Kiinan sanojen siirtokirjoitus – Beijing ∼ Peking

Jo vuonna 1979 suomen kielen lautakunta päätti suositella pinyin-siirto­kirjoitus­järjes­tel­män käyttöä kiinan­kielisille nimille (ja sitaatti­lainoille). Aiempi, erilainen suositus oli vuodelta 1957. Vuoden 1979 suositusta on kuvattu Kielikellon 2/1979 artikkelissa Kiinan erisnimien latinaistaminen.

Peruslinja ei ole muuttunut, mutta muutoksia on ollut tärkeissä erityiskysymyksissä. Vuoden 1979 suositus sanoo: ”kuitenkin historiallisissa nimissä ja tutuimmissa paikan­nimissä voidaan käyttää kieli­lauta­kunnan v. 1957 antaman suosituksen mukaisia nimi­asuja”. Samanlainen ajatus on uudemmassa esityksessä, Kielikellon 3/2006 artikkelissa Kiina-ilmiö: Peking vai Beijing? Juan vai yuan?, mutta yksityiskohtaisissa kannanotoissa on eroja.

Molemmat esitykset ovat sikäli epämääräisillä linjoilla, että ne eivät sano, mistä nimistä pitää käyttää vanhoja sovinnaisia asuja, vaan enimmäkseen vain, että niitä voi käyttää. Vain maannimi Kiina mainitaan aina käytettävänä.

Vuoden 1979 suosituksessa sanotaan, että sovinnaisnimiksi jäävät

• paikannimet Džungaria, Etelä-Kiinan meri, Formosansalmi = Taiwaninsalmi, Hongkong, Iso kanava, Itä-Kiinan meri, Jangtse(joki), Kanton, Keltainenjoki = Huangjoki, Kel­tai­nen­meri, Kiina, Kiinan muuri, Peking, Sinkiang, Sisä-Mongolia, Tiibet, Tšilinlahti
• henkilönnimet Konfutse, Laotse, Lin Jutang, Mao Tse-tung, Sun Yat-sen, Tshou En-lai, Tšiang Kai-šek.

Tosin tämäkin on tulkinnanvaraista, sillä kuvaus siis toisaalla sanoo, että sovinnaisnimiä ”voidaan käyttää”. Vuoden 2006 artikkeli sanoo vielä epämääräisemmin:

Vanhoja jo vakiintuneita sovinnaisnimiä on hyvä kuitenkin edelleen käyttää. Maan nimi on suomeksi Kiina (pinyinillä Zhongguo). Vanhoja tuttuja sovinnaisnimiä Peking, Hongkong, Jangtse ja Kanton voi käyttää pinyinin mukaisen muodon rinnalla
– –
Historialliset henkilön- ja paikannimet voi silti säilyttää tutuimmissa asuissaan etenkin historiallisissa teksteissä, esim. Tšiang Kai-šek (pinyinillä Jiang Jieshi).

Kuitenkin se luettelee joukon nimiä, joilla on ”sovinnaisniminä suomen kielessä säilyvät kirjoitusasut”. Luettelo poikkeaa edellä mainitusta siten, että

• paikannimistä Džungaria puuttuu ja toisaalta mukana ovat Jynnan, Kiangsi, Kiangsu, Kirin, Kuangtung, Kueitšou, Nanking, Šanghai, Setšuan, Taipei
• henkilönnimistä Lin Jutang puuttuu ja toisaalta mukana ovat Hua Kuo-feng, Keng Piao, Teng Hsiao-ping.

Koska kyse on sovinnaisnimistä, joita on rajallinen ja pienehkö määrä, luettelot lienee tulkittava tyhjentäviksi eikä vain esimerkeiksi.

Epäselväksi kuitenkin jää, miksi luettelossa mainitaan ”pinyinin mukaiset suositeltavat nimiasut” ja niistä joidenkin kohdalla on *-merkki, jonka ilmoitetaan tarkoittavan, että ”tekstissä on hyvä mainita myös vanha nimiasu rinnalla”. Tämän voi tulkita niin, että esimerkiksi sekä Peking että Beijing käyvät, mutta jälkimmäisen yhteydessä on hyvä mainita myös asu Peking. Tulkintaa tukee Kielikellon 2/2008 artikkeli Pekingin olympia­lai­set, joka sanoo: ”Kiinan pääkaupungin nimi voidaan kirjoittaa molemmilla tavoilla, perus­muoto on siis joko Peking tai Beijing.” Kotuksen maannimi­luettelossa on ”Peking (Beijing)”, kun taas EU:n tekstinlaadinnan ohjeiden kohdassa Valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo on ”Beijing (Peking)” (ja rahayksikkö on ”juan renminbi”).

Myös Kiinan rahayksikön nimestä sanotaan, että sekä pinyinin mukainen asu yuan että sovinnaismuoto juan ovat mahdollisia. Kotoistus-hankkeen suositusten mukainen asu on yuan.