Nykyajan kielenopas, luku 6 Sanojen asu:

Yhteen vai erikseen?

Sisällys:

Tässä käsitellään sanojen kir­joit­ta­mis­ta yh­teen (yhdys­sanak­si) tai erik­seen (sana­lii­tok­si). Useissa tapauk­sis­sa on yh­teen kir­joi­tet­ta­vas­sa ilmauk­ses­sa käytettävä osien välissä yhdys­merkkiä (esi­mer­kik­si ”kuu-ukko”), mutta tätä kä­si­tel­tiin yhdys­merkin käy­tön sään­nöissä.

Yhdyssanasääntöjen merkitys

Jos et kirjoita selviä yhdys sa­no­ja yh­teen, tu­let ker­to­neek­si, että kir­joit­ta­mi­sen mal­li­na­si ovat lähinnä mainos tekstien isku lauseet ja asian tun­te­mat­to­mat kään­nök­set eng­lan­nis­ta. Silloin monet lukijat suh­tau­tu­vat teks­tiin epä luu­loi­ses­ti ja jopa jättävät sen lu­ke­mat­ta huo­non oikein kir­joi­tuk­sen vuoksi.

Edellä olevassa kappaleessa on kuusi kohtaa, joissa on vir­heel­li­ses­ti kirjoitettu yhdys­sana kahdeksi eri sanaksi. Ne ovat kaikki melko pahoja vir­hei­tä. Jos siis et tunnista niitä kaikkia, niin seu­raa­vas­sa esitettävät perus­asiat yhdys­sanois­ta kannattaa lukea erityisen huolellisesti.

On myös monia aika vähä­pätöi­siä yhdys­sana­kysymyk­siä, kuten se, kir­joi­te­taan­ko ”sen jälkeen” vai ”senjälkeen”. Mutta nekin voivat häiritä joitakin lukijoita, ja lisäksi ne on yleensä helppo välttää tai korjata oiko­luku­ohjel­mil­la. Oiko­luku­ohjelmat eivät kuitenkaan tunnista sellaisia virheitä kuin ”isku lause”, koska molemmat sanat ovat ihan oikein kir­joi­tettuja.

Monet osaavat kyllä välttää sellaisia kirjoitusvirheitä kuin ”tarjous jauhe liha”, mutta kir­joit­ta­vat esimerkiksi ”Bambi elokuva” tai ”Word ohjelma”, joissa on kyse pohjimmiltaan yhtä pahasta virheestä. Monet vain ovat oppineet kirjoittamaan englannin tai muun kielen esi­kuvan mukaan eikä suomen sääntöjen mukaisesti ”Bambi-elokuva” ja ”Word-ohjelma”. Katso myös juttua Kielipoliisi pamputtaa Unix tietokonetta, joka kertoo, miksi ”Unix tietokone” on pahempi kielivirhe kuin ”tarjous jauhe liha”.

Suomen kielessä ei juuri kos­kaan ole perusmuotoista substantiivia toisen sanan mää­rit­tee­nä muuten kuin yhdys­sanassa. Jos muistaa tämän, välttää yleensä häiritsevimmät yhdys­sana­virheet.

Sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamista on käsitelty laajasti Kielikello-lehden numeron 4/1996 artikkelissa Yhdyssanat. Siinä esitetään myös näkemys, joka osittain kuvastaa sitä, miksi kielenhuolto on tehnyt asiasta ongelman:

Sanojen yhteen ja erilleen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole ”pelkkä oikein­kirjoitus­asia”, vaan se on syvälle kielen olemukseen kuuluva sanarakenne­kysymys. Poh­jim­mil­taan on kyse käsitteen­muodostuksesta, joka kuvastuu kirjoituksessa yh­dek­si sa­nak­si tiivistymisenä ja erillisiksi sanoiksi jakautumisena. Yhdyssanojen avul­la hah­mo­tam­me maailmaa, jäsennämme ympäristöä, luokittelemme sitä kielen keinoin.

Nyrkkisäännöt

Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa. Puhutussa kielessä tätä vastaa se, että yhdyssanan osista vain ensimmäisellä on pääpaino, muilla sivupaino. Tämä johtuu siitä, että suomen kielen rakenne on siinä suhteessa hyvin yksinkertainen, että sanassa on vain yksi pääpaino, ensimmäisellä tavulla.

