Datatekniikka ja viestintä - Ihmisten kielet: Suomen kieli:

Yhdyssanat yhteen

Tässä ohjeessa pyritään antamaan tiivistetyt yleisohjeet siitä, milloin sanat kirjoitetaan yhteen, milloin erikseen, eli milloin kyseessä on yhdyssana, milloin sanaliitto. Lisäksi annetaan viitteitä tarkempiin selostuksiin aiheesta.

Jos et kirjoita selviä yhdys sanoja yhteen, tulet kertoneeksi, että kirjoittamisen mallinasi ovat lähinnä mainos tekstien isku lauseet ja asian tuntemattomat käännökset englannista.

Kirjallisessa viestinnässä vastaanottaja sijoittaa usein lähettäjän johonkin viiteryhmään pelkästään oikeinkirjoituksen perusteella. Siksi tietoverkoissa oikeinkirjoitus on niin tärkeä osa ilmaisua.
Sampsa Hario

Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa. Puhutussa kielessä tätä vastaa se, että yhdyssanan osista vain ensimmäisellä on pääpaino, muilla sivupaino. Vertaa esimerkiksi ilmaisuja asianajaja ja (jonkin) asian ajaja. Jälkimmäinen on selvästi "kaksihuippuinen" eli osien alkutavut ovat yhtä painokkaita. Yleensä kun ajattelet, miten sanat puheessa lausutaan, voit päätellä, kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Jos korva ei sano mitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossa virheen tekeminen ei ole kovin vakavaa. Esim. sensijaan vai sen sijaan? Kirjoitit kummin tahansa, se tuskin herättää suurta huomiota. Kyseessä on lähinnä sopimuksenvarainen asia. Normien mukainen asu on muuten sen sijaan.

Poikkeuksena edellä annettuun nyrkkisääntöön on se, että rinnasteiset ilmaisut kuten suomalais-ruotsalainen kirjoitetaan yhdyssanoiksi, vaikka yleensä molemmilla osilla on pääpaino. Yhdyssanoiksi käsitetään myös sellaiset ilmaisut kuin Etelä-Suomi, vaikka niissäkin jälkiosa voi ääntyä pääpainollisena. Lisäksi se sääntö, että suomessa pääpaino osoittaa sanan alun, on hiukan yksinkertaistettu. Tarkemmin asiaa kuvaavat esim. Tommi Niemisen Suomen kielen puherytmi ja Näkökulmia suomen puherytmiin.

Lisäsääntöjä, jotka yhdessä painosäännön kanssa auttavat välttämään pahimpia virheitä:

  1. Jos ilmaisun alkuosa on perusmuodossa (nominatiivissa) oleva substantiivi, kyseessä on lähes aina yhdyssana. Sellaiset ilmaisut kuin kirja kauppa ovat pahoja virheitä.
  2. Yhdyssanoja ovat myös ilmaisut, joissa alkuosa on perusmuodossa oleva erisnimi, lyhenne, koodi, symboli tms. Tällöin yhdyssanassa yleensä käytetään yhdysmerkkiä. Esimerkkejä: Windows-järjestelmä, FTP-palvelin, printf-funktio, @-merkki. Joissakin tapauksissa voi käyttää vaihtoehtoisesti myös sanaliittoa, mutta silloin erisnimenomainen ilmaisu on yleisnimen jäljessä, esim. funktio printf, merkki @.
  3. Jos alkuosa on genetiivimuodossa tai adjektiivi, on mahdollisuuksia ja tulkinnanvaraakin enemmän. Tärkeintä on kirjoittaa kiinteät, terminomaiset ilmaisut yhteen silloin, kun erikseen kirjoittaminen muuttaisi merkityksen. Esim. isolokki (eräs lokkilaji, Larus hyperboreus; eri asia kuin iso lokki, 'isokokoinen lokkilintu yleensä'), talonpoika, sananjalka.
  4. Virallisissa kirjoitusasuissa suuntaus on sellainen, että termit ja terminomaiset ilmaisut pyritään kirjoittamaan yhdeksi sanaksi, esim. harmaanorjanhirvikoira (eikä harmaa Norjan hirvikoira kuten ennen). Samoin maiden nimissä ja niiden johdoksissa, esimerkiksi Uusi-Seelanti ja uusiseelantilainen. (Yhdysmerkki ensin mainitussa johtuu siitä, että yhdyssanan välittömänä rakenneosana on erisnimi.)
  5. Jos ilmaisun alkuosa on erityinen yhdyssanamuoto kuten hevos-, olin- tai ulko-, kyseessä on tietenkin yhdyssana. Yhdyssanamuotoja ovat esim. -nen-loppuisten sanojen -s-loppuiset muodot. Erikseen kirjoittaminen, esim. uutis otsikko, on karkea virhe.
  6. Johdokset, joissa kantana on kahden sanan muodostama kokonaisuus, ovat yhdyssanoja, vaikka kanta muuten olisi sanaliitto. Esimerkiksi suomen kieli mutta suomenkielinen.
  7. Lukusana muodostaa yleensä sanaliiton sitä seuraavan substantiivin kanssa, esim. viisi vuotta (tai 5 vuotta), mutta edellisen säännön mukaisesti sellaiset johdokset kuin viisivuotias (tai 5-vuotias) kirjoitetaan yhteen.

Yhtenä nyrkkisääntönä esitetään usein myös se, että yhdyssanan osien väliin ei voi lisätä tarkentavaa määritettä. Esimerkiksi talonpoika on tässä mielessä kiinteä ilmaisu. Sen sijaan sanaliittoon talon poika, jolla on eri merkitys, voi hyvinkin lisätä adjektiivin sanojen väliin, esim. talon vanhin poika.

Kun luku ilmaistaan sanoin, suositeltu menettely on, että sananrajat vastaavat luvun ryhmittelyä kolmen numeron ryhmiin numeroin kirjoitettaessa. Esimerkiksi 2 678 534 olisi siis sanoin kirjoitettuna "kaksimiljoonaa kuusisataaseitsemänkymmentäkahdeksantuhatta viisisataa­kolmekymmentä­neljä". Koska tällöin syntyy varsin pitkiä sanoja, säännöstä usein poiketaan jakamalla sanoja enemmän osiin, esimerkiksi "viisisataa kolmekymmentä neljä". Sellainen myös vastannee paremmin ääntämystä. Viralliset säännötkin mainitsevat mahdollisuuden kirjoittaa suuret pyöreät luvut eri sanoiksi, esimerkiksi "kaksi miljoonaa".


Tarkempia ohjeita

Eräänlaista tausta-aineistoa tarjoaa kirjoitukseni Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen?, jossa yhdyssanoja käsittelevät - osittain virallisia ohjeita kritisoiden ja parannusehdotuksia ilmaan heitellen - seuraavat kohdat: