Venäjän sanojen siirtokirjoitus – Marija ∼ Maria

Venäläisten nimien ja venäjänkielisten sanojen siirtokirjoituksen (translitteroinnin, latinaistuksen) normit ovat Suomessa vakiintuneet pääosin jo noin sata vuotta sitten. Yksityiskohdissa on kuitenkin ollut vaihtelua ja normien muutoksia:

• Kirjainten š ja ž sijasta on yleisesti käytetty kirjainyhdistelmiä sh ja zh, esimerkiksi Pushkin ja Zhdanov suositeltujen asujen Puškin ja Ždanov sijasta. Kielenhuollon suhtautuminen tähän on vaihdellut, kuten š-kirjaimen käytön kuvauksessa selostetaan; nykyisin asenne on jyrkän kielteinen.
• Venäjän jo-kirjaimen ё vastineena on nykyisten normien mukaan jo tai (š:n ja ž:n jäljessä) o. Alun perin se kuitenkin korvattiin e:llä; muutos tehtiin 1970-luvulla. (E. A. Saarimaan Kielenopas jopa vaati kirjoittamaan Orel; nykyisten sääntöjen mukainen asu on Orjol.) Nykyisen standardin SFS 4900 mukaan jo:ta tai o:ta käytetään ”myös ё:n pisteiden puuttuessa, mikäli nimi on yleisesti tunnettu tai pystytään tar­kis­ta­maan”. Kielikellon 2/2003 artikkelissa Jevgeni vai Yevgeniy? – Kyrillisen kirjaimiston siirrekirjainnus suomessa otetaan samanlainen kanta kanta: ”Olisi suo­ta­vaa, että kaikissa tapauk­sis­sa pyrittäisiin ottamaan huomioon tämä ’piilevä’ jo-kir­jain.” Täten olisi kirjoitettava Fjodor (ei Fedor), Gorbatšov (ei Gorbatšev), Potjomkin (ei Potem­kin). Toisaalta vielä esimerkiksi Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (4. painos, 2011) sanoo: ”Tarkassa venäläisessä oikein­kirjoituksessa kirjoitetaan е:n sijasta määrätapauksissa ё. Suomessa – – sekin on vanhastaan translitteroitu e:ksi (je:ksi). Haluttaessa voidaan kuitenkin käyttää tarkempaa translitterointia ja kirjoittaa ё:n vastineeksi – – taval­li­ses­ti jo – – [mutta] š:n, tš:n ja štš:n jäljessä o”.
• Venäjän pehmeälle merkille (ь) ei ole vastinetta sääntöjen mukaisessa siirto­kirjoi­tuk­ses­sa, paitsi standardin mukaisessa ns. tieteellisessä kaavassa. Käytännössä kuitenkin melko usein käytetään pehmeän merkin vastineena heitto­merkkiä tai jotain sen tapaista merkkiä ja kirjoitetaan esimerkiksi Rus’ eikä Rus. E. A. Saarimaan Kielenopas esitti, että ”tarkassa transkriptiossa merkitään konsonantin liudennusta osoittava ’jeer’ (ь) edellisen kirjaimen yläreunaan liittyvällä pilkulla, esim. L’vov – –; yleis­tajuisemmassa kirjoituksessa sitä ei ole ollut tapana merkitä”.
• Naisten etunimet, jotka loppuisivat yleisten siirtokirjoitussääntöjen mukaan -ija, on varsin vakiintuneesti kirjoitettu -ia-loppuisiksi, esimerkiksi Maria, Anastasia, Jevgenia. Nimet myös aivan vakiintuneesti äännetään tämän mu­kai­ses­ti. Kuitenkin Kielikellon 3/2006 kirja-arvostelussa Venäläiset nimet suomen kielessä on kui­ten­kin esitetty (epäselvästi) ohjeena, että tällaiset ni­met pitäisi kirjoittaa -ija-loppuisina: ”nimi Mария pitäisi venäläisenä nimenä kirjoittaa Marija”. Kielikellossa 4/2006 asiaa kommen­toi­daan lukija­palautteen johdosta kirjoituksessa Vielä venäläisistä nimistä muun muassa lainaamalla Martti Kahlan kirjoitusta: ”Jos nimen venäläisyys halutaan ilmaista, j:llinen kirjoitustapa on asiallisempi”. Kielikellon 2/2003 artik­ke­lis­sa Jevgeni vai Yevgeniy? – Kyrillisen kirjaimiston siirrekirjainnus suomessa esite­tään suorana ohjeena: ”Jevgenija, ei Jevgenia, Jevgenya, Yevgenya”.

On esiintynyt viitteitä siitä, että suomessa käytetty venäjän siirto­kirjoitus haluttaisiin korvata toisella, kansain­välisemmällä. Edellisessä kohdassa mainittiin viittaus ”YK:n suosittamaan” järjestelmään. Se tarkoittanee YK:n paikan­nimi­asian­tuntijoiden ryhmän (UNGEGN) suositusta UN Romanization of Russian for Geographical Names (1987). Se perustuu Neuvostoliiton standardointi­järjestön (GOST) silloiseen standardiin, joka taas perustui kansain­välisen standardin ISO 9 silloiseen versioon. Se poikkeaa suomalaisesta järjestelmästä melko vähän; esimerkiksi tš-yhdistelmän sijasta käytetään č-kirjainta. Sen sijaan se poikkeaa huomattavasti sekä Venäjän passeissa käytetyistä järjestelmistä että englannin­kielisessä viestinnässä yleisesti käytetyistä järjestelmistä. Tätä järjestelmää käytetään Kielikellon 4/1994 artikkelissa Paikannimien muutoksista Venäjällä ja sen naapurustossa ”kansainväliseen käyttöön suositettuna järjestelmänä”.

Venäjän eri siirtokirjoitusjärjestelmiä, mukaan lukien suomalaisen käytännön vaihtelu ja standardi ISO 9, kuvaa verkkosivu Venäjän ja muiden slaavilaisten kielten translitterointi.