Vertaa esimerkiksi ilmaisuja työntekijä ja työn tekijä, joista jälkimmäinen tarkoittaa jonkin tietyn työn tekijää. Ensimmäinen on ”yksihuippuinen” eli pääpaino on vain alkutavulla ”työn”. Jälkimmäinen on selvästi ”kaksihuippuinen” eli osien alkutavut ovat yhtä painokkaita, mitä voidaan kuvata näin: työn tekijä.

Yleensä kun ajattelet, miten sanat puheessa lausutaan, voit siis päätellä, kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Jos korva ei sano mitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossa virheen tekeminen ei ole kovin vakavaa.

Sellaisissa tapauksissa kuin ”Bambi-elokuva” ei yksihuippuisuus aina ole aivan ilmeistä. Osittain onkin vain sopimuksenvarainen asia, että tällainen erisnimen ja yleisnimen yh­dis­tel­mä käsitetään yhdyssanaksi ja yhdistelmä ”elokuva Bambi” sanaliitoksi.

Tällaiset tapaukset käsitettiin aiemmin usein sanaliitoiksi. E. A. Saarimaa kirjoitti vielä Kielenoppaan 6. painoksessa vuonna 1964, että vanhastaan on kirjoitettu ”Rein virta”, mutta nykyisin ne esitetään yh­dys­sa­noi­na, joihin kuuluu yhdysmerkki, mutta erikseen kirjoittaminenkaan ei ole virhe.

Toinen nyrkkisääntö on seuraava: Mitä selvemmin ilmaisun alkuosa tarkoittaa jotakin asiaa yleisesti eikä yksilöityä kohdetta, sitä todennäköisemmin kyseessä on yhdyssana. Täl­lä­kin perusteella on kirjoitettava yhteen työntekijä, kun tarkoitetaan työntekijöitä yleensä, mutta työn tekijä, kun puhutaan siitä, kuka on tehnyt tai tekee jonkin erityisen työn, tie­tyn homman.

Vastaavasti kirjaston hoitaja tarkoittaa yleisesti ihmistä, joka hoitaa kirjastoa, ehkäpä aivan tilapäisesti. Sen sijaan kirjastonhoitaja on ammatti- ja virkanimitys.

Esimerkiksi ilmaisussa huoneenlämpötila ei alkuosa tarkoita mitään erityistä huonetta, vaan mitä tahansa huonetta, asuintilaa yleensä. Kokonaisuutena tämä ilmaisu tarkoittaa asuin­huoneissa tyypillistä lämpötilaa. Myös ilmaisu huoneen lämpötila on täysin mahdollinen, mutta se tarkoittaa jonkin erityisen huoneen lämpötilaa.

Tämä tuote voidaan säilyttää huoneenlämpötilassa.
Voitte mennä huoneeseen U125. Huoneen lämpötila on nyt vain 15 astetta, koska siellä juuri tuuletettiin.

Miksi yhdyssanat ovat vaikeita?

Suomen kielessä on paljon pitkiä sanoja, jotka ovat vaikeita hahmottaa ja lukea. Sanojen yhdistäminen yhdyssanoiksi pahentaa tätä ongelmaa. Myös vieraiden kielten vaikutus tun­tuu. Englannin kielessä on usein sanaliitto (esim. ”fish restaurant”) silloin, kun suo­mes­sa on yhdyssana (esim. ”kalaravintola”).

Lisäksi osa yhdyssanoja koskevista säännöistä on melko mielivaltaisia. Osittain on menty yhteen kirjoittamisen suuntaan kummallisuuksiin asti varsinkin sanoissa, joita halutaan kä­si­tel­lä termeinä, kuten ”harmaanorjanhirvikoira” (aiemmin ”harmaa Norjan hirvikoira”). Myös monet tavalliset sana­yhdistelmät, jotka mielletään kiinteiksi ilmaisuiksi ja usein lau­su­taan yh­dys­sa­no­jen tapaan ja vanhojen sääntöjen mukaan kirjoitettiin yhdyssanoiksi, pi­täi­si nyky­sään­tö­jen mukaan kirjoittaa erilleen. Esimerkiksi ikäänkuin pitäisi kirjoittaa ikään kuin, mutta toisaalta jotenkuten on nykysääntöjen mukaan oikein, vaikka moni sanoo sen (var­sin­kin il­maus­ta painottaessaan) kahtena sanana joten kuten. Tämä on omiaan luomaan epä­var­muut­ta ja kenties myös hälläväliä-asennetta. Kielenhuollon käsikirjassa ilmaistaan tilanteen mieli­val­tai­suus oikeastaan aika selvästi (kohdassa 8.4.9 Erikseen muistettavat):

