Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslain 7. luvussa sekä rikoslain 49. luvun 1 §:ssä. Tämä johtuu siitä, että nykyisin on pyritty kokoamaan rikoslakiin kaikki säädökset vakavista rikoksista, ja muissa laeissa on säädöksiä vain lievemmistä rikkomuksista, joista ei voi seurata vankeustuomiota.
Kyseeseen tuleva rikosnimike on tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.
Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista:
Lisäksi voidaan rikoksia yleisesti koskevien säädösten (rikoslain 10. luvun) perusteella tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. Tämä voi koskea myös mm. tietokonetta.
Edellä mainittu ”kohtuullinen hyvitys” liittyy ns. ankaraan (objektiiviseen) vastuuseen, joka ei riipu tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Toisaalta lain tulkinta on erinäisten vaiheiden jälkeen asettunut sellaiseksi, että hyvityksenä maksettava summa on enintään normaali lisenssimaksu, mahdollisesti sitä merkittävästi pienempi, ks. erityisesti KKO 1999:115. (Tällöin ajatellaan teoksia, esimerkiksi tietokoneohjelmia, joiden lisenssejä yleisesti myydään. Muissa tapauksissa tulkintakysymys muodostuisi varmaankin varsin ongelmalliseksi.)
Jos on toimittu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan hyvityksen lisäksi tuomita maksamaan varsinaista vahingonkorvausta. Lisäksi tulee kyseeseen rangaistukseen tuomitseminen, jos tekijänoikeutta on loukattu ”tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta” (56a §). Tässä esiintyvien termien merkitystä rikosoikeudessa käsittelee Jouni Heikniemen kirjoitus Tahallisuudesta ja huolimattomuudesta.
Oikeuskäytännössä tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, myös ehdottomina.
Yleisten oikeusperiaatteiden kannalta on varsin erikoista, että tietokoneohjelman kopiointi yksityiseenkin käyttöön ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuslaissa nimenomaisesti kielletty (12 §), mutta samassa laissa on toisaalla säädetty, että sellaista tekoa ei pidetä tekijänoikeusrikkomuksena (56a §). Koska kyseeseen ei voine tulla myöskään rikoslain tekijänoikeusrikossäädöksen soveltaminen, sellainen teko on toisaalta laissa nimenomaisesti kielletty, toisaalta nimenomaisesti jätetty rangaistavuuden ulkopuolelle. Asia on enemmänkin periaatteellinen kuin käytännöllinen, sillä puheena olevasta teosta voidaan tuomita hyvitykseen ja mahdollisesti myös korvaukseen, joka käytännössä voi olla merkittävämpi seuraamus kuin pieni sakko.