Copyright-merkintää ei tarvita. Se, että teoksessa ei ole copyright-merkintää eikä ehkä edes tekijän nimeä mainittuna, ei suinkaan poista tekijänoikeutta. Ja toisaalta jos kyseessä ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä teos, ei mikään copyright-merkintä voi synnyttää tekijänoikeutta.
Mikään ei tietenkään estä tekijää kirjoittamasta teokseensa copyright-merkintää. Vaikka sillä ei ole oikeudellista sisältöä, se saattaa käytännössä havahduttaa ihmisiä niin, että he tajuavat, että teosta ei saa laittomasti kopioida.
Käsitys copyright-merkinnän välttämättömyydestä perustuu siihen, että Yhdysvalloissa se oli aiemmin tarpeellinen. Suomessa niin ei ole koskaan ollut, ja nyttemmin Yhdysvallatkin on liittynyt Bernin sopimukseen. Sen 5. artiklan 2. kohdassa nimenomaisesti sanotaan, että ”näiden oikeuksien nauttimisen ja käyttämisen ehdoksi ei saa asettaa mitään muodollisuuksia”. Yhdysvalloissa muodollisuudet täyttävä copyright-merkintä on kuitenkin tarpeen teoksissa, jotka on ensi kerran julkaistu aiemmin kuin 1.3.1989.
Jos kuitenkin halutaan erityisesti huolehtia Suomessa tehdyn teoksen tekijänoikeussuojasta kehitysmaissa, saattaa jonkinlainen copyright-merkintä edelleenkin olla tarpeellinen. Tämä johtuu siitä, että osa maailman maista ei ole liittynyt Bernin sopimukseen mutta kylläkin Yleismaailmalliseen tekijänoikeussopimukseen, ja se sallii tällaisen muotovaatimuksen asettamisen. Yleispätevin tekijänoikeusmerkintä sisältää merkin © ja teoksen ensimmäisen julkistamisvuoden ja myöhempien uusien versioiden julkistamisvuodet sekä tekijänoikeuden omistajan nimen. Lisäksi on hyvä kirjoittaa sana Copyright. Esimerkki:
Copyright © 2010, 2013 Jukka Kalervo Korpela
Mutta korostettakoon vielä, että Suomessa ja useimmissa muissa maissa tekijänoikeus on voimassa, vaikka teoksessa ei olisi minkäänlaista copyright-merkintää (eikä edes tekijän nimeä).
Eri asia on ympyrässä oleva P, sound recording copyright symbol (℗). Sitä harvoin kirjoitetaan tavallisiin dokumentteihin, koska se on äänitteiden kansainväliseen suojaan liittyvä merkki, joka pannaan äänitteen etikettiin ja koteloon. Äänitteiden suoja kuuluu ns. tekijänoikeuden lähioikeuksiin; se on voimassa tekijänoikeuden ohella ja sitä koskevat omat sääntönsä. Suomessa sekin on voimassa automaattisesti, muualla ehkä ei.