Kielenhuollon vanha kanta on, että ajan yksiköistä sekunti, minuutti ym. olisi käytettävä niiden suomenkielisten nimien lyhenteitä. Kuitenkin ne alettiin jo 1900-luvun alkupuolella kirjoittaa ilman pistettä, toisin kuin lyhenteet yleensä. Tämän takia ”s” ja ”min” voidaan tulkita yhtä hyvin suomenkielisiksi lyhenteiksi kuin standardoiduiksi tunnuksiksi. Sen sijaan tunnin lyhenne on ”t”, mutta tunnus on ”h”, ja vuorokauden lyhenne on ”p” tai ”vrk”, mutta tunnus on ”d”.
Vielä Kielikellon 3/1998 artikkelissa Ajan ilmaiseminen sanotaan:
Ajan yksiköistä käytetään yleiskielisessä tekstissä suomenkielisiä lyhenteitä.
– –
Kansainvälisen SI-mittayksikköjärjestelmän mukaisia tunnuksia ovat h (tunti), d (vuorokausi) ja a (vuosi). Niiden käyttöä ei suositella tavallisessa yleiskielisessä tekstissä.
Todellisuudessa tunti, vuorokausi ja vuosi eivät ole SI-yksiköitä. Minuutti, tunti ja vuorokausi ovat sallittuja lisäyksiköitä, jotka on määritelty ajan yksikön sekunnun perusteella. Vuosi ei edes ole yksikäsitteinen ajan yksikkö. SI-järjestelmän sääntöjen mukaan yksiköiden tunnuksia kuten h ja d ei koskaan kursivoida.
Kuitenkin Kielikellon 4/2009 artikkelissa Tunti, tonni ja päivä on toinen linja, joka sallii h:n käytön tunnin tunnuksena:
Yleiskielisten lyhenteiden ja ajan SI-yksiköiden tunnusten välisessä työnjaossa Kielitoimisto suosittaa edelleen noudatettavaksi seuraavaa yleisperiaatetta:
Julkisessa viestinnässä tulisi käyttää ajan mittayksikköjen tunnusten (a, d) asemesta yksikön nimeä kokonaan kirjoitettuna (vuosi, vuorokausi) tai, jos lyhentäminen on tarpeen, näihin sanoihin pohjautuvia lyhenteitä v, vrk. Myös ajan ilmaus tunti olisi pyrittävä yleiskielessä kirjoittamaan lyhentämättömänä. Jos tämä ei ole mahdollista, on tapauksittain harkittava, vaatiiko asiayhteys käyttämään yleiskielistä lyhennettä (t) vai mittajärjestelmän mukaista tunnusta (h).
Vrt. taustakuvaukseen kohdassa Mittayksiköiden merkitseminen.