Tekijä voi sopimuksella luovuttaa tekijänoikeutensa toiselle
kokonaan tai osittain. Yksi erikoistapaus tästä on se, että tekijä
voi liittyä järjestöön, joka valvoo tekijöiden etuja, perii
tekijänoikeusmaksuja yms. ja jonka jäsenyyteen sisältyy jonkinasteinen
tekijänoikeuden luovuttaminen yhdistykselle.
Tämän yhdistymis- ja sopimusvapauteen perustuvan seikan ohella
tekijänoikeusjärjestöillä
on kuitenkin Suomessa lisäksi
muukin asema. Taustasta ks.
Pekka Heikkisen pro gradu
Laissa on erillisiä säädöksiä (mm. 13 § ja 14 §), joissa tekijänoikeutta on rajoitettu ns. sopimuslisenssijärjestelmällä: tekijöitä edustavalla järjestöllä voi olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka antavat – käytännössä järjestölle suoritettavaa maksua vastaan – oikeuden kopioida teoksia ilman tekijän lupaakin, vaikka tekijä ei olisi järjestön jäsen. Tämä järjestely on pohjoismaisen tekijänoikeussysteemin erikoisuus. Siitä, mitkä järjestöt tulkitaan tekijänoikeuslaissa tarkoitetuiksi tekijöitä laajasti edustaviksi järjestöiksi, päättää tekijänoikeusasioita hoitava ministeriö.
Sopimuslisenssiasioista on tarkempia säädöksiä tekijänoikeusasetuksessa.
Tekijänoikeusjärjestöjä ovat mm. Teosto, Kuvasto, Gramex ja Kopiosto.
Sopimuslisenssijärjestelmään perustuvia sopimuksia on tehty esimerkiksi valokopioinnista oppilaitoksissa ym., nauhoituksista opetustoimintaa varten sekä radio- ja televisiolähetyksiin sisältyvien teosten edelleen lähettämisestä.
Edellä mainituilla järjestöillä on siis oikeus antaa lupa sellaisenkin teoksen kopiointiin, jonka tekijä ei ole järjestön jäsen. Niillä ei kuitenkaan ei ole yleisesti valtaa kieltää kopiointia, jos tekijä antaa kopiointiin luvan, eikä myöskään perustetta vaatia korvauksia. Jos kuitenkin tekijä on järjestön jäsen, niin jäsenyysehdot saattavat olla sellaiset, että niihin sisältyy tekijänoikeuksien siirtyminen. Tällöin tekijä ei ehkä voi itse antaa lupia järjestön ohi.