Nykyisissä säännöissä sanoja mutta ja vaan käsitellään pilkutuksen kannalta samoin kuin rinnastuskonjunktioita ja, tai, eli yms. Tähän kuitenkin liittyy vanhemman käytännön salliminen, jonka KOKO ilmaisee seuraavasti:
Aikanaan konjunktioiden mutta ja vaan edellä on suositeltu käytettäväksi aina pilkkua. Tämä menettelytapa on edelleen mahdollinen.
On epäselvää, milloin normi on muuttunut. Kielikellon 3/1995 artikkeli Pilkku esittää jo nykyiset säännöt. Kielikellon 2 (1969) artikkelissa Välimerkkien käyttö kuvataan muutoksen tapahtuneen ”viime vuosina” ja pilkuttomuuden olevan ”hyväksyttävä, mutta ei ehdoton käytäntö”.
Kielikellon kirjoitus Mutta, vaan ja pilkku (12.6.2026) kertoo, että vanha sääntö oli E. N. Setälän ohjeiden mukaan ja pysyi voimassa vuosikymmenet, kunnes suomen kielen lautakunnan käsiteltäväksi tuli edellä mainitun artikkelin luonnos. Luonnoksessa ilmeisesti sanottiin ”mutta ei vielä ehdoton käytäntö”, js siitä lienee käsittelyssä poistettu sana ”vielä”. Tarkoitus oli siis ehkä myöhemmin kokonaan siirtyä vanhasta uuteen, mutta tätä ei ole vieläkään tapahtunut.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 25.6.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.