Paikannimet yhdyssanoiksi: Kanariansaaret ← Kanarian saaret

Vuosikymmenten ajan on ollut horjuntaa ja normien muutoksia sellaisten maan­tieteel­lis­ten nimien asussa, joiden jälkiosana on yleisnimi. Aluksi kirjoitettiin esimerkiksi Kuollut-meri, sitten Kuollut meri ja nykynormien mukaan Kuollutmeri. Mainitussa tapauksessa normia noudatetaan nykyisin hyvin laajasti, kun taas vanhan normin mukainen Karjalan kannas on yleisempi kuin Karjalankannas. Tähän vaikuttanee se, että tällainen nimi yleisesti lausutaan kahtena sanana (kaksi pääpainoa), eikä tätä liene ollut tarkoitus muuttaa.

Normeihin on ilmeisesti v. 2017 tai 2018 tehty yksittäinen muutos: on sallittua kirjoittaa myös ”vakiintuneen tavan mukaan” Karjalan kannas. Tämä esitetään KOP:n sivulla Paikan­nimet: yhteen kirjoitettavat.

Normien muutoksia kuvailee Kielikellon 1/2010 artikkeli Yhdysmerkin käytön ja paikannimien oikeinkirjoituksen vaiheita. Siinä sanotaan rivien välissä, että 1930-luvulla kirjoitusasu vakiintui enimmäkseen sellaiseksi, että nomi­na­tiivi­al­kui­set nimet kirjoitettiin yhteen ilman yhdysmerkkiä (esimerkiksi Orkneysaaret), mutta genetiivialkuiset erikseen (esimerkiksi Lancasterin salmi). Todellisuudessa yhdysmerkin käyttö (esimerkiksi Orkney-saaret) oli yleistä monissa nimi­tyypeissä. Artikkeli jatkaa: ”Ulkomaisten paikan­nimien kirjoittamista käsiteltiin vuoden 1929 jälkeen kieli­lauta­kun­nas­sa uudelleen vasta 1960-luvulla.” Tällöin päädyttiin peri­aat­tee­seen, jonka mukaan ”ulkomaisiin sovinnaisiin (= suomenkielisiin ja suomeen mukautettuihin) yhdys­nimiin sovellettaisiin mah­dol­li­sim­man pitkälle samoja kirjoitussääntöjä kuin vastaaviin suoma­lai­siin nimiin”.

On epäselvää, mitkä tuolloin (1960-luvun lopulla) päätetyt säännöt olivat. Kielikellon artikkelikin kertoo esittävänsä periaatteet ”pääpiirtein”:

Sääntöjä korjattiinkin paljolti yhteen kirjoittamisen suuntaan. Terra-lehdessä jul­kais­tiin uusien sääntöjen mukainen ”Luettelo sovinnaisista ulkomaiden pai­kan­nimis­tä” 1969. Sen mukainen ulkomaiden paikannimien luettelo julkaistiin myös Nyky­suo­men sivistys­sana­kirjassa. Kirjoitusperiaatteet ovat pääpiirtein seuraavat:

– Yhteen kirjoitetaan Suomen paikannimien tapaan nimet, joiden jälkiosana on koti­maan paikannimissä tavallinen sana (meri, vuori, saari, lahti jne.), esim. nomi­na­tiivi­alkui­set Mustameri, Atlasvuoret, Bahamasaaret ja genetiivialkuiset Kaspianmeri, Biskajanlahti ja Oslonvuono.
– Yhdysmerkkiä käytetään, jos nimen jälkiosa on yksisanainen erisnimi ja alkuosa  taipuva adjektiivi (Iso-Britannia, Uudet-Hebridit, Vähä-Belt) tai jos alkuosa on tai­pu­ma­ton (Etelä-Afrikka, Väli-Amerikka, Pohjois-Tyynimeri).
– Erilleen kirjoitetaan (kuten enimmäkseen Suomenkin paikannimissä) nimet, joissa jälkiosa on kahdesta sanasta koostuva erisnimi tai yhdyssana (Iso Karhujärvi, Uusi Etelä-Wales; Atlantin valtameri, Somalin [myös Somalien] niemimaa) tai alkuosana on genetiivissä oleva erisnimi (Laatokan Karjala, Espanjan Guinea, Yhdysvaltain Neit­syt­saa­ret). Erilleen kirjoitetaan myös monia sopimuksenluonteisia mutta jok­seen­kin vakiintuneita nimiä (Kalaharin aavikko, Englannin kanaali, Baijerin ylänkö), lisäksi ihmiskätten työnä syntyneitä kohteita, kuten Saimaan kanava, Berliinin muuri.

Vuonna 1969 laadittu ulkomaiden paikannimien luettelo pitää enimmäkseen edelleen paikkansa; muutamien nimien asua on  myöhemmin tarkistettu  (Kielikello 4/1994: Miljoonat ulkomaiset paikannimet. ”... olen käännynnä Pittsiissä, Lousiissa, Rätulaatsissa, Miamissa ...”, ja Kielitoimiston nimiopas, 2008).

