Kuten kohdassa Alkukirjain Jumala-sanassa ja vastaavissa kuvattiin, kristinuskon Jumalaa tarkoittavien sanojen kuten Jumala ja Luoja lisäksi on isoa kirjainta vanhastaan käytetty myös Jumalaa tarkoittavien sanaliittojen toisen sanan alussa, esimerkiksi Pyhä Henki. Kuitenkin Kielikellon 2/1980 artikkelissa Alkukirjain Jumalaa tai Kristusta tarkoittavissa ilmauksissa kuvattu suomen kielen lautakunnan kannanotto sanoo vain, että sellaista käytäntöä voidaan jatkaa, esittäen sen siis sallituksi, ei normiksi:
– – Raamatussa voidaan harkinnan mukaan edelleen käyttää isoa alkukirjainta sellaisissa Jumalaa tai Kristusta tarkoittavissa ilmauksissa kuin Kuningas, Israelin Pyhä, Israelin Valo, minun Isäni, Vapahtaja, Ihmisen Poika, Pyhä Henki, jotka ovatkin tavallaan erisnimen luonteisessa käytössä.
Kielikellon 3/1998 artikkelin Iso alkukirjain Jumalaa ja Jeesusta tarkoittavissa sanoissa mukaan ”Sanaliitossa Jumalan Karitsa voi kielen puolesta vallan hyvin kirjoittaa karitsa, jos rohkenee murtaa tradition.” Toisaalta se sanoo:
Vanhan käytännön mukaisesti kirjoitetaan Pyhä Henki – –. Poika sanaliitoissa Jumalan poika ja Daavidin poika voidaan kirjoittaa yleisnimenä silloin, kun se ilmaisee selvemmin sukulaisuutta kuin arvoa.
KOP esittää yleisesti, että tällaisissa ilmauksissa toinen osa voidaan kirjoittaa isolla tai pienellä alkukirjaimella. Esimerkkien joukossa on myös sellaisia, joissa ensimmäisessäkin osassa on pieni alkukirjain.
Jos uskonnollisen tekstin jumalaan tms. viittaava ilmaus on useampiosainen, molemmat osat voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Mahdollinen on myös kirjoitustapa, jossa vain nimen ensimmäinen osa alkaa isolla alkukirjaimella:Pyhä Henki ∼ Pyhä henki
Korkeampi Voima ∼ Korkeampi voima
Jumalan Poika ∼ Jumalan poika
Taivaan Isä ∼ taivaan Isä
Pyhä Neitsyt ∼ Pyhä neitsyt ∼ pyhä neitsyt
Jumalan äiti ∼ jumalanäiti
NSK:ssa ja PSK:ssa on sanan kolminaisuus esimerkeissä Pyhä k., josta ei voi päätellä, kirjoitetaanko ensimmäinen sana isolla alkukirjaimella virkkeen sisällä (yleensä kirjoitetaan), mutta ainakin toinen kirjoitetaan siis pienellä. KSK:n esimerkeissä asuna on selvästi Pyhä Kolminaisuus, myös nimityksessä Pyhän Kolminaisuuden päivä, joka on otettu vanhan nimityksen kolminaisuudenpäivä rinnalle sanakirjaan. Tämä heijastaa sitä, että kirkolliskokous muutti päivän nimen näin vuonna 1999 samalla, kun muitakin nimiä muutettiin (ks. Aikakirja 2013, s. 149).