Verbi häiriköidä on merkitty arkiseksi PSK:ssa, mutta ei enää KSK:ssa. Esimerkkinä niissä on lause ”Junassa häiriköinyt sai sakkoja.” Merkityksen kuvauksena on ”käyttäytyä häiritsevästi, aiheuttaa häiriötä”. Tämä viittaisi siihen, että verbi ei saa objektia, mutta nykyisin on tavallista käyttää partitiivisijaista objektia, esimerkiksi ”Päihtynyt mies häiriköi hätäkeskusta turhilla puheluilla.” Ei ole selvää, onko tällaista käyttöä pidettävä yleiskielen mukaisena.
Kantasana häirikkö on ilman tyylilajimerkintää jo PSK:ssa. Sitä ei ollut lainkaan NSK:ssa, mutta se kuvataan Uudissanasto 80:ssä: ”(vars. päihtynyt) ympäristölleen häiriöksi oleva henkilö”. Sen merkitys on laventunut tavalla, joka pitkälti merkitsee merkityksen vaihtumista. Kielikellon 2/1989 artikkeli Talo, joka ei röyhtäile toteaa, että lähtömerkitys oli ’(päihtynyt) ympäristölleen häiriöksi oleva henkilö’, mutta KSK esittää saman kuvauksen ilman sulkeissa olevaa huomautusta.
Todellisuudessa häirikkö tarkoitti alkujaan nimenomaan humalaista, joka aiheuttaa häiriötä. Kielikellon 3/2017 kirjoitus Kielivoimistelua: Vuosikymmenten sanat kuvaa sanan häirikkö syntyä ja merkityksenmuutosta: ”Raitistunut Irwin Goodman teki vuonna 1976 Alkon pyynnöstä Häirikkö-nimisen kappaleen, joka otettiin sen saavutettua suosiota Alkon valistuskampanjan tunnuskappaleeksi. Aluksi sana tarkoitti ’alkoholin käytön vuoksi häiritsevästi käyttäytyvää henkilöä’, mutta nykyään myös koululuokissa on häirikköjä, eikä alkoholilla enää tarvitse olla osuutta asiaan.”