Mittayksiköiden merkitsemistä koskevia normeja ei ole muutettu pitkään aikaan. Koska asiassa on kuitenkin normiristiriitoja ja siten muutospaineita, esitetään seuraavassa lyhyt katsaus historiaan ja nykytilanteeseen.
Erimielisyyttä tai normiristiriitoja ei ole sen suhteen, että mittayksikkö voidaan ja on usein aiheellistakin ilmaista kirjaimin kirjoitetulla sanalla, esimerkiksi gramma. Eroa syntyy silloin, kun yksikkö esitetään lyhyemmällä ilmauksella.
Mittayksiköiden suomenkielisistä nimistä ei juuri ole ollut erimielisyyttä normien tasolla. Kuitenkin valovirran yksikön luumenin (tunnus lm) nimi tuli vuonna 1992 mittayksikköasetukseen asussa lumen, mutta sen tilalle tuli kielenhuollon ja SFS:n kannan mukainen, vakiintuneena pidetty luumen. Ks. Kielikellon 1/2012 kirjoitusta Valovirran yksikkö on luumen. Lisäksi kielenhuollon ohjeissa esiintyy usein sana aste lämpötilan yksikkönä, vaikka standardien mukainen nimitys on celsiusaste.
Kielenhuolto on suosittanut mittayksiköiden suomenkielisiin nimiin perustuvia lyhenteitä. Sen sijaan kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä eli SI-järjestelmä on kansainvälisten, kielestä riippumattomien tunnusten kannalla. Lyhenteissä on alkujaan käytetty loppupistettä (esimerkiksi gr. = gramma), mutta tästä on asteittain luovuttu. Tunnuksissa ei ole koskaan käytetty pistettä (esimerkiksi g = gramma).
Mittayksiköiden nimien etuliite sentti- ilmaistaan kansainvälisessä järjestelmässä tunnuksella c, esimerkiksi cm = senttimetri. Suomessa kielenhuolto kuitenkin muutaman vuosikymmenen ajan suositti sen sijaan lyhennettä s, esimerkiksi sm = senttimetri. Tästä kannasta luovuttiin virallisesti vuonna 1949, joskin sen mukaan opetettiin kansakoulussa vielä 1950-luvulla. Kyseistä kiistaa kuvataan kirjan Kielenhuollon juurilla kohdassa 5.6.
Mainitun kirjan kohdassa 5.7 kuvataan pisteiden jättämistä pois lyhenteistä. Jo vuonna 1937 kielenhuolto hyväksyi metrijärjestelmän mittojen lyhenteiden (oikeastaan tunnusten) pisteettömyyden. Se kuitenkin vastusti rahayksiköiden tunnusten mk (markka) ja p (penni) pisteettömyyttä, mutta joutui alistumaan valtioneuvoston asiasta tekemään päätökseen vuonna 1938. Vuonna 1945 se hyväksyi muidenkin rahayksiköiden lyhenteiden pisteettömyyden, esimerkiksi kr = kruunu. Vuonna 1949 kielenhuolto valtiovallan painostuksen alla hyväksyi pisteettömiksi kaikkien mittayksiköiden lyhenteet, kuten aikamitat kk = kuukausi ja kappalemitat kuten kpl = kappale. Pisteellisiksi jäivät epätäsmällisinä pidettyjen mittayksiköiden lyhenteet kuten tl. = teelusikallinen, ltk. = laatikko ja pak. = paketti. Niistä piste poistettiin vuonna 1976.
Aiempi kirjavuus, jossa käytettiin joistakin yksiköistä useita erilaisia lyhenteitä, on käytännössä lähes hävinnyt suomen kielestä ja myös sen normeista. Esimerkiksi sekunnin tunnus on yhtenäisesti s, eikä aiempaa lyhennettä sek. tai sek enää juuri käytetä.
Kielenhuolto on kuitenkin pitänyt kiinni eräiden mittayksiköiden suomenkielisiin nimiin perustuvista lyhenteistä siitä riippumatta, että mittayksiköitä ja niiden tunnuksia koskevat standardit on hyväksytty myös Suomen kansallisiksi standardeiksi ja niistä on säädetty lailla. Kuten kohdassa Ajan yksiköiden lyhenteet ja tunnukset: onko tunti h vai t? kuvataan, kielenhuollon kannan voi kuitenkin tulkita lieventyneen.
Sen sijaan kielenhuolto pitää edelleen kiinni siitä, että tonnista (1 000 kg) tulee käyttää lyhennettä tn eikä tunnusta t. Esimerkiksi painorajoituksia ilmoittavissa liikennemerkeissä käytetään kuitenkin t:tä.
Kuten lainauksesta ilmenee, kielenhuollon kirjoituksissa ei noudateta sitä kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän periaatetta, että yksiköiden tunnukset kirjoitetaan aina kursivoimattomina, mm. erotukseksi suureiden tunnuksista, jotka kursivoidaan aina (esimerkiksi m on yksikön metri tunnus, m on suureen massa tunnus).
Normieron muodostaa myös se, että kielenhuollon ohjeissa esitetään asteen merkki yksinään lämpötilan yksikön symboliksi, esimerkiksi ”10° lämmintä”.
Litran on kielenhuollon kannan mukaan l, kun taas standardit sallivat sekä l:n että L:n. Jälkimmäisen käyttö on yleistynyt etenkin siksi, että se on monissa tilanteissa selvempi; esimerkiksi 1 L on helpompi hahmottaa kuin 1 l.