Arkisesta kirjakieleen: sinkku, polttarit...

Sanat, joita on pidetty arkisina (ja siten kirjakieleen kuulumattomina), saattavat muuttua osaksi kielen normaalia sana­varastoa, asiatyyliinkin sopiviksi. Sama koskee leikillisiä sanoja. Normin muutoksesta voidaan puhua silloin, kun sana on aiemmin sanakirjoissa tai kielen­käytön oppaissa merkitty arkiseksi, leikilliseksi tms. ja tällainen merkintä sitten pois­te­taan. Sellaiset sanakirja­muutokset eivät välttämättä vastaa kielen­käyttäjien käsi­tyk­siä sanojen sopivuudesta asia­tyyliin, mutta ne voidaan tulkita normin­muutoksiksi.

Arkisuus- tai puhekielisyysmerkinnän (tai joissakin tapauksissa leikillisyys­merkin­nän) ovat menettäneet muun muassa seuraavat sanat:

• PSK:ssa
  • bussi, dekkari, farmarit, haitari, haksahtaa, hanuri, huiputtaa (’huijata’; uudessa merkityksessä ’saavuttaa huippu’ arkik.), kolari, lettu, luuri, lätty, makoilla, patikoida, pelle, pelleillä, perua, piikkari (merkityksessä ’piikikäs urheilukenkä’), pinnari, pinnata, piruilla, pontikka, poskivalssi, pulla, purkki, purnata, puska, ratti (mer­ki­tyk­ses­sä ’ohjaus­pyörä’), rekka (mer­ki­tyk­ses­sä ’rekka-auto’), remmi, remontti, tiskata, tolppa, topata merkityksessä ’pehmustaa, täyttää’, töniä, tönäistä, vessa, vinssi (jotka kaikki ovat NSK:n mukaan arkisia)
  • naru, niksi, prässätä, pumpata, puoti, santa (joille on NSK:ssa merkintä ”vars. ark.” = varsinkin arkikielessä)
  • liisata (joka on Uudissanasto 80:ssä arkinen)
• KSK:ssa fakta, flirttailla, flirtti, funkis, funkkis, halsteri, henkselit, häiriköidä, jumiintua, jumittua, jumiutua, jumiuttaa (mutta jumittaa on edelleen arkinen; toisaalta jumiin­tua ja jumittua ovat jo Uudissanasto 80:ssä ilman arkisuus­merkintää), junarata, karavaani merkityksessä ’asuntovaunu’, karavaanari,' karmi, kaveri, kolaroida, kulutusjuhla (PSK:ssa leikillinen, KSK:ssa epävirallinen), lisuke, lobata, lobbaaja, lobbailla, (mutta lobbari on edelleen arkinen), lobbaus, lööppi, mikro, mortteli, mökkeillä, mökkeily, pedata ∼ petata, peti (merkityksessä ’ruoka-annoksen riisi- tms. alusta’), polttarit, pärjätä, rinki (NSK:ssa kansankielinen, PSK:ssa arkinen, merkityksenä ’ympyrä, piiri, kehä’; KSK:ssa ilman tyyli­merkintää tässä merkityksessä, mutta arkisena mer­ki­tyk­ses­sä ’porukka, sakki, kehä’), setti (edelleen arkinen mer­ki­tyk­ses­sä ’esiin­tymis­keikan osa’), siivu (mutta siivuttaa on edelleen arkinen), sinkku (edelleen arkinen merkityksessä ’singlelevy’), tuhnu (NSK:ssa kansan­kielinen, puuttuu PSK:sta), työ­narko­maa­ni (PSK:ssa leikillinen), uusavuton, video, viisari, vinkata, vinkki
• KSK:n vuoden 2012 versiossa blogi, hakkeri fani, jumiutua, keikka (mer­ki­tyk­ses­sä ’taiteilijoiden esiintymis­käynti’), leggingsit, netti, räppi; tosin keikka-sanaa tämä koskee vain, ”kun tarkoitetaan muusikoiden tai muiden taiteilijoiden esiintymis­matkoja”.
• KSK:n myöhemmissäkin versioissa on tapahtunut tällaisia muutoksia. Esimerkiksi striimata-sanasta poistettiin arki­kieli­syys­merkin­tä 11.11.2020 ja sanoista kanssaihminen ja piiskuri 11.11.2021. Sanasta porukka poistettiin arki­kielisyys­merkintä vuonna 2024, kuitenkin niin, että ihmisen vanhemmista käytettäessä se on edelleen arkinen.

