Sana kaveri on merkitty arkikieliseksi NSK:ssa ja PSK:ssa merkityksessä ’toveri, ystävä, kumppaniä’, mutta KSK:ssa tämä merkitys on ilman tyylilajimerkintää. KSK:n mukaan sana on arkikielinen merkityksessä ’heppu, kundi, tyyppi, jätkä’ eli miespuoliseen henkilöön viittaavana sanana, joka ei liity ystävyys- tms. suhteeseen, esimerkiksi Kumma kaveri tuo bussikuski; vastaava merkitys on NSK:ssa alatyyliseksi (!) merkittynä, PSK:ssa ílman tyylilajimerkintää.
KSK:ssa on sanan kaveri yleiskielisestä käytöstä seuraavat käyttöesimerkit:
Koulu-, opiskelukaveri. He ovat (keskenään) hyvät kaverit, hyviä kavereita. Lapset lähtivät ulos kavereidensa kanssa.
Yhdenmukaisesti tämän kanssa sana kaverus on NSK:n ja PSK:n mukaan arkinen, KSK:n mukaan ei.
Sana kaveruus on NSK:n arkiseksi merkittynä. Uudemmissa sanakirjoissa sitä ei ole lainkaan.
Kielikellon 3/2008 artikkelissa Viherpesu, pelittää ja fajita – uudistunut Kielitoimiston sanakirja kuvataan tilannetta näin:
Koululaisten aineissa sana [kaveri] on tavallisin ystävän tai tuttavan nimitys ja tyyliltään täysin asiallinen, vaikka se yleisten normien mukaan kuuluukin arkikieleen. Tarjolla olevat vaihtoehdot tuntuvat ilmeisesti liian latautuneilta: toveri liittyy kommunismiin ja tiettyihin historiallisiin yhteyksiin, ja sanaa ystävä pidetään juhlavana ja ylätyylisenä ja se säästetään vain todella tärkeiden ihmissuhteiden ilmaisimeksi.