Sana parhaus esiintyy NSK:ssa merkittynä harvinaiseksi ja kuvattuna sanasta paras johdetuksi superlatiiviseksi ominaisuudennimeksi, joka tarkoittaa samaa kuin parhaimmuus. PSK:ssa ja KSK:ssa ei ole näistä sanoista kumpaakaan.
Parhaus on kuitenkin tullut yleiseen käyttöön partitiivimuodossa parhautta, joka voi esiintyä itsenäisenä lausumanakin. Sellaista käyttöä on myös paheksuttu. Kielenhuolto on suhtautunut ilmaisutapaan pidättyväisesti. Tämä on kuitenkin enimmäkseen johtunut rakenteesta, jossa adjektiivin tilalla käytetään sen substantiivijohdosta. Toisaalta itse parhaus-sanaankin on suhtauduttu kielteisesti eräässä ohjeessa. Ks. kohtaa Substantiivi-ilmaukset kuten Ihan parhautta.
Kotus-blogin kirjoitus Parhautta! kuvaa, että parhaus on esiintynyt kirjoitetussa suomessa Agricolasta alkaen. Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus esittää käytöstä lukuisia esimerkkejä. Mainittu blogikirjoitus kuvaa muutoksia lennokkaasti:
Siinä, missä adjektiivia paras on vuosisatojen ajan käytetty jatkuvasti myös substantiivina, substantiivi parhaus ehti kaikkinensa painua jo unholaan. Mutta viime vuosina se on kokenut ylösnousemuksen ja löytänyt uuden, adjektiivimaisen käyttötavan.