Tekijänoikeus opetustoiminnassa

Tekijänoikeuden perusperiaatteet ovat voimassa myös opetuksen yhteydessä. Opetusta varten ei suinkaan saa esimerkiksi vapaasti kopioida teoksia. Tekijän yksinoikeutta määrätä teoksesta on kuitenkin rajoitettu useilla eri tavoilla. Osa näistä tavoista koskee vain opetusta.

Tekijänoikeuden yleisistä rajoituksista merkittävimpiä opetuksessa ovat sitaattioikeus ja oikeus näyttää julkistettua teosta (20 §). Jälkimmäinen tarkoittaa esimerkiksi kuvataulun näyttämistä. Sen sijaan vaikkapa videon näyttämistä tai kuvan näyttämistä siirtoheittimellä ei pidetä tekijänoikeudellisesti näyttämisenä, vaan esittämisenä.

Esittämisestä on kyllä erityissäädös, jonka perusteella julkaistun teoksen saa esittää opetuksen yhteydessä (21 §). Tämä ei kuitenkaan koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Niiden esittäminen opetuksessakin vaatii siis luvan, joka usein voidaan hankkia sopivan yleisen lisenssijärjestelyn kautta.

Muita opetuksessa merkittäviä erityissäädöksiä ovat:

• Valokopiointilisenssi: Kopioston ja valtion välisen sopimuksen perusteella voidaan määrätyn ehdoin ottaa valokopioita teoksista silloinkin, kun tekijä ei ole Kopioston jäsen. Tämä perustuu niin sanottuun sopimuslisenssijärjestelmään. Valokopiointiin rinnastetaan vastaavat graafiset menetelmät kuten offset, samoin valokuvaus diafilmille, nykyisin myös digitaalisesta lähteestä (kuten verkkosivulta) tulostaminen, mutta ei esimerkiksi skannausta.
• Vastaavantapainen järjestely on olemassa radio- ja TV-ohjelmien nauhoittamisen suhteen. (14 §)
• Opettajan tai oppilaan esityksen, jossa esitetään julkistettu teos (esim. lausutaan runo), saa nauhoittaa opetuksessa tilapäisesti käytettäväksi. (14 § 2. mom.). Huomaa, että nauhoittamiseen tarvitaan kuitenkin esittäjän lupa! (45 §)
• Opetuskäyttöön tehtävään kokoomateokseen saa eräin ehdoin ottaa vähäisiä osia julkistetuista teoksista (18 §).

Viimeksi mainittu poikkeus, niin sanottu antologiavapaus, on soveltamisalaltaan ahdas, ja sen perusteella voidaan tehdä lähinnä kielenopetusta tukevia lukemistoja ja vastaavia aineistoja. Se ei suinkaan tarkoita, että opetusaineistoon voisi vapaasti napsia otteita muiden teoksista. Edellytyksenä nimittäin on muun muassa se, että otteita ei oteta oppikirjoista, että otteet otetaan yli viisi vuotta vanhoista teoksista ja että kokoomateos valmistetaan painamalla tai vastaavalla menetelmällä, ei siis digitaalisesti. Lisäksi tekijöillä on oikeus korvaukseen.

Edellä kuvattuihin poikkeuksiin nojauduttaessa on muistettava seuraavat seikat:

• Tekijä ja lähde on ilmoitettava ”sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”.
• Teosta ei saa muuttaa enempää kuin sallittu käyttäminen edellyttää. (11 §)
• Opetus ei tässä yhteydessä tarkoita sellaista opetustoimintaa, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa, siis esimerkiksi koulutusyrityksen maksusta järjestämää koulutusta. (54 a §)