>Vielä PSK:ssa on spesifi-sanan kohdalla yksinkertainen ohje: ”pitää olla: spesifinen”. KSK:ssa sana spesifi on kuitenkin vain viittauksena sanaan spesifinen eli hyväksytty vaihtoehto.
Tämä on erikoistapaus kysymyksestä, joka koskee uudehkojen vierasperäisten adjektiivien -nen-loppua. Aihetta on kuvattu NSSK:n esipuheessa laajahkosti. Sen mukaan kielilautakunta päätti 11.12.1967 suositella ”suurta varovaisuutta lyhyiden muotojen suhteen”, mutta kuvaus jatkuu:
Tykkänään ei kieliJautakunta kuitenkaan halunnut tuomita noita lyhyitä uudismuotoja: myös lyhyemmät muodot ovat mahdollisia sellaisista sanoista, jotka muissa uusissa kielissä ovat samoin lyhytmuotoisia (esim. sosiaali — social, sozial) ja jotka eivät ole suomessa käytetyistä substantiiveista johdettuja, kuten esim. materiaalinen on johdettu substantiivista materiaali. Sellaiset asut kuin dynaami (vrt. dynamisk, dynamisch, dynamic) ovat mahdottomia.
Kielenhuolto on ollut asiassa pidättyväisellä linjalla, samoin kuin yleinen kielenkäyttö. Esimerkiksi NSSK:n esipuheen mahdollisiksi mainitsemat lyhentymät destruktiivi, sosiaali ja primitiivi eivät ole päässeet kieleen eivätkä sanakirjoihin. Niinpä spesifi vaikuttaa lähinnä yksittäiseltä poikkeukselta. Se ei edes kuulu vanhan kannanoton mukaíseen sanaryhmään, jossa lyhentämistä pidettiin mahdollisena; vrt. ruotsin specifik, jonka mukaisesti suomessa oli aiemmin käytössä spesifiikki t. spesifiikkinen.
Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut muitakin lyhentymiä, mutta jo melko varhain. NSSK:n sanan globaalinen synonyymiksi ja päähakusanaksi tuli PSK:ssa globaali. Sen sijaan lokaalinen on säilynyt (NSK:ssakin), vaikka käytännössä sen on pitkälti korvannut lyhentymä lokaali.