Sana järjestö­jyrä PSK:ssa leikillinen, KSK:ssa arkinen. Lienee tulkittava, että leikilliset sanat kuuluvat kirja­kieleen (huoliteltuun yleis­kieleen), arkiset eivät.

Lievä ja epämääräinen muutos on se, että tuomaroida on NSK:n mukaan arkinen, kun taas KSK:ssa siihen liittyy vaikea­tulkintainen merkintä vars. ark. PSK:sta sana jostain syystä puuttuu kokonaan. Sana lienee syntynyt siksi, että sanaa tuomita on haluttu välttää silloin, kun ei tarkoiteta tuomio­istuimessa tuomitsemista, vaikka sillä kaikkien sana­kirjo­jen mukaan on paljon laajempikin merkitys.

Hiukan toisen­lainen muutos tyyli­lajiin sopivuudessa on, että KSK:n vuoden 2012 versiossa sanoihin mittelö, ryydittää ja sivakoida ei enää liity mainintaa van­hah­ta­vuu­des­ta tai lei­kil­li­syy­des­tä. (Sanaa mittelö käytetään jo ainakin Kielikellon 2/1992 artikkelissa Sanoma­lehti ja äidin­kieli.)

Sana putiikki on NSK:n mukaan kaikissa merkityksissään arkinen, ja ensimmäinen merkitys on ’myymälä, puoti’. Sen sijaan PSK:n mukaan ensimmäinen merkitys on ’vars. muotialan pieni erikoisliike’ (ilman tyyli­laji­merkintää). (Todellisuudessa ei kuitenkaan liene tapahtunut sellaista boutique-sanan merkityksen ja sävyn siirtymistä putiikki-sanalle.)

Jotkin NSK:ssa kansanomaisiksi merkityt sanat kuten luojanluoma, nasakka, panta ja palviliha ovat PSK:ssa ilman sellaista merkintää, eli ne tulkitaan yleiskieleen kuuluviksi. Niistä tosin aina­kin luojanluoma on varmaan edelleenkin tulkittava tyyliltään erikoiseksi ja varsi­nai­seen asia­tyyliin sopimattomaksi.

Edellä olevat esimerkkiluettelot perustuvat paljolti seuraaviin artikkeleihin, joissa on myös jonkin verran muutosten selityksiä: Kielikellon 3/1994 artikkeli Sävyt ja vivahteet – Sanojen tyylilajin osoittaminen sana­kirjassa, Kielikellon 4/2004 artikkeli Kielitoimiston sanakirja, Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen, Kielikellon 1/2012 artikkeli Mitä uutta Kielitoimiston sanakirjassa? ja Kotuksen uutinen Ajankohtaista Kielitoimiston sanakirjassa 19.3.2024.

Harvinaisempaa on kirjakieleen sopivana pidetyn sanan muuttuminen arki­kieli­sek­si, murteelliseksi tai vanhentuneeksi:

