KKOO esittää (s. 200) sanan tietty esimerkkinä partisiipista, jota käytetään ”kivettyneessä merkityksessä”; ks. kohtaa Määrätty-tyyppisten muotojen käyttö. Siihen liittyy kuitenkin erikoiskysymyksiä. KKOO esittää siitä seuraavan:
Esimerkiksi sanaa tietty (’tiedetty’) käytetään kivettyneesti merkityksessä ’jokin, joku, jonkinlainen’ tai ’jollakin tavalla määritelty’: tietyssä mielessä, tietyt ihmiset.
Tietty on kyllä kielihistoriallisesti tietää-verbin konsonanttivartaloinen partisiippi (jonka vokaalivartaloinen muoto on tiedetty), mutta se on kauan sitten muuttunut adjektiiviksi, jollaisena jo NSK:kin sen kuvaa.
Vielä NSK:ssa ja myöhemminkin on sanaa tietty pidetty yleensä sopivana vain tarkoitettaessa selvää, varmaa, tunnettua tms., ei epämääräistävässä merkityksessä.
KSK (vuosien 2014 ja 2016 versiot) kuvaa sanan tietty nykymerkityksen näin:
(ennalta) tiedetty, tiedossa oleva, määrä-; muusta kuin selvästi tiedossa olevasta us. paremmin toisin. Tietty henkilö. Tietyin ehdoin myönnettävä laina. Tavata jku tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Tiettyä [paremmin: jonkinlaista] joustavuutta kaivattaisiin. Tuntea tiettyä [paremmin: jonkinlaista, eräänlaista] suojelunhalua.
Tämä näyttäisi merkitsevän, että epämääräinen merkitys ’jokin, joku, jonkinlainen’ ei olisi hyväksyttävä. Loogista olisikin, että samaa sanaa ei käytetä tarkoittamaan sekä tiedossa olevaa että jotakin epämääräistä. (Esimerkiksi tietty joustavuus voisi tarkoittaa myös tiedossa olevaa, tunnettua joustavuuden ajatusta, jonka noudattamista vaaditaan.) KSK:n määrite ”us.” (= usein) ja KKOO:n kuvaus kuitenkin jättävät avoimeksi, mikä normin sisältö on.