Nykyajan kielenopas, luku 6 Sanojen asu:

Alkuosana vahvistava adverbi

Sellaisia sanoja kuin ani ja typö käytetään vahvistamaan seuraavan sanan merkitystä, eikä niillä ole itsenäistä merkitystä eikä muuta käyttöä. Tällaista niin sanottua vahvistavaa adverbia käytetään yleensä vain yhden tai muutaman harvan sanan kanssa.

Vahvistavan adverbin ja sen pääsanan yhdistelmä ääntyy yleensä niin, että siinä on vain yksi pääpaino. Tämän takia kielen sääntöihin on otettu, että tällaiset ilmaukset kirjoitetaan yhdyssanoiksi, esimerkiksi typötyhjä. Käytännössä erikseen kirjoittaminen, kuten typö tyhjä, ja ehkä sen mukainen painottaminenkin on melko tavallista.

Poikkeuksen muodostavat sanat ani ja tuiki, joka kirjoitetaan erilleen, esimerkiksi ani harva ja tuiki tarpeellinen.

Kohdassa Tavallisia tapauksia on lueteltu yleiskielen ilmaukset, joissa esiintyy tässä tarkoitetun kaltainen vahvistava adverbit.

Alkuosa yhdyssanamuodossa

Usein ilmaisun paljastaa yhdyssanaksi jo se, että sen alkuosa on erityisessä yhdyssana­muo­dos­sa. Esimerkiksi ”hevosmies” on yhdyssana, koska sana ”hevonen” esiintyy muodossa ”hevos-” vain yhdyssanoissa. Yhdyssanamuodoista, jotka eivät lainkaan esiinny itsenäisinä sanoina, tavallisimpia ovat -s-loppuiset muodot sanoista, joiden perusmuodon loppu on -nen. Niitä on paljon muitakin; ks. sivua Suomen kielen yhdyssana­muodot (kompositiivit).

uutisotsikko
asuinpaikka
keltakukkainen
ulkotila

Alkuosana erisnimi tai erikoismerkki tai -merkintä

Jos ilmaisun alkuosana on perusmuotoinen erisnimi, lyhenne, koodi, symboli tms., niin ilmaisu kirjoitetaan yhdyssanaksi, jossa käytetään yhdysmerkkiä. Monet alkujaan eris­nimi­alkuiset ilmaukset (esim. ”ranskanleipä”, ”dieselmoottori”) kuitenkin tulkitaan va­kiin­tu­neik­si termeiksi, jotka kirjoitetaan kokonaan yhteen; ks. kohtaa Erisnimialkuiset ilmaisut.

Windows-järjestelmä
RF-tunniste
printf-funktio
Anna cd- ja ls-komento.
@-merkki
Piirrä jana P-pisteestä Q-pisteeseen.

Jos ilmaisun toinen osa on jonkin asian nimi tai symboli ja toinen osa on sen luokkaa kuvaava yleisnimi, voi käyttää vaihtoehtoisesti myös sanaliittoa. Silloin erisnimenomainen ilmaisu on yleisnimen jäljessä ja usein erityisellä tavalla kirjoitettu, esim. lainausmerkeissä. Tämä menettely on usein kätevä etenkin silloin, kun nimi on pitkä tai luetellaan monia nimiä. Vrt. kohtaan Taivutuksen välttäminen.

funktio printf
Anna komennot cd ja ls.
merkki ”@”
Piirrä jana pisteestä P pisteeseen Q.

Jos yhdyssanan alkuosa on monikkomuotoinen erisnimi, käytäntö vaihtelee. Kirjoitetaan ”Jokerit-fani” tai ”Jokeri-fani” tai jopa ”jokerifani”. Kielen normeissa ei liene otettu kantaa asiaan. Yksikön käyttö on sikäli luonnollista, että yhdyssanan alkuosana myös muutoin aina monikolliset yleissanat ovat yksikkömuotoisia, esimerkiksi ”häät”, mutta ”hääpäivä”. Toisaalta erisnimen helppo tunnistettavuus voi olennaisesti riippua sen monikollisuudesta. Joka tapauksessa kannattaa muistaa sellaiset ongelmattomat vaihtoehdot kuin ”Jokerien fani” tai ”Jokerien kannattaja”.

Sanaliiton johdos

Jos ilmaisusta on muodostettu johdos eli johdettu uusi sana liittämällä siihen pääte (esim. -nen), kyseessä yhdyssana, vaikka alkuperäinen ilmaisu olisi sanaliitto.

suomen kieli
suomenkielinen
viisi vuotta
viisivuotias
Pekka Lipponen
pekkalipposmainen

Alkuosana sanaliitto

Jos sanaliitto otetaan yhdyssanan alkuosaksi, niin yleensä säilytetään sananvälit ja lisätään yhdysmerkki jälkiosan eteen. Ks. kohtaa Sanaliiton ja sanan yhdistelmä.

tartu hetkeen -asenne

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa mainitaan kuitenkin esimerkki ”Liisan-päiväkahvi”, vaikka toisaalta kirjoitetaan ”Liisan päivä”. Oppaasta ei ilmene, missä tapauksissa tätä mallia sovelletaan, mutta ilmeisesti se on tarkoitettu vain tilanteisiin, joissa alkuosa on nimipäivän nimitys. Toisaalta Kielikellossa 1/2010 kirjoitetaan, hyvin järkevän tuntuisesti (artikkelissa Iloista Tiinan päivää!): ”Suomen kielen lautakunta katsoi 1989, että yhtenäiseen käytäntöön päästään varmimmin, kun merkkipäivien nimissä erisnimi kirjoitetaan isolla. Jos ilmaukseen kuuluu päivä-sana, kirjoitetaan osat erikseen: siis Tiinan päivä, Kalevalan päivä, Liisan liukkaat. – – Kun kutsutaan kahveille, kirjoitetaan kaikki osat erikseen: Tervetuloa Tiinan päivän kahveille!

Termien tekeminen yhdyssanoiksi

Mitä selvemmin on kyse termistä eli jollekin asialle annetusta erityisestä nimityksestä, sitä yleisemmin pyritään nykyisin muodostamaan ja käsittämään se yhdyssanaksi. Tämä on osittain valitettavaa, mutta se on vallitseva käytäntö nimeämistyössä.

punakärpässieni [aiemmin: punainen kärpässieni]
harmaanorjanhirvikoira [aiemmin: harmaa Norjan hirvikoira]

Suomen kielessä on vanhastaan käytetty sentapaisia ilmaisuja kuin ”punainen kärpässieni” ja ”harmaa Norjan hirvikoira”. Kielenhuolto on kuitenkin jo vuosien ajan ollut sellaisella linjalla, että termin luonteiset, kiinteästi yhteen kuuluvat, yhtä käsitettä tarkoittavat sanat kir­joi­te­taan yhteen, esimerkiksi ”harmaanorjanhirvikoira”, koska kyse on koirarodun nimestä. Usein tämä on vaatinut muitakin muutoksia ilmaisuun, esimerkiksi ”punakärpässieni”.

