Sanakirjat ja kielenoppaat ovat täysin yksimielisiä siitä, että oikea kirjoitusasu on attribuutti eikä atribuutti. On selvää, ettei kaksoiskonsonanttia lausuta konsonantin edellä, mutta kielihistorian takia se kirjoitetaan. Ääntämyksen mukaistakin asua kuitenkin käytetään.
Nykyisten normien noudattaminen edellyttää sanan alkuperän tuntemista tai kunkin sanan kirjoitusasun opettelemista erikseen. Edes kohtalaisen hyvä vieraiden kielten taito ei aina riitä. Esimerkiksi adressi kirjoitetaan yhdellä d:llä vaikka englannin sanassa address on kaksi d:tä; sana on tullut suomeen ruotsista.
Kaksoiskonsonantista ei tällaisissa yhteyksissä ole mitään hyötyä, eikä ole todisteita siitä, että edes antiikin latinassa olisi tällaisissa tapauksissa lausuttu kaksoiskonsonantti
Suomessa tt ääntyy normaalisti kaksoiskonsonanttina, toisin kuin useissa muissa kielissä. Ero t:n ja tt:n välillä on kielessämme tärkeä foneemiero. Olettaisi siis, että juuri suomen kielessä kirjoitettaisiin atribuutti, siis käytettäisiin tt:tä vain, kun äännetään kaksoiskonsonantti. Suomi ei suinkaan olisi ainoa kieli, jossa kansainvälisten sanojen kirjoitusasua tällä tavoin yksinkertaistettaisiin; vrt. esim. espanjan sanaan atríbuto.
Tällaiset kirjoitusasut aiheuttavat myös tavutusongelmia. Vielä Nykysuomen sivistyssanakirjan mukaan attribuutti voidaan tavuttaa at-tribuutti, mutta ei att-ribuutti. Nykyisten normien voidaan katsoa sallivan molemmat tavat.