Suomen kielen normien muutoksia, luku 13 Erisnimet:

Paikannimien vaihtaminen

Kohdassa Ulkomaiset paikannimet yleisesti mainituista muutoksista tässä käsitellään sellaisia, jotka johtuvat ulkomaan viranomaisen tekemästä päätöksestä muuttaa maassa käytetty nimi. Nykyisin suomen kielen huollossa pidetään ilmeisesti lähes itsestään selvänä, että sellaisessa tapauksessa muuttuu myös Suomessa käytettävä nimi. Vielä esimerkiksi muutoksen Georgia ← Gruusia yhteydessä esitettiin kuitenkin toisenkinlaisia näkemyksiä.

Joissakin tapauksissa on syntynyt epäselviä tilanteita, kuten esimerkiksi tapauksessa Myanmar ← Burma.

Kielikellon 4/2007 artikkelissa Muuttuneita ulkomaiden paikannimiä väitetään (ilman lähde­viitettä): ”Suomi on sitoutunut YK:n paikannimi­asiantuntija­elimen (UNGEGN) suo­si­tuk­siin, joiden mukaan käytetään virallisissa yhteyksissä ja julkisessa asia­tyylisessä viestinnässä kunkin valtion vallassa olevan hallituksen hyväksymää nimeä.” (Tiettävästi edes virallisimmissa yhteyksissä ei noudateta Norsun­luu­rannikon kantaa, jonka mukaan maan nimi kaikilla kielillä on Côte d’Ivoire. Tämä vaatimus kuitenkin mainitaan Ekso­nyymit-sivustossa nimen Norsunluurannikko kuvauksessa.)

Usein vaihtaminen merkitsee siirtymistä nimeen, jota pidetään omakielisenä; tällaisia käsitellään seuraavassa kohdassa. Muunlaisia muutoksia on tehty etenkin poliittisista syistä, kuten annettaessa uusia nimiä Neuvostoliitossa ja sen valta­piirissä ja myöhemmin palautettaessa niitä aiempaan asuun. Esimerkiksi Gorkin kaupungista tuli vuonna 1990 taas Nižni Novgorod. Tällaisten muutosten nou­dat­ta­mis­ta suomen kielessä lienee pidetty itsestään selvänä. Joissakin tapauksissa nykyinen asu ei kuitenkaan ole paikallisen kielen mukainen, vaan sovinnaisasu: kun Venäjällä palattiin nimestä Leningrad nimeen Sankt Peterburg, otettiin suomen kielessä uudelleen käyttöön vanha sovinnaisnimi Pietari.

Nimenmuutoksia on lueteltu jossain määrin Kielikellon 4/1994 artikkelissa Paikan­nimien muutoksista Venäjällä ja sen naapurustossa. Sen verran on kuitenkin otettu kantaa, että Kielikellon 2/1994 artikkelissa Säilyykö synnyin­maa? sanotaan, että muu­tok­sia ei tehdä taannehtivasti: ”Pitääkö aikoi­naan Leningradissa syntyneen tai opiskelleen ilmoittaa synnyin- tai opiskelu­paikakseen Pietari? Ei, eihän entis­aikain pietarilais­kirjai­li­joi­takaan ruvettu kutsumaan leningradilais­kirjai­li­joik­si – –.