Yhteen kirjoittamisen vaatiminen on aiheuttanut paljon ongelmia. Yksi niistä on, että se rikkoo kielikorvaa vastaan. Käytännössä esimerkiksi lintulajin nimi ”uuden­kaledonian­lepinkäis­monarkki” varmaankin luetaan kahtena ellei kolmenakin sanana, siis niin, että siinä on useita pääpainoja. Näin pitkissä sanoissa myös tehdään helposti kirjoitusvirheitä, jotka vaikeuttavat lukemista entisestäänkin.

Asiateksteissä on usein tarpeellista noudattaa normeja silloinkin, kun ne ovat huonoja. Kirjoittaja joutuu usein miettimään, onko luettavuus tärkeämpää kuin norminmukaisuus. Monilla aloilla norminmukaiset asut ovat jo tavallisia siksi, että alalle kehitetty suomen­kielinen nimistö (esimerkiksi lintulajien nimet) on laadittu normien mukaiseksi. Niinpä sinänsä paljon luettavampi ilmaisu ”Uuden-Kaledonian lepinkäis­monarkki” herättäisi jo huomiota ja näyttäisi vanhahtavalta.

Lääketieteen alalle yhdyssanavillitys ei ole ulottunut, vaan erisnimen ja yleisnimen yhdistelmät kirjoitetaan siellä yleensä sanaliitoiksi. Tämä koskee muun muassa anatomian käsitteitä, sairauksia ja koemenetelmiä, jotka on nimetty henkilön mukaan.

Langerhansin saareke
Downin syndrooma
Wassermannin koe

Osa henkilön tai paikan mukaan nimetyistä lääketieteen termeistä on yhdyssanoja, joissa alkuosa aloitetaan versaalilla ja erotetaan jälkiosasta yhdysmerkillä. Tämäkin poikkeaa kielenhuollon yleisestä suuntauksesta.

Münchhausen-oireyhtymä
Puumala-virus
Minnesota-hoito

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas esittää nämä käytännöt mitä ilmeisimmin myös yleis­kieleen kuuluviksi, koska se sanoo, että kirjoitustapa ”noudattaa lääketieteen kielen käy­tän­töä, joka poikkeaa yleiskielen tavasta kirjoittaa erisnimilähtöiset sanat pieni­kir­jai­mi­si­na (karjalan­piirakka, brysselin­pitsi – –).” Tämän ei kuitenkaan liene tarkoitus koskea sellaisia vanhoja (historiallisia) nimityksiä kuin ”espanjantauti”.

Lisäksi lääketieteen käytäntöäkin ollaan muuttamassa, tosin epäjohdonmukaisesti. Lääke­tieteen sanasto­lauta­kunta päätti vuonna 2014, että Lääketieteen termit -teoksen seuraavassa painoksessa eräiden virusten nimet muuttuvat pienikirjaimisiksi”, ja esimerkkeinä mainitaan ebolavirus ja lassavirus; aiemmat suositukset olivat Ebola-virus ja Lassa-virus; aiemmat Vastaavasti kirjoitetaan gemenalla ja ilman yhdysmerkkiä ebolaepidemia, ebola ja lassakuume. Kuitenkin Lääketieteen termit -teoksen eräs verkkoversio käyttää kirjoitusasuja ebola-virus ja lassa-kuume.

Käytännössä monilla muillakin aloilla käytetään monisanaisia termejä, joissa ensimmäinen sana on erisnimi, tai yhdysmerkillisiä yhdyssanoja, kuten ”Hausdorffin avaruus” ja ”Coriolis-voima” (tosin esiintyy myös ”coriolisvoima”).

Ilmauksen kiinteyden ja erikoistuneisuuden vaikutus

Monissa tapauksissa voidaan ilmaus kirjoittaa joko sanaliitoksi tai yhdyssanaksi ilman, että vaihtoehdoilla on olennaista merkityseroa. Mitä kiinteämpi, yleisemmin käytetty ja mer­ki­tyk­sel­tään kiteytyneempi ilmaus on, sitä useammin se kirjoitetaan yhdyssanaksi.

kotihoidon tuki
kotihoidontuki

Kun mainitunlainen ilmaus esiintyy yhteydessä, jossa sillä on määritteitä, on useimmiten paras kirjoittaa se yhdyssanaksi. Tämä helpottaa lauseen kokonaisuuden jäsentämistä ja kenties välttää koomiset jäsennysmahdollisuudet tai jopa väärinkäsitykset.

Minkä suuruinen on Espoon kotihoidontuki?
Perheen kotihoidontuki kasvoi 3 %.
Matin alkoholinkäyttö on vähäistä.
Onko tämä kovan alkoholinkäytön seurausta?

Jos taas ilmauksen alkuosalla on määrite, on erikseen kirjoittaminen yleensä ainoa mah­dol­li­suus. Joskus harvoin saattaisi olla mahdollista käyttää pitkää yhdyssanaa, joka si­säl­tää myös mainitunlaisen määritteen.

lasten kotihoidon tuki
lastenkotihoidontuki (?)

Myös ilmauksen asiayhteys vaikuttaa yhteen tai erikseen kirjoittamiseen. Voidaan esi­mer­kik­si kirjoittaa ”huumeiden käytöstä” tai ”huumeidenkäytöstä” ilman olennaista mer­ki­tys­eroa. Yhteen kirjoittaminen on kuitenkin luonnollista etenkin silloin, kun rin­nas­te­taan erilaisia asioita tai ilmiöitä.

Huumeiden käyttö on lisääntynyt.
Huumeidenkäyttö on lisääntynyt.
Tutkimuksen mukaan ongelmina pidettiin etenkin huumeidenkäyttöä, työttömyyttä ja ylivelkaantumista.

Joistakin ohjeista voi saada sen käsityksen, että ilmaus kirjoitettaisiin yhdeksi sanaksi, jos sillä on erikoistunut merkitys. Joissakin tapauksissa näin onkin. Esimerkiksi harhaan johtava tarkoittaa sellaista, joka sananmukaisesti johtaa (ohjaa) jonkun kulkemaan harhaan, kun taas harhaanjohtava on kuvaannollisempi ja tarkoittaa tyypillisesti käsityksen tai ajattelun johtamista harhaan.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei: poissa oleva vai poissaoleva? sanoo: ”Kun kokonaisuuden merkitys on erikoistunut tai muuttunut kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen”. Tämä kuitenkin koskee, kuten sivun otsikostakin ilmenee, sellaisia ilmauksia, joiden jälkiosana on verbin partisiippi.

Yleisesti pelkkä kuvaannollisuus tai merkityksen erikoistuneisuus ei aiheuta yhdyssanaksi kirjoittamista. Tosin Kielitoimiston ohjepankin sivu Yhdyssana vai ei? esittää: ”Kun peräkkäiset sanat muodostavat merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen”. Ohje on kuitenkin harhaanjohtava, koska kielessä on paljon täysin vakiintuneita sanaliittoja, joilla on hyvinkin erikoistunut tai kuvaannollinen merkitys. Esimerkiksi outo lintu ei yleensä tarkoita lintua lainkaan, vaan ihmistä tai muuta, joka on jossakin yhteydessä jotenkin vieras ja outo. Ilmaus harmaa talous on sekin sekä kuvaannollinen (ei tarkoiteta talouden väriä) että erikoistunut, mutta kirjoitetaan sanaliitoksi.

