Suomen kielen normien muutoksia, luku 15 Muita muutoksia:

Mittayksiköiden merkitseminen

Mittayksiköiden merkitsemistä koskevia normeja ei ole muutettu pitkään aikaan. Koska asiassa on kuitenkin normi­risti­riitoja ja siten muutos­paineita, esitetään seuraavassa lyhyt katsaus historiaan ja nyky­tilanteeseen.

Erimielisyyttä tai normiristiriitoja ei ole sen suhteen, että mitta­yksikkö voidaan ja on usein aiheellistakin ilmaista kirjaimin kirjoitetulla sanalla, esimerkiksi gramma. Eroa syntyy silloin, kun yksikkö esitetään lyhyemmällä ilmauksella.

Mittayksiköiden suomenkielisistä nimistä ei juuri ole ollut erimielisyyttä normien tasolla. Kuitenkin valovirran yksikön luumenin (tunnus lm) nimi tuli vuonna 1992 mitta­yksikkö­asetukseen asussa lumen, mutta sen tilalle tuli kielenhuollon ja SFS:n kannan mukainen, vakiintuneena pidetty luumen. Ks. Kieli­kellon 1/2012 kirjoitusta Valovirran yksikkö on luumen. Lisäksi kielenhuollon ohjeissa esiintyy usein sana aste lämpötilan yksikkönä, vaikka standardien mukainen nimitys on celsiusaste.

Kielenhuolto on suosittanut mittayksiköiden suomenkielisiin nimiin perustuvia lyhenteitä. Sen sijaan kansainvälinen mitta­yksikkö­järjestelmä eli SI-järjestelmä on kansain­välisten, kielestä riippumattomien tunnusten kannalla. Lyhenteissä on alkujaan käytetty loppupistettä (esimerkiksi gr. = gramma), mutta tästä on asteittain luovuttu. Tunnuksissa ei ole koskaan käytetty pistettä (esimerkiksi g = gramma).

Mittayksiköiden nimien etuliite sentti- ilmaistaan kansain­välisessä järjestelmässä tunnuksella c, esimerkiksi cm = senttimetri. Suomessa kielen­huolto kuitenkin muutaman vuosikymmenen ajan suositti sen sijaan lyhennettä s, esimerkiksi sm = senttimetri. Tästä kannasta luovuttiin virallisesti vuonna 1949, joskin sen mukaan opetettiin kansa­koulussa vielä 1950-luvulla. Kyseistä kiistaa kuvataan kirjan Kielenhuollon juurilla kohdassa 5.6.

Mainitun kirjan kohdassa 5.7 kuvataan pisteiden jättämistä pois lyhenteistä. Jo vuonna 1937 kielenhuolto hyväksyi metrijärjestelmän mittojen lyhenteiden (oikeastaan tun­nus­ten) pisteettömyyden. Se kuitenkin vastusti rahayksiköiden tunnusten mk (markka) ja p (penni) pisteettömyyttä, mutta joutui alistumaan valtioneuvoston asiasta tekemään pää­tök­seen vuonna 1938. Vuonna 1945 se hyväksyi muidenkin rahayksiköiden lyhenteiden pis­teet­tö­myy­den, esimerkiksi kr = kruunu. Vuonna 1949 kielenhuolto valtio­vallan pai­nos­tuk­sen alla hyväksyi pisteettömiksi kaikkien mittayksiköiden lyhenteet, kuten aikamitat kk = kuukausi ja kappalemitat kuten kpl = kappale. Pisteellisiksi jäivät epätäsmällisinä pidet­ty­jen mitta­yksi­köi­den lyhenteet kuten tl. = teelusikallinen, ltk. = laatikko ja pak. = paketti. Niistä piste poistettiin vuonna 1976.

Aiempi kirjavuus, jossa käytettiin joistakin yksiköistä useita erilaisia lyhenteitä, on käy­tän­nös­sä lähes hävinnyt suomen kielestä ja myös sen normeista. Esimerkiksi sekunnin tunnus on yhtenäisesti s, eikä aiempaa lyhennettä sek. tai sek enää juuri käytetä.

Kielenhuolto on kuitenkin pitänyt kiinni muutamien mitta­yksiköiden suomen­kielisiin nimiin perustuvista lyhenteistä siitä riippumatta, että mitta­yksiköitä ja niiden tunnuksia koskevat standardit on hyväksytty myös Suomen kansallisiksi standardeiksi ja niistä on säädetty lailla. Kuten kohdassa Ajan yksiköiden lyhenteet ja tunnukset: onko tunti h vai t? kuvataan, kielenhuollon kannan voi kuitenkin tulkita lieventyneen.

Sen sijaan kielenhuolto pitää edelleen kiinni siitä, että tonnista (1 000 kg) tulee käyttää lyhennettä tn eikä tunnusta t. Esimerkiksi painorajoituksia ilmoittavissa liikennemerkeissä käytetään kuitenkin t:tä.

Seuraavaan taulukkoon on koottu ne yksiköt, joille kielen­huolto suosittaa suomen­kielistä lyhennettä, joka poikkeaa kansain­välisestä tunnuksesta.

Yksikkö Kv. tunnus Suom. lyhenne Huomautus
tunti h t
tonni t tn Sama kuin megagramma (Mg).
vuosi a v Tarkalta merkitykseltään vaihteleva; ei kuulu SI-järjestelmään.
päivä, vuorokausi d pv, vrk

Jonkinasteista myönnytystä merkitsee kuitenkin seuraava kohta Kielikellon 4/2009 artikkelissa Tunti, tonni ja päivä:

Myös ajan ilmaus tunti olisi pyrittävä yleiskielessä kirjoittamaan lyhentämättömänä. Jos tämä ei ole mahdollista, on tapauksittain harkittava, vaatiiko asiayhteys käyttämään yleiskielistä lyhennettä (t) vai mittajärjestelmän mukaista tunnusta (h).

Kuten lainauksesta ilmenee, kielenhuollon kirjoituksissa ei noudateta sitä kansain­välisen mitta­yksikkö­järjestelmän peri­aatetta, että yksiköiden tunnukset kirjoitetaan aina kursivoimattomina, mm. erotukseksi suureiden tunnuksista, jotka kursivoidaan aina (esimerkiksi m on yksikön metri tunnus, m on suureen massa tunnus).

Normieron muodostaa myös se, että kielenhuollon ohjeissa esitetään asteen merkki yksinään lämpötilan yksikön symboliksi, esimerkiksi ”10° lämmintä”.

Litran on kielenhuollon kannan mukaan l, kun taas standardit sallivat sekä l:n että L:n. Jälkimmäisen käyttö on yleistynyt etenkin siksi, että se on monissa tilanteissa selvempi; esimerkiksi 1 L on helpompi hahmottaa kuin 1 l.