Suomen kielen lautakunnan kannanotto sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi vuodelta 2007 esittää, että ”kielellinen epätasa-arvo ilmenee” joissakin suomen kielen ilmiöissä, kuten seuraavissa:
– työntekijän sukupuoleen viittaavat ammattinimikkeet (aulaemäntä, asiamies, järjestysmies)
– sukupuolen epäsymmetrinen merkitseminen henkilöviittauksissa (lääkäri – naislääkäri)
– yleispätevä (geneerinen) maskuliinisuus sanastossa ja sanonnoissa (esim. virkaveli, uskottu mies, kotimies, jokamiehenoikeus, lähteä yhtenä miehenä)
Lautakunta ilmoittaa, että se ”haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä”. Tämä voitaisiin tulkita niin, että edellä mainitut ilmaukset olisi korvattava toisilla. Kuitenkin lautakunnan kannanotto käsittelee lähinnä periaatteita uusien nimikkeiden määrittelyssä, joskin se lisää, että ”myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi”. Se ottaa myös kantaa kielen fraaseihin: ”Sellaisiin kieleen vakiintuneisiin sanontoihin kuten lähteä yhtenä miehenä, muina miehinä ei lautakunnan mielestä tarvitse puuttua. Ne elävät kieliyhteisössä aikansa ja muuntuvat tai häviävät itsestään.”
Toisaalta lautakunta ottaa kantaa joidenkin aiemmin yleiskielisinä ja asiatyylisinä pidettyjen sanojen tyylilajiin: ”Arkikielessä voidaan edelleen käyttää sellaisia sanoja kuin putkimies ja sähkömies, vaikka virallisia nimikkeitä ovat sukupuolineutraalit LVI-asentaja ja sähköasentaja.” Lisäksi kannanoton mukaan jotkin sukupuoleen viittaavat ammattinimikkeet ”onkin jo pyritty karsimaan, ja jotkin niistä ovat yhteiskunnan ja sukupuoliroolien muuttuessa korvautuneet neutraaleilla vaihtoehdoilla (saamamies → velkoja, luottamusmies → luottamushenkilö, edusmies → edustaja, lehtimies → toimittaja, tasa-arvoasiamies → tasa-arvovaltuutettu)”.
Kannanotossa mainituista korvattavista tai korvautuneista nimikkeistä ovat KSK:ssa mukana – ilman merkintää oikeellisuudesta tai tyylilajista – seuraavat (sulkeissa asteriski *, jos sanakirjassa on myös vaihtoehto, joka on kannanoton mukaan neutraali): asiamies, edusmies (*), jokamiehenoikeus, järjestysmies, kotimies, lehtimies (*), luottamusmies (*), naislääkäri, saamamies (*), uskottu mies. Nämä sanat on kuvattu niin, että merkitys ei rajoitu miehiin; esimerkiksi asiamies on ”henkilö jonka toinen on valtuuttanut toimimaan puolestaan, edustaja, valtuutettu”. Sanaa tasa-arvoasiamies ei sanakirjoissa ole, eikä se ole koskaan ollut virallinen nimitys; viran nimike on perustamisesta (1987) alkaen ollut tasa-arvovaltuutettu. Sana virkaveli on KSK:ssa ja PSK:ssa niin, että määritelmänä on ”miespuolinen virkatoveri, kollega”. NSK:ssa sana miespuolinen on sulkeissa, eli se tulkitsee sanan vähemmän sukupuolisidonnaiseksi.
Kielikellon 2/1997 kirjoituksessa varushenkilö esitetään, ilmeisesti vakavissaan: ”Varusmiehistä ja varusnaisista on joskus tarpeen käyttää myös yhteistä nimitystä. Tällaiseksi käy varushenkilö.” Myös KSK tuntee sanat varusnainen ja varushenkilö. Edellinen on merkitty eräviralliseksi ns. elatiivimerkinnällä.
Kuitenkin Kielikellon 4/2007 kirjoitus Mies ja nainen sanakirjassa toteaa:
Epävirallisiin ”muutoksiin” tulee kuitenkin suhtautua harkiten. Kun naisille avautui mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelusta, yleisessä keskustelussa lehtien palstoilla esiintyi virallisen varusmies-termin rinnalla paitsi varusnainen myös yhteisnimitys varushenkilö. Sitä myötä sanat tulivat myös Kielitoimiston sanakirjaan. Nyt varushenkilö tuntuu kuitenkin hiukan huvittavalta; se ei ole vakiintunut, eikä sitä juuri ole käytetty enää 1990-luvun jälkeen.
Sanat varusnainen ja varushenkilö on kuitenkin säilytetty KSK:ssa. Kyseisen kirjoituksen kuvaus on sikäli virheellinen, että laissa ja myös KSK:ssa varusmiespalvelus tarkoittaa nimenomaan asepalvelusta suorittamista asevelvollisena.
Sanaan esihenkilö otettiin torjuva kanta Kielikellon 1/1991 kirjoituksessa Kielitoimisto neuvoo. Se suosittaa sanaa esimies ja lisää: ”vrt. neutraaleihin ilmauksiin marjamies, lakimies, valitsijamies jne.)”. Pitkään KSK ei edes maininnut sanaa esihenkilö, vaikka sitä on melko laajasti vaadittu käytettäväksi ja otettu käyttöön. Kielikellon 3/2013 kirjoitus Varusnainen ja esihenkilö lisää tähän, että KSK:ssa on sana esinainen. Jossain vaiheessa (viimeistään vuonna 2022) esihenkilö on kuitenkin tullut KSK:aan.