Adjektiivialkuiset ilmaukset

Yleensä adjektiivin ja substantiivin yhdistelmä kirjoitetaan kahdeksi sanaksi.

iso hevonen

Yhdistelmä kirjoitetaan kuitenkin yhdeksi sanaksi, jos sillä on erilaistunut merkitys. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistelmä tarkoittaa jotain muuta kuin mitä adjektiivin ja substantiivin merkityksistä suoraan seuraa. Usein merkitys on suppeampi: yhteen kirjoitettu ilmaus on jollekin annettu nimi.

isolokki [eräs lokkilintulaji, Larus hyperboreus]
iso lokki [isokokoinen lokkilintu (yleisesti)]
Sukeltajat käyttävät usein märkäpukua.
Hän kastui sateessa ja joutui käyttämään märkää pukua koko loppupäivän.

Pelkkä merkityksen erikoistuneisuus ei kuitenkaan riitä tekemään ilmauksesta yhteen kirjoitettavaa. Erikseen kirjoitetaan sellaiset merkitykseltään erilaistuneet ilmaukset, joiden rinnalle ei juuri voida kuvitella vastaavaa erilaistumatonta. Etenkin tämä koskee kuvaannollisia ilmauksia. Puhe esimerkiksi mustasta pörssistä on täysin kuvaannollista, eikä pörssillä oikeasti ole väriä.

musta surma
harmaa eminenssi
pimeä raha
kevyt liikenne
kylmä sota

Kielitoimiston ohjeen Yhdyssana vai ei: harmaalokki vai harmaa lokki? tosin saattaa antaa toisenlaisen kuvan tilanteesta. Sen mukaan yhteen kirjoittaminen olisi pääsääntö silloin, kun ilmauksella on termimäinen merkitys. Se kuitenkin lisää: ”Joissakin tapauksissa sanat kirjoitetaan vakiintuneen tavan mukaan erilleen, vaikka kyseessä olisi termi­mäinen kokonaisuus. Tällaisia ovat mm. kuvalliset ilmaukset harmaa talous, pimeä raha, villi kortti ja kylmä sota.” Erikseen kirjoitettavia tapauksia on kuitenkin sanakirjojen mukaankin niin paljon, että on syytä kysyä, mitä yhteistä niillä on. Ja yhteistä näyttää olevan se, että ilmaukselle ei erikseen kirjoitettunakaan ole hahmotettavissa muuta merkitystä kuin erikoistunut merkitys.

Toisaalta nykyisin termistötyössä pyritään yksisanaisiin termeihin hyvin innokkaasti, ja kielitoimisto on tämän linjan hyväksynyt. Jopa nen-loppuiset adjektiivit ja verbien partisiipit kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa, vastoin kielen vanhaa käytäntöä.

oranssikärpässieni [eräs sienilaji; ennen: oranssi kärpässieni]
kultainennoutaja [eräs koirarotu; ennen: kultainen noutaja ]
särkynytsydän [eräs koristekasvi; ennen: särkynyt sydän ]

Ilmauksella ”nuorimies” on vanhassa kielessä ollut ensisijaisesti merkitys ’poikamies, naimaton mies’, joskin myös merkitys ’nuori mies’, joka nykyisin lienee lähes yksinomainen. Epäselvyyden mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Yhteen kirjoitettu ”nuorimies” sisältää toisaalta sellaisia vivahteita ja asenteita, ettei sitä aina voi kirjoittaa kahdeksi sanaksi. Usein hyvä vaihtoehto on pelkkä ”mies”, jos ikään ei ole tarvetta viitata.

Nuori mies hurjasteli poliisia pakoon Jokioisilla. ~ Nuorimies hurjasteli poliisia pakoon Jokioisilla.
Norjan parlamenttia uhkaillut mies pidätettiin.

Genetiivialkuiset ilmaukset

Genetiivissä oleva substantiivi voi muodostaa yhdyssanan seuraavan sanan kanssa tai olla sen määritteenä erillisenä sanana. Ilmaus kirjoitetaan yhteen, jos sillä on selvästi erikoistunut merkitys, joka poikkeaa erikseen kirjoitetun ilmauksen merkityksestä.

talonpoika
talon poika

Yhteen kirjoitettavia ovat nykyisten sääntöjen mukaan muun muassa kasvi- ja eläinlajien ja rotujen nimet, samoin yleensä esimerkiksi vakiintuneet ruokalajien nimet.

siperianlehtikuusi
uudenkaledonianparatiisimonarkki
burgundinpata

Useissa tapauksissa yhteen kirjoittaminen on normaalia, mutta erikseen kirjoittaminenkin on mahdollista. Erikseen kirjoittaminen voi painottaa ilmauksen jompaakumpaa osaa. Yhteen kirjoittaminen taas tekee ilmauksesta termimäisemmän.

ilmastonmuutos [ilmiö ja ongelma, johon viitataan tällä nimellä]
ilmaston muutos [ilmaston muuttuminen yleisesti]

pyykinpesu
pyykin pesu

vuohenmaito
vuohen maito

pianonsoitonopettaja
pianonsoiton opettaja

Kun ilmaus, joka yleensä kirjoitetaan yhteen, kirjoitetaankin erikseen, sen alkuosa usein viittaa tiettyyn yksilöön eikä lajiin. Seuraavassa esimerkissä ”tupakan savu ” viittaa juuri sytytettyyn tupakkaan, ei tupakansavuun yleisesti.

Tyttö sytytti tupakan ja näytti välinpitämättömältä. Tupakan savu häiritsi poikaa.

Seuraavassa taas erikseen kirjoittaminen johtuu ilmauksen jälkiosan rinnastamisesta toiseen sanaan. Rinnastaminen on luontevampaa, kun rinnastetaan kokonainen sana sanaan eikä sananosaan.

Lampaan maito on taloudellisesti vähemmän tärkeä tuote kuin villa ja liha.

Kielten nimet kirjoitetaan nykysääntöjen mukaan niin, että ”kieli” on erillisenä sanana eikä yhdyssanan jälkiosana. Aiemmin säännöt olivat toisenlaiset.

suomen kieli

Kuten seuraavassa kohdassa kuvataan, tällaisten ilmausten johdokset ovat yhdyssanoja.

suomenkielinen

Genetiivialkuiset -inen-loppuiset ilmaukset

Yhteen tai erikseen

Edellisessä kohdassa käsitellyn sanaryhmän tärkeän erikoistapauksen muodostavat ilmauk­set, joissa alkuosa on genetiivissä ja loppuosa on -inen-loppuinen. Niitä koskevat ohjeet, jotka kuvataan jäljempänä tarkemmin, voidaan tiivistää seuraavasti:

Pronominialkuiset tapaukset

Pronominialkuiset -inen-loppuiset sanat kirjoitetaan käytännössä useammin erikseen: sen kokoinen, tämän kokoinen, tuon kokoinen. Kielenhuollon ohjeet sallivat tämän, mutta ne esittävät yhteen kirjoittamisen ensimmäisenä vaihtoehtona ja saattavat antaa sellaisen vai­ku­tel­man, että se olisi tavallisempi.