Suomen kielessä on suuri joukko suhteita osoittavia sanoja, joiden yhteen tai eril­leen kirjoittaminen ei ole selvää. Osa näistä on aikaisemmin ollutkin yhdyssanoja, mutta muuttunut myöhemmin sanaliitoiksi, koska pitkien sanojen määrää on haluttu vähen­tää. Painon kuulosteleminen ei auta näissä tapauksissa: sanaliitossa ikään kuin on vain yksi pääpaino. Liitteiden sijoittamisesta ei ole myöskään hyötyä: uloskinpäin on täysin mahdollinen muoto, vaikka sana kirjoitetaankin yhteen.

Kielitoimiston ohjeessa Yhdyssana vai ei? luetellaan joukko yleisiä sääntöjä ja niiden poik­keuk­sia. Mitään yleistä periaatetta ei esitetä, vaan vain luetelman­omai­ses­ti tyyppi- ja jopa tapauskohtaisia ohjeita. Toisaalta luettelo on hyvä tarkistus­lista niille, jotka jo tuntevat periaatteet.

Joskus yhteen ja erikseen kirjoittamisen välillä on vain sävyero tai eron tekeminen on muu­toin vaikeaa. Kokeneellekin kirjoittajalle tuottavat usein vaikeuksia monet sellaiset il­mauk­set, joissa alkuosa on genetiivissä. Pitääkö kirjoittaa ”tämänkaltainen” vai ”tämän kal­tai­nen”? Entä ”lehmän maito” vai ”lehmänmaito”? Puhutun kielen ilmaukset voidaan usein kä­sit­tää joko yhdys­sanoiksi tai sanaliitoiksi. Joskus tähän sisältyy selvä merkitys­ero, joskus vivahde-​ero, joskus ei mitään muuta eroa kuin kirjoitusasun ero. Useinkaan tällaista asiaa ei edes kannattaisi pysähtyä miettimään, mutta pysähdytään kumminkin.

Vaikeuksia ovat aiheuttaneet myös sellaiset säännöt, joilla on pyritty auttamaan vai­keuk­sis­sa. Monet tuntevat säännön, joka neuvoo kokeilemaan, voiko ensimmäisen sanan perään lisätä -kin-lopun. Jos voi, kyseessä on säännön mukaan sanaliitto, muutoin yhdys­sana. Tämä sääntö luultavasti tuottaa enemmän harmia kuin hyötyä, koska se antaa liian usein väärän vastauksen.

Teknisillä syillä on niilläkin nykyisin jonkin verran vaikutusta kirjoitusasuihin. Oiko­luku­ohjelmat eivät yleensä osaa ilmoittaa virheestä, jos yhdyssana kirjoitetaan erikseen. Teksti­viestiä laadittaessa on usein helpompi kirjoittaa yhdyssanan osat erikseen, koska käytettävä ohjelma tunnistaa osina olevat sanat, mutta ei kokonaisuutta.

Kielentarkistusohjelmien käyttö

Oikolukuohjelmat auttavat myös yhteen tai erikseen kirjoittamisen pulmissa. Yleensä ne kuitenkin osaavat vain huo­maut­taa siitä, että ilmaisua ei kirjoiteta yhteen. Tämä johtuu niiden toimintatavasta, joka pe­rus­tuu ensisijaisesti tekstin käsittelemiseen sana kerrallaan. Tosin ne osaavat tunnistaa myös jotkin tavalliset tilanteet, joissa sanaparin tilalla pitäisi olla yhdyssana.

