Venäjällä elävien suomensukuisten kansojen ja niiden kielten nimiä, jotka olivat jo vakiintuneet suomeen, on muutettu ”omakielisiksi” eli kyseisen kansan itsestään käyttämäksi tai sitä muistuttavaksi sanaksi, esimerkiksi tšeremissi → mari.
NSK:ssa tšeremissi on varsinaisena hakusanana, ja mari on vain viittauksena siihen: ”tšeremissien omakielinen nimitys”. PSK:ssa suhde on jo toisin päin, ja KSK esittää, että tšeremissi on ”marin aiempi nimitys”. Välimuotoista kantaa edustaa vielä Kielikellon 3/1989 artikkeli Kielten nimet:
Muista etäsukukielistä [kuin unkarista] suositetaan käytettäväksi kielen puhujien omakieliseen nimitykseen pohjautuvaa nimeä. Kuitenkaan eri alkuperää olevia, jossakin määrin tuttuja kielten nimiä ei ole pidettävä virheellisinä. – –
Etäsukukielistä käytettävät suositettavat nimiasut hyväksyttävine synonyymeineen ovat seuraavat:
saame – lappi
mordva ja sen murteet erzä eli erzämordva (mahdollinen myös ersä) ja mokša eli mokšamordva
mari – tšeremissi
udmurtti – votjakki
komi – syrjääni
hanti – ostjakki
mansi – voguli
nenetsi – jurakki(samojedi)
enetsi – jeniseinsamojedi
nganasani – taugi(samojedi)
selkuppi – ostjakkisamojedi.
Luettelon hyväksyttävistä synonyymeista seuraavat ovat KSK:n mukaan ”aiempia nimiä”, siis vanhentuneita: tšeremissi, votjakki, syrjääni, ostjakki, voguli; nimeä jurakki ei edes mainita, vaikka vastaava suositettava nimi nenetsi on hakusanana.