Yleinen kielitaju tuntuu siis suosivan erikseen kirjoittamista tällaisissa tapauksissa. Syynä saattaa olla se, että ilmauksen molemmat osat koetaan tärkeiksi. Jälkiosa on asiallisesti tär­keä, koska se kertoo, mistä ominaisuudesta on kyse. Ilmaus siis ääntyy kaksihuippuisena (kum­man­kin osan alkutavulla on pääpaino), jolloin erikseen kirjoittaminen on luonnollista.

Erikseen kirjoittamiseen saattaa vaikuttaa sekin, että jotkin saman asian vaihtoehtoiset ilmaisutavat kirjoitetaan kahdeksi sanaksi.

Minkä kokoinen on hyvin toimiva lauma?
Mitä kokoa on hyvin toimiva lauma?
Mikä on hyvin toimivan lauman koko?

Kuitenkin saman ja muun kirjoitetaan useimmiten yhteen seuraavan adjektiivin kanssa, esimerkiksi useammin samansuuntainen kuin saman suuntainen.

Alkuosana adjektiivi

Joissakin tapauksissa adjektiivin genetiivin ja -inen-loppuisen adjektiivin yhdistelmä on muodostunut kiinteäksi yhdyssanaksi, jolla usein on erikoistunut merkitys.

hyväntahtoinen
vanhanaikainen

Muunlaisista adjektiivialkuisista tapauksista Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo, että ne ”voi kirjoittaa erilleenkin”. Käytännössä yhteen ja erikseen kirjoittamisen ero on pieni, ei välttämättä tyyli­ero eikä edes vivahde-ero.

sopivankokoinen
sopivan kokoinen

Opas kuitenkin lisää, että yhteen kirjoitettavia tapauksia ovat ne, joissa ”alkuosana oleva adjektiivi on pitkä tai viittaa johonkin konkreettiseen. Esimerkkeinä ovat seuraavat:

selväjärkisen tuntuinen
väljehtyneen makuinen

Muun muassa tämän säännön tulkinnanvaraisuuden takia on erikseen kirjoittaminen turvallisinta, paitsi vakiintuneissa tapauksissa.

Alkuosana substantiivi

Substantiivin genetiivin ja -inen-loppuisen adjektiivin yhdistelmä kirjoitetaan ohjeiden mukaan kahdeksi sanaksi, paitsi ”kiteytyneissä tapauksissa”. Tätä lienee tulkittava niin, että yhteen kirjoitetaan vain tapaukset, jotka esitetään sanakirjoissa omina hakusanoinaan. Tässä ei siis ole sellaista valinnanvaraa kuin adjektiivialkuisissa tapauksissa.

Esimerkkejä yhteen kirjoitettavista tapauksista:

asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, lainmukainen, suomenkielinen, suonensisäinen, vanhanaikainen

Esimerkkejä tapauksista, joita ei tulkita kiteytyneiksi, vaikka jotkin niistä ovat yleisiä fraaseja:

hetken mittainen, kilometrin mittainen, vaahtosammuttimen kokoinen, vuoden ikäinen

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan adjektiivi, joka ”kuvaa hahmoa tai aistit­ta­vuut­ta”, voidaan kirjoittaa myös yhteen substantiivin kanssa. Esimerkeissä on kuitenkin myös ”lapsuudenaikainen”, joten säännön tarkka sisältö jää epäselväksi. Joka tapauksessa yhteen kirjoittaminen edellyttänee, että substantiivi on merkitykseltään yleinen eikä sillä ole määritteitä.

ympyränmuotoinen ~ ympyrän muotoinen
juustonmakuinen ~ juuston makuinen
pitkään kypsytetyn juuston makuinen

Yhdyssanojen johdokset

Yhteen kirjoitettavia ovat tietysti yhdyssanojen johdokset. Esimerkiksi kansanvaltainen on johdos sanasta kansanvalta eikä sanojen kansan ja valtainen yhdistelmä; niistä jälkimmäinen kyllä on käytössä erillisenä sananakin, mutta merkityksessä ’valtaisa, valtava, hyvin suuri’.

Erisnimialkuiset tapaukset

Jos alkuosa on erisnimi, kirjoitusasu horjuu: Euroopan laajuinen ~ Euroopan-laajuinen ~ euroopanlaajuinen. Ongelmattomin vaihtoehto on erikseen kirjoittaminen, koska yhdyssanaa käytettäessä on vaikeaa ratkaista, pitäisikö käyttää yhdysmerkkiä ja pitäisikö aloittaa versaalilla.

Euroopan laajuinen

Suomen kieli tuntuu välttelevän erisnimistä ja adjektiivista koostuvia yhdyssanoja. Niiden si­jas­ta käytetään usein sanaliittoja tai erisnimi korvataan adjektiivilla. Esimerkiksi ”sak­san­mie­li­nen”, on harvinainen, oikeampi ”Saksan-mielinen” vielä harvinaisempi. Yleensä sanotaan ”sak­sa­lais­mie­li­nen”. Tämä on hiukan epäloogista, mutta tällöin kirjoitusasu on selvä, koska alkuosa on adjektiivi. Toisaalta tiettyjen poliittisten tapahtumien yhteydessä on tullut laajaan käyttöön sana ”Venäjän-mielinen” tai (harvemmin) ”Venäjä-mielinen”.

Lähinnä historiallisissa sanoissa ”suomenmielinen” ja ”ruotsinmielinen” alkuosa viittaa kieleen eikä maahan, joten ne eivät kuulu tähän yhteyteen.

Jos erisnimi-adjektiivi-yhdyssanoja kuitenkin käytetään, niin ehkä ne on paras kirjoittaa kokonaan yhteen ja gemenalla (euroopanlaajuinen), vaikka tämä vähän oudolta tuntuukin.

Eri-alkuiset ilmaukset

Yleensä eri on taipumaton adjektiivi, joka kirjoitetaan itsenäiseksi sanaksi.

eri koko : eri koot

Sen sijaan eri-sanan ja substantiivin yhdistelmästä -inen-päätteellä johdettu ilmaus on yhdyssana. Se siis tulkitaan erilaiseksi tapaukseksi kuin edellisessä kohdassa käsitellyt, joissa alkuosa on genetiivissä (esimerkiksi saman kokoinen ~ samankokoinen).

erikokoinen
erimuotoinen
erityyppinen

Ilmaisut, joissa jälkimmäinen osa on partikkeli

Jos ilmaisun jälkimmäinen osa on partikkeli eli taipumaton sana, ilmaisu kirjoitetaan yleensä kah­dek­si sanaksi, esimerkiksi ennen kuin. Tästä oli runsaasti esimerkkejä kohdassa Tavallisia ta­pauk­sia. Siinä oli esimerkkejä myös poikkeuksista. Partikkelin sisältävä ilmaisu kirjoi­te­taan yh­teen seuraavissa tapauksissa:

Erikseen kirjoitetaan eräät keskenään samantapaisten adverbien muodostamat parit: hujan hajan, mullin mallin, ristiin rastiin ym. Poikkeuksellisesti kirjoitetaan kuitenkin yhteen mitenkuten.