Niinpä jos on epävarma siitä, kirjoitetaanko ilmaisu yhteen vai erikseen, kannattaa kokeilla kirjoittaa se yhteen. Jos esimerkiksi kirjoitan ”aniharva” ja Wordin kielentarkistus on käytössä, niin Word huomauttaa sanasta ja antaa pyydettäessä vihjeen siitä, että ”ani harva” olisi oikein. Jos taas kirjoitan ”pois päin”, niin Word kyseisessä toimintatilassa auto­maat­ti­ses­ti korjaa sen sanaksi ”poispäin”. Sen sijaan se ei ehkä huomauta mitään ilmaisusta ”viime aikainen”, koska ”viime” ja ”aikainen” ovat oikein kirjoitettuja suomen sanoja, eikä Wordin kielentarkistusta ole ohjelmoitu tunnistamaan tätä yhdistelmää ja huomaut­ta­maan, että oikea asu on ”viime­aikai­nen”. Tosin riittävän uusi Wordin versio osaa huo­maut­taa tällaisestakin tapauk­ses­ta. Jäljempänä kerrotaan erikseen Wordin oikoluvusta.

Tavallisia tapauksia (tarkistuslista)

Aina ei kielentarkistusohjelmia ole käytettävissä. Lisäksi niissä on joskus virheitä. Silloin voi olla hyötyä seuraavasta listasta, joka vastaa tavallisimpiin kiinteiden sanontojen yhteen tai erikseen kirjoittamisen kysymyksiin. Lyhenne ”(konkr.)” tarkoittaa ilmaisua konkreettisessa merkityksessä, ”(kuv.)” kuvaannollisessa, sanonnan omaisessa merkityksessä. Merkki ”~” vaihtoehtojen välissä tarkoittaa, että molemmat ovat hyväksyttäviä.

aika lailla, aika tavalla, aikaavievä ~ aikaa vievä, aina kun, aivan kuin, ajan mittaan, ajan myötä, ajan oloon, ajan tasalla, alaspäin ~ alas päin, alinomaa, alla mainittu, alla oleva, allapäin ~ alla päin (kuitenkin vain alla päin mielialasta puhuttaessa), allekirjoittanut, alleviivattu, alun alkaen, alun perin, alun pitäen, ani harva, ani harvoin, ani varhain, ani varhainen, anteeksiannnettava, anteeksiantamaton, arvossa pidetty, asiaankuuluva ~ asiaan kuuluva, asianmukainen, asiantunteva, avojaloin, avokäsin, avopäin, avosylin;

edellä mainittu, edellä oleva, edeltä käsin, edespäin, edessäpäin ~ edessä päin, edestakaisin, eespäin, ehdoin tahdoin, ennen aikaa, ennenaikainen, ennen kaikkea, ennen kuin, ennen muinoin, ennen pitkää, ensi alkuun, ensi kertaa, ensi kerralla, ensi kädessä, ensin mainittu, ensi näkemältä, ensisijainen, ensi sijassa, ensi silmäyksellä, ensi tilassa, ensi viikolla, ensi viikko, ensi vuonna, ensi vuosi, eri aikaan, eriaikainen, eriarvoinen, eriasteinen, erihintainen, erikokoinen, eri lailla, erilainen, erimielinen, eri tavalla, eri tavoin, eritoten, erityyppinen, erivapaus, esiin tullut, eteenpäin ~ eteen päin;

harhaanjohtava (kuv.), harhaan johtava (konkr.), heti kun, huiskin haiskin, hujan hajan, huomioon ottaen, huomioon ottamatta, huomiota herättävä, hyväksi käyttäminen, hyväksikäyttö, hädin tuskin, hällä väliä;

ikivanha, ikään kuin, ilman muuta, ilmi elävä ~ ilmielävä, ilmiriita ~ ilmi riita, itse asiassa, itse kukin, itsestään selvä ~ itsestäänselvä, itsestäänselvyys, itse tehty;

joka ainoa, joka ikinen, joka päivä, jokapäiväinen, joka tapauksessa, jollain tavoin, jompikumpi, jonka jälkeen, jonkin aikaa, jonkin verran, jotenkuten, julkihuuto, julki jumalaton ~ julkijumalaton, julki juovuksissa, julkilausua, julkipanna, julkipano, julkitulo, juurta jaksaen, juurta jaksain, jälkeenjäänyt (kuv.), jälkeen jäänyt (konkr.), jälkeenpäin ~ jälkeen päin, jälkikäteen;

