Korkeakoulussa tehdyn tietokoneohjelman tekijänoikeudesta

Tekijänoikeuslaissa, sen 40 b:ssä, on säädetty, että tietokoneohjelman tekijänoikeus siirtyy työnantajalle, jos ohjelma "on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä". Tätä ei säädöksen mukaan kuitenkaan sovelleta "sotilasopetuslaitoksia lukuun ottamatta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan".

Mitä tarkoitetaan tuolla "opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivalla" tekijällä? (Toinen tulkinnanvarainen kysymys on, mitä tässä yhteydessä tarkoittaa sana "korkeakoulu". Sanan käyttöhän on aika paljon muuttunut kyseessä olevan pykälän säätämisen tilanteesta, Luonnollista lienee tulkita, että merkitys rajoittuu ns. tiede- ja taidekorkeakouluihin.)

Kysymys on erittäin hankala. Tiedossani ei ole, että tätä asiaa olisi tuomioistuimessa jouduttu tulkitsemaan. Periaatteessahan säädös on sangen tulkinnanvarainen monessakin mielessä. Yksi ääritulkinta lähtisi siitä, että esimerkiksi assistentti tai lehtori kuuluu jonkin professuurin alaisuuteen eikä siis toimi itsenäisesti. Lievempi tulkinta, joka on mielestäni perusteltu jäljempänä kuvaamistani syistä, lähtisi siitä, että tarkoituksena on ollut sulkea pois vain ne henkilöt, jotka on palkattu korkeakouluun pelkästään opetuksen ja tutkimuksen teknisiksi avustajiksi.

Alun perin, laissa 11.1.1991/34, säädös tuli lakiin seuraavassa muodossa:

Edellä 1 momentissa olevia säännöksiä ei sovelleta sotilasopetuslaitoksia lukuun ottamatta korkeakoulun opetus- tai tutkimustyössä toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan eikä siihen välittömästi liittyvään teokseen.

Myöhemmin, Eta-sopimuksen ja erään direktiivin johdosta, hallitus esitti (HE 211/1992) eräitä muutoksia tekijänoikeuslakiin. Esityksen mukaan puheena oleva momentti olisi kokonaan kumottu. Toisaalta esityksen perusteluissa sanottiin:

Direktiivi ei sen sijaan sisällä 40 b §:n 2 momenttia vastaavaa nimenomaista poikkeusta, jonka mukaan oikeudet eivät siirry silloin, kun kyse on korkeakoulun opetus- tai tutkimustyössä toimivan tekijän luomasta tietokoneohjelmasta. Tämä poikkeussäännös ehdotetaan kumottavaksi. Korkeakouluissa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan tekijänoikeus tutkijan luomaan teokseen ei siirry korkeakoululle. Siltä osin kuin korkeakoulun ja tutkijan välillä on sovittu näin, poikkeussäännöksen kumoaminen ei muuta oikeustilaa. Hiljainenkin sopimussuhde syrjäyttää puheena olevan presumtiosäännöksen.

Tämä voitaisiin lukea niin, että säädöksen kumoaminen ei olisi muuttanut mitään, koska korkeakouluissa on vakiintunut asiasta tietty käytäntö, joka on katsottava sopimuksenluonteiseksi ja siten oikeutta luovaksi. Toisaalta tämän käytännön olemassaolo ja sisältö on aika epämääräinen asia, ja siinä lienee vaihtelua korkeakoulujen välillä ja sisälläkin.

Toisaalta eduskuntakäsittelyssä, josta minulla ei ole tarkempia tietoja (näin vanhoja tietoja ei ole viety eduskunnan Web-palvelimeen), eduskunta muutti ehdotusta. Säädetyssä laissa (7.5.1993/418) kyseistä momenttia ei kumottu, vaan sitä muutettiin; muutos merkitsi, että

Oletettavasti eduskunnankin tavoitteena oli säilyttää vallitseva tilanne. Tuloksena oli kuitenkin sangen tulkinnanvarainen säädös. Onko esimerkiksi tuo jälkimmäinen muutos tulkittava niin, että säädös koskee vain niitä, joiden tehtäviin kuuluu sekä opetus että tutkimus?

Mutta kun eduskunta teki kyseisen muutoksen, niin ajatuksena mitä ilmeisimmin oli pyrkiä takaamaan korkeakoulujen opettajien ja tutkijoiden oikeudet laajemmin tai varmemmin kuin mitä hallituksen esitys olisi merkinnyt. Näin ollen sitä ei pitäisi tulkita niin, että se olisi supistanut heidän tekijänoikeutensa alaa siitä, millaiseksi se oli korkeakouluissa vakiintunut.

Asiassa on varsin mielenkiintoinen poikkeusten ja poikkeuksenpoikkeusten viidakko:


Jukka Korpela