Kirjoitusasua alla päin suositellaan yksinomaiseksi silloin, kun ilmaus on kuvaannollinen, merkitykseltään ’alakuloisena, masentuneena; pahoilla mielin’. Käytännössä yhteen kir­joit­ta­mi­nen on vallitseva käytäntö. Konkreettinen ilmaus, jonka merkitys on ’alhaallapäin, alempana’, voidaan kirjoittaa yhteen tai erikseen, allapäin ~ alla päin. Sellainen konkreet­ti­nen merkitys on kuitenkin harvinainen. Normin taustalla voi olla myös se sinänsä oikea ajatus siitä, että kyseessä on alkujaan selvä sanaliitto: alla päin on tarkoittanut konkreettisesti ’pää alhaalla’ (vrt. rakennetta ilmaukseen vesissä silmin). Yleinen kirjoitusasu taas selittyy sillä, että ilmaus koetaan kiinteäksi sanonnaksi, ja se myös äännetään yksi­huip­pui­se­na, eli osalla päin ei ole sivupainoa.

Sana kotiin tulkitaan tässä yhteydessä adverbiksi, eli voidaan kirjoittaa kotiin päin tai kotiinpäin. Yhteen kirjoittaminen on tavallista varsinkin kuvaannollisessa käytössä, esi­mer­kik­si vetää kotiinpäin ’ajaa omaa tai oman ryhmän etua’.

Rinnasteiset yhdyssanat

Yleisestä painotusta koskevasta nyrkkisäännöstä poikkeavat rinnasteiset yhdyssanat. Niissä osat ovat samanveroisia ja yhtä painokkaita. Esimerkiksi ilmaisu ”suomalais-ruotsalainen” on rinnasteinen, ja se luetaan käytännössä kahtena sanana, joiden kummankin alkutavulla on pääpaino.  Rinnasteisissa yhdyssanoissa käytetään yleensä yhdysmerkkiä, mutta tähän on joitakin poikkeuksia, esimerkiksi ”anglosaksinen”. Ks. tietoja yhdysmerkin käytöstä rin­nas­tei­sis­sa yhdyssanoissa. Yhdysmerkin käyttö ei suinkaan ole tae siitä, että kyseessä on rin­nas­tei­nen yhdyssana, vaan yhdysmerkin käyttö johtuu useimmiten muusta syystä (esimerkiksi ”linja-auto”, koska alkuosa loppuu samaan vokaaliin, jolla loppuosa alkaa).

sini-musta-valkea lippu

kanttori-urkurin virka

Samanhahmoisten sanojen parit kuten ”hujan hajan”

Kielitoimiston ohjepankin sivun Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin? esittää, että yhteen kirjoitetaan ”sanaparit, joissa on kaksi samanhahmoista sanaa, kirjoitetaan erilleen”. Esimerkit ovat: hujan hajan, mullin mallin, ristiin rastiin alun perin, suurin piirtein. Osa näistä voidaan tulkita niin, että parissa on kaksi sanaa samassa sijamuodossa, mutta osittain kyse on vain sanoista, jotka näyttävät sellaisilta.

Sääntö on aika tulkinnanvarainen. Esimerkiksi jotenkuten on kirjoitettava yhteen, vaikka joten kuten näyttäisikin rinnastuvan edellä mainittuihin samanhahmoisten sanojen pareihin.

Erisnimialkuiset ilmaisut

Vaihtoehtojen paljous

Kun kaksiosaisen ilmauksen ensimmäinen, määrittävä osa on erisnimi, on useitakin vaihto­ehtoja:

Näin ollen on periaatteessa jopa 2 × 3 × 2 = 12 vaihtoehtoa. Tosin suurin osa yhdistelmistä on selvästi normien vastaisia, vaikka niitäkin esiintyy käytännössä. Esimerkin avulla tar­kas­tel­tui­na vaihtoehdot ovat:

Dieselin moottori Mahdollinen, usein yleisin vaihtoehto, tässä tapauksessa vanhentunut.
dieselin moottori Virheellinen.
Dieselinmoottori Virheellinen, ellei ilmaus kokonaisuutena ole erisnimi.
dieselinmoottori Joissakin ilmaisutyypeissä mahdollinen, jopa yleisin.
Dieselin-moottori Virheellinen.
dieselin-moottori Virheellinen.
Diesel moottori Virheellinen
diesel moottori Virheellinen.
Dieselmoottori Virheellinen, ellei ilmaus kokonaisuutena ole erisnimi.
dieselmoottori Mahdollinen, tässä tapauksessa selvästi yleisin nykykielessä.
Diesel-moottori Mahdollinen, usein yleisin vaihtoehto.
diesel-moottori Yleensä virheellinen, mutta voidaan joskus tulkita sallituksi.

Tavallisesti muotoa ”Dieselin moottori” tai ”Diesel-moottori” oleva ilmaus on ainakin aluksi tavallisin. Niiden välillä on runsaasti horjuvuutta. Genetiivialkuinen sanaliitto on aiemmin ollut suomen kielessä tavallinen ilmaus, mutta nykyisin käytetään usein nominatiivi­alkuista yhdys­sanaa, osittain varmaankin englannin vaikutuksesta. Jos käsite yleistyy ja ar­ki­päi­väis­tyy, saatetaan sana kirjoittaa kokonaan yhteen ja gemenalla. Alkuosan sija vaihtelee, usein siten, että genetiivialkuisuus korostaa yhteyttä erisnimeen: ”grévynseepra” on selvästi Grévyn mukaan nimetty seepralaji, kun taas ”dieselmoottori” on aika lailla menettänyt yhteyden keksijä Rudolf Dieseliin.

Ääritapauksissa erisnimi muuttuu yleisnimeksi. Tämä koskee yleensä vain puhekieltä: esi­mer­kik­si dieselmoottoria tai dieselöljyä saatetaan kutsua dieseliksi. Mitta­yksiköistä monet kui­ten­kin perustuvat aivan virallisesti ja kansainvälisen käytännön mukaisesti hen­ki­lön­ni­miin: hertsi (nimestä Herz), newton jne.

Biologisissa nimityksissä, ruokalajien nimissä yms. on tavallista käyttää genetiivialkuista yhdyssanaa, joka kirjoitetaan gemenalla ilman yhdysmerkkiä.

amerikantavi
nizzansalaatti

Genetiivimäärite vai yhdyssana?

Henkilön mukaan nimettyjen käsitteiden, menetelmien, yms. asussa on paljon vaihtelua. Yleensä kilpailevat keskenään sanaliitto ja yhdysmerkillinen yhdyssana. Usein kilpailu on varsin tasaväkistä.

Lorentzin muunnos ~ Lorentz-muunnos

Kielenhuolto on suosinut sanaliittoa, koska sitä on suomen kielessä vanhastaan yleensä käytetty tällaisissa tapauksissa. Usein sanaliitto onkin ainoa kyseeseen tuleva vaihtoehto.

Newtonin mekaniikka [ei: Newton-mekaniikka]
Turingin kone

Kielenhuolto ei ole ottanut sellaista yleistä kantaa, että tämäntyyppisissä asioissa yhdyssana­ilmaukset olisivat virheellisiä. Joissakin tapauksissa ne ovat jopa täysin vakiintuneita tai ainakin selvästi yleisempiä kuin sanaliitto.

Mannerheim-risti [paljon yleisempi kuin Mannerheimin risti]
Eiffel-torni [yleisempi kuin Eiffelin torni]
Maginot-linja [paljon yleisempi kuin Maginot’n linja]

Toisaalta monilla aloilla kielenkäyttö on suosinut yhdyssanoja, varsinkin puhekielessä. Tähän on varmasti vaikuttanut englannin esikuva, mutta myös se, että yhteyttä hen­ki­lön­ni­meen ei ajatella eikä ehkä edes tunneta. Lisäksi genetiivin muodostuskin on joskus ongelmallista. Esimerkiksi ”Fourier-muunnos” tuntuu sujuvammalta kuin ”Fourier’n muunnos”.

Jos nimi liitetään partisiippiin, ei genetiivi tule kyseeseen, vaan kirjoitetaan ”Fourier-muunnettu” ja ”Nobel-palkittu” (ja ”Poisson-jakautunut ”, vaikka yleensä ”Poissonin jakauma”); tällaisissa ilmauksissa on puhekielen sävyä, mutta niitä on alettu käyttää myös asiateksteissä – varmaankin paljolti siksi, että kirjakielisemmässä vaihtoehdossa olisi toistoa, esimerkiksi ”Fourier-muunnoksella muunnettu”. Gene­tiivi­alkui­suus on joskus myös lievästi hämmentävä silloin, kun ilmauksella ko­ko­nai­suu­te­na on genetiivissä oleva määrite, esimerkiksi ”funktion Fourier’n muunnos”.

Silloin, kun kyse on termeistä tai terminomaisista ilmauksista, ei ole ihan sopivaa, että yksi kirjoittaa yhdellä tavalla, toinen toisella. Useimmissa tämäntapaisissa termeissä virta näyttää vievän kohti yhdyssanarakennetta, joten se kai on se suunta, jossa yhtenäisyys on saa­vu­tet­ta­vis­sa. Samalla vältetään horjuvuus genetiivin kirjoitusasussa.

Toisaalta ei ole järkevää tavoitella sellaista yhtenäisyyttä, että genetiivialkuisuudesta ko­ko­naan luovuttaisiin, sillä moni termi on hyvin va­kiin­tu­nut ge­ne­tii­vi­al­kui­sek­si. Esimerkkejä matematiikasta:

Taylorin sarja, Cauchyn jono, Dedekindin leikkaus, Liouvillen lause

Pikemminkin kunkin termin asu pitäisi pyrkiä vakiinnuttamaan. Usein yksinkertainen Google-hakujen (kuten "nobelin palkinto" ja "nobel-palkinto") vertailu antaa aika selvän vastauksen kysymykseen, kumpi vaihtoehto kannattaa yrittää vakiinnuttaa.

Nobel-palkinto [monta kertaa yleisempi kuin Nobelin palkinto]

Joissakin tapauksissa on yhdyssana selvempi siksi, että genetiivi olisi monitulkintainen. Tällöin yhdyssana on myös tavallisesti yleisempi. Esimerkiksi ”Schengenin alue” tuntuisi oudolta, koska se tuntuisi tarkoittavan Schengenin seutua, vaikka tarkoitetaan Schengenissä tehdyllä sopimuksella perustettua aluetta.

Schengen-alue
Schengenin sopimus (~ Schengen-sopimus)

Genetiivialkuisten ilmausten muodot

Jos ilmaisun alkuosa on genetiivissä oleva erisnimi, saattaa olla, kuten edellä jo todettiin, kolmekin mahdollista kir­joi­tus­tapaa:

Joissakin tapauksissa voisi tulla kyseeseen myös kahden viimeksi mainitun asun välimuoto: sana kir­joi­te­taan gemena-alkuisena, mutta yhdysmerkkiä käyttäen. Tämä kuitenkin vaatisi erityisen perusteen ku­ten sen, että alkuosa loppuu samalla vokaalilla, jolla jälkiosa alkaa, tai sen, että luettavuus vaatii yhdys­merkkiä.

Monissa tapauksissa voi vain yhtä kirjoitusasuista pitää oikeana. Kyse on osittain il­maus­ten luonteesta, osittain vakiintuneesta käytännöstä. Esimerkiksi ”Suomen mestaruus” on yli kolme kertaa yleisempi kuin ”suomenmestaruus”, kun taas asua ”Suomen-mestaruus” käy­te­tään näistä vähiten, eikä sitä ohjeissa usein edes mainita vaihtoehtona. Suomen kielen lauta­kunnan vuonna 2003 tekemän kannanoton kuvaus sanoo:

Pohdittiin, voidaanko ilmaustyypin Suomen mestari, Euroopan mestari, Suomen mestaruus (myös Suomen-mestari jne.) rinnalle hyväksyä myös kirjoitusasut suomenmestari, euroopanmestari, suomenmestaruus jne. Hyväksyttiin kyseiset muodot aiemmin mainittujen rinnalle.

Asiallisesti tämä merkitsee, että ”Suomen mestaruus” voidaan edelleen asettaa etusijalle. Tämä on myös sen yleisperiaatteen mukaista, että sanoja ei kirjoiteta yhteen, ellei yhteen kirjoittamiseen ole selvää syytä.

Selvästi virheellisiä asuja ovat ”suomen mestaruus”, ”Suomenmestaruus” ja ”Suomen Mestaruus”.

Kielitoimiston sivulla Suomen mestaruus, Suomen-mestaruus, suomenmestaruus sanotaan kaikkien kolmen ilmauksen olevan mahdollisia. Yhdys­sanaksi kirjoittaminen vastannee paremmin yleistä ääntämystä (vain yksi pääpaino), mutta erikseen kirjoittaminen on silti selvästi yleisintä.

Alkuosa nominatiivissa

Erisnimen ja yleisnimen yhdistelmän kirjoittaminen yhteen on virheellistä silloin, kun alku­osa on perus­muodos­sa (nominatiivissa).

Voidaan kirjoittaa esimerkiksi ”Suomi-rock tai ”suomirock”. Kielilautakunnan kan­nan­ot­to vuodelta 2003 hyväksyy tässä tapauksessa molemmat; ensimmäinen voitaneen asettaa etusijalle. Sen sijaan ei pidä kirjoittaa ”suomi rock” eikä ”Suomi rock”, ei myöskään ”Suomirock”.

Tuttuuden vaikutus yhteen kirjoittamiseen

Yhteen tai erikseen kirjoittamiseen vaikuttaa mm. se, miten tuttuna ilmaisua pidetään. Usein erisnimen merkitys on ”laimentunut” ja ilmaisu kokonaisuutena koetaan jonkin asian ni­mek­si. Tällöin myös lausumistapa on usein selvästi yksihuippuinen (pääpaino vain ensim­mäisellä tavulla). Koko ilmauksen merkitys saattaa olla hyvin erikoistunut.