kahden kesken, kahdenkeskinen, kaikenikäinen ~ kaiken ikäinen, kaiken kaikkiaan, kaikenkaltainen ~ kaiken kaltainen, kaikenkarvainen ~ kaiken karvainen, kaiken kattava ~ kaikenkattava, kaikenkattavasti, kaikenkattavuus, kaikenkirjava, kaikenkokoinen ~ kaiken kokoinen, kaikenlainen, kaikenmoinen, kaikennäköinen ~ kaiken näköinen, kaikensuuruinen ~ kaiken suuruinen, kaikentyyppinen ~ kaiken tyyppinen, kaikenvärinen ~ kaiken värinen, kaikin mokomin, kaikin puolin, kaikinpuolinen, kaksi kertaa, kaksin kerroin, kaksinkertainen, kaksin verroin, kantaa ottava, kaupan päälle, kaupanpäällinen, kautta aikojen, kerta kaikkiaan, kertakaikkinen, kesken jäänyt, kesken kaiken, kipin kapin, kiven kovaan ~ kivenkovaan, koko ajan, koko lailla, kotiinpäin ~ kotiin päin, kotoapäin ~ kotoa päin, kotonapäin ~ kotona päin, kummin päin ~ kumminpäin, käsi kädessä, minkäsin kirjoitettu, käsin kosketeltava, käänteentekevä;

loppujen lopuksi, lukuun ottamatta, läpiajo, läpikotaisin, läpikulku, läpikuultava, läpikäydä. läpikäynti, läpikäyvä, läpilyönti, läpimeno, läpinäkyvä, läpipääsy, läsnä oleva, läsnä ollessa, läsnäolija, läsnäolo;

maanosa (esim. Eurooppa, Aasia), maan osa (osta jotain maata), melko lailla, mieleen jäävä, mielin kielin, mielin määrin, minkälainen, minkä takia, minkä tähden, minkä vuoksi, minnepäin ~ minne päin, monmuumissäpäin ~ missä päin, mitenkuten, mitenpäin ~ miten päin, mitä varten, monin verroin, muitta mutkitta, mukaan lukien, mukaan luettuna, mullin mallin, muunlainen, muun muassa;

niin ikään, niin kauan kuin, niin kuin, niin kutsuttu, niin ollen, niin pian kuin, niinpäin ~ niin päin, niin sanottu, niin sanotusti, nimenomaan, nipin napin, nurinpäin ~ nurin päin, näin ollen, näinpäin ~ näin päin;

ohi menevä (konkr.), ohimenevä (kuv.), oikeinpäin ~ oikein päin, olemassa oleva, olemassaolo,  omin luvin, omin päin, omin neuvoin, omin voimin. osaa ottava (’osallistuva’), osaaottava (’myötätuntoinen’), osanottaja, osanotto;

paikan päällä, paikka paikoin, periksi antamaton ~ periksiantamton, perin juurin, perinpohjainen, perin pohjin, perästäpäin ~ perästä päin, pienen pieni (~ pienenpieni?), pikkuhiljaa (~ pikku hiljaa), pikkujuttu ~ pikku juttu, pikkutyttö ~ pikku tyttö, pilkkopimeä, poikkipuolin, poikkipäin, poikkiteloin, pois lukien, poispäin ~ pois päin, poissa oleva (konkr.), poissaoleva (’ajatuksiinsa vaipunut’), poissaolo, pois sulkien, puheena oleva, puolikymmentä, puolisataa, puolituhatta, puoli tusinaa, päinvastainen, päinvastoin ~ päin vastoin, päälläpäin ~ päällä päin, päältäpäin ~ päältä päin, päätä pahkaa;

ristiin rastiin, rutikuiva;

