Suomen kielessä käytetään desimaalierottimena pilkkua, esimerkiksi 5,2. Englannin kielessä käytetään yleensä pistettä, esimerkiksi 5.2, paitsi joidenkin standardointijärjestöjen julkaisuissa pilkkua. Standardien mukaan sekä piste että pilkku ovat sallittuja, mutta englannin kielen normit sallivat vain pisteen.
Luvun numerot jaetaan kolmen numeron ryhmiin desimaalierottimesta vasemmalle ja oikealla, ja ryhmien välissä käytetään sitovaa välilyöntiä, esimerkiksi 2 345,678 91. Tosin eri suositukset ovat hiukan eri linjoilla sen suhteen, miten tarkasti tätä noudatetaan. Käytännössä välit jätetään usein pois, esimerkiksi 2345,67891, tai englannin kielessä käytetään erottimena pilkkua desimaalipisteen vasemmalla puolella, esimerkiksi 2,345.67891.
Luvun esityksessä voi olla myös skaalauskerroin: luvun jäljessä kertomerkki (×) ympärillään sitovat välilyönnit ja sitten luku 10 ja sen eksponentti. Tämä on usein vaihtoehto etuliitteiden käytölle. Esimerkiksi suure 123 456 789 W voidaan esittää myös muodossa 123,456 789 × 10⁻⁶ W tai muodossa 123,456 789 MW.
Kertolaskun merkkinä voidaan standardien mukaan käyttää myös kertopistettä (⋅) silloin, kun luvuissa käytetään desimaalipilkkua eikä -pistettä, esimerkiksi 123,456 789 ⋅ 10⁻⁶. Kertomerkki on kuitenkin selvempi ja myös helpompi tuottaa.
Jos yläindeksejä ei voi käyttää teknisten rajoitusten, käytössä on useita korvaavia merkintöjä, joista mikään ei ole virallinen. Potenssiin korottamista saatetaan merkitä sirkumfleksilla ^ tai merkkiparilla **. Esimerkiksi luku 1,2 × 10⁻⁶ kirjoitetaan tällöin 1,2 × 10^(−6) tai 1,2 × 10**(−6).
Ohjelmointikielissä on yleisesti käytössä niin sanottu E-merkintä, jossa E-kirjain edustaa potenssiin korotettavaa lukua 10, esimerkiksi 1,2E−6 = 1,2 × 10⁻⁶. Tällaista merkintää saatetaan lyhyyden vuoksi käyttää muissakin yhteyksissä, muun muassa laboratoriotuloksissa.