Esimerkiksi ”espanjantauti” ei tarkoita yleisesti Espanjasta peräisin olevaa tautia, vaan tiettyä, I maailmansodan lopulla ja jälkeen riehunutta suurta influenssaepidemiaa. (Se sai nimensä Espanjasta sen takia, että tiedot siitä levisivät Espanjan kautta. Koska Espanja oli puolueeton, siellä ei ollut sota­sensuuria.)

Seuraavissa esimerkeissä on tildemerkki ~ osoittamassa vaihtelua: kummatkin muodot ovat hyväksyttäviä.

celsiusaste [aiemmin: Celsius-aste]
dieselmoottori
berliininmunkki
saksanpaimenkoira
Wankel-moottori ~ wankelmoottori
Braillen kirjoitus ~ Braille-kirjoitus ~ braillekirjoitus
Jehovan todistajat
Pekkas-päivä ~ pekkaspäivä

Vielä suhteellisen hiljattain sentapaiset ilmaukset kuin ”saksanpaimenkoira” tulkittiin sanaliitoiksi, esimerkiksi ”Saksan paimenkoira”. Ks. kohtaa Termien kirjoittaminen yhdyssanoiksi.

Esimerkiksi ”Ruotsin-laiva” on luonteva kirjoitusasu, jos ajatellaan Ruotsiin kulkevaa laivaa. Sen sijaan ”ruotsinlaiva” on jo käsite ja viittaa tietynlaiseen matkailun muotoon ja tyyliin.

Erityyppisten genetiivien vaikutus

Joissakin tapauksissa on yhteen tai erikseen kirjoittamisella olennainen merkitysero. Ge­ne­tii­vin erilaiset merkitykset nimittäin saatetaan erottaa juuri tällä tavoin etenkin, jos il­mai­sus­sa on kaksi erityyppistä genetiiviä. Toisaalta erikseen kirjoittaminen on yleistä silloin, kun to­del­lis­ta kaksiselitteisyyttä ei ole. Monet ilmaisutyypit kirjoitetaan yhteen sil­loin, kun osat ovat lyhyitä, mutta erikseen, jos ainakin toinen osista on pitkä. Tarkkoja sään­tö­jä ei ole, ja asia riippuu myös ilmaisun merkityksestä ja lauseyhteydestä. Käytännössä voi soveltaa seuraavia nyrkki­sääntöjä:

Suomen suurlähettiläs [= Suomea vieraassa maassa edustava suurlähettiläs]
Suomen-suurlähettiläs [= vierasta maata Suomessa edustava suurlähettiläs]
Ruotsin Suomen-suurlähettiläs [= Ruotsia Suomessa edustava suurlähettiläs]
Kilon toimipiste [= Kilossa sijaitseva toimipiste]
yrityksen Kilon toimipiste ~ yrityksen Kilon-toimipiste
Nokian Kiinan tehdas ~ Nokian Kiinan-tehdas
Nokian Kiinan komponenttitehdas
MEKin Lontoon toimisto ~ MEKin Lontoon-toimisto
Tanskan tuonti [= tuonti Tanskaan]
Tanskan-tuonti [= tuonti Tanskasta]

Sellaisia ilmauksia kuin ”Tanskan-tuonti” saatetaan käyttää myös (substantiivina tai ad­jek­tii­vi­na) merkityksessä ”Tanskasta tuotu”, esimerkiksi ”Ori on Tanskan-tuonti”. Vaikka il­maus on periaatteessa mahdollinen, tuntuisi yleisnimeksi kirjoittaminen, ”tanskantuonti”, luon­nol­li­sel­ta. Yksinkertaista ilmausta ”Tanskasta tuotu” ei ehkä haluta käyttää siksi, että se oli­si liian konkreettisen tuntuinen.

Eurosanat erikoistapauksina

Euro-alkuisissa sanoissa on suurta sekaannusta:

Erikoistapauksia

Maantieteelliset nimet

Maantieteellinen nimi kirjoitetaan nykyisten sääntöjen mukaan yhdyssanaksi. Tähän on joukko poikkeuksia, joita käsitellään nimien yhteydessä kohdassa Milloin maantieteellinen nimi on yhdyssana?

Mustameri
Uusi-Seelanti
Isojärvi
Katri Valan puisto

Jos esimerkiksi kadunnimi muodostetaan sanaliitosta ja sanasta ”katu”, ”tie” tai vastaava, osat kirjoitetaan eri sanoiksi, esimerkiksi ”Urho Kekkosen katu” – ei siis ”Urhokekkosenkatu”, ku­ten voisi luulla. Melko tavallinen kirjoitustapa ”Urho Kekkosenkatu” on myös normin vas­tai­nen – ja epäjohdonmukainen, sillä eihän sana ”Urho” ole sanan ”Kekkosenkatu” määrite.

Kustaa Aadolfin katu
Aino Acktén tie

Kadunnimet, joissa alkuosana on yksisanainen nimi, kirjoitetaan tavallisiksi yhdyssanoiksi. Nimiä annettaessa kannattaakin pyrkiä tällaisiin ongelmattomiin ilmaisuihin.

Snellmaninkatu

Vivahde-ero: pikku Kalle ~ pikku-Kalle

Sellaisilla ilmaisuilla kuin ”pikku Kalle” ja ”pikku-Kalle” on ehkä jonkinlainen vivahde-ero. Myös versaalialkuinen ”Pikku-Kalle” on mahdollinen, jos tarkoitetaan henkilöä, jonka erisnimeksi (lempinimeksi) tällainen ilmaisu on vakiintunut.

Vahvistussanat kuten supi-

Monet vahvistussanat kirjoitetaan yhteen pääsanan kanssa, varsinkin jos vahvistussanana on taipumaton ilmaus. Tässä tarkoitetut vahvistussanat ovat tyypillisesti sellaisia, etteivät ne esiinny kielessä itsenäisinä eivätkä ylipäänsä muissa yhteyksissä kuin yhden tai muutaman sanan vahvistussanana. (Vahvistussana supi- on aivan eri alkuperää kuin eläintä tarkoittava taipuva sana supi.)

putipuhdas
rutiköyhä
täpötäysi
uppo-outo
supisuomalainen

Muutamat vahvistussanat kirjoitetaan kuitenkin erikseen.

ani harva
tuiki tavallinen

Toisteiset ilmaukset kuten pienenpieni ~ pienen pieni

Kuvaileva Iso suomen kielioppi esittää (§ 425) yhtenä toistoyhdyssanan muotona sellaiset sanat kuin pienenpieni, joissa adjektiivia määrittää sama adjektiivi genetiivissä. Se lisää: ”Tällainen adjektiivin toistorakenne esiintyy yhtä lailla sanaliittona, esim. pienen pieni”. Normeissa ei asiaan oteta kantaa.

Kielitoimiston sanakirja tosin esittää vain vaihtoehdon pienen pieni (sanan pieni käyttö­esi­mer­keis­sä), ei yhdyssanaa pienenpieni. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että yhteen kirjoittaminen olisi väärin; sanakirja ei tietenkään voi sisältää kaikkia suomen kielen yhdyssanoja. Nykysuomen sanakirjassa esiintyy mm. pienenpieni, joskin siihen liittyy huomautus, että se kirjoitetaan tavallisesti erikseen.

