Aiemmin esiintyi vaihtelua sellaisissa maantieteellisissä nimissä, joissa erisnimeen liittyy ilmansuuntaa tms. ilmaiseva alkuosa. Erään vanhan ohjeen alkuosassa oli iso alkukirjain, jos sana kokonaisuudessaan tarkoitti vakiintunutta, tarkkarajaista aluetta. Tästä kuitenkin luovuttiin jo vuonna 1968: ”Suomen Akatemian kielilautakunta – – päätyi suosittelemaan isoa alkukirjainta, milloin yhdysnimen tarkoittama alue on toinen kuin sen pelkän jälkiosan tarkoittama, olipa alue tarkkarajainen tai ei, esim. Etelä-Suomi, Keski-Eurooppa, Ala-Satakunta, Sydän-Häme, Järvi-Suomi, Manner-Eurooppa, Suur-Ruovesi, Muinais-Karjala Sen sijaan kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella sellaiset pelkästään luonnehtivat ilmaukset kuin natsi-Saksa, tsaari-Venäjä (tarkoitetaan hallitusmuotoa, ei aluetta) ja loma-, matkailu-Suomi (= Suomi lomanvieton kannalta tai matkailumaana).” Tämä on aika lailla vakiintunut sekä ohjeisiin että käytäntöön.
Ohjeiden aiempaa kehitystä ja mainittua kannanottoa kuvailee Kielikellon 1 (1968) artikkeli Yhdysperäiset maantieteelliset nimet, josta edellä oleva lainaus on. Nykyisen ohjeen esittää tiivistetysti KOP:n sivu Alkukirjain paikannimissä.
Eräissä tapauksissa on kuitenkin tapahtunut muutoksia tai esiintynyt horjuntaa. Edellä mainittu artikkeli sanoo: ”Rajaa on turha vetää kovin tiukaksi, koska se on luonnostaan epämääräinen. Esim. Nyky-Suomi voi viitata yhtä hyvin nykyisiin oloihin kuin nykyiseen alueeseen. Myös semmoiset aivan tilapäiset yhdysilmaukset kuin luoteis-Inari voidaan kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.” Tällaisia mahdollisuuksia ei mainita myöhemmissä ohjeissa. Päinvastoin KOP:n ohjeen tiivistelmä esittää yksiselitteisesti:
Nimeen kuuluva määriteosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun kyseessä on maantieteellinen alue (Etelä-Savo), ja pienellä, jos se luonnehtii paikkaa jonkin ominaisuuden kannalta (nyky-Suomi).
Asu nyky-Suomi mainitaan myös Kielikellon 3/1995 kirjoituksessa Erikoisia erisnimiä ja erisnimiä yleisnimissä. Siinä kuitenkin esitetään toisenlaisia poikkeamisia yleisperiaatteesta. Se toteaa ensin, että ”Etelä-Suomen synonyymina tuntuu joskus käytettävän myös ’Ruuhka-Suomea’”, mikä on yksinkertaistus, koska Ruuhka-Suomi tarkoittaa Suomen ruuhkaista tai ruuhkaisinta osaa. Se kuitenkin jatkaa: ”Pienellä aloitettu ruuhka-Suomi on toisaalta ollut väkirikkautta, muuttovoittoisuutta ja liike-elämän vilkkautta kuvaava nimitys vastakohtanaan runo-Suomi tai luonnon-Suomi. Näihin nimityksiin tuntuu kyllä alun perin sisältyvän vahva maantieteellisestikin erottava aspekti, johon jo edellä viitattiin.” Samantapaisesti artikkelissa esitetään vaihtoehdot puu-Käpylä ja Puu-Käpylä, mikä on epäjohdonmukaista, koska sanalla tarkoitetaan sitä Käpylän osaa, jossa on (vanhoja) puurakennuksia, ei koko Käpylää jollain tavalla luonnehdittuna. Epäselvää on, mitä tarkoittaa virke ”’Vihermeilahti’ pitäisi kaikin mokomin kirjoittaa joko Viher-Meilahti tai viher-Meilahti”, jossa ei mitenkään selvennetä, tarkoitetaanko Meilahden vihreää osaa vai koko Meilahtea vihreäksi luonnehdittuna.