Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Arkisesta kirjakieleen: sinkku, polttarit...

Sanat, joita on pidetty arkisina (ja siten kirjakieleen kuulumattomina), saattavat muuttua osaksi kielen normaalia sana­varastoa, asiatyyliinkin sopiviksi. Sama koskee leikillisiä sanoja. Normin muutoksesta voidaan puhua silloin, kun sana on aiemmin sanakirjoissa tai kielen­käytön oppaissa merkitty arkiseksi, leikilliseksi tms. ja tällainen merkintä sitten pois­te­taan. Sellaiset sanakirja­muutokset eivät välttämättä vastaa kielen­käyttäjien käsi­tyk­siä sanojen sopivuudesta asia­tyyliin, mutta ne voidaan tulkita normin­muutoksiksi.

Arkisuus- tai puhekielisyysmerkinnän (tai joissakin tapauksissa leikillisyys­merkin­nän) ovat menettäneet muun muassa seuraavat sanat:

Sana järjestö­jyrä PSK:ssa leikillinen, KSK:ssa arkinen. Lienee tulkittava, että leikilliset sanat kuuluvat kirja­kieleen (huoliteltuun yleis­kieleen), arkiset eivät.

Lievä ja epämääräinen muutos on se, että tuomaroida on NSK:n mukaan arkinen, kun taas KSK:ssa siihen liittyy vaikea­tulkintainen merkintä vars. ark. PSK:sta sana jostain syystä puuttuu kokonaan. Sana lienee syntynyt siksi, että sanaa tuomita on haluttu välttää silloin, kun ei tarkoiteta tuomio­istuimessa tuomitsemista, vaikka sillä kaikkien sana­kirjo­jen mukaan on paljon laajempikin merkitys.

Hiukan toisen­lainen muutos tyyli­lajiin sopivuudessa on, että KSK:n vuoden 2012 versiossa sanoihin mittelö, ryydittää ja sivakoida ei enää liity mainintaa van­hah­ta­vuu­des­ta tai lei­kil­li­syy­des­tä. (Sanaa mittelö käytetään jo ainakin Kielikellon 2/1992 artikkelissa Sanoma­lehti ja äidin­kieli.)

Sana putiikki on NSK:n mukaan kaikissa merkityksissään arkinen, ja ensimmäinen merkitys on ’myymälä, puoti’. Sen sijaan PSK:n mukaan ensimmäinen merkitys on ’vars. muotialan pieni erikoisliike’ (ilman tyyli­laji­merkintää). (Todellisuudessa ei kuitenkaan liene tapahtunut sellaista boutique-sanan merkityksen ja sävyn siirtymistä putiikki-sanalle.)

Jotkin NSK:ssa kansanomaisiksi merkityt sanat kuten luojanluoma, nasakka, panta ja palviliha ovat PSK:ssa ilman sellaista merkintää, eli ne tulkitaan yleiskieleen kuuluviksi. Niistä tosin aina­kin luojanluoma on varmaan edelleenkin tulkittava tyyliltään erikoiseksi ja varsi­nai­seen asia­tyyliin sopimattomaksi.

Edellä olevat esimerkkiluettelot perustuvat paljolti seuraaviin artikkeleihin, joissa on myös jonkin verran muutosten selityksiä: Kielikellon 3/1994 artikkeli Sävyt ja vivahteet – Sanojen tyylilajin osoittaminen sana­kirjassa, Kielikellon 4/2004 artikkeli Kielitoimiston sanakirja, Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen, Kielikellon 1/2012 artikkeli Mitä uutta Kielitoimiston sanakirjassa? ja Kotuksen uutinen Ajankohtaista Kielitoimiston sanakirjassa 19.3.2024.

Harvinaisempaa on kirjakieleen sopivana pidetyn sanan muuttuminen arki­kieli­sek­si tai murteelliseksi. Sellaiseksi tapaukseksi voidaan tulkita kihveli, johon liittyy NSK:ssa merkintä ”vars. murt. ja puhek.”. PSK:ssa sen käyttö on rajattu merkityksen mukaan: mer­ki­tyk­ses­sä ’rikkalapio’ se on arkinen, merkityksessä ’metallipesäinen (hiekan)luonti­lapio’ taas kansankielinen. KSK on muuten samalla linjalla, mutta sen mukaan sana on jälkimmäisessä merkityksessä murteellinen. Toinen tapaus on porkka merkityksessä ’suksisauva’: NSK:ssa normaalina sanana, PSK:ssa kansankielinen ja KSK:ssa arkinen. Sana julmettu on NSK:n mukaan ”vars. puhek.”., PSK:n ja KSK:n mukaan ”ark.”. Sanaan pahki ei NSK:ssa liity mitään tyyli­laji­merkintää, eli sitä pidetään yleis­kielisenä, mutta PSK:ssa se on merkitty kansan­kieliseksi, KSK:ssa murteelliseksi. Samoin on käynyt sanalle käsnä, joka on sanan känsä itä­murteissa vallitseva muoto ja joka esiintyi tieto­sana­kirjoissakin sieni­lajin nimessä käsnä­tuhkelo (nykyisin känsä­tuhkelo).

Sana kotia on NSK:ssa yleiskielen sanana, mutta PSK:n ja KSK:n mukaan murteellinen.

Tulkinnanvarainen on sanan pinna tyyli­lajin muutos. NSK:ssa sen käyttöön merki­tyk­ses­sä ’piste’ liittyy merkintä ”vars. urh. koul.”, joka antaa ymmärtää, että se voisi tulla kyseeseen asia­tyylissäkin. PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy kuitenkin arkisuus­merkintä. Mikään sana­kirja ei tunne sen merkitystä ’prosentti’ tai ’prosentti­yksikkö’, jotka kuitenkin lienevät olleet käytössä jo vuosi­kymmeniä.

Yleiskielisen sanan muuttuminen ylätyyliseksi tai vanhahtavaksi saattaa ilmetä siten, että sana vain jätetään pois sanakirjasta. Joskus sana kuitenkin säilytetään, mutta siihen liitetään huomautus. Esimerkiksi sana samooja on NSK:ssa ilman kommenttia, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy tulkinnan­varainen huomautus ”vars. ylät.”.

Joissakin tapauksissa sanojen tyylilaji­merkinnät muuttuvat edestakaisin: edesauttaa on NSK:n merkitty varsinkin vanhastavassa tyylissä käytettäväksi ja PSK:ssa van­hen­tu­neek­si, mutta KSK:ssa se on ilman tyylilajimerkintää. Hiukan vastaavasti edesvastuu on NSK:ssa merkitty varsinkin lakikielessä käytettäväksi ja PSK:ssa vanhentuneeksi, mutta KSK:ssa ei ole tyyli­laji­merkintää. Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen selittää tätä seuraavasti: ”Vanhentuneiksi ei enää sähköisessä Kieli­toimiston sana­kirjas­sa merkitty sellaisia sanoja kuin edesauttaa ja edesvastuu, jotka ovat laajassa käytössä”.