Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Perua (ja peruuttaa)

NSK:n mukaan verbi perua on arkikielinen; yleis­kielen vastaava sana on sen mukaan peruuttaa. Jo PSK:sta arkisuus­merkintä on poistettu. Kyse on siis vanhahkosta normin muutoksesta, mutta asiaan liittyy se, että ilmeisesti jossakin on opetettu, että nämä sanat tulisi pitää erillään niin, että peruuttaa tarkoittaa vain fyysistä taakse­päin siirtymistä. Tämä siis on ollut vastoin vanhaa normia ja nyky­normienkin mukaan väärää opetusta. Nykyisin siis perua ja peruuttaa ovat molemmat yleis­kieltä ja tarkoittavat samaa, paitsi että mer­ki­tyk­ses­sä ’ajaa kulku­neuvolla taakse­päin’ käytetään vain sanaa peruuttaa.

Ilmeisesti opetuksen ja normien ristiriidat ovat vaikuttaneet pitkään, sillä vielä Kieli­kellos­sa 2/2020 on kaksikin artikkelia, joissa aihetta käsitellään: Perumista kerrakseen ja Vinkkejä perumis­tiedotteen laadintaan. Niistä edellinen käsittelee myös kielto­partisiippeja perumaton ja peruuttamaton ja toteaa: ”Kummankin sanan voi tulkita merkitsevän ’sellaista, mitä ei ole peruttu tai peruutettu’. Sanalla perumaton tämä merkitys on ensi­sijainen. Sen sijaan sanan peruuttamaton vakiintunut, ensi­sijainen merkitys on ’sellainen, mitä ei voida peruuttaa tai muuttaa; lopullinen’.” Se jatkaa: ”Koska potilas­tieto­järjestelmässä ei tarkoiteta ’lopullista poisjääntiä’ vaan ’poisjääntiä, jota asiakas ei ole perunut’, yksiselitteisempi on ilmaus perumaton poisjäänti.” Tässä siis suositellaan verbiä, joka aiemmin kuvattiin arki­kieliseksi.