Ehdotuksia

Tämä kooste sisälsi alun perin paljonkin ajatuksia suomen kielen kirjoitus­järjestelmän kehittämisestä paremmin foneemi­peri­aatteen mukaiseksi ja muutenkin johdon­mukaisemmaksi. Kokonaisuus oli jokseenkin epärealistinen. Nyt jäljelle on jäänyt joukko pienehköjä ehdotuksia:

• Kirjaimet c, x ja z tulisi korvata ääntämyksen mukaisilla asuilla sanoissa, joita ei ole perustua pitää sitaatti­lainoina, esimerkiksi zeniitti →tseniitti.
• Konsonantin edelle ei tulisi kirjoittaa kaksois­konsonanttia vastoin ääntämystä, esimerkiksi aggressio → agressio.
• Sanoja tulisi herkemmin tulkita yleis­lainoiksi, jotka kirjoitetaan suomen kirjoitus­järjestelmän mukaan, esimerkiksi pitsa eikä pizza, asvaltti eikä asfaltti.
• Tulisi sallia ja asettaa etusijalle, ehkäpä ainoaksi oikeaksi vaihto­ehdoksi, kaksois­konsonantin korvaaminen yksin­kertaisella konsonantin edellä, esimerkiksi atribuutti eikä attribuutti.
• Ensítavun vokaali tulisi kirjoittaa pitkäksi vokaaliksi silloin, kun se ääntyy pitkänä sekä suomessa että lainan­antaja­kielessä (yleensä ruotsi), esimerkiksi booa eikä boa. Nykyinen kirjoitusasu rikkoo näissä asioissa jopa ns. suurta kompromissia.
• Kirjaimista š ja ž tulisi luopua, paitsi sitaatti­lainoissa, kuten liettuan­kielisissä nimissä. Ne voidaan korvata s-kirjaimella, esimerkiksi seikki, dsonkki (ei šeikki, džonkki).
• Ääntämyksen mukainen asu olisi määriteltävä kirjoitetun kielen normiksi sellaisissa tapauksissa kuin ruuan (ei ruoan) ja sydämen (ei sydämen), ehkä myös mitalli.
• Sana maailma olisi kirjoitettava ääntämyksen mukaisesti mailma.
• Muutetaan mf-yhdistelmä nf:ksi, koska nämä ääntyvät samoin, esimerkiksi amfora → anfora.
• Jos (vierasperäisessä) sanassa on sama vokaali­merkki kahdesti peräkkäin ja ne ääntyvät kahtena lyhyenä vokaalina eikä yhtenä pitkänä vokaalina, ne erotetaan yhdys­merkillä, esimerkiksi ko-operatiivinen.
• Yhdysmerkkiä olisi käytettävä nykyistä yleisemmin yhdyssanojen rakenteen sel­ven­tä­mi­seen ja niiden erottamiseen yhdistämättömistä sanoista, esimerkiksi maan-osto, pii-levä, ja tämä tulisi selvemmin sallia. Hankalampi kysymys on, missä määrin yhdys­merkin käyttö olisi asettava normiksi. Suositeltavaa olisi ainakin yhdys­merkin käyttö silloin, kun se selvemtää ng-yhdistelmän ääntämystä, esimerkiksi doping-asiat.
• Olisi sallittava loppukahdennuksen merkitseminen tilanteissa, joissa se auttaa tul­kit­se­maan ja lukemaan sanan oikein, lähinnä sellaisissa infinitiivi­muodoissa, jotka muuten ovat kirjoitusasultaan samoja kuin saman verbin 3. persoonan preesens­muoto, esimerkiksi kaataa. Sopiva merkki voisi olla glottaali­klusiili-tarke­kirjain ˀ (U+02C0), esimerkiksi Tämä voi olla ongelmallista ja kaataaˀ ehdotuksen. Jos sen käyttö on teknisesti mahdotonta, sen tilalla voisi käyttää heitto­merkkiä.