Vuosien takainen vai vuosientakainen?

Sanasta ”takainen” Nykysuomen sanakirja esittää, että se kirjoitetaan usein yhteen varsinkin lyhyen attribuutittoman määritteen kanssa. Esimerkeissä se mainitsee – monien erikseen kirjoitettujen tapausten kuten ”vuosituhansien takainen” ohella – lukuisia yhdyssanoja, mm. ”vuosientakainen” ja ”talventakainen”. Sellaisia sanoja ei kuitenkaan ole enää Kielitoimiston sanakirjassa. Nykynormeja ilmeisesti onkin tulkittava niin, että tällaiset ilmaukset kirjoitetaan erikseen.

Katselimme vuoden takaisia valokuvia.

Toisaalta sanakirjassa on sanan ”takainen” selityksissä paitsi kuvaannollinen sana ”haudantakainen” myös sanat ”ikkunantakainen”, ”lahdentakainen” ja ”merentakainen”. Tätä lienee tulkittava niin, että yhteen kirjoittaminen on mahdollista, jos merkitys on ’jonkin takana oleva’ eikä ’jotakin aikaisempi’.

Toissa vuonna

Sanaa ”toissa” ei nykyinen kielitaju koe sanan ”toinen” muodoksi (konsonanttivartaloinen essiivi; vrt. normaaliin essiiviin ”toisena”), vaan sanaksi, jota käytetään vain muutamissa sanonnoissa. Tämän takia sellaiset ilmaisut kuin ”toissa päivänä” kirjoitetaan useimmiten virheellisesti yhteen, ”toissapäivänä”. Huomaa, että johdos ”toissapäiväinen” kirjoitetaan yhteen normien mukaankin.

toissa päivänä
toissa vuonna
toissavuotinen

Lukuun ottamatta

Oikea kirjoitusasu on ”lukuun ottamatta”, ei ”lukuunottamatta”. Näin vain on päätetty melko mielivaltaisesti. Tässä tapauksessa yhteen kirjoittamista voisi perustella sillä, että ilmaus on merkitykseltään erikoistunut. Erikseen kirjoittaminen taas on perusteltavissa sillä, että mer­ki­tys selittyy kuitenkin hyvin ilmauksen ”ottaa lukuun” (= ottaa mukaan laskuihin, ottaa huo­mioon) pohjalta.

Käytännössä tämän ilmauksen yhteen kirjoittaminen lähes yhtä yleistä kuin erikseen kirjoittaminen. Toisaalta normit ovat oikeastaan tiukentuneet: Nykysuomen sanakirja sisältää hakusanan ”lukuunottamatta” joskin mainitsee, että ilmaus kirjoitetaan yleensä erikseen, kun taas uudemmissa sanakirjoissa asuna on vain ”lukuun ottamatta”. Yhteen kir­joit­ta­mis­ta lienee siis pidettävä yleisyydestään huolimatta virheellisenä.

Vastaavista syistä on syytä kirjoittaa ilmaus ”pois lukien” sanaliitoksi. Vaikka siinä lukea-verbi on nykykielen kannalta hiukan erikoisessa merkityksessä, kyse ei kuitenkaan ole merkitykseltään erikoistuneesta ilmauksesta.

Kannattaa muistaa, että usein ”lukuun ottamatta” on korvattavissa sujuvammalla sa­non­nal­la, jossa käytetään esimerkiksi sanaa ”paitsi”. Lauserakenteen toki silloin pitää olla toisen­lainen.

Toimittakaa minulle koko asiakirja liitettä A lukuun ottamatta.
Toimittakaa minulle koko asiakirja paitsi liite A.

Halutunlainen vai halutun lainen?

Kuten edellä esitetystä tiivistelmäluettelosta ilmenee, monet lainen-loppuiset ilmaukset kirjoitetaan aina yhteen, mm. kaikenlainen, muunlainen ja minkälainen. Kuitenkin suomen kielessä voi ”lainen” esiintyä myös itsenäisenä sanana. Kielitoimiston vanhan sivun Yhdyssana vai sanaliitto? kohdassa ”Sana lainen edeltävän sanan kanssa” sanotaan:

Suomessa on itsenäinen sana lainen, joka tarkoittaa samaa kuin kaltainen. Niinpä sellaiset ilmaukset kuin Pariisin lainen kaupunki ja Simbergin lainen taiteilija ovat mahdollisia. Monen mielestä lainen yksinään kuitenkin kuulostaa vähän tök­säh­tä­vältä, ja kaltainen onkin näissä tapauksissa tavallisempi sana.

Useimmiten lainen kirjoitetaankin yhteen edeltävän sanan kanssa, nimittäin sil­loin, kun edellä on genetiivi­muotoinen pronomini, numeraali, adjektiivi tai par­ti­siip­pi, vaikkapa toisenlainen ja mainitunlainen.

Vaikka toteamus lainen-sanan vältettävyydestä on aiheellinen, on virheellistä väittää, että lainen ja kaltainen tarkoittaisivat yleisesti samaa. Sana kaltainen sisältää aika vahvasti aja­tuk­sen samantapaisuudesta, muistuttavuudesta, pikemminkin kuin samanlaisuudesta. Niin­pä kun haluamasi lainen tarkoittaa ’sellainen kuin haluat (t. halusit)’, voidaan ilmaisun haluamasi kaltainen hyvin tulkita tarkoittavan ’sellainen, joka muistuttaa haluamaasi’.

Sana lainen ei siis ole erityisen suositeltava, mutta sen välttely voi johtaa pahempiin on­gel­miin, kuten virkerakenteen muuttumiseen raskaammaksi sivulauseen lisäämisen takia taik­ka jopa merkityksen hämärtymiseen, jos käytetään sanaa kaltainen.

Kielitoimiston kannan mukaisesti sekä haluamasi lainen että haluamasilainen ovat oikeita. Molemmat ovat ongelmallisia, mutta kielitoimisto varoittaa vain erikseen kirjoittamisen vaaroista. Tämä johtuu lähinnä kai siitä, että ohje käsittelee vain melko helppoja tapauksia. On aika helppoa sanoa, että halutunlainen on sujuvampaa kieltä kuin halutun lainen, mutta haluamasilainen ei istukaan kieleen niin hyvin. On myös helppoa sanoa, että Pariisin lainen kannattaa korvata ilmauksella Pariisin kaltainen, varsinkin kun tässä tapauksessa on todella kyse kaltaisuudesta, muistuttavuudesta, eikä jonkin vaatimuksen täyttämisestä tms. Mutta ilmaisun haluamasi lainen korvaaminen ilmaisulla haluamasilainen tai ilmaisulla haluamasi kaltainen ei olekaan ongelmatonta. Jälkimmäinen luo ongelman, joka on pahempi kuin se kielellinen kömpelyys, joka on yritetty välttää. Mistä lukija enää tietää, onko merkitys ’sellainen kuin haluat’ vai ’sellainen, joka muistuttaa sitä, mitä haluat’?