Vanhastaan on kristinuskon jumalaa tarkoittavassa sanassa käytetty isoa alkukirjainta. Tämä esitettiin ennen sääntönä, jota ei erikseen perusteltu. E. N. Setälän Suomen kielioppi: äänne- ja sanaoppi esittää (s. 29), että isoa alkukirjainta käytetään viidessä tapauksessa: virkkeen alussa, erisnimissä, ”Jumala sanassa ja sen kanssa samaa merkitsevissä sanoissa (esim. Herra, Luoja, Kaikkivaltias)”, eräissä puhuttelusanoissa yms. ja tavallisesti runosäkeiden alussa. Setälä ei siis perustele Jumala-sanaa ja vastaavia koskevaa kohtaa sillä, että kyseessä olisi erisnimi (sillä erisnimistä on oma kohtansa), ei myöskään kunnioittavuudella tms.
Myöhemmin on tarkennettu, että Jumala-sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun tarkoitetaan kristittyjen (kristinuskon) Jumalaa tai ehkä yleisemmin yksijumalaisen uskonnon Jumalaa. Ilmeisesti tämä on koettu jotenkin ongelmalliseksi, sillä ohjetta on ruvettu perustelemaan sillä, että kyseeä on kunnioituksen osoitus. (Vrt. kohdassa Alkukirjain sanoissa Te ja Sinä sekä puhutteluissa siteerattuun).
Kun kirjoitusasua perustellaan kunnioituksen osoittamisella, herää kysymys, pitääkö niidenkin käyttää isoa alkukirjainta, jotka eivät halua osoittaa kunnioitusta. Onkin käynyt melko tavalliseksi asiateksteissäkin kirjoittaa jumala tarkoitettaessa kristinuskon Jumalaa.
KOP:n sivulla Alkukirjain: jumalien nimet kuvataan ensin yleisesti, että jumala-sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, mutta lisätään: ”Kun puhutaan jonkun tietyn uskonnon jumalasta, sana jumala voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella osoittamassa kunnioitusta.” Tässä tuskin tarkoitetaan, että minkä tahansa uskonnon mistä tahansa jumalasta kirjoitettaessa voisi käyttää asua Jumala (esimerkiksi ”Mars oli roomalaisten Jumala”), vaan kyse on kristinuskon ja juutalaisuuden jumalasta. Tosin ohje lisää: ”Islamin tuntijoiden teksteissä arabian sana Allah käännetään yleensä suomeksi sanalla Jumala.”
KOP:n ohje lisää, että ”muutkin jumalaa – samoin kuin esimerkiksi Jeesusta – vakiintuneesti tarkoittavat sanat voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella”, esimerkkeinä Herra, Isä, Luoja, Vapahtaja, Messias. (Avoimeksi jää, miksi sanan Jeesus edellä on sana esimerkiksi eli mikä kaikki muu tulisi kyseeseen.) Toisaalta sen mukaan ”esimerkiksi sanoja luoja ja isä käytetään kuitenkin uskonnollisissa teksteissä myös kuvaavassa perusmerkityksessään, jolloin ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Ohje vielä erikseen käsittelee uskonnollisia sanaliittoja.
Normit ovat siis muuttuneet ja hämärtyneet. Aiemmin Jumala oli ainoa oikea kirjoitusasu, kun tarkoitettiin kristinuskon jumalaa; nyt se on vain sallittu ja osoittaa kunnioitusta. Epäselvää on, mitä kaikkia jumalan nimityksiä voi kirjoittaa isolla alkukirjaimella ja missä yhteyksissä. Esimerkiksi sana vapahtaja on toki ennen muuta uskonnollisen kielen sana, mutta sitä saatetaan käyttää myös uskonnollisia asioita kuvailevassa tekstissä; voiko silloinkin kirjoittaa ”He pitävät Jeesusta Vapahtajana”? Sekavuutta kuvailee Kielikellon 3/1998 artikkeli Iso alkukirjain Jumalaa ja Jeesusta tarkoittavissa sanoissa.