Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Parhaus

Sana parhaus esiintyy NSK:ssa merkittynä harvinaiseksi ja kuvattuna sanasta paras joh­de­tuk­si superlatiiviseksi ominaisuuden­nimeksi, joka tarkoittaa samaa kuin parhaimmuus. PSK:ssa ja KSK:ssa ei ole näistä sanoista kumpaakaan.

Parhaus on kuitenkin tullut yleiseen käyttöön partitiivimuodossa parhautta, joka voi esiintyä itsenäisenä lausumanakin. Sellaista käyttöä on myös paheksuttu. Kielen­huolto on suhtautunut ilmaisutapaan pidättyväisesti. Tämä on kuitenkin enimmäkseen johtunut rakenteesta, jossa adjektiivin tilalla käytetään sen substantiivi­johdosta. Toisaalta itse parhaus-sanaankin on suhtauduttu kielteisesti eräässä ohjeessa. Ks. kohtaa Substantiivi-ilmaukset kuten Ihan parhautta.

Kotus-blogin kirjoitus Parhautta! kuvaa, että parhaus on esiintynyt kirjoitetussa suomessa Agricolasta alkaen. Vanhan kirja­suomen sana­kirjan kuvaus esittää käytöstä lukuisia esimerkkejä. Mainittu blogi­kirjoitus kuvaa muutoksia lennokkaasti:

Siinä, missä adjektiivia paras on vuosi­satojen ajan käytetty jatkuvasti myös subs­tan­tii­vi­na, substantiivi parhaus ehti kaikkinensa painua jo unholaan. Mutta viime vuosi­na se on kokenut ylös­nousemuksen ja löytänyt uuden, adjektiivi­maisen käyttö­tavan.