Kohdassa Ladonta käsiteltiin yleisesti tekstin jakamista eri riveille sekä mainittiin eräitä jakamisen ongelmia. Tässä käsitellään Microsoft Wordin käytön erityiskysymyksiä.
Yleensä Word pitää jokaista sananväliä kohtana, josta tekstin saa jakaa eri riveille. Tämän voi estää käyttämällä välilyönnin tilalla (ei lisäksi!) sitovaa välilyöntiä. Sen saa aikaan näppäilyllä Ctrl+Shift+välilyönti. Shift tarkoittaa tasonvaihtonäppäintä, siis sitä, jolla tuotetaan mm. versaalikirjaimet.
Suomalaista monikielistä näppäimistöasettelua käytettäessä toimii myös hiukan helpompi AltGr+välilyönti.
Etenkin jos halutaan tehdä tasapalstaa (tasamittaisia rivejä), on yleensä tarpeen lisätä tekstiin näkymättömiä tavutusvihjeitä. Aihetta käsiteltiin yleisesti kohdassa Tavutusvihjeet.
Wordissä tavutusvihje lisätään näppäilyllä Ctrl+yhdysmerkki (tai antamalla komento Lisää/Merkki/Erikoismerkit ja valitsemalla vaihtoehto Tavutusvihje).
Tavutusvihjeen lisääminen tuottaa Wordin sisäisesti käyttämän erikoiskoodin, jonka ei voi olettaa yleisesti toimivan, jos teksti siirretään toiseen ohjelmaan. Kyseessä ei siis ole sama merkki kuin Unicode-standardin pehmeä tavuviiva (soft hyphen), U+00AD, jota monet muut ohjelmat käsittelevät tavutusvihjeenä. Word käsittelee sitä tavallisena näkyvänä merkkinä (joka on yhdysmerkin näköinen).
Tavutusvihjeet saattavat olla hyödyllisiä sellaisissa yhdyssanoissa, joiden alkuosa loppuu konsonanttiin ja jälkiosa alkaa vokaalilla. Wordin uudet versiot eivät yleensä tavuta sellaisia sanoja kuin autonostaja väärin (auto-nostaja). Ne saattavat kuitenkin jättää sanan tavuttamatta yhdysosien välistä eli parhaasta jakokohdasta, koska ne pyrkivät erityisesti välttämään virheellisiä tavutuksia. Siksi ne saattavat tarvita käyttäjän apua.
Word yleensä ei tavuta sanoja (paitsi tavutusvihjeiden kohdalta), ellei tavutusta ole erikseen pyydetty. Tavutusta pyydetään antamalla komento Työkalut/Kieli/Tavutus ja valitsemalla avautuvasta ikkunasta kohta ”Tavuta asiakirja automaattisesti”. Tavutus toimii vain, jos käytettävässä Wordin versiossa on sivulla käytetyn kielen tuki ja Word on tunnistanut oikein, mitä kieltä teksti on, tai tämä on sille ilmoitettu. (Ks. kohtaa Wordin oikoluku ja kieliasetukset.)
Kun tavutus on käytössä, Word ottaa myös tavutusvihjeet huomioon. Toisin kuin useissa muissa ohjelmissa, tavutusvihje ei estä Wordiä jakamasta sanaa myös muista kohdista itse tekemänsä tavutuksen mukaisesti. Tosin vaikuttaa siltä, että tavutusvihje vaikuttaa muutaman merkin eteenpäin. Jos esimerkiksi sanaan autonostaja lisätään tavutusvihje n-kirjaimen jälkeen, Word ei jaa sanaa osiin autonos-taja eikä autonosta-ja, ellei tätä varten erikseen lisätä tavutusvihjeitä.
Wordissä ei ole mitään yksinkertaista tapaa estää tavutusta tekstin yksittäisessä sanassa, jossa Wordin soveltamien sääntöjen mukaan on tavutuskohta. Kiertotietä asian voi tehdä määrittelemällä sanan olevan sellaista kieltä, jonka tavutussääntöjä Word ei tunne, esimerkiksi zulua. Haittana tällaisesta tempusta on mm. se, että sanan oikeinkirjoituksen ja virkkeen kieliopillisen oikeellisuuden tarkistus estyy. Toinen tapa on lisätä tavutuskohtaan ohjausmerkki U+FEFF (leveydetön sitova väli). Se aiheuttaa, että Word pitää sanaa väärin kirjoitettuna, koska se oikeinkirjoituksen tarkistuksessa kohtelee U+FEFF:ää sanaan kuuluvana merkkinä.
