Kielitoimisto kirjoitti Facebook-sivulleen 5.10.2017 seuraavan viestin:
Parhautta? Tuoreessa Kielikellossa (3/2017) Anna-Rosa Polso kirjoittaa laajenevasta ilmiöstä:
Varsinkin keskustelupalstoilla käytetään myönteisinä kommentteina usein -us-loppuisia substantiiveja (ns. ominaisuudennimiä), jotka on muodostettu adjektiiveista. Kommentti siis esitetään monesti pikemminkin muodossa ”parhautta”, ”loistavuutta” tai ”kivuutta” kuin asussa ”(ihan) parasta”, ”loistavaa”, ”kivaa”. – Monia tällainen ärsyttää. Lue lisää: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=3012
Mitä mieltä sinä olet?
Vähän myöhemmin kielitoimisto vielä tarkensi:
Tällaiset ilmaukset eivät tietenkään kuulu yleiskieliseen asiatyyliin, mutta eivät ne ole virheellisiäkään. Epätavallisuutensa takia ne toki saattavat tuntua virheiltä. - Sosiaalisen median tunnepitoisissa kommenteissa niiden sävy on (ainakin alkujaan ollut) leikillinen. Ja sävythän ovat tunnetusti aina tulkinnanvaraisia...
Tämä merkitsee uutta normia, koska aiemmin tällaisiin ilmauksiin ei ole otettu kantaa.
Kyseinen Kielikellon artikkeli Ihan parhautta! kuvaa ilmaisutyyppiä kielteiseen sävyyn ja päättyy seuraavaan virkkeeseen: ”Parhauden vihaajat voivat siis huokaista helpotuksesta – ainakaan toistaiseksi parhautta ei ole saavuttanut neutraalin yleiskielisen ilmauksen asemaa.” Artikkelista ei varsinaisesti ilmene, onko vika sanassa parhaus vai käyttötavassa, jossa ominaisuudennimeä käytetään adjektiivin sijasta, esimerkiksi kun sanotaan Se oli ihanuutta eikä Se oli ihanaa. Se kuitenkin sanoo:
Parhaus on hyvä-sanan superlatiivimuodosta paras johdettu substantiivi. Vanhastaan sillä ei ole sellaista käyttöä ominaisuudennimenä kuin adjektiivien perusmuodoista ihana, mahtava, upea johdetuilla sanoilla ihanuus, mahtavuus ja upeus (ihastella kesän ihanuutta, mahtavuutta ja upeutta).
Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että sellaista käyttöä esiintyy Agricolan ajoista alkaen (ks. kohtaa Parhaus).