• Huti on NSK:n mukaan urheilu­kielen sana, joka tarkoittaa pallon ohi mennyttä potkua tai lyöntiä. PSK:n ja KSK:n mukaan se on arki­kieltä. Merkitys on laajentunut: ”ohilaukaus, ‑lyönti tms.”, ja lisäksi kuvataan, että sitä voidaan taivuttaa myös ilman aste­vaihtelua (hutin, NSK:n mukaan vain hudin).
• Julmettu on NSK:n mukaan ”vars. puhek.”, PSK:n ja KSK:n mukaan ”ark.”.
• Kalasääksi on NSK:n ja PSK:n mukaan sanojen kalasääski ja sääksi synonyymi, ilman kannan­ottoa. KSK:ssa se on merkitty vanhentuneeksi.
• Sanaan kihveli liittyy NSK:ssa merkintä ”vars. murt. ja puhek.”. PSK:ssa sen käyttö on rajattu merkityksen mukaan: mer­ki­tyk­ses­sä ’rikkalapio’ se on arkinen, merkityksessä ’metallipesäinen (hiekan)luonti­lapio’ taas kansankielinen. KSK on muuten samalla linjalla, mutta sen mukaan sana on jälkimmäisessä merkityksessä murteellinen.
• Kotia (adverbi, ’kotiin’) on NSK:ssa yleiskielen sanana, mutta PSK:n ja KSK:n mukaan se on murteellinen.
• Käsnä, joka on sanan känsä itä­murteissa vallitseva muoto ja joka esiintyi tieto­sana­kirjoissakin sieni­lajin nimessä käsnä­tuhkelo (nykyisin känsä­tuhkelo), on NSK:ssa ilman tyyli­laji­merkintää, mutta PSK:ssa se on merkitty kansan­kieliseksi, KSK:ssa murteelliseksi.
• Läjä johdoksineen (läjittäin ym.) on NSK:ssa ilman tyyli­laji­merkintää, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa arkiseksi merkittynä. KSK:ssa on kuitenkin uutena sanana läjittää ilman tyyli­laji­merkintää.
• Sanaan pahki ei NSK:ssa liity mitään tyyli­laji­merkintää, eli sitä pidetään yleis­kielisenä, mutta PSK:ssa se on merkitty kansan­kieliseksi, KSK:ssa murteelliseksi.
• Porkka merkityksessä ’suksisauva’ on NSK:ssa normaalina sanana, PSK:ssa kansan­kieli­nen ja KSK:ssa arkinen.
• Ristilukki on NSK:ssa ilman tyyli­laji­merkintää sanan risti­hämä­häkki synonyymina, mutta PSK:n mukaan kansan­kielinen, KSK:n mukaan murteellinen. (Laji­tieto­kannassa lajin nimi on nyt aito­ristikki; tämä liittyy hämä­häkki­lajien uudelleen­nimeämis­työhön, johon kielen­huolto ei ole vielä ottanut kantaa.)

Tulkinnanvarainen on sanan pinna tyyli­lajin muutos. NSK:ssa sen käyttöön merki­tyk­ses­sä ’piste’ liittyy merkintä ”vars. urh. koul.”, joka antaa ymmärtää, että se voisi tulla kyseeseen asia­tyylissäkin. PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy kuitenkin arkisuus­merkintä. Mikään sana­kirja ei tunne sen merkitystä ’prosentti’ tai ’prosentti­yksikkö’, jotka kuitenkin lienevät olleet käytössä jo vuosi­kymmeniä.

Yleiskielisen sanan muuttuminen ylätyyliseksi tai vanhahtavaksi saattaa ilmetä siten, että sana vain jätetään pois sanakirjasta. Joskus sana kuitenkin säilytetään, mutta siihen liitetään huomautus. Esimerkiksi sana samooja on NSK:ssa ilman kommenttia, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa siihen liittyy tulkinnan­varainen huomautus ”vars. ylät.”.

Joissakin tapauksissa sanojen tyylilaji­merkinnät muuttuvat edestakaisin: edesauttaa on NSK:n merkitty varsinkin vanhastavassa tyylissä käytettäväksi ja PSK:ssa van­hen­tu­neek­si, mutta KSK:ssa se on ilman tyylilajimerkintää. Hiukan vastaavasti edesvastuu on NSK:ssa merkitty varsinkin lakikielessä käytettäväksi ja PSK:ssa vanhentuneeksi, mutta KSK:ssa ei ole tyyli­laji­merkintää. Kielikellon 4/2006 artikkeli Arkikielestä yleiskieleen selittää tätä seuraavasti: ”Vanhentuneiksi ei enää sähköisessä Kieli­toimiston sana­kirjas­sa merkitty sellaisia sanoja kuin edesauttaa ja edesvastuu, jotka ovat laajassa käytössä”.

Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.