Pesue ja pesye

Sanat pesue ja pesye ovat johdoksia sanasta pesä, ja johdinkin on sama. Muotojen erona on vain se, että pesue on taka­vokaalinen, vaikka kanta­sana on etuvokaalinen. Merkityksessä ei aiemmin ollut eroa. Sana tarkoitti alkujaan eläimen, varsinkin linnun, poikuetta eli yhdestä pesinnästä syntyneitä jälkeläisiä. Jo NSK:n mukaan sanaa kuitenkin käytetään avarammin: toisaalta kansan­kielisesti tarkoittamaan perhettä suppeassa merkityksessä eli vanhempia ja heidän lapsiaan. toisaalta joukkoa läheisesti yhteen kuuluvia tai samaa alku­perää olevia sanoja, sanan­parsia tms. NSK:n mukaan sanoja käytetään samassa mer­ki­tyk­ses­sä, mutta pesye-sanaa ei juuri käytetä ihmisestä.

PSK:n ja KSK:n mukaan pesue-sanan 1. merkitys on ”poikue (vanhempineen)” ja 2. mer­ki­tys on leikillisessä kielessä ”lapset; perhe”. Niiden mukaan pesye tarkoittaa näistä vain ensimmäistä, mutta lisäksi sitä käytetään kieli­tieteessä ”alku­perältään yhteen kuuluvista sanoista t. nimistä”.

Tässä on siis muuttunut melko paljon:

• pesue ja pesye voivat nyt tarkoittaa myös poikasia ja niiden vanhempia yhdessä
• pesye-sanaa ei käytetä ihmislapsista (aiemmin ”ei juuri ihmisestä”)
• kielitieteellisessä merkityksessä käytetään nyt vain sanaa pesye.