Se, jonka tekijänoikeutta on loukattu – esimerkiksi julkaisemalla luvatta hänen kirjoittamansa teos – voi periaatteessa tehdä rikosilmoituksen, jos loukkausta on syytä epäillä tahalliseksi. Mahdollinen rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen siten kuin edellisessä kohdassa mainittiin, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa.
Rikosilmoitus on toisaalta aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä, ja toisaalta se ei johda tuloksiin kovinkaan nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin on syytä kääntyä asianajajan puoleen – ja varautua kustannuksiin, joita mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. (Toisaalta koti- tai muu vakuutus saattaa osittain korvata oikeuskuluja.)
Oikeudenkäynnit ovat kalliita, ja niinpä on parasta ensin yrittää muulla tavoin hoitaa asia. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeutta loukanneelle, jos tämä on tiedossa ja tavoitettavissa. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan verkkosivun poistamista tai hyvitystä tai korvauksia taikka muuta, mitä tekijä pitää kohtuullisena. (Tekijän vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet asianmukaisesti mainitaan tekijänä.) Jos näin ei päästä tekijää tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet.
Eräs mahdollisuus erityisesti Internetissä tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten käsittelyyn on kääntyä sen palveluntarjoajan tai organisaation puoleen, jonka välineitä on käytetty, jos tekijänoikeutta loukannutta ei tavoiteta tai hänen kanssaan ei päästä hyväksyttävään ratkaisuun. Tämä voi olla tehokasta, jos kyse on esimerkiksi oppilaitoksen tai yrityksen sivuista. Palveluntarjoajat ovat kuitenkin usein halunneet pysyttäytyä erossa tällaisista kysymyksistä, mikä on omalla tavallaan hyvin ymmärrettävää, etenkin kun kysymys niiden vastuusta ja tehtävistä tällaisissa asioissa on ollut epäselvä niin Suomessa kuin muuallakin. Tilannetta on kuitenkin selventänyt EU-direktiiviin perustuva laki, joka tuli voimaan 1.7.2002.
Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta antaa (5. luvussa) teoksen tekijälle oikeuden vaatia ensisijaisesti sisällöntuottajaa ja toissijaisesti palveluntarjoajaa poistamaan tekijänoikeutta loukkaavan aineiston. Asian taustasta kertoo hallituksen esitys 194/2001.