salassa pidettävä, samalla lailla, samamerkityksinen, samanaikainen ~ saman aikainen, saman alan, samanarvoinen ~ saman arvoinen, samanhenkinen ~ saman henkinen, samanhetkinen ~ saman hetkinen, samanhintainen ~ saman hintainen, samanikäinen ~ saman ikäinen, samankaltainen ~ saman kaltainen, samankeskinen, samankokoinen ~ saman kokoinen, samankorkuinen ~ saman korkuinen, samanlaatuinen ~ saman laatuinen, samanlainen, samanmallinen ~ saman mallinen, samanmerkityksinen ~ saman merkityksinen, samanmerkkinen ~ saman merkkinen, samanniminen ~ saman niminen, samannäköinen ~ saman näköinen, samanpituinen ~ saman pituinen, samanpäiväinen ~ saman päiväinen, samansisältöinen ~ saman sisältöinen, samantekevä, saman tien, saman verran, sanoin kuvaamaton, selvin päin, sen jälkeen, senkaltainen ~ sen kaltainen, sen sijaan, sen takia, sentapainen ~ sen tapainen, sentyyppinen ~ sen tyyppinen, sen tähden, sen verran, sen vuoksi, sielläpäin ~ siellä päin, siellä täällä, sieltäpäin ~ sieltä päin, sikin sokin, silloin kun, silloin tällöin, sillä aikaa kun, sillä lailla, sillä puolella, sillä puolen, sillä tavoin, sillä välin, silmällä pitäen, sinnepäin ~ sinne päin, sinne tänne, sisäänpäin ~ sisään päin, sitten kun, sitä kautta, sitä mukaa, sitä paitsi, sitä varten, sitä vastoin, sivumennen, suin päin, suomen kieli, suomenkielinen, suoraa päätä, suuntaa antava, suuren suuri (~ suurensuuri?), suurin piirtein, sydäntä särkevä, sävy sävyyn;

taaksepäin ~ taakse päin, takanapäin ~ takana päin, tavanmukainen, tavanomainen, tavan takaa, tervemenoa ~ terve menoa, tervetuloa, tervetullut, tieten tahtoen, toden teolla, toimeenpaneva, toimeenpano, toisin kuin, toisinpäin ~ toisin päin, toisin sanoen, toisin sanottuna, toissapäiväinen, toissa päivänä, toissa vuonna, totta kai, tuiki tarpeellinen, tuiki tarpeeton, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä, tuolla puolella, tuolla puolen, tuonnepäin ~ tuonne päin, tuota pikaa, typötyhjä, työn alla, tähän asti, tähänastinen, tällä hetkellä, tällä kertaa, tällä lailla, tällä puolella, tällä puolen, tällä tavoin, tämän jälkeen, tämän vuoksi, tänne asti, tännepäin ~ tänne päin, täpötäysi, tätä nykyä, täälläpäin ~ täällä päin, töin tuskin;

ulkoapäin ~ ulkoa päin, ulospäin ~ ulos päin, umpikiero, umpimähkään, upouusi, uppo-outo, uraauurtava, uudenaikainen, uudenkarhea, uudenlainen, uudenmallinen, uudentyyppinen, uudenvuodenpäivä, uusivuosi (vuodenvaihde t. uudenvuodenpäivä), uusi vuosi (vastakohtana vanhalle vuodelle);

valantehnyt ~ valan tehnyt, varta vasten, varteenotettava ~ varteen otettava, varteenotto, vastedes, vastikään, ventovieras, vieri vieressä, viimeaikainen, viime aikoina, viime hetkellä, viimekertainen, viimeksi mainittu, viime kuussa, viime kädessä, viime näkemän, viimeviikkoinen, viime viikolla, viime vuonna, viimevuotinen, voimaan tullut, voimaantulo, voimassa oleva, voimassaolo, vuoden mittaan, vuoron perään, vähän väliä, väärin päin ~ väärinpäin;

yhtaikaa, yhteen menoon, yhtä aikaa, yhtäaikainen, yhtä hyvin, yhtä kaikki, yhtäkkiä, yhtä kuin, yhtä lailla, yhtä mittaa, yhtä päätä, yhtä suuri, yksinomaan, yleisesti ottaen, ylhäältäpäin ~ ylhäältä päin, ylitse jäänyt, ylitse pääsemätön, ylitsevuotava, yllin kyllin, yllä mainittu, yllä oleva, yltä päältä, ylösalaisin, ylös alas, ylöspäin ~ ylös päin, ynnä muut, yötä päivää;

äsken mainittu ~ äskenmainittu

Aiemmin ilmaus ”päinvastoin” suositeltiin yksiselitteisesti kirjoitettavaksi yhteen. Nykyisen kannanoton mukaan myös ”päin vastoin” on sallittu. Saman kannanoton mukaan myös ”pikku hiljaa” on sallittu. Yhteen kirjoittaminen on edelleen mahdollista ja käytännössä järkevääkin, etenkin kun kyseessä ovat kiinteät, merkitykseltään erikoistuneet ilmaukset. Kannanotossa on myös toisensuuntainen muutos normeihin: aiemmin piti kirjoittaa erikseen ”itsestään selvä”, nyt myös ”itsestäänselvä” on sallittu.