Word saattaa jakaa yhdysmerkillä alkavan sanan niin, että yhdysmerkki jää yksinään rivin loppuun. Tämä voidaan estää käyttämällä yhdysmerkin tilalla kovaa yhdysmerkkiä (Wordin sitovaa yhdysmerkkiä), jonka saa aikaan näppäilyllä Ctrl+Vaihto+yhdysmerkki (eli Ctrl+_). Joissakin Wordin versioissa tämä näppäily ei toimi, mutta silloin voi käyttää Lisää merkki ‑toimintoa ja siinä myös määritellä halutun pikanäppäilyn.
Vaikka Wordin käyttöliittymässä käytetään nimitystä ”sitova yhdysmerkki”, se ei ole sama kuin Unicode-merkistön sitova yhdysmerkki, vaan Wordin sisäinen merkintä. Käytännössä tiedostossa on tavallinen yhdysmerkki, johon Word sisäisesti liittää tiedon siitä, että sen jälkeen ei saa jakaa eri riveille. Tämä tieto häviää monissa tilanteissa, joten kova yhdysmerkki on käyttökelpoinen lähinnä vain sellaisessa tekstinkäsittelyssä, jolla kirjoitettua tekstiä ei koskaan siirretä toiseen ohjelmaan. Sen sijaan Unicoden sitova yhdysmerkki, joka on yleensä tuotettavissa näppäilyllä 2011 Alt+x, säilyy tallennettaessa teksti Unicode-muodossa. Eri asia on, että se ei sisälly kaikkiin fontteihin ja voi aiheuttaa muutenkin ongelmia monissa ohjelmissa.
Joissakin Wordin versioissa kova yhdysmerkki estää rivinvaihtoja liiankin tehokkaasti, nimittäin myös tämän merkin edeltä silloin, kun siinä on välilyönti. Esimerkiksi jos ilmauksessa ”syntymäaika ja -paikka” yhdysmerkkinä on kova yhdysmerkki, Word ei jaa sen jäljestä, mutta ei myöskään sen edestä niin, että ”-paikka” jäisi uuden rivin alkuun, vaikka tällainen jako on suomessa sallittu. Tilannetta voi korjata lisäämällä rivinvaihtovihjeen kovan yhdysmerkin edelle.
Sitovat välilyönnit, tavutusvihjeet ja muut vastaavat muotoilumerkinnät saa tarvittaessa näkyviin napsauttamalla työkalurivillä olevaa ¶-merkkiä, jolloin sitovat välilyönnit näkyvät °‑merkkeinä ja tavutusvihjeet ¬-merkkeinä. Samalla tulee näkyviin muitakin normaalisti näkymättömiä muotoilumerkkejä. Muotoilumerkit saa pois näkyvistä napsauttamalla ¶‑merkkiä uudestaan.
Jos edellä kuvatut näppäinyhdistelmät unohtuvat, ne voi palauttaa mieleensä valitsemalla valikosta Lisää/Merkki/Erikoismerkit. Tämän valikon kautta voi myös lisätä myös seuraavat ohjauskoodit:
Wordin jotkin versiot eivät jaa tekstiä eri riveille suomen kielen mukaisen lainausmerkin (”) edeltä. Jos siis tekstissä on vaikkapa lainausmerkeissä sana ”kissa”, niin Word ei sijoita sitä uuden rivin alkuun, vaan rivittää joko aiemmasta tai myöhemmästä kohdasta tai (jos tavutus on käytössä) sanan keskeltä. Tämä johtaa joskus aika ikävännäköisiin muotoiluihin. Ongelma on korjattavissa lisäämällä lainausmerkin edelle rivinvaihtovihje. Toisaalta ongelmaa ei näytä enää olevan Word 365:ssä.
Ilmiön taustalla lienee se, että englannin kielessä meidän lainausmerkkiämme käytetään vain loppulainausmerkkinä, esimerkiksi “foo”. Tämän takia jotkin ohjelmat eivät jaa sen edeltä silloinkaan, kun sen edellä on välilyönti.
Edellä kuvatut menettelyt käyttävät siis Wordin omia sisäisiä merkintätapoja. Lisäksi ne saattavat joskus aiheuttaa erikoisia tilanteita. Word saattaa yllättäen tunnistaa tekstin kieleksi arabian ja jopa muuttaa tekstin kirjoitussuunnan! Vastaavia sivuvaikutuksia ei tiettävästi ole kohdassa Rivityksen estäminen ja salliminen kuvattavilla Unicode-ohjausmerkeillä, jotka voidaan kirjoittaa erikoismerkkien tuottamisen yleisellä tekniikoilla, joskaan ne eivät ole käytettävissä vanhoissa Wordin versioissa. Niistä leveydetö sitova väli U+FEFF estää Wordissa rivinvaihdon myös ajatusviivan jäljessä käytettynä.