Mittayksikön ja luvun esitystavan valinta

Kun on valittu, millaista mittayksikköä käytetään suureen arvon ilmaisemiseen, on vielä valittava siihen ehkä kuuluva etuliite ja siihen liittyvän luvun esitystapa. Jos on esimerkiksi päätetty ilmaista pituus kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän yksikköä käyttäen, voi samalle arvolle silti olla useita esitystapoja, esimerkiksi seuraavat: 12 345 m; 12,345 km; 12,345 × 10³ m; 0,012 345 Mm.

SFS:n SI-oppaassa ja eräissä muissa ohjeissa, mutta ei standardeissa, suositellaan seuraavia periaatteita:

• Yksikkö valitaan yleensä niin, että lukuarvo saadaan välille 0,1…1 000. Kirjoitetaan esimerkiksi mieluummin 25 mm kuin 0,025 m.
• Ensisijaisesti käytetään sellaisia etuliitteitä, jotka vastaavat kertomista luvun 1 000 (positiivisella tai negatiivisella) potenssilla. Tämä tarkoittaa, että vältetään etuliitteitä deka, hehto, desi ja sentti, sillä kaikki muut etuliitteet täyttävät mainitun ehdon. Kirjoitetaan esimerkiksi mieluummin 25 mm kuin 2,5 cm.

Jälkimmäisen säännön kanssa yhdenmukaista on, että jos etuliitteen sijasta käytetään kymmenen potenssilla kertomista, niin eksponentti on kolmella jaollinen. Tämän mukaisesti kirjoitettaisiin 25 × 10⁻³ m mieluummin kuin 2,5 × 10⁻² m.

Monet seikat saattavat kuitenkin johtaa poikkeamaan näistä periaatteista:

• Pinta-alan ja tilavuuden yksiköissä tarvitaan usein etuliitteitä ”desi-” ja ”sentti-” näiden yksiköiden rakenteen takia. Esimerkiksi kuutio­milli­metri mm³ on miljardis­osa kuutio­metristä mm³, joten jouduttaisiin usein hankaliin alueen 0,1…1 000 ulkopuolella oleviin lukuarvoihin, jos ei käytettäisi myös yksiköitä kuutiodesimetri dm³ ja kuutio­sentti­metri cm³. SI-opas havainnollistaa tätä seuraavasti: ”On parempi kirjoittaa 4 dm² kuin 0,04 m²” tai 40 000 mm², samoin 4 cm³ mieluummin kuin 0,000 004 m³ tai 4000 mm².”
• Monissa yhteyksissä on vakiintunut tapa käyttää tiettyjä yksiköitä. Esimerkiksi ilmanpaine ilmoitetaan yleensä hehtopascaleina (hPa), koska tämä yksikkö on suuruudeltaan sama kuin aiemmin käytetty millibaari (mbar). Yleisten periaatteiden mukaista olisi kirjoittaa esimerkiksi 101 kPa (tai 101,0 kPa) säätiedotuksissa tavallisen ilmaisutavan 1010 hPa sijasta.
• Kun suureen eri arvoja rinnastetaan toisiinsa esimerkiksi taulukossa, on yleensä paras esittää ne samaa yksikköä käyttäen vertailtavuuden vuoksi. Esimerkiksi arvot 4 519 m, 12,1 m ja 0,071 m on helpompi suhteuttaa toisiinsa kuin 4,519 km, 12,1 m ja 71 mm.
• Laboratoriotuloksissa käytetään yleensä esitystapaa, jossa kukin tieto ja siihen liittyvä viitearvo ilmoitetaan käyttäen tiettyä yksikköä suureen arvosta riippumatta. Tämä helpottaa eri tutkimusten tulosten vertailua ja ennen kaikkea tuloksen vertaamista viitearvoon. Tuloksia lukevan ei yleensä tarvitse edes tietää yksikköä, vaan riittää verrata lukuarvoa viitearvon lukuun tai lukuihin. Tuloksia kuvattaessa ja niistä kes­kus­tel­taes­sa jätetään usein yksiköt mainitsematta ja sanotaan esimerkiksi ”hemoglo­bii­ni 148 (viitearvot 134–167 miehillä)”, ilmoittamatta yksikköä g/L.
• Fysiikassa käytetään usein esitystapaa, joka koostuu välillä 1…10 olevasta luvusta, kymmenen potenssista ja etuliitteettömästä yksiköstä, esimerkiksi 1,496 × 10¹¹ m eikä 149,6 × 10⁹ m tai 149,6 Gm. Esitystapa on sikäli käytännöllinen, että suuruusluokka näkyy suoraan eksponentista. Se helpottaa myös suureilla tehtäviä laskutoimituksia.
• Jäljempänä kuvattava ilmausten oletettu tarkkuus voi aiheuttaa sen, että tarkassa esityksessä vältetään kokonaisluvun lopussa olevia nollia, koska ei ole selvää, ovatko ne merkitseviä. Esimerkiksi ilmaus 90 m ei kerro, onko suure ilmaistu metrin vai kymmenen metrin tarkkuudella. (Sen sijaan 90,0 m olisi selvä: suure on ilmaistu metrin kym­me­nes­osan tarkkuudella.)­ Tämä vältetään esimerkiksi käyttämällä ilmausta 9 × 10 m tai ilmausta 0,09 km; ilmaus 9 dam olisi myös mahdollinen, mutta sitä tuskin käytetään.