Wordin kielentarkastus saattaa huomauttaa joistakin yhteen kirjoitetuista muodoista, jotka ovat normien mukaan sallittuja tai jopa ainoita mahdollisia. Se ei siis ole erehtymätön, vaikka tunteekin tavallisimmat tapaukset.

Lisää yleisiä periaatteita

Jälkiosana verbinjohdos

Kielitoimiston ohjeen Yhdyssana vai ei: maastamuutto vai maasta muutto? lyhyt versio on:

Kun sanajonon ensimmäinen osa on ns. paikallissijassa (maasta, maahan) ja jälkiosa on verbistä muodostettu sana (muutto), kokonaisuus voidaan kirjoittaa yhteen. Tällöin kyseessä on usein jonkin erikoisalan vakiintunut ilmaus, termi:
maastamuutto, maahanmuuttaja
Verbistä muodostetut -minen-loppuiset sanat kirjoitetaan kuitenkin tavallisesti erilleen:

maasta muuttaminen, osastolta poistuminen

Jonkin verran on myös yhdyssanoiksi kirjoitettavia -minen-loppuisia termejä, kuten työssäoppiminen.

Jälkiosana partisiippi

Kielitoimiston ohjeen Yhdyssana vai ei: poissa oleva vai poissaoleva? lyhyt versio on:

Sellaiset sanaparin jälkimmäiset osat kuin oleva, mainittu, ollessa, ottaen, ottamatta kirjoitetaan edeltävästä sanaparin osasta yleensä erilleen:
läsnä oleva, läsnä ollessa, edellä mainittu, lukuun ottamatta

Ohjeen pitempi versio kuitenkin lisää seuraavan:

Kun kokonaisuuden merkitys on erikoistunut tai muuttunut kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen:
silmäänpistävä yksityiskohta
asiantunteva henkilöstö
päällekäyvä puhetapa
poissaoleva katse
kuolemaantuomittu
asiaankuulumaton ja paikkansapitämätön väite

On jossain määrin erikoinen tulkinta, että kuolemaan­tuomittu olisi erikoistunut tai kuvallinen. Kielitoimiston sanakirjan mukaan ilmaus voidaan kirjoittaa myös kahdeksi sanaksi.

Vaikka ja tässä ja edellisessä kohdassa kuvatut ohjeet ovat melko selviä, niiden sovel­ta­mi­nen vaatii sen tietämistä, mitkä muodot ovat infinitiivejä tai partisiippeja, mitkä taas verbin­johdok­sia. Kuten esimerkeistä voi päätellä, olennaisesti samaa tar­koit­ta­vis­ta il­mauk­sis­ta pitää usein toinen kirjoittaa erikseen, toinen yhteen, koska kieli­opillinen ra­ken­ne on erilainen.

läsnä oleva [jälkiosa partisiippi]
läsnäolija [jälkiosa substantiivinen verbinjohdos]

Edellä mainittuja sääntöjä erikseen kirjoittamisesta ei useinkaan noudateta. Esimerkiksi ”olemassaoleva” lienee jopa yleisempi asu kuin normin mukainen ”olemassa oleva”. Tähän vaikuttaa osittain se, että sana ”olemassaolo” kirjoitetaan normin mukaankin yhteen. Toinen syy on, että sana koetaan kiinteäksi ilmaukseksi, ja erikseen kirjoittaminen korostaisi jälki­osaa liiaksi.

Myös merkityksen muuttuminen tai vaihtelu näyttää vaikuttavan siihen, kirjoitetaanko ilmaus yhdeksi sanaksi. Ohje ei ehkä tarkoitakaan niinkään vakiintuneita ilmauksia (onhan esimerkiksi ”näin ollen” hyvinkin vakiintunut) vaan sellaisia, joiden merkitys ei selity osien merkitysten perusteella.

Terho Itkosen Uusi kieliopas esittää asian hiukan toisin, laajemmin, ja edellä lainattu ohje vaikuttaa siitä tiivistetyltä. Ensimmäisen ohjeen alku on aivan sama, joskin esimerkkejä on enemmän, myös silmällä pitäen, arvonsa tunteva, ennalta ehkäisevä (tämä kirjoitetaan ny­kyi­sin paljon useammin yhteen kuin erikseen), korvia vihlova, maata viljelevä, poissa oleva (tämä kirjoitetaan yleensä yhteen ainakin kuvaannollisessa merkityksessä ja fraasissa tuomita poissaolevana), vettä hylkivä, virkaa toimittava, voimaan tuleva, kahden maattava, eloon jäänyt (kirjoitetaan hyvin usein yhteen substantiivin luonteisesti), kahtia jakautunut (käytännössä useammin yhteen kuin erikseen kirjoitettuna), arvossa pidetty, käsin kirjoitettu, nurin kään­net­ty, ennen mainitsematon. Itkonen muotoilee poikkeuksen merkitykseen liittyväksi ja luettelee paljon enemmän esimerkkejä:

Yhdyssanoiksi käsitetään tapaukset, joiden merkitys on erikoistunut, esim. ohi­men­nen; asiaankuuluva, asiantunteva, henkeäsalpaava, kouraantuntuva, käänteentekevä, luotaantyöntävä, läpitunkeva, mukaansatempaava, ohimenevä ’tilapäinen’, paik­kan­sa­pi­tä­vä, samantekevä, silmäänpistävä ’erikoinen, huomiota herättävä’, uraauurtava, viinaanmenevä, yhtäpitävä; silminnähtävä; asiaankuulumaton, ennennäkemätön, luoksepääsemätön, läpitunkematon, vastaansanomaton. Jos sanaliiton rinnalla on yhdysverbi (esim. saada aikaan = aikaansaada – –), kirjoitetaan vastaavat infinitiivit ja partisiipit yhdyssanoiksi, esim. hallituksen aikaansaamat uudistukset, sopimusta irtisanottaessa, läpikäydyt tekstit, eilen vastaanotettu lähetystö.

Vasta ’juuri, äsken’ kirjoitetaan partisiipin kanssa selvyyden vuoksi yhteen, esim. vastaleivottu, vastavalmistunut.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas muotoilee poikkeuksen näin: ”Kun kokonaisuuden merkitys kiteytyy tai muuttuu kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen.”

Ohjeissa on siis melko lailla tulkinnanvaraa. Niiden muotoilujen vaihtelu heijastaa sitä, että mitään selvää linjaa ei ole. Erikseen kirjoittaminen on yleinen sääntö, ja siihen on joukko poikkeuksia melko mielivaltaisesti. Hyvä yleissääntö on, että ei kirjoiteta sanoja yhteen, jos siihen ei ole hyvää syytä. Toinen, osittain eri suuntaan vievä periaate on, että jos yleinen käytäntö on selvästi asettunut johonkin, siitä ei juuri kannata poiketa. Kielen kehitys, kuten uusien ilmaisutarpeiden syntyminen, voi myös muuttaa sitä, mitkä ilmaukset on aihetta kirjoittaa yhteen.

Esimerkiksi ”olemassaoleva” ei useinkaan tarkoita ’sellainen joka on olemassa, eksistoiva’, vaan pikemminkin ’nykyinen’ tai ’todellinen’ vastakohtana tulevalle tai toivotulle. Mallin on osittain tarjonnut englanti, jossa voidaan sanoa ”existing customers”, joka helposti kään­ne­tään sananmukaisesti ”olemassaolevat asiakkaat” eikä sujuvammin ”nykyiset asiakkaat”. Toisaalta sujuvampi ilmaus ei oikein sovi puhuttaessa menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Täten ”olemassaoleva” tuntuisi täyttävän ilmaisu­tarpeen, johon on vaikea vastata muutoin, ja yhteen kirjoittaminen on ehkä omiaan hiukan etäännyttämään sanan­mu­kai­ses­ta ole­mas­sa­oloa tarkoittavasta merkityksestä.