NSSK:n esipuheessa on otsikon ”Sosiaalinen – sosiaali” alla seuraava selostus:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan työjaoston kokouksessa 14. 5. 46 maisteri Oiva Talvitie tiedusteli, voisiko hän tekeillä olevassa käännöksessään käyttää sellaisia lyhyitä adjektiivinmuotoja kuin destruktiivi (»destruktiivit vaistot»), sosiaali (»sosiaali mielenlaatu»). Työjaosto piti mahdollisena päästää tällaiset muodot kilpailemaan pitempien kanssa, koska kyseistä rinnakkaisuutta oli jo ennestään olemassa (esim. normaalinen – normaali) ja moni adjektiivi oli kokonaan vailla omapohjaista johdinta (esim. kompetentti, steriili).
Maisteri Talvitien suomennos ilmestyi, ja nämä lyhyet adjektiivit saivat joitakin suosijoita; varsinkin viime vuosina heitä on näkynyt yhä enemmän. Kielilautakunta otti tämän asian käsiteltäväkseen 11. 12. 67. Pohjana ollut alustus esitteli asian seuraavaan tapaan : Lyhyitä muotoja on suositeltu adjektiiveihin, jotka Länsi-Euroopan kielissä, lähinnä ruotsissa, ovat muodoltaan vastaavia. Esim. sellaisten adjektiivien mukaan kuin ruotsin social, saksan sozial voisi suomessa olla sosiaali, ruotsin ja saksan primitiv-adjektiivin mukaan primitiivi, mutta sen sijaan ruotsin teatralisk, saksan theatralisch, ruotsin identisk, saksanidentisch edellyttävät suomessa asuja teatraalinen, identtinen. Rajanveto on käytännössä vaikeaa. Jos tulee yleiseksi muodiksi lyhentää vierasperäisiä adjektiiveja jättämällä ‑nen-loppu pois, saadaan helposti sellaisia sanoja kuin teatraali, jolla kyllä on esikuva ranskassa (théâtral), mutta ei ruotsissa, saksassa eikä englannissa, ja identti, jolle ei ole mallia missään. Kaikkien niiden, jotka käyttelevät vierasperäisiä sanoja, ei voi olettaa niin hyvin hallitsevan vieraita kieliä, että he voisivat aina pååtellå, sopiiko adjektiivista niiden mukaan jättää ‑nen pois vai ei.
Toinenkin raja on vaikea vetää. Uudistuksen kannattajatkaan eivät puolla lyhennettyjä asuja sanoista, jotka ovat samakantaisen substantiivin johdoksia. Hekään eivät pidä suotavana esim. adjektiivia offensiivi, koska on olemassa substantiivi offensiivi ’hyökkäys’, josta adjektiivi offensiivinen ’hyökkäävä’ luontevasti johtuu ; näin siitä huolimatta, että esim. ruotsissa offensiv on sekä substantiivi että adjektiivi. Tämän periaatteen mukaisesti olisi sanottava aktiivinen verbinmuoto, koska aktiivinen siinä johtuu substantiivista aktiivi ’verbien monipersoonainen pääluokka’; sen sijaan kyllä kävisi päinsä puhua aktiivista toiminnasta, koska aktiivi(nen) tässä merkityksessä ei ole johdos kielioppitermistä aktiivi Suuren yleisön olisi vaikea pysyä oikeilla raiteilla.
Uudistuksen etuna on uusien muotojen lyhemmyys. Tälle ovat monet taipuvaisia antamaan suurenkin painon, mutta itse asiassa käytännön hyöty jäisi perin vähäiseksi.
Kaiken tämän huomioon ottaen kielilautakunta päätti suositella suurta varovaisuutta lyhyiden muotojen suhteen. Tähän sanakirjaan on otettu hakusanoiksi vain pitemmät asut, paitsi milloin lyhyempi on yleisessä käytössä. Siten mm. useimmat ruotsin ‑al tai ‑alisk ‑loppuisia adjektiiveja vastaavat sanat ovat sanakirjassa ‑aalinen-loppuisina (esim. animaalinen, feodaalinen, minimaalinen, reaalinen, verbaalinen). Joissakin on vaihtoehtoisina pitempi ja lyhyempi asu, esim. liberaali(nen), radikaali(nen); joitakin on jopa pelkästään lyhytasuisia, esim. banaali, brutaali, triviaali.
Tykkänään ei kielilautakunta kuitenkaan halunnut tuomita noita lyhyitä uudismuotoja: myös lyhyemmät muodot ovat mahdollisia sellaisista sanoista, jotka muissa uusissa kieIissä ovat samoin lyhytmuotoisia (esim. sosiaali – social, sozial) ja jotka eivät ole suomessa käytetyistä substantiiveista johdettuja, kuten esim. materiaalinen on johdettu substantiivista materiaali. Sellaiset asut kuin dynaami (vrt. dynamisk, dynamisch, dynamic) ovat mahdottomia.
Vuonna 1946 siis otettiin salliva kanta, tosin täsmentämättä, mitä kaikkia sanatyyppejä se koski, kun taas vuonna 1967 suositeltiin ”suurta varovaisuutta”, ja NSSK:aan otettiin yleensä vain pitemmät asut. Toisaalta vuoden 1967 kannanotto salli lyhentämisen varsin väljästi.
Uudemmissa sanakirjoissa on kuitenkin noudatettu suunnilleen samaa linjaa kuin NSSK:ssa, eikä niissäkään esitetä esimerkiksi sanaa sosiaali vaihtoehtona.
Joidenkin sanojen osalta on kuitenkin tapahtunut muutoksia. NSSK:ssa on muun muassa joviaali ja joviaalinen, PSK:ssa ja NSK:ssa vain lyhyempi. Toisaalta NSSK:ssa on substantiivi formaali (eräs aine, metylaali) ja adjektiivi formaalinen ’muodollinen; muotoa koskeva’, mutta PSK:ssa ja NSSK nämä sanat ovat synonyymisia adjektiiveja. Jotkin aivan uudet sanat on otettu yleislinjasta poiketen sekä lyhyinä että pitkinä, kuten viraali ja viraalinen. NSSK:n sanan globaalinen synonyymiksi ja päähakusanaksi tuli PSK:ssa globaali. Sen sijaan lokaalinen on säilynyt (KSK:ssakin) ainoana muotona, vaikka käytännössä sen on pitkälti korvannut lyhentymä lokaali, joka toisaalta esiintyy erikoisalalla substantiivina.
Kuvaus nykytilanteesta on Nykyajan kielenoppaan kohdassa Sosiaalinen vai sosiaali?
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.