Vuonna 2010 julkaistu artikkeli siis viittaa vuonna 1969 julkaistuun luetteloon, joka oli julkaistu myös NSSK:ssa. Kuitenkin vuonna 1980 ilmestyi Jouko Vesikansan ”Ulkomaiden paikannimet”, joka julkaistiin (otsikkoa ”Ulkomaiden paikannimiä” käyttäen) samana vuonna myös osana teosta ”Nykysuomen sanakirja. 5”, jonka esipuheessa sanotaan: ”Paikan­nimistö korvaa sana­kirjan 4. osan (Nyky­suomen sivistys­sana­kirja) lopusta pois­te­tut ulko­maiden paikan­nimet.” Esipuheen on kuitenkin alle­kirjoittanut vain kus­tan­ta­ja (WSOY). Muutenkin luettelon normatiivinen asema on kyseen­alainen, sillä oman kuvauk­sen­sa­kin mukaan se poikkeaa eräistä suomen kielen lauta­kunnan kannan­otoista.

Suomen kielen lautakunta esitti vuonna 1980 uudet paikannimiä koskevat säännöt. Muutokset koskivat osittain määriteosan sijamuotoa, kuten aihetta koskevan Kielikellon 1/1984 artikkelin nimi kertoo: Genevenjärvi vai Genevejärvi. Jää kuitenkin epäselväksi, mitkä kaikki normit ovat tällöin muuttuneet.

Artikkelissa esitetyt säännöt sisältävät kuusi osittain varsin tulkinnanvaraista kohtaa, jotka lyhen­net­tyi­nä ovat seuraavat:

1. Jos ulkomaiseen nimeen ei kuulu paikanlajia ilmaisevaa perus­osaa, sitä ei suomes­sa­kaan lisätä ilman erityistä syytä. Esimerkki: Thames. Jos perusosa on vält­tä­mä­tön, se liitetään määriteosaan kuten kotimaisissa nimissä, siis ilman yhdys­merk­kiä, esi­mer­kik­si Thamesjoki.
2. ”Kaikkia sellaisiakaan ulkomaisia nimiä, joihin kuuluu paikan lajia ilmaiseva perus­osa, ei ole tarpeen pyrkiä suomentamaan, vaan niitä voidaan käyttää sitaatti­lainoi­na”, esimerkiksi Sierra Nevada (vuoristoa tarkoittavaa sanaa Sierra ei siis suomen­ne­ta).
3. ”Jos ulkomaisella nimellä on suomalaistettu asu, sen oikeinkirjoituksessa (osien yhteen ja erilleen kirjoittamisessa) noudatetaan, mikäli mahdollista, samoja sääntöjä kuin omien nimien kirjoittamisessa”, esimerkiksi Luulajanjoki.
4. ”Vakiintuneet, ts. yleisesti tunnetut nimiasut säilytetään ennallaan.” Esimerkkeinä mainitaan Gardajärvi ja Sandwichsaaret; 6. kohdan yleissäännön mukaiset asut olisivat Gardanjärvi ja Sandwichinsaaret. (Kotuksen v. 2018 julkistetussa Eksonyymit-sivustossa on kuitenkin asu Sandwichinsaaret.)
5. ”Samaan nimisikermään kuuluvissa samamääritteisissä nimissä pyritään käyt­tä­mään samaa määritteen sijaa: Sulumeri, Sulusaaret (ei Sulunmeri, Sulusaaret)”.
6. ”Ulkomaisen paikannimen yksiosainen määriteosa on nominatiivissa, ellei jokin seikka erityisesti vaadi genetiiviä. Genetiivissä määriteosa on, jos se on 1) helppo­tunnis­tei­nen henkilönnimi tai 2) helppo­tunnisteinen lähiseudun paikannimi. – Kaksi­osainen määriteosa on yleensä genetiivissä.” Esimerkkejä: Albanojärvi (yleissäännön mukaan), Cookinsaaret (alkuosana henkilönnimi), Joonianmeri (alkuosana paikan­nimi), Saint Lawrencen joki (alkuosa kaksiosainen). Eksonyymit-sivustossa samoin kuin NSSK:ssa viimeksi mainittu on pelkkä Saint Lawrence.

Epäselvintä on, mitkä kaikki nimet voi tai saa kirjoittaa aiemmin vakiintuneessa muodossa, joka poikkeaa sääntöjen yleisistä periaatteista. Esimerkiksi Kanarian saaret on kirjoitettu kahdeksi sanaksi niin NSSK:n luettelossa kuin Vesikansan luettelossakin, mutta peri­aattei­den mukaan se pitäisi kirjoittaa yhteen. Kielikellon 1 (1968) artikkelissa Yhdys­peräi­set maantieteelliset nimet on Kanarian saaret yhtenä esimerkkinä erikseen kirjoitettavien nimien tyypistä ”sellaiset – myös yleensä kaksihuippuisina äännetyt – harkinnaisnimet, jotka eivät ole tiivistyneet varsinaisten nimien tasolle”, mutta artikkelin verkkoversioon on lisätty huomautus ”(*nykyisin yhteen: Kanariansaaret)”. Kielikellon 3/2015 kirjoituksen Editoiva toimittaja on laadunvalvoja mukaan päätös muutoksesta on tehty vuonna 1980. Tämä kuitenkin merkitsee tulkintaa, että Kanarian saaret ei olisi ollut jokseenkin vakiin­tu­nut nimi siinä missä esimerkiksi Englannin kanaali.

Karjalan kannas esiintyy erikseen kirjoitettuna Vesikansan kirjassa. NSSK:n luettelossa tätä nimeä ei ole lainkaan, oletettavasti siksi, että sen asua pidettiin ongelmattomana. Tämä asu esiintyy myös Kielikellon kahdessa artikkelissa vuosina 1990 ja 1994. Nume­ros­ta 3/1998 alkaen on kuitenkin käytetty asua Karjalankannas. Artikkeleissa ei kui­ten­kaan käsitellä tämän nimen kirjoitusasua, vaan nimeä vain käytetään tekstissä.

KOP:n osassa Paikannimet: yhteen vai erilleen? on laajahko, osittain edellä kuvatusta poikkeava ohjeisto. Ongelmallisin on kohta, jonka mukaan nimi kirjoitetaan erikseen, kun alkuosa on adjektiivi tai genetiivi­muotoinen erisnimi ”ja jälki­osana on Suomen paikan­nimissä harvinainen tai tuntematon maan­tieteellinen termi, kuten aavikko, alanko, allas, aro, atolli, hauta, jäätikkö, kaista, kanaali, keidas, kentät, kukkulat, kynnys, kynnäs, käytävä, laakio, laguuni, lähteet, maat, manner, matalikko, mutka, painanne, putoukset, rannikko, riutta, rotko, saaristo, salmet, selänne, suisto, suot, syvänkö, tasanko, tundra, vuoristo ja ylänkö”. Koska ohjeessa on sana ”kuten”, luettelo ei ilmeisesti ole tarkoitetty tyhjentäväksi. Kuitenkin Eksonyymit-sivustossa on sana haffi kirjoitettu yhteen alku­osan kanssa, esi­mer­kik­si Veikselinhaffi, vrt. Veikselin kynnäs, vaikka haffi on Suomen nimistölle varmasti vielä vieraampi kuin kynnäs. Kyseisen sivuston Oikeinkirjoitus-osassa esitetään pääosin sama luettelo kuin KOP:ssa, lisäyksinä alueet, erg, kannas, katarakti, keitaat, kordillieerit, rotkot, tasangot, vuoristot, mutta ilman sanaa atolli.

Paikannimiin voidaan lukea tai rinnastaa rakennusten nimet. Vanhastaan on kir­joi­tet­tu esimerkiksi Punainen tori ja Valkoinen talo. Kuitenkin Kielikellon 4/1994 artikkelissa Ulkomaisten rakennusten nimet suomenkielisessä tekstissä sanotaan:

Jos halutaan käyttää alkuperäisen nimen tilalla suomalaista nimeä, myös kirjoitus­tavan on syytä olla suomen eikä alkuperäiskielen kirjoitustavan mukainen: Valkoinentalo, ei ”Valkoinen Talo” kuten White House tai Belyi Dom.

Kirjoitusasu Belyi Dom on harhaanjohtava, koska tämä valkoista taloa tarkoittava venäjän ilmaus kir­joi­te­taan Belyi dom (Белый дом, siis vain ensimmäinen sana isolla alkukirjaimella), kun sitä käytetään eris­nimenä.

KOP:n sivulla Julkisten rakennusten ja toimitilojen nimet: yhteen vai erilleen? sanotaan kuitenkin, että erikseen kirjoittaminen on ”yleistynyt” ja että sitä ”ei aina voi pitää vir­heel­li­se­nä”. Se jatkaa:

Varsinkin ulkomaisten rakennusten ja muidenkin rakennettujen kohteiden käännös­nimissä osat kirjoitetaan usein erilleen samaan tapaan kuin lähtökielessä:

Valkoinen talo ∼ Valkoinentalo (White House)
Punainen tori ∼ Punainentori (Krasnaja ploštšad)

Vuonna 2018 julkistetun Eksonyymit-sivuston sivulla Oikeinkirjoitus taas esitetään erikseen kirjoittaminen ensisijaisena. Sen mukaan erilleen kirjoitetaan nimet, joiden alkuosa on adjektiivi, mutta tähän on eräitä poikkeuksia, mm. seuraava:

Myös termit talo ja tori voidaan kirjoittaa yhteen: Punainen tori ∼ Punainentori, Valkoinen talo ∼ Valkoinentalo.