Sanat, joita on pidetty arkisina (ja siten kirjakieleen kuulumattomina), saattavat muuttua osaksi kielen normaalia sanavarastoa, asiatyyliinkin sopiviksi. Sama koskee leikillisiä sanoja. Normin muutoksesta voidaan puhua silloin, kun sana on aiemmin sanakirjoissa tai kielenkäytön oppaissa merkitty arkiseksi, leikilliseksi tms. ja tällainen merkintä sitten poistetaan. Sellaiset sanakirjamuutokset eivät välttämättä vastaa kielenkäyttäjien käsityksiä sanojen sopivuudesta asiatyyliin, mutta ne voidaan tulkita norminmuutoksiksi.
Arkisuus- tai puhekielisyysmerkinnän (tai joissakin tapauksissa leikillisyysmerkinnän) ovat menettäneet muun muassa seuraavat sanat:
Sana järjestöjyrä PSK:ssa leikillinen, KSK:ssa arkinen. Lienee tulkittava, että leikilliset sanat kuuluvat kirjakieleen (huoliteltuun yleiskieleen), arkiset eivät.
Lievä ja epämääräinen muutos on se, että tuomaroida on NSK:n mukaan arkinen, kun taas KSK:ssa siihen liittyy vaikeatulkintainen merkintä vars. ark. PSK:sta sana jostain syystä puuttuu kokonaan. Sana lienee syntynyt siksi, että sanaa tuomita on haluttu välttää silloin, kun ei tarkoiteta tuomioistuimessa tuomitsemista, vaikka sillä kaikkien sanakirjojen mukaan on paljon laajempikin merkitys.
Hiukan toisenlainen muutos tyylilajiin sopivuudessa on, että KSK:n vuoden 2012 versiossa sanoihin mittelö, ryydittää ja sivakoida ei enää liity mainintaa vanhahtavuudesta tai leikillisyydestä. (Sanaa mittelö käytetään jo ainakin Kielikellon 2/1992 artikkelissa Sanomalehti ja äidinkieli.)
Sana putiikki on NSK:n mukaan kaikissa merkityksissään arkinen, ja ensimmäinen merkitys on ’myymälä, puoti’. Sen sijaan PSK:n mukaan ensimmäinen merkitys on ’vars. muotialan pieni erikoisliike’ (ilman tyylilajimerkintää). (Todellisuudessa ei kuitenkaan liene tapahtunut sellaista boutique-sanan merkityksen ja sävyn siirtymistä putiikki-sanalle.)
Jotkin NSK:ssa kansanomaisiksi merkityt sanat kuten luojanluoma, nasakka, panta ja palviliha ovat PSK:ssa ilman sellaista merkintää, eli ne tulkitaan yleiskieleen kuuluviksi. Niistä tosin ainakin luojanluoma on varmaan edelleenkin tulkittava tyyliltään erikoiseksi ja varsinaiseen asiatyyliin sopimattomaksi.
Edellä olevat esimerkkiluettelot perustuvat paljolti seuraaviin artikkeleihin, joissa on myös jonkin verran muutosten selityksiä: Kielikellon 3/1994 artikkeli Sävyt ja vivahteet – Sanojen tyylilajin osoittaminen sanakirjassa, Kielikellon 4/2004 artikkeli Kielitoimiston sanakirja, Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen ja Kielikellon 1/2012 artikkeli Mitä uutta Kielitoimiston sanakirjassa?
Harvinaisempaa on kirjakieleen sopivana pidetyn sanan muuttuminen arkikieliseksi tai murteelliseksi. Sellaiseksi tapaukseksi voidaan tulkita kihveli, johon liittyy NSK:ssa merkintä ”vars. murt. ja puhek.”. PSK:ssa sen käyttö on rajattu merkityksen mukaan: merkityksessä ’rikkalapio’ se on arkinen, merkityksessä ’metallipesäinen (hiekan)luontilapio’ taas kansankielinen. KSK on muuten samalla linjalla, mutta sen mukaan sana on jälkimmäisessä merkityksessä murteellinen. Toinen tapaus on porkka merkityksessä ’suksisauva’: NSK:ssa normaalina sanana, PSK:ssa kansankielinen ja KSK:ssa arkinen. Sana julmettu on NSK:n mukaan ”vars. puhek.”., PSK:n ja KSK:n mukaan ”ark.”. Sanaan pahki ei NSK:ssa liity mitään tyylilajimerkintää, eli sitä pidetään yleiskielisenä, mutta PSK:ssa se on merkitty kansankieliseksi, KSK:ssa murteelliseksi. Samoin on käynyt sanalle käsnä, joka on sanan känsä itämurteissa vallitseva muoto ja joka esiintyi tietosanakirjoissakin sienilajin nimessä käsnätuhkelo (nykyisin känsätuhkelo).
Sana kotia on NSK:ssa yleiskielen sanana, mutta PSK:n ja KSK:n mukaan murteellinen.
Tulkinnanvarainen on sanan pinna tyylilajin muutos. NSK:ssa sen käyttöön merkityksessä ’piste’ liittyy merkintä ”vars. urh. koul.”, joka antaa ymmärtää, että se voisi tulla kyseeseen asiatyylissäkin. PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy kuitenkin arkisuusmerkintä. Mikään sanakirja ei tunne sen merkitystä ’prosentti’ tai ’prosenttiyksikkö’, jotka kuitenkin lienevät olleet käytössä jo vuosikymmeniä.
Yleiskielisen sanan muuttuminen ylätyyliseksi tai vanhahtavaksi saattaa ilmetä siten, että sana vain jätetään pois sanakirjasta. Joskus sana kuitenkin säilytetään, mutta siihen liitetään huomautus. Esimerkiksi sana samooja on NSK:ssa ilman kommenttia, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy tulkinnanvarainen huomautus ”vars. ylät.”.
Joissakin tapauksissa sanojen tyylilajimerkinnät muuttuvat edestakaisin: edesauttaa on NSK:n merkitty varsinkin vanhastavassa tyylissä käytettäväksi ja PSK:ssa vanhentuneeksi, mutta KSK:ssa se on ilman tyylilajimerkintää. Hiukan vastaavasti edesvastuu on NSK:ssa merkitty varsinkin lakikielessä käytettäväksi ja PSK:ssa vanhentuneeksi, mutta KSK:ssa ei ole tyylilajimerkintää. Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen selittää tätä seuraavasti: ”Vanhentuneiksi ei enää sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa merkitty sellaisia sanoja kuin edesauttaa ja edesvastuu, jotka ovat laajassa käytössä”.