wisłasta ja Hamburgista?
Avoimeksi jää, millä perusteilla ratkaistaan, mitkä vakiintuneet nimet pitäisi korvata ”omakielisillä”. Päätelmiä voidaan tehdä huomautuksista, joita on esitetty eri tapausten yhteydessä, kuten kohdassa Vltava ← Moldau kuvatussa tapauksessa. Lienee tulkittava, että kolmannen kielen (siis muun kuin maan enemmistökielen tai suomen kielen) mukainen nimiasu olisi korvattava maan oman kielen mukaisella, mutta suomen kieleen mukautunut asu on säilytettävä tai voidaan säilyttää.
Kuitenkin maininnat Ruotsin paikannimien muuttamisesta ruotsin mukaiseen asuun hämärtävät kuvaa. Selityksenä on ehkä KOP:n sivulla Eksonyymit eli kansalliset sovinnaisnimet oleva huomautus: ”Helpointa on vähentää sellaisia eksonyymejä, joiden kirjoitusasu on lähellä lähtökielen kirjoitusasua. Paikannimiä, joissa on palattu lähtökieliseen kirjoitusasuun, ovat mm. Teksas →Texas, Upsala → Uppsala, Skoone → Skåne ja Jyykeä → Yykeä.” Todellisuudessa Teksas ei ole koskaan ollut virallinen eikä tavallinen (vrt. kohtaan X-kirjain ja ks eräissä sanoissa), vaikka esimerkiksi kielitoimiston sivu Iskikö Harvey-hurrikaani Teksasiin vai Texasiin? antaisi aiheen ajatella toisin. Asua Skoone on jossain määrin käytetty, mutta virallista asemaa silläkään ei liene ollut; tosin se esiintyy NS:ssa s.v. herttua. Yllättäen kuitenkin Eksonyymit-sivusto mainitsee rinnakkain asut Skåne ∼ Skoone. Sen mukaan Jyykeä on suomenkielinen sovinnaisnimi, ja omakieliseksi nimeksi ilmoitetaan Lyngen, kun taas Yykeä kveenin mukainen. (Kveeniksi kutsutaan Pohjois-Norjassa puhuttua suomen muotoa, joka nykyisin usein kuvataan omaksi kielekseen.)
Kielikellon artikkeli mainitsee erityisesti saksankieliset nimiasut ”alueilla, jotka jossain vaiheessa ovat kuuluneet Saksaan tai Itävalta-Unkariin”. Niistä monet on jo melko vakiintuneesti korvattu muunkielisillä, esimerkiksi Danzig puolan mukaisella asulla Gdańsk tai (paljon yleisemmin) sen muutetulla kirjoitusasulla Gdansk ja Libau latviankielisellä asulla Liepāja. Tosin vanhoja asuja käytetään yleisesti historiallisissa yhteyksissä, vaikka tätä ei kielenhuollon ohjeissa yleensä mainita.
Uudemman ongelman muodostavat nimet, jotka tulivat suomen kieleen Neuvostoliiton aikana tai jo aiemmin venäjänkielisessä asussa. Monet niistä viittaavat paikkoihin, jotka sijaitsevat nyt maassa, jonka enemmistökieli on jokin muu. Esimerkiksi nykyisin Ukrainaan kuuluvan kaupungin nimi Lvov on jo melko yleisesti korvautunut ukrainan mukaisella asulla Lviv, ja Kazakstanin entisen pääkaupungin nimi Alma-Ata on vaihdettu kazakin kieleen perustuvaksi nimeksi Almaty.
Epäselvää on, miten laajasti periaatetta on tarkoitus noudattaa. Pitäisikö esimerkiksi nimi Odessa vaihtaa ukrainan mukaiseen muotoon Odesa, Donbass muotoon Donbas jne.? KOP:n ohje Kirjaimet š ja ž nimissä: Sotši, Fidži sanoo:
sovinnaisnimistä on omaksuttu suoraan venäjän kautta ja latinaistettu kyrillisistä kirjaimista suomalaisen SFS:n venäjän latinaistamiskaavan mukaan, vaikka nimen lähtökieli ei ole venäjä:Azerbaidžan
Tadžikistan
Taškent
Tšernobyl
Kuitenkin ukrainan siirtokirjoitusta koskevassa kohdassa käsitelty Kielikellon 4/2012 artikkeli mainitsee, että Tšernobylin ukrainankielisen nimen asu on artikkelissa kuvatun latinaistuksen mukaan Chornobyl.
Seuraavista maailman paikkojen suomen kielessä käytettävien nimien muutoksista on erikseen kirjoitettu Kielikellossa:
Lisäksi on Kotuksen sivuilla käsitelty tapausta Swazimaa ∼ Eswatini: voi edelleen käyttää vakiintunutta sovinnaisnimeä Swazimaa, mutta voi myös käyttää ”omakieliseen nimeen perustuvaa nimeä Eswatini”; omakielinen nimi on eSwatini.