NSK:ssa on sana faktumi ’tosiasia’ ja maininta, että monikossa se on myös faktat, joka esiintyy omana hakusananaankin. NSSK:ssa on samoin, joskin faktumi-sanan kohdalla on vain ämääräisempi maininta ”vrt. faktat” ja kääntäen. Vielä vanhempaa kantaa edustaa 1900-luvun alun ”Tietosanakirja”. jossa hakusanana on faktumi ja sen kuvauksessa maininta, että monikkomuoto on fakta.
PSK:sta faktumi puuttuu kokonaan, ja sana fakta on merkitty arkiseksi. KSK:ssa ei arkisuusmerkintää ole.
Tässä on siis normien tasolla tapahtunut erikoinen kehitys ajatuksesta, jonka mukaan sanan yksikkö- ja monikkomuodot muodostetaan eri vartalosta (lainanantajakielen eri muodoista) normaaliksi sanaksi. Taustalla lienee ollut ajatus, ettei vieraan kielen monikkomuotoa pidä ottaa suomen sanaksi.
Kielikellon numerossa 9 (1977) Terho Itkonen kirjoittaa artikkelissa Sanotaan suomeksi:
”Faktoja” on ruvennut näkymään suomenkielisissä teksteissä yhä useammin, onpa rinnalle ilmaantunut sellainen yksikkömuoto kuin ”fakta”. Tämä sana pohjautuu latinaan, mutta tämmöisessä käytössä se ei ole latinaa enempää kuin suomea tai mitään muutakaan Euroopan kieltä. Latinan facta on näet monikkomuoto; vastaava yksikkö kuuluu factum. Esimerkiksi ruotsissa yksikkömuotona onkin faktum, jota suomessa vastaisi lähinnä ”faktumi”. Englannissa yksikkö taas on fact, ja suomeen siirrettynä se kuuluisi ”fakti”, aivan kuten englannin act (latinan actum) on suomeksi akti eikä ”akta”.
Itkonen jatkaa toteamalla, ettei mitään näistä tarvita, koska voidaan käyttää sanaa tosiasia tai tosio, ja että ”usein riittää muukin ilmaisukeino: pelkkä asia, seikka tai tyhjä väli (englannin ’the fact that’ = se että)”.