Sana evankelis-luterilainen on NSK:ssa yhdysmerkillisenä, ja tämä on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä asu. Sitä käytetään myös perustuslaissa ja kirkkolaissa. Sana on vanhastaan tulkittu rinnasteiseksi yhdyssanaksi, jollaiseen yleensä kuuluu yhdysmerkki.
Suomen kielen lautakunta päätti 13.10.1986, että evankelisluterilainen kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä. Päätöksestä ei tuolloin kerrottu esimerkiksi Kielikellossa, mutta sana otettiin PSK:aan tässä asussa. Välimerkkisuosituksissa vuonna 1993 selitettiin: ”ei ole evankelinen ja luterilainen vaan evankelisesti luterilainen”. Kannanottoa on selitetty hyvin samaan tapaan Kielikellon 3/1998 välimerkkisuositusten kohdassa Yhdysmerkki sillä, että kyseessä on yhdyssana, jossa ”osat eivät ole rinnasteiset vaan toinen määrittää toista”. Ajatuskulku on varsin outo.
Käytännössä kyse ei ole mistään evankelisesta luterilaisuudesta vastakohtana jollekin muulle luterilaisuudelle, vaan siitä, että uskonsuuntaa kutsutaan kaksoisnimellä. Alkuosa korostaa evankeliumikeskeisyyttä, toinen taas suunnan syntyyn keskeisesti vaikuttanutta henkilöä. Jos sana evankelinen tulkitaan laajasti niin, että se tarkoittaa yleisesti ns. uskonpuhdistuksessa syntyneitä käsityksiä ja uskonsuuntia, niin looginen nimitys olisi oikeastaan luterilaisevankelinen!
Kielikellon 2/2006 merkkiohjeiden kohdassa Yhdysmerkki esitetään: ”Jos toinen osa määrittää toista, ei osien välissä siis käytetä yhdysmerkkiä.” Tästä se esittää kaksi esimerkkiä, roomalaiskatolinen ja evankelisluterilainen, joista jälkimmäisestä se sanoo: ”(suomen kielen lautakunnan suosittama kirjoitusasu)”. Edellisen kirjoitusasusta ei liene koskaan ollut erimielisyyttä, ja alun perin alkuosa on erottanut sen sanasta kreikkalaiskatolinen.
Vasta Kielikellosa 1/2016 kerrottiin hiukan tarkemmin vuoden 1986 kannanotosta ja sen taustasta artikkelissa Evankelisluterilainen: suosituksen taustaa. Se on vastaus Seppo Salon kirjoitukseen Evankelis- ja luterilainen, joka julkaistiin samassa lehdessä.
Suomen kielen lautakunta päätti 13.5.2016, että aiemmin suositellun kirjoitusasun evankelisluterilainen lisäksi hyväksytään myös yhdysmerkillinen evankelis-luterilainen. Päätöstä on selostettu Kielikellon 2/2016 artikkelissa Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen?.
Vuoden 1986 kannanotto on vaikuttanut lainsäädäntöön niin, että lakiteksteissä esiintyy molempia kirjoitusasuja. Näin saattaa olla säädöksiin tehtyjen muutosten takia jopa saman säädöksen sisällä. Niin oli vuoden 1991 kirkkojärjestyksessä, jota muutettiin useaan otteeseen, mutta kun se uusittiin kokonaan säätämällä kirkkojärjestys, joka tuli voimaan 1.7.2023, siihen otettiin yhdysmerkillinen asu